Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: Kuinka tästä tuli taas merkkisota? Tuossa 100 000 hinnassa ei ole mitään tolkkua.
 
Ei se ole sotaa.
 
Mutta hienous...
 
Kallein Fender http://www.sweetwater.com/store/detail/StratDGRel
 
Eräs toinen esiintuotu merkki http://www.prsguitars.com/privatestock/
 
I rest my case ;D

BugBadWolf: Kallein Fender http://www.sweetwater.com/store/detail/StratDGRel
 
Mikähän tuossakin maksaa?

LaMotta: Mikähän tuossakin maksaa?
 
Enpäs tiedä, mutta arvaan... ;D
 
- Johtaja! JOHTAJA!! Ne meksikolaiset hölmöilee kännissä siellä tuotannossa ja kolhii kitaroita koko ajan. Minähän sanoin, että ei tuu mittää siitä 50:n sentin tuntipalkasta. Saadaan vaan känniset tohelot linjalle.
- Kuulkaahan nyt Jones. Jos maksamme niille koko dollarin, ne ovat niin sekaisin että tuotanto pysähtyy kokonaan. Muutenkin alkaa voitto valua jo alle viidentuhannen prosentin. Jotain täytyy keksiä.
- Mutta voitaishan me tehä hyviä kitaroita...
- PASKAPUHETTA! Sellaisia ei tässä firmassa ole tehty ikinä. Muista nyt että jos sitä huumehullua neekeriä ei olisi ollut soittamassa stratoa väärinpäin, koko linja olisi muutettu lapiotehtaaksi jo 70-luvulla. Jonesin on hyvä muistaa tämä raamatunlause. "On synti antaa hölmön pitää kultansa".
- Niimmukku ne on kipsonillaki jättäny kirveet pois viimeistelystä ja ostanu rullan santapaperia...
- Juujuu Jones. Logot kuitenkin maalataan edelleen telalla. Sitäpaitsi niiden myynti perustuu vain siihen, että Les-Paulien normaali elinkaari ennen lapavammaa lasketaan minuuteissa. Kuulkaa, ei se maailma nyt sillälailla toimi, että tässä alettaisiin hyviä kitaroita tekemään. Me tekisimme hyviä kitaroita, Gibson tekisi hyviä kitaroita ja niin edelleen. Parempi idea on nyt tarpeen.
 
Tässä vaiheessa herrat vetäytyvät tuumaustauolle.
 
- Kuulkaahan Jones...
- Herra johtaja?
- Katseletteko televisiota?
- Kyllä herra johtaja. Diiliä tulee katseltua ja...
- AHAA!
- ?!?!
- Sain idean! Siitä Diilin päätohelosta tuli mieleeni politiikka. Siitä taas maantiede. Olettekos koskaan nähnyt suomalaisten työministeriä?
- En herra johtaja.
- No kannattaisi katsoa. Kuulkaahan. Siellä takapajulassa on niin tyhmää porukkaa, että niille menee läpi ihan mikä vain
- No jaa? Onhan meilläkin ollut Reagan ja..
- SUU POIKKI!
- Kyllä herra johtaja.
- No niin. Ottakaahan kynä (ei siitä kasasta jolla piirretään lankkujen muodot jätepuuhun, vaan ihan oikea, toimiva hyvä).
- Kyllä herra johtaja.
- Ja nyt kirjoittakaa sanat Suomen Kampanja.
- ?!?
- Tehkää nyt vain niinkuin sanotaan. Siis Suomen Kampanja.
- Done.
- Ja nyt tehdään taikoja. Koska niiden hammastikuista liimailtujen bodyjen polttaminenkin on laitonta (perkeleen vihreät hourivat ilmastonmuutoksista ja lyijytetraetyylinkin kiellättivät), pakko ne on myydä. Ostakaa olutta. Halvinta olutta ja säiliöautollinen.
- ?!?!?
-Juuri niin. Haluan lisää kolhuja kitaroihin. Voisitte myös pistää ahkerimmat rattijuopot hommiin ja vedättää kitaroita narussa autojen perässä.
- ?!?!?!?
- Katsokaapas Jones. Suomessa asuu omituista väkeä. Kun meillä nakataan kitaranrumilus rikkinäisenä roskikseen, suomalainen väittää sitä relikoituneeksi.
- ?!?!?!??!??!
- Näin on! Ovat keksineet että kun työkalun paskoo oikein perusteellisesti, siihen ilmestyy jostain mojoa.
- Err...Mitä se on?
- No helvetistäkö minä sen tiedän Jones? Eikä asia minua edes kiinnosta. Kirjoittakaa sekin ylös.
- En vieläkään ymmärrä herra johtaja.
- No Jones. Meillä on toheloiden kolhimia kitaroita, pulaa rahasta ja asiakkaista. Onneksi meillä on suomalaisia. Myymme heille nuo paskotut soittimenraadot reliikkeinä, viisinkertaistamme hinnan ja kaikki ovat onnellisia.
- Mutta jos suomalaiset hoksaavat..
- Ei ne mitään hoksaa. Niiden silmät ovat olleet todellisuudelta ummessa jo 25 vuotta.
 
Kuumeisen kirjoituksen ääniä.
 
- Ja Jones.
- Herra johtaja?
- Myydään niitä muillekin. Mistäpä sitä tietää, vaikka hölmöys olisi levinnyt ympäri maailman? Onhan eurooppalaisillakin jo EU.

BugBadWolf:
 
Mutta hienous...
 
Kallein Fender http://www.sweetwater.com/store/detail/StratDGRel

 
Hienohan tuo kyllä on eikä onneksi oikeasti kalliskaan noin hienoksi kitaraksi.

Alright http://articulo.mercadolibre.com.ar … 2-permutas-_JM#redirectedFromParent
 
Sori. Hinta onkin meksikon pesoja, vaikka harhauttavasti hinta vaikuttaa olevan ikään kuin dollareita. No jo mie ihmettelin........

BugBadWolf: Enpäs tiedä, mutta arvaan... ;D
 
- Johtaja! JOHTAJA!! Ne meksikolaiset hölmöilee kännissä siellä tuotannossa ja kolhii kitaroita ............................ hölmöys olisi levinnyt ympäri maailman? Onhan eurooppalaisillakin jo EU.
 
Ei helveta, että meinas kahvit tirskahtaa näppikselle :-D.

Siitä edullista kaiutinjohtoa kotistereoihin:
 
https://www.hifihuone.fi/tuotteet/k … elit/nordost-odin-20m-kaiutinjohto/

Durty: Siitä edullista kaiutinjohtoa kotistereoihin:
 
https://www.hifihuone.fi/tuotteet/k … elit/nordost-odin-20m-kaiutinjohto/
 
Laatutietoisella ei ole varaa olla ostamatta tuota...

Durty: Siitä edullista kaiutinjohtoa kotistereoihin:
 
https://www.hifihuone.fi/tuotteet/k … elit/nordost-odin-20m-kaiutinjohto/
 
On se kallista lakua :-D . Noissa hifisysteemeissä on kuitenkin se etu kitarasysteemeihin verrattuna, että jossakin vaikkapa kaiutin johdossa sen eron voi mitata ja esittää lukuna jolloin kuka tahans avoi arvioida onko sillä asialla merkitystä vai ei. Mojoa ei voi mitata ja porukka ei oikeasti edes tiedä mistä tappelee kun tappelee kitaroista ja merkeistä :-D.
 
Fender Stratosta ja telestä olen sitä mieltä, että ne suunnitletiin edullisiksi kitaroiksi ja siksi en itse näe mitään mieltä useiden tuhansia hintalapussa. Ainoa on tietenkin vintagesoittimien keräilyarvo. Ymmärrän toki, että harvinainen keräilyesine voi olla arvokaskin. Se että vanha strato olisi automaattisesti parempi kuin uusi strato, on aika paksu väite jota minä en vaan suostu uskomaan, vaikka kuka mitä väittäisi.
 
Ei sillä, minä soitan sekä telecasteria että strratocasteria ja molemmat kotoani löytyy ja tykkään niistä tosi paljon. Ne on hyviä työkaluja, mutta semmoista epämääräistä lisäarvoa vaikkapa naarmuista ja kolhuista en ymmärrä. Fender teki maailman ensimmäiset (tai ainakin ensimmäisiin lukeautuvat) sarjatuotanto kitarat ja nähdäkseni tarkoittaa että niitä saa kaupasta jos sattuu tarvitsemaan. Ei niitä tarvitse mystifioida, ne on vaan kitaroita.
 
Gibsonit on alusta alkaen suunniteltu hienoiksi kitaroiksi ja niissä korkeampi hintalappu on helpompi hyväksyä, mutta kaupasta niitäkin saa. Kävin Gibsoneita käpistelemässä rivillisen LesPauleja kokeiltuani tuli mieleen, että ne on kaikki ihan samanlaisia. Tuntuisi että "yksilö" on halavan kitaran tunnusmerkki ei kalliin. Halvassa kitarassa saatat saada hyvän "yksilön" jos sulla käy tuuri, mutta kalliit kitarat on kaikki hyviä.

hallu: Halvassa kitarassa saatat saada hyvän "yksilön" jos sulla käy tuuri, mutta kalliit kitarat on kaikki hyviä.
 
Aika hyvin kiteytetty.

hallu:.. jos sulla käy tuuri, mutta kalliit kitarat on kaikki hyviä.
 
Olisiko kuitenkin niin, että kalliissa paskan yksilön saaminen on vähemmän todennäköistä?
 
Riippuu toki siitä kalliin määritelmästä. Valitettavan paljon romuja olen omistanut niiltä kahdelta suurimmalta merkiltä.

BugBadWolf: Olisiko kuitenkin niin, että kalliissa paskan yksilön saaminen on vähemmän todennäköistä?
 
Riippuu toki siitä kalliin määritelmästä. Valitettavan paljon romuja olen omistanut niiltä kahdelta suurimmalta merkiltä.
 
Saatat olla oikeassa, mutta yli tuhannen euron lankuissa se ei ole enää anteeksiannettavaa....

BugBadWolf: Olisiko kuitenkin niin, että kalliissa paskan yksilön saaminen on vähemmän todennäköistä?
 
Näinhän se on. Oon kyllä sitä mieltä, että huonon kitaran voi saada ihan kalliillakin eikä ole edes vaikea tehtävä. Tai mikä nyt on huono ja kallis, mutta jos AVRI-fenderin kaula vetää uutena ropelille, niin ei voi sanoa hyväksi kitaraksi. Samoin kolmatta tonnia maksava uusi Gibson, jossa ei actionia saa kohdalleen ilman nauharemppaa. Tällaisista mulla on omakohtaista kokemusta. Sitten on näitä törkeän ylipainoisia yksilöitä, vaikka niissähän on joidenkin myyjien mielestä vallan kauhia sustaini. Toisaalta vastaan on tullut muutama todella loistava meksikon road worn Fender. Mutta pääpiirteissään niin, että rahalla saa keskimäärin parempaa laatua. Mutta tarkkana pitää silti olla.

Rämppy: Näinhän se on. Oon kyllä sitä mieltä, että huonon kitaran voi saada ihan kalliillakin eikä ole edes vaikea tehtävä. Tai mikä nyt on huono ja kallis, mutta jos AVRI-fenderin kaula vetää uutena ropelille, niin ei voi sanoa hyväksi kitaraksi. Samoin kolmatta tonnia maksava uusi Gibson, jossa ei actionia saa kohdalleen ilman nauharemppaa. Tällaisista mulla on omakohtaista kokemusta. Sitten on näitä törkeän ylipainoisia yksilöitä, vaikka niissähän on joidenkin myyjien mielestä vallan kauhia sustaini. Toisaalta vastaan on tullut muutama todella loistava meksikon road worn Fender. Mutta pääpiirteissään niin, että rahalla saa keskimäärin parempaa laatua. Mutta tarkkana pitää silti olla.
 
No ropelliksi vetävä kitara on kyllä kiistatta huono siitä ei ole kahta sanaa. Mutta kielten korkeus onkin jo tulkinnanvarainen juttu. Tarkoitatko, että Gibsonin säätöjä ei saanut tehtaan suosituksiin? toinen juttu on tuo "törkeä" ylipaino. Mun on vaikea nähdä kitaran painoa minään yleisenä laatumittarina. Joku tykkää painavemmista ja joku toinen kevyemmistä, mutta itse en vedä yhtäläisyysmerkkejä painon ja hyvän tai huonon välille. Kyse on makuasiasta ja jos se ei ole sinulle sopiva, niin ei silti ole välttämättä huono. Itse esimerkiksi tykkään vähän painavammista kitaroista. 3 -5 kg on ihan jees lankku.

hallu: Saatat olla oikeassa, mutta yli tuhannen euron lankuissa se ei ole enää anteeksiannettavaa....
 
Huonoimmat omistamani kitarat ovat olleet -81 Fender strato ja Gibson Lucille. Ja nimenomaan teknisesti. Halpiskitaroista, joita on kulkenut näppien läpi paljonkin, ainoa soittokelvoton yksilö oli Vintage-merkkinen strato.
 
Ei siis pidä ihmetellä, että joskus hämmennyn joidenkin merkkien vankkumattomasta suosiosta ja niille muodostuneesta arvosta.

hallu:...Mun on vaikea nähdä kitaran painoa minään yleisenä laatumittarina...
 
Kyllähän jossain vaiheessa - varsinkin 70-80-luvulla - uskottiin, että kilot ja sustain kulkevat käsi kädessä. Vaikka asiassa on vähän tottakin, ei se kuitenkaan ollut koko totuus. Nykyään tiedetään paremmin.

hallu: No ropelliksi vetävä kitara on kyllä kiistatta huono siitä ei ole kahta sanaa. Mutta kielten korkeus onkin jo tulkinnanvarainen juttu. Tarkoitatko, että Gibsonin säätöjä ei saanut tehtaan suosituksiin? toinen juttu on tuo "törkeä" ylipaino. Mun on vaikea nähdä kitaran painoa minään yleisenä laatumittarina. Joku tykkää painavemmista ja joku toinen kevyemmistä, mutta itse en vedä yhtäläisyysmerkkejä painon ja hyvän tai huonon välille. Kyse on makuasiasta ja jos se ei ole sinulle sopiva, niin ei silti ole välttämättä huono. Itse esimerkiksi tykkään vähän painavammista kitaroista. 3 -5 kg on ihan jees lankku.
 
Oon esim. tuolla Lottosen pajalla nähnyt näitä uudehkoja legendaarisilla logoilla varustettuja kalliita kitaroita, joita täytyy korjata viilan ja jopa höylän kanssa, että keppi saadaan soimaan puhtaasti normaali actionilla, sanotaan nyt vaikka sillä tehtaan suosittelemalla actionilla. Painon suhteen on ihmisillä vaihtelevammin toleranssia ja jopa mieltymyksiä, mutta mun mielestä soittoergonomian laatu kärsii turhan suuresta painosta seisten soitettaessa...joku 4,5 kiloinen strato on monien mielestä sellainen, että olisihan se runkopuu voitu tehtaalla valita hieman tarkemmin. Tietysti tästä saa helposti mielipideväittelyn, joten ehkä se on niin että toiselle suuri paino on huonoa laatua ja toiselle hyvää laatua.

hallu: ... Mojoa ei voi mitata ja porukka ei oikeasti edes tiedä mistä tappelee kun tappelee kitaroista ja merkeistä :-D...
 
Mull on niin hyvät vehkeet, että olen mitannu sen mukanaan tuoman Mojon, joka on vähintään ainaski mailin pitunen ja vaimokin on huomannu tämän Mojotuksen eikä ole mieltänsä pahoittanut ;D

Rämppy: Oon esim. tuolla Lottosen pajalla nähnyt näitä uudehkoja legendaarisilla logoilla varustettuja kalliita kitaroita, joita täytyy korjata viilan ja jopa höylän kanssa, että keppi saadaan soimaan puhtaasti normaali actionilla, sanotaan nyt vaikka sillä tehtaan suosittelemalla actionilla. Painon suhteen on ihmisillä vaihtelevammin toleranssia ja jopa mieltymyksiä, mutta mun mielestä soittoergonomian laatu kärsii turhan suuresta painosta seisten soitettaessa...joku 4,5 kiloinen strato on monien mielestä sellainen, että olisihan se runkopuu voitu tehtaalla valita hieman tarkemmin. Tietysti tästä saa helposti mielipideväittelyn, joten ehkä se on niin että toiselle suuri paino on huonoa laatua ja toiselle hyvää laatua.
 
Mun mielestä se ei ole mitenkään hyväksyttävää että kitaroita joutuu lottosella oikomaan ja onneksi en itse ole törmännyt sellaisiin keppeihin (siis kalliisiin enkä legendaarisenkaan merkin edustajaan). No jos niitä korjaillaan valmistajan piikkiin, niin sittenhän jonkinlainen laadunvalvonta edes reklamaation kautta toimii, mutta joo netti on puolillaan tarinoita kieroon kasvaneista Gibsoneista. Luoja minua niiltä varjelkoon. Toisaalta luoja minua myöskin varjelkoon valtamerkkejä työkseen panettelevilta suomalaisilta soitinrakentajilta. Voi olla että heillä on kosolti näkemystä ja tietoa, mutta jos he rakentavat itse lankkukitaroita, niin he ovat armottomasti jäävejä meikäläisen kirjoissa.
 
Mun mielestä painosta ei tarvitse väitellä koska se nyt vaan on makuasia ja mun mielestä on ihan perusteltua diggailla kevyestä kitarasta vaikkapa ergonomia syistä. Olen minäkin sen verran soittanut, että tiedän miltä tuntuu pidellä kitaraa seisten 4-5 tuntia joskus putkeenkin. Olen minäkin kuullut tarinoita painon suhteesta sointiin, mutta en ota niitä tarinoita tosissani. Kas kun kitaran soinnin voi todeta soittamalla sitä, ei siihen tarvita puntaria jos on korvat :-D .