Yleistä keskustelua musiikista ›

Yallup: Sen verran avaisin aloittamaani ketjua, että en voi sietää Skorpionsin Still loving you:ta. Biisihän on vallan mainio ja on oltava oikeasti hyvä kun siitä tykätään paljon. Olen jopa kokeillut "siedätyshoitoa" kuuntelemalla ja analysoimalla, mutta aina vaan tuntuu kuin päätä halkaistaisiin sirkkelillä. Vika ei ole biisissä tai esittäjässä, vaan omissa korvissa.
 
Minulle kävi tuon sinänsä hienon biisin osalta aikanaan niin, että se meni vähän piloille, kun kuulin siitä tehdyn "oravaversion" tietyistä syistä muutaman kerran. Sen jälkeen biisi on kuulostanut lähinnä koomiselta, omat korvat tai siis oikeastaan aivot menivät sen osalta vikatilaan.

Zed: Täytyy myöntää että en ole kappaleen tekstiä koskaan kuunnellut, ja sen kokonaisuuteen lisäämä - urbaani tai ruraali - romantiikka on sikäli jäänyt ruotimatta. Sen sijaan kiinnostaa se, millä absoluuttisella tai objektiivisella mittarilla voidaan todeta sointukierron "riittävän" kappaleen ajaksi. Onko tällä sivulla riepoteltu Dirlanda sitten vielä käsittämättömämmän nerokkaampi, koska siinä on "tajuttu" vielä vähempien sointujen riittävän?
 
No joo, edellinen lause oli ehkä lievää olkiukkoilua ja keinotekoista syy-seuraussuhteiden väkertämistä. Ehkäpä asia aukenisi minullekin tekstin, ja kappaleen välittämän sielunmaiseman kautta; kuvailin ärsyyntymistäni biisiin ainoastaan pintapuolisesti, sen kuulokuvan aiheuttamien reaktioiden pohjalta. Tästä syntyneissä mielikuvissa sointukierto ei sulaudu harkittuun taiteelliseen kokonaisuuteen, vaan ilmenee ainoastaan irrallisena elementtinä, rasittavan jauhavana rankutuksena.
 
Järkeilyssäsi on toki pointtia :D
 
Ankarana Iggy-intoilijana en kenties pysty suhtautumaan Passengeriin täysin objektiivisesti. Mielestäni kuitenkin kyseessä on perustavanlaatuinen umpitimantti jossa kaikki elementit laulajan fraseerauksesta basistin draivikkaisiin kuvioihin tukevat kokonaisuutta.
 
Kappaleen koko ideaa ei voi selittää sanoin, en usko että etevämpikään analyytikko kykenisi siihen. Sitä vartenhan musiikki on olemassa. Ajatukseni sointukulun riittävyydestä perustuu siihen, että kappaleessa ei ole parantamisen varaa missään suhteessa :)

Maarit Hurmerinta : Tuulee. Hirveetä kitinää ja valitusta, junnaa paikoilaan, ahistaa. On sillä muutamia ihan kuunneltaviakin kappaleita, sen tyttö on samanlainen tyyliltään.

Dave Dangerous: Maarit Hurmerinta
 
Maaritilla jää usein ä:n ja ö:n pisteet lausumatta. Tyttärensä kuulostaa muuten täsmälleen Antti Tuiskulta, ainakin siinä karmeassa Anna miinun anna miinun -kappaleessa, jota alunperin luulinkin Tuiskun esittämäksi,

Kefiiri: Ankarana Stooges/Bowie-intoilijana en kenties pysty suhtautumaan Passengeriin täysin objektiivisesti. Mielestäni kuitenkin kyseessä on perustavanlaatuinen umpitimantti jossa kaikki elementit laulajan fraseerauksesta basistin draivikkaisiin kuvioihin tukevat kokonaisuutta.
 
(Korjasin enemmän itseni näköiseksi.) Sitä paitsi Passengerista löytyy ehkä maukkain rumpumauste, mitä kyseiseen väliin voi nykäistä*.
 
Kappaleen koko ideaa ei voi selittää sanoin, en usko että etevämpikään analyytikko kykenisi siihen. Sitä vartenhan musiikki on olemassa. Ajatukseni sointukulun riittävyydestä perustuu siihen, että kappaleessa ei ole parantamisen varaa missään suhteessa :)
 
Musiikin syvempi olemus hyvin kiteytetty.
 
* N. 1:35 kohdalla. https://www.youtube.com/watch?v=hLhN__oEHaw

Jälleen pukkaa kaanonia, kappale joka monen asiantuntijan mielestä on varmasti "Kik-aikakauden sykähdyttävin oodi dekadenssille" tai jotakin siihen suuntaan, mutta Donna Summer - I Feel Love. Jumitus voi kappaleissa joskus olla hyväksikin, mutta tässä se rassaa minua. Laulusuoritus kuulostaa juopuneelta falsettihönkäilyltä, etenkin kohdassa jossa toistellaan fraasia "I feel love". Kuulostaa kuin siinä laulettaisiin sammaltaen "lallati-lallati-lallati-lallati. Kuunnelkaa vaikka: https://youtu.be/iX8n6o-MH4Y?t=149

Zed: Jälleen pukkaa kaanonia, kappale joka monen asiantuntijan mielestä on varmasti "Kik-aikakauden sykähdyttävin oodi dekadenssille" tai jotakin siihen suuntaan, mutta Donna Summer - I Feel Love. Jumitus voi kappaleissa joskus olla hyväksikin, mutta tässä se rassaa minua. Laulusuoritus kuulostaa juopuneelta falsettihönkäilyltä, etenkin kohdassa jossa toistellaan fraasia "I feel love". Kuulostaa kuin siinä laulettaisiin sammaltaen "lallati-lallati-lallati-lallati. Kuunnelkaa vaikka: https://youtu.be/iX8n6o-MH4Y?t=149
 
Zed sanoi sen ääneen. En ole ikinä tajunnut tuon jumputuksen suuruutta. Ja Donna Summer kuuluu näihin turhan tutuksi tulleisiin amerikkalaisiin naislaulajiin, jotka HUUTAA laulamisen sijaan. Esim. täysin sietämätön "On the radio".

Calliope: Zed sanoi sen ääneen. En ole ikinä tajunnut tuon jumputuksen suuruutta. Ja Donna Summer kuuluu näihin turhan tutuksi tulleisiin amerikkalaisiin naislaulajiin, jotka HUUTAA laulamisen sijaan. Esim. täysin sietämätön "On the radio".
 
Höh, minä tykkään siitä. Sen sijaan inhoan kaikkia näitä nykyisiä rnb-laulajia.

StJerky: Höh, minä tykkään siitä. Sen sijaan inhoan kaikkia näitä nykyisiä rnb-laulajia.
 
minäkin inhoon rb laulajia. mutta .
 
Onneksi Sleepey Sleepers teki tästä huippu-ammattilais tasoisen naislaulajan Tiina Tiikerin
 
https://www.youtube.com/watch?v=n8d41RFKxn4,
 
version, "Metsäratio" .

Dave Dangerous: minäkin inhoon rb laulajia. mutta .
 
Onneksi Sleepey Sleepers teki tästä huippu-ammattilais tasoisen naislaulajan Tiina Tiikerin
 
https://www.youtube.com/watch?v=n8d41RFKxn4,
 
version, "Metsäratio" .
 
Voi ei! Oliko tämä pökäle pakko tuoda esille?!

Valkkarit -> Alkkarit
 
Arttu Wiskari pistää taas tykitellen. Ei jumankeuta, aivan uskomatonta. En uskalla edes etsiä tuota biisiä linkitettäväksi. Tuo riimipari kertoo siitä aivan tarpeeksi.

Dave Dangerous: minäkin inhoon rb laulajia. mutta .
 
Onneksi Sleepey Sleepers teki tästä huippu-ammattilais tasoisen naislaulajan Tiina Tiikerin
 
https://www.youtube.com/watch?v=n8d41RFKxn4,
 
version, "Metsäratio" .
 
Olen kuunnellut tätä levyä pikkupoikana reilusti yli raja-arvojen.

StJerky: Höh, minä tykkään siitä. Sen sijaan inhoan kaikkia näitä nykyisiä rnb-laulajia.
 
Käsite r'n'b on mennyt viime vuosikymmeninä aivan uusiksi.
60-luvulla sen piiriin luettiin esim. varhainen Rolling Stones.
Nykyään kaiken maailman soft-discoilua ja tai ylimääräisin korusävelin koristeltua humppapoppia kutsutaan r'n'b:ksi.

Kalmo: Käsite r'n'b on mennyt viime vuosikymmeninä aivan uusiksi.
60-luvulla sen piiriin luettiin esim. varhainen Rolling Stones.
Nykyään kaiken maailman soft-discoilua ja tai ylimääräisin korusävelin koristeltua humppapoppia kutsutaan r'n'b:ksi.
 
Ja usein tuntuu riittävän että sitä esittää ihminen jolla on afrikkalaiset juuret ja musiikki ei ole räppiä.
 
Nykyäänhän toi on tosin jaoteltu jo Grammyissäkin kahteen eri kategoriaan. "Best Traditional R&B Performance" -kategoriasta löytyy varhaisten rollareitten tyyppistä kamaa ja "Best R&B Performancesta" löytyy sitten mm. Rihanna ja Solange Knowles.

Kalmo: Käsite r'n'b on mennyt viime vuosikymmeninä aivan uusiksi.
60-luvulla sen piiriin luettiin esim. varhainen Rolling Stones.
Nykyään kaiken maailman soft-discoilua ja tai ylimääräisin korusävelin koristeltua humppapoppia kutsutaan r'n'b:ksi.
 
Tämä on tosiaan hämmentänyt itseäni. Olen aina ymmärtänyt että R'n'B = rhythm and blues. Näiden nykykiekujien kategorisoiminen rnb'ksi on pistänyt miettimään että onkohan tässä nyt kyseessä kaksi täysin eri asiaa?

The Lion Sleeps Tonight, vai mikä sen auwinggaweh-auwinggaweh -kappaleen nimi nyt onkaan. Tuollainen viidakkojodlaus yleensäkin harmittaa, ja kaipa siihen on lyönyt vahvan leimansa myös kappaleen äärikliseinen käyttö elokuvissa ja sarjoissa.
 
Toisena vaikkapa Kikka - Veitikka oot, vaikka tähän nyt kävisi melkeinpä mikä hyvänsä tämän Kikka-ihmisen esityksistä. Musiikillinen virtuositeetti ei toki ole tarkoitettukaan tuotannon vetovoimaksi, mutta se ylävireinen kailotus törkeän heikolla äänenhallinnalla vain on sietämättömän vittumaista kuunneltavaa.

Zed: The Lion Sleeps Tonight, vai mikä sen auwinggaweh-auwinggaweh -kappaleen nimi nyt onkaan. Tuollainen viidakkojodlaus yleensäkin harmittaa, ja kaipa siihen on lyönyt vahvan leimansa myös kappaleen äärikliseinen käyttö elokuvissa ja sarjoissa.
 
Puhumattakaan siitä, että leijonat eivät edes elä viidakoissa, saati nuku viidakoissa.

Zed: The Lion Sleeps Tonight, vai mikä sen auwinggaweh-auwinggaweh...
 
Ai sen voi noinkin translitteroida. Itse kuulen "aWimbaWebbaWimbaWebba", eikä biisikään ärsytä vaan on oikeastaan aika makee, kun ei liian usein kuule. Mutta leijonasta tulee mieleen, oijoi, se todennäköisesti pelkkää etunimeä käyttävä mikrofoniinhuokailijatyttönen: "huomenna leijonakuningas", ja innoton mölykööri vakuuttaa, että "oo-oo-oo-ooo".

Nelisormimangusti: Ai sen voi noinkin translitteroida.
 
Näin on päässyt käymään. Koska inhoan kappaletta, olen aina kuunnellut sitä huonoista kaiuttimista ja hiljaisella, joten kaikki ääntämyksen vivahteet eivät ole ehkä välittyneet. Ainakaan oikein.