Rummut: soittaminen ›

Tuosta EQ-hommasta... Yleensä sillä ei saa hyvää aikaan. Pitää olla erittäin laadukas tiski, että saa tarkasti ja juuri halutulta taajuudelta säädettyä. Normipöydissä korjaus vaikuttaa laajalla alueella ja siten niihinkin taajuuksiin, joihin ei halua koskea.
 
Huolellinen viritys rumpuihin, herkkyyden säätö kohdilleen ja sitten tasot. Rumpalin täytyy kuunnella myös omaa soittobalanssiansa.
 
Siitähän tässä ei niin ole keskusteltu, että lähtösoundi äänityksen pelleissä on melko lailla muuta, kuin itse esimerkikisi haluan. Kirkkaat ja kihisevät vs. tummat ja kohisevat.

Alex_K: No ei itsellenikään nuo peltien sihinä ja viiltävä taajuus ihan iske. Pitää kokeilla editoida harjoitusmielessä nyt viikonloppuna. Siellä vissiin sama homma, matalampia taajuuksia hieman korkeammalle ja korkeita pienemmälle. Ei varmaan kannata kuitenkaan leikata yläpäätä?
 
Kaikki toimii jos kuulostaa paremmalta.

Alex_K: No ei itsellenikään nuo peltien sihinä ja viiltävä taajuus ihan iske. Pitää kokeilla editoida harjoitusmielessä nyt viikonloppuna. Siellä vissiin sama homma, matalampia taajuuksia hieman korkeammalle ja korkeita pienemmälle. Ei varmaan kannata kuitenkaan leikata yläpäätä?
 
Ei, yleensä miksauksessa lisätään ns. hyllykorjaus kirkastamaan ylätaajuuksia, joko lisäämällä muutama db korkeemmille taajuuksille tai vähentämällä matalimmilta taajuuksiltä.
 
Peltisoundien korjaaminen miksauksessa on melko mahdotonta, tai ainakin helweten työlästä, koska soivat niin laajalla taajuusalueella. "Ässä" korjausta (de-esser) käytetään, mut alkaa olemaan ammattiheebojen hommaa ;) Jollain plugari eq:lla, jossa säädettävä q-arvo saattaa muutamaa terävää dippiä käyttäen saada pahimmat pois, mutta samalla saattaa tehdä suttua muille taajuuksille. Paras on kun pystysi jo äänittäessä mikki valinnoilla ja sijoittelulla sekä tasojen tarkalla säädöllä eliminoimaan mahdollisimman paljon härötaajuuksia pois. Sekä tietty voihan sitä aina uudet pellit :)

Toki, uudet pellit. Mutta meinliä kun käyttää, tietää rahan menoa :)
 
Laittaa vain pikkuisen pienemmälle, niin ei tule niin kovasti etualalle ne pellit.
Huomasin miksatessa että jos korkeita laittaa muutaman dB:n pienemmälle, vahvistuu sitten toisaalta keskiäänet ja matalat taajuudet, eli virveli ja tomit tulee vahvemmin esille. Taitaa olla sellainen oravanpyörä?
 
Laitan pian uutta linkkiä. Eilen oltiin kuvaamassa pari biisiä ja niitä tässä viikonloppuna yritän editoida loppuun, kunhan aikaa liikenee.
 
Basariin sain hyvän soundin, kun tuplasin raidan ja tein molemmille hieman equa, gatea ja kompuraa. Se oli toki tuossa edellisessä linkissä, joten käytän jatkossakin sitä temppua.

Tämä aihehan lähti mukavasti rullaamaan!
Kiinnostaisi kovasti keskustella enemmänkin rumpujen miksaamisesta.
 
Muistaako M.netin naavaparrat, oliko tämmöönen aihe jo olemassa?

Lahtari: Tämä aihehan lähti mukavasti rullaamaan!
Kiinnostaisi kovasti keskustella enemmänkin rumpujen miksaamisesta.
 
Muistaako M.netin naavaparrat, oliko tämmöönen aihe jo olemassa?
 
On sitä 40 sivua omalla otsikolla: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=105792

https://www.youtube.com/watch?v=Qvsc1LsHTag
 
Rumpusoolo vuodelta 2008.

Muutama reenipätkä tuli kiskastua nauhalle:
 
https://www.youtube.com/watch?v=R4JC1-81Lfc
https://www.youtube.com/watch?v=0-abnx9Lo1s
https://www.youtube.com/watch?v=323x0fIwlTI

https://www.youtube.com/watch?v=HHPUhl-1qdo Mustaa sapattia ekalta levyltä. En oo Bill Ward. Soitin omalla tyylilläni, eli liikaa kaikkea varmaan monen mielestä ;D.

.jkmklkl tuplaposti

Rumpuystävät ja -viholliset. Julkaisin 1.1.2017 liven vuodelta 2010. Mika Säily Quartet: Janne Murto - tenorisaksofoni, Rob Dominis - piano, Pasi Huttula - kontrabasso ja Mika Säily - rummut, sävellykset. Miksaus on Mikko Murtoniemen. Albumi on julkaistu vain digitaalisena https://open.spotify.com/album/46xUWFiTCY39TKQHgnL9uO
 
Setti on Gretschiä 18-12-13-14 ja SD 6,5 ja symbaalit Sabiania.
 
Toistaiseksi jazztaiteilijanurani oli sitten tässä. Sain tehtyä kolme levyä. Ensiksi tuli Jamazen Around the World 2013 (Spotify), joka oli enemmän bändilevy, jolla 8/11 raidoista oli omia. Marraskuussa 2016 julkaisin Bikutsi taiteilijanimellä levyn Mozaique (Spotify), joka on ihan älyttömän kova ja luova lätty. Mutta perussuomessa taide on ennenkin mennyt ohi, joten totesin ettei tässä ole järkeä kiusata itseäni kulttuuri- ja koulutusvihamielisessä Suomessa. Pitäkööt tunkkinsa ja kohta sataa.

jazzmies: Mutta perussuomessa taide on ennenkin mennyt ohi, joten totesin ettei tässä ole järkeä kiusata itseäni kulttuuri- ja koulutusvihamielisessä Suomessa. Pitäkööt tunkkinsa ja kohta sataa.
 
Olisit ny sentään kärsinyt taiteen vuoksi... jatkat kun lakkaa vituttamasta :)
 
Kiitos tähänastisista!

jazzmies: Mutta perussuomessa taide on ennenkin mennyt ohi, joten totesin ettei tässä ole järkeä kiusata itseäni kulttuuri- ja koulutusvihamielisessä Suomessa. Pitäkööt tunkkinsa ja kohta sataa.
 
En usko, että Euroopan sisällä on suurta eroa kiinnostuneiden prosentuaalisuudessa vaan lähinnä asukkaiden lukumäärässä. Maailma on avoinna!

Kimd: En usko, että Euroopan sisällä on suurta eroa kiinnostuneiden prosentuaalisuudessa vaan lähinnä asukkaiden lukumäärässä. Maailma on avoinna!
 
Mä oon tuosta eri mieltä. Ei jazzilla missään helppoa ole, mutta kyllä Suomi on sieltä ihan vaikeimmasta päästä.
Suomi on kulttuurin suhteen metsäläiskansaa, eikä tänne ei ole päässyt syntymään jazzilla kummoista arvostusta. Ei pitkät välimatkat varmaan ole asian auttanutkaan, ei jazz-orkkien ole koskaan kannattanut lähteä juuri Tamperetta pohjoisemmaksi keikalle, ja jengi ole sitten tottunut kuuntelemaan sitä.
Keski-Euroopassa voi taas kiertää paikasta toiseen paljon helpommin, ja yleisöä on siten kyllästetty muullakin kuin tanssimusalla ja klassisella.
 
Viime vuonna kierrettiin rhythm&blues-musaa soittamassa pitkin Eurooppaa ja aika pieniäkin paikkakuntia, keikkoja usein tiistaista sunnuntaihin. Aika harvoin oli vähän porukkaa, ja kylissä tuntui olevan aktiivista elämää. Suomen keikoilla taas oli suhteellisen vähän porukkaa, vaikka kierrettiin vain isoimmat kaupungit.

markkuliini: Suomi on kulttuurin suhteen metsäläiskansaa, eikä tänne ei ole päässyt syntymään jazzilla kummoista arvostusta.
 
Suomalainen on oppinut kuuntelemaan vain klassista musiikkia peffa penkissä, suu kiinni. Ja tietty jumalanpalvelukset ev. lut. ja siitä ylöspäin. Mutta se, että joutuisi päästämään jotakin uutta sisälle, ei tule mitään. Jotkut asiat eivät mene millään alas. Blues pääsi jollakin tavalla Hurriganesin mukana luikahtamaan sisään, mutta nihkeetä on ollut afroamerikkalaisella musiikilla. Suomessa on ziljoona R&B-laulajaa, joista ikinä ei voi tulla mitään sillä repertuaarilla, koska Suomi. Metalli menee, koska Suomi. Afrikkalaista rummunsoittoa ja tanssia harrastaa 4, koska Suomi.

jazzmies: Suomalainen on oppinut kuuntelemaan vain klassista musiikkia peffa penkissä, suu kiinni. Enpä tiedä enää tuostakaan.
 
Genrerajoitteisuuden ohella nostaisin yhdeksi ongelmaksi livemusiikkia katsomisen nihkeytymisen. "VIISI euroa sisään? En maksa, sillähän saa melkein yhden tuopin!" "Minulle vierasta musiikkia? Mikä vitsi tämä muka on?"
 
Ärsyttäähän tuommoinen, mutta periksi en anna. Ja kuuntelukasvatus kunniaan.

Uusi biisi - kovasti tyytyväinen tällä kertaa.. Ja niinkuin mulla yleensäkin, innoitus lähti rumpuraidan värkkäämisestä..
 
Listen to Ceres Dwarf by mika koskela #np on #SoundCloud
https://soundcloud.com/mika-koskela/ceres-dwarf

markkuliini: Mä oon tuosta eri mieltä. Ei jazzilla missään helppoa ole, mutta kyllä Suomi on sieltä ihan vaikeimmasta päästä.
Suomi on kulttuurin suhteen metsäläiskansaa, eikä tänne ei ole päässyt syntymään jazzilla kummoista arvostusta. Ei pitkät välimatkat varmaan ole asian auttanutkaan, ei jazz-orkkien ole koskaan kannattanut lähteä juuri Tamperetta pohjoisemmaksi keikalle, ja jengi ole sitten tottunut kuuntelemaan sitä.
Keski-Euroopassa voi taas kiertää paikasta toiseen paljon helpommin, ja yleisöä on siten kyllästetty muullakin kuin tanssimusalla ja klassisella.
 
Viime vuonna kierrettiin rhythm&blues-musaa soittamassa pitkin Eurooppaa ja aika pieniäkin paikkakuntia, keikkoja usein tiistaista sunnuntaihin. Aika harvoin oli vähän porukkaa, ja kylissä tuntui olevan aktiivista elämää. Suomen keikoilla taas oli suhteellisen vähän porukkaa, vaikka kierrettiin vain isoimmat kaupungit.
 
Minulla ainakin on ystäväpiirissä paljon väkeä joita jazz ja blues hommat kiinnostaa ja arvostaa. Enemmänkin ongelma on minusta siinä, että on totuttu menemään baariin vetämään kännit kuin vaan kuuntelemaan musiikkia viikolla yhden oluen kanssa.