Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Samaa mieltä. Esim. viimeisin mojokas peli oli 190 euron Vintage strato. Siis merkki on Vintage. Eipä nuo halpikset juurikaan iske, mutta tuossa vaan oli jotain 'mojoa'...
 
Nyt kun päästiin varsinaiseen aiheeseen eli vintage-kamoihin, niin tässä on mun aito Vintage-kitara. Uskottava se on kun lavassa lukee niin. Maksoi vajaa 300 eur uutena. Tässä on mun subjektiivisesti arvottamaani mojoa, vaikka nuo tehdasrelikoinnit ovatkin jollain laikalla tehty. Tuntuu aina hyvälta ottaa tämä kitara käteen. Soi ja toimii hienosti. True Vintage. Mick Abrahams SG. Virikoneet vahdoin Gotoheihin ja pikkuisen satulaa viilattu. Muuten stock.
https://muusikoiden.net/dyn/users/150281.jpg

Rämppy: Nyt kun päästiin varsinaiseen aiheeseen eli vintage-kamoihin, niin tässä on mun aito Vintage-kitara. Uskottava se on kun lavassa lukee niin. Maksoi vajaa 300 eur uutena. Tässä on mun subjektiivisesti arvottamaani mojoa, vaikka nuo tehdasrelikoinnit ovatkin jollain laikalla tehty. Tuntuu aina hyvälta ottaa tämä kitara käteen. Soi ja toimii hienosti. True Vintage. Mick Abrahams SG. Virikoneet vahdoin Gotoheihin ja pikkuisen satulaa viilattu. Muuten stock.
https://muusikoiden.net/dyn/users/150281.jpg
 
Aijai, noita kun vielä saisi, paljon hyvää oon myös kuullut tuosta SG:stä, noissa kun oli muodot vielä oikeanlaiset eikä offset kuten nykyjään Vintagen SG:t.

Judas Priestin kitaristi puhuu aiheesta jutun loppupuolella.
 
http://loudwire.com/judas-priest-st … -new-album-january-no-touring-2018/

..aika hyvin kiteytetty, oleellista kai on vaan mitä ja miten tehdään, eikä millä tehdään=material exhaust
 
antnis: Sinänsähän halvoilla soittaminen ei välttämättä juurikaan eroa kalliilla soittamisesta välineurheilun kannalta, "katsokaa miten halpa" ja "katsokaa miten kallis" ovat vain asian kaksi eri puolta, molemmissa kiinnitetään huomiota siihen, millä tehdään.

Meidän basisti vetää sellaisella Harley Benton nauhattomalla, jonka se on hieronut itelleen mieleiseks, eikä vaihettu mikkejä, tai muutakaan oleellista. Eipä mulla oo tullu vastaan mitään negatiivista ajatusta siitä, tosin on kyllä niin kova luu soittamaan, et aika sama mitä laittas käpälään, niin aina sois...

Tuli pari viikkoa sitten hommattua Japanin vintagea taloon parin kitaran verran. Jälkimmäinen tosin on Hondo, jota eBayn myyjä sanoi Teiscon tekemäksi. Body aitoa vaneria, virittimet surkeat, talla on taitetty pellin pala ja vielä väärässä kohdassa (12. nauha laskennallisesti keskellä, kompensaatio puutuu) jne.
 
Mutta mutta, kitarassa on 2+ gold foil mikit, joissa on uskomaton slide-saundi. Kaula on luotisuora eikä mene notkolle edes paksuilla kielillä, vaikkei kaularautaa kiristä.
 
Menin vielä pilaamaan vintage-pelin. Siirsin tallan 3-4 mm taaksepäin ja laitoin tallaksi kaapissa lojuneen TOMin. Nyt se intonoi yhtä hyvin kuin muutkin kitarani.
 
Näin hyvää slide-kitaraa minulla ei ole ennen ollut. Kitaran käyttöarvo ylittänee sen vintage-arvon, joka oli 180 e.

AngieRainbow: Ostin jokin aika sitten 1955 Gibson Les Paul Special:in, joka on muutettu Standardiksi. Kaula, otelauta ja body vuoden '55 Gibsonista ja kansi ym tehty uudelleen Stankun hengessä. Soiko 50-luvun Gibson Les Paulin puu jotenkin maagisesti? Kyllä ainakin tässä kitarassa. (Toi ylempi: http://www.mylespaul.com/forums/showthread.php?t=360163)
 
Harmi kun ton konversioon liittyvää blogia ei enää löydy vai sattuuko sulta löytymään? Ois kiva tietää vähän taustoja miks tämmöseen operaatioon on ylipäätään lähdetty. En tiedä maksoitko ite tota pyyntihintaa, mut mun korvaan aika kova pyyntihinta "vanhoista puista". Kitarahan on jouduttu rakentamaan lähes kokonaan uusiksi, jolloin ainakin mulle vintagearvo on karissut pois. Soittimena voi toki olla loistava ja täten hyvä ostos, mut oot sä kyllä kylmähermonen kaveri jos ton oot testaamatta ostanut :-D

milahtee: Tuli pari viikkoa sitten hommattua Japanin vintagea taloon parin kitaran verran. Jälkimmäinen tosin on Hondo, jota eBayn myyjä sanoi Teiscon tekemäksi. Body aitoa vaneria, virittimet surkeat, talla on taitetty pellin pala ja vielä väärässä kohdassa (12. nauha laskennallisesti keskellä, kompensaatio puutuu) jne.
 
Mutta mutta, kitarassa on 2+ gold foil mikit, joissa on uskomaton slide-saundi. Kaula on luotisuora eikä mene notkolle edes paksuilla kielillä, vaikkei kaularautaa kiristä.
 
Menin vielä pilaamaan vintage-pelin. Siirsin tallan 3-4 mm taaksepäin ja laitoin tallaksi kaapissa lojuneen TOMin. Nyt se intonoi yhtä hyvin kuin muutkin kitarani.
 
Näin hyvää slide-kitaraa minulla ei ole ennen ollut. Kitaran käyttöarvo ylittänee sen vintage-arvon, joka oli 180 e.
 
Hound Dog Taylor soitti halvalla postimyynti Teiscolla ja herran slide-soundiahan on legendaarinen.

erty: Harmi kun ton konversioon liittyvää blogia ei enää löydy vai sattuuko sulta löytymään? Ois kiva tietää vähän taustoja miks tämmöseen operaatioon on ylipäätään lähdetty. En tiedä maksoitko ite tota pyyntihintaa, mut mun korvaan aika kova pyyntihinta "vanhoista puista". Kitarahan on jouduttu rakentamaan lähes kokonaan uusiksi, jolloin ainakin mulle vintagearvo on karissut pois. Soittimena voi toki olla loistava ja täten hyvä ostos, mut oot sä kyllä kylmähermonen kaveri jos ton oot testaamatta ostanut :-D
 
Hah hah! :) Kyllä mä sen testasin ennen ostoa. Jätetään hinta silti mainitsematta, niin saavat kateelliset arvailla itsekseen. Toki se kitaran tekeminen on erittäin laadukkaan ammattilaisen tekemä, eli käsityö peli, jossa pohjana '55 Gibson. Mainitsin ton vaan esimerkkinä hyvin soivista puista. On mulla muitakin vanhoja kitaroita, mutta ei noin vanhoja.
 
Kylmähermoinen olen toki silti. Pidän tätä kohteliaisuutena.
 
Ihan noin muuten aiheeseen liittyen. Vintage kitaroissa hinta on sekä hyvä että huono puoli. Ovat hankittaessa kalliita mutta sijoituksena usein parhaita. En nyt tarkoita tota konversiota, vaan orkkis kuntoisia kitaroita.

MadMatt: Hound Dog Taylor soitti halvalla postimyynti Teiscolla ja herran slide-soundiahan on legendaarinen.
 
Mun mielestä ehkä rajuin slidesoundi on just Hound Dog Taylorilla. Ei mitään pikkunättiä nypläystä. Aivan loistavaa vääntöä muutenkin. Sori offtopikki, mut oli pakko hehkuttaa.

Mulla on kauan ollut tietynlainen fiksaatio vintagekamaan, mutta se on ollut jo pitkään väistymässä. 60/70-luvun huippukuntoiset nupit on jäänyt vähälle käytölle, 80-lukua vanhemmat soittimet ovat lähteneet, legendaariset vintagepedaalit on myös jääneet hyllylle. Putket on mun silmissä kulutustavaraa, joiden erot on korkinhaistelua. Tilalle on tullut halpoja pedaaleita, pieniä wattimääriä, uudehkoja kitaroita yms. Maaliin pääsee niilläkin, eikä ne sitä mitenkään hidasta, jos muuten rahkeet riittää.
 
Eli ehkä kohta torilla tavataan ja tällä kertaa olen myyjänä:)
 
Ellen tule kohta järkiini. Uutta kamaa voi kuka tahansa ostaa kaupasta milloin tahansa, vanhaa ei.

Must offtopicit on paikoillaan(ehkä paikoin siks, kun itse oon usein enemmän aiheen ympyrän kehän ulkopuolella) varsinkin HD Taylorin kohdalla. Jos joltain on jäänyt Ukko paitsioon, niin ehdottomasti kuunteluun. Joskus 80-luvun ekalla puoliskolla olin duunissa eräässä musiikkitukussa, joka toi levyjä maahan/hoiti jakelun puoteihin ja sehän oli paras tilaisuus kuulla kaikkea jännää, mihin muuten ei ois ollut mahdollisuutta, silloin kyllä kolahti em. herra ja lujaa.
Tämähän tapahtui siis noin tsiljoona vuotta ennen kuin kukaan uskalsi edes hullutella jollain ajatuksella jostain netistä. Se oli sitä aikaa, kun hyvän musan metskaaminen muistutti lähinnä aarteenkaivamista ja jonkun rakeisen Skynyrdin 5 biisin VHS:än näkeminen sai aikaan, ettenkö sanoisi euforiaa. Se hyvä puoli siinä niukkuuden ajassa vrt. nykyaika, oli, että tuli tosiaan kuunneltua jutut läpikotaisin, ei tätä Youtube 15s ja seuraava, kiitos ja nam. ...mut joo:HOUND DOG TAYLOR, Thumbs an toes UP! Lätty oli muuten täsmälleen tämä:https://www.youtube.com/watch?v=3r4MNSHBFjE
 
Rämppy: Mun mielestä ehkä rajuin slidesoundi on just Hound Dog Taylorilla. Ei mitään pikkunättiä nypläystä. Aivan loistavaa vääntöä muutenkin. Sori offtopikki, mut oli pakko hehkuttaa.

Teiscon Gold Foilithan ovat aika harvinainen esimerkki siitä, miten halpiksissa on osuttu ihan nappiin.

AngieRainbow: Hah hah! :) Kyllä mä sen testasin ennen ostoa. Jätetään hinta silti mainitsematta, niin saavat kateelliset arvailla itsekseen. Toki se kitaran tekeminen on erittäin laadukkaan ammattilaisen tekemä, eli käsityö peli, jossa pohjana '55 Gibson. Mainitsin ton vaan esimerkkinä hyvin soivista puista. On mulla muitakin vanhoja kitaroita, mutta ei noin vanhoja.
 
Kylmähermoinen olen toki silti. Pidän tätä kohteliaisuutena.
 
Ihan noin muuten aiheeseen liittyen. Vintage kitaroissa hinta on sekä hyvä että huono puoli. Ovat hankittaessa kalliita mutta sijoituksena usein parhaita. En nyt tarkoita tota konversiota, vaan orkkis kuntoisia kitaroita.
 
Jees, oiskin ollu aika hurja ostos jos ois ollu nettiostos! Olikohan tohon LP Specialiin tullut jotain isompaa remonttia entisessä elämässä, joka ois johtanut tohon konversioon? Vai oliko joku oikeesti vaan päättänyt tehä toimivasta '55 LP Specialista Stankun? :-D
 
Vintage-kamoissa pysyy kyllä arvo varsin hyvin ja ovat siitäkin syystä itelle mieluisia. Hinnat tosin seilaa välillä aika rajustikin trendien myötä.

antnis: Teiscon Gold Foilithan ovat aika harvinainen esimerkki siitä, miten halpiksissa on osuttu ihan nappiin.
 
Vuoren Sakun kanssa pähkäiltiin noita mikkejä. Magneeteissa vetoa niin vähän, ettei gaussi-mittari meinannut heilahtaakaan, ja ohmejakaan niissä ei ollut älyttömiä määriä. Silti saundi on voimakas, iso ja erotteleva.

erty: Jees, oiskin ollu aika hurja ostos jos ois ollu nettiostos! Olikohan tohon LP Specialiin tullut jotain isompaa remonttia entisessä elämässä, joka ois johtanut tohon konversioon? Vai oliko joku oikeesti vaan päättänyt tehä toimivasta '55 LP Specialista Stankun? :-D
 
Vintage-kamoissa pysyy kyllä arvo varsin hyvin ja ovat siitäkin syystä itelle mieluisia. Hinnat tosin seilaa välillä aika rajustikin trendien myötä.
 
Tuo konversio on ihan mielenkiintoinen ja niitä on tehty jonkun verran, mitä nettiä selaamalla on vuosien varrella tullut vastaan. Todella paljon myös Gold Toppeja on muutettu Standardeiksi ja valitettavan usein niiden tarkoitus on ollut harhauttaa ostajaa koska hintaero on hirmuinen, 3-10 kertainen mallista riippuen. 57 ja 58 on kannen väriä lukuunottamatta sama kitara, ja moni 1957 GT on jopa loimukannella koska silloin ei sitä sen kummemmin ajateltu. Gibsonin nykytyyli tehdä 58 plaintoppina on harhaanjohtava, sillä loimua ja plaintoppia oli kaikissa stankkuvuosikerroissa.
 
Tällä aikaisemmin joku arvioi että 50-luvun Les Pauleja olisi vain muutama sata. Niitä tehtiin seuraavasti:
 
Les Paul Gold Top (52-57) ja les Paul Standard (58-60):
Vuosi: kappaletta
1952: 1716
1953: 2245
1954: 1504
1955: 862
1956: 920
1957: 598
1958: 434
1959: 643_
1960: 635
 
Eli noita himotuimpia Stankkuja reilu 1600. Ne ovat lähes kaikki edelleen olemassa, eli ei niitä ole tuhottu/hävitetty. Syy tuotannon lopettamiseen oli heikkenevä menekki ja SG korvasi sen uutena mallina (ensin toki Les Paul-nimellä) vuonna 1961.
 
Les Paul Customeita (näissä on kaikissa kokomahonkirunko):
1954: 94
1955: 355
1956: 489
1957: 283
1958: 256
1959: 246
1960: 189
 
Gibsonin lankkukitaroiden tuotantomääriä vuoteen 1969 saakka voi pällistellä täältä: http://www.guitarhq.com/shippin4.html

Tiedättekö mitä....
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
90-luvun alku on jo vintagea :)

HHNNNNGGGHHHH mitä vintagea
 
https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/31Q7jVPJtHL.jpg

ÄrGee: Tiedättekö mitä.....90-luvun alku on jo vintagea :)
 
Ahaa..?
 
No voi perkele... Luulin omistaneeni siltä ajalta muutaman vanhan mutta yllättäen vielä ehjän kamppeen. Mittää arvannu, että vintagea olisi. Hinnat nousi justiin muutamassa soittokamppeessa.