Kitarat: soittaminen ›

Juzpe: Tarsko se omat 5 senttiä kans tuoda näytille tänne työväentalon pihalle....
 
Tämä oli hyvä kirjoitus, vaikka en sitä kokonaan nyt lainaakkaan.
Koskapa asiat on juurikin noin. Myöskin se kotona soitettu versio eroaa tosiaan siitä livetilanteesta todella paljon. Yleensä livenä saatetaan kappaleet soittaa jo muutenkin hieman reippaammassa temmossa ja kaikenlaisia muita "häiriötekijöitä" on paljon enemmän kuin siellä kotona tai jossain studiossa. Jos haluaa soiton kuulostavan tilutusmeiningillä livenä hyvältä, niin sen soiton pitäisi lähteä vielä nopeampaa ja sulavammin siellä kotona ja studiossa.
 
Minusta soitossa olisi tärkeämpää harjoitella sellaista soittoa, jota soittaa luontevasti ja sitä on myös mukava soittaa. Pelkkä nopeus tai tekniikka ei tee musiikista parempaa tai edes mielenkiintoista. Kaiken voi soittaa myös yksinkertaisemmin tai ainakin yrittää soittaa niin. Sekään ei ole aina niin helppoa, siis yrittää soittaa niin ettei siinä soolossa tai soitossa olen ns. yhtään ylimääräisiä säveliä.
Eddie Van Halen kertoi joskus, että hyvä soolo on sellainen jota voi keikan jälkeen vielä hyräillä kun lähtee kotiin :)
Toki minulta ei ole pois minkäänlainen tiluttaminen ja soittaahan tuo EVH:kin aika paljon niitä nuotteja. Joskus kuitenkin hyvän tai hyvältä kuulostamisen soiton salaisuus voi olla sellaisessakin tekniikassa, jossa samainen asia yritetään soittaa mahdollisimman yksinkertaisesti.
Yngwien more is more tarkoittaa juurikin sitä, että enemmän on enemmän. Ei hänkään kuitenkaan väitä, että se olisi aina parempi.

Hei. olen Jani, 41-vuotta ja alkoholisti...eiku..

Kyllä mä sanoisin, että soittotekniikka kehittyy koko ajan. Se ei todellakaan jämähdä kun 40 ylittyy.

insight: Kyllä mä sanoisin, että soittotekniikka kehittyy koko ajan. Se ei todellakaan jämähdä kun 40 ylittyy.
 
minä ainakin uskottelen itselleni että kehitystä tapahtuu vaikka nelikymppiset on kaukana takanapäin....

Minä en oikein ymmärrä sitä, että kun puhutaan tilutuksesta, niin keskitytään tarkastelemaan vain yhtä parametriä.... siis nopeutta nuottia/bpm. Onhan sillä nyt jumankekka valtava ero mitä soittaa. Kokeilkaapa joskus semmoista tilua jossa pitää loikkia yhden tai kahden kielen ylitse tai sitten semmoista jossa osassa juoksutusta soitetaan useammalla kuin yhdellä kielellä vain yksi nuotti per kieli.
 
Meinaan vaan, että omaan soittonopeuteeni vaikuttaa todella paljon se mitä soittaa. Niin ja sitten sekin, että jos keksii jonkun tosi hienon kuvion, niin eihän sitä edes halua soittaa liian nopeasti kun ei sitä sitten kukana ehdi edes kuulla :-)..... ne tylsät kohdat joihin ei keksi mitään kiinnostavaa, voi soittaa sitten nopeammin, vaikk asemmoiset kromaattiset siirtymät sun muut täyteäänet :-D. .... ja joskushan sitä voi olla vaikka hiljaa.
 
Mitä otsikkoon tulee, niin itse kolkuttelen kohta viittäkymppiä ja suorituskykyni soittajana kasvaa kaiken aikaa. En usko alkuunkaan siihen ajatukseen, että soittamiseen voisi olla jotain ikärajaa tai voisi olla edes olemassa asioita mitä ei voi ikänsä vuoksi soittaa...... tai ehkä räppi :-) perkele se ei viiskymppiseltä suju :-D

Fiiliksellä :)
Oisin poistanut nollapostaukseni, mutta ei näköjään pysty

hallu: Mitä otsikkoon tulee, niin itse kolkuttelen kohta viittäkymppiä ja suorituskykyni soittajana kasvaa kaiken aikaa. En usko alkuunkaan siihen ajatukseen, että soittamiseen voisi olla jotain ikärajaa tai voisi olla edes olemassa asioita mitä ei voi ikänsä vuoksi soittaa...... tai ehkä räppi :-) perkele se ei viiskymppiseltä suju :-D
 
Kyllä sitä varmaan useimmilla ihmisillä alkaa vanhana sormet olemaan vähän vähemmän vetreät kuin nuoremmalla iällä. En nyt tarkoita 40-50 ikäistä mutta sitten kun aletaan olla tuolla 80-100 kieppeillä niin epäilen, että suurimmalla osalla on sorminäppäryys jo aika lailla heikompi vaikka miten treenaisi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xxixIbONuCQ

Kampela77: Kyllä sitä varmaan useimmilla ihmisillä alkaa vanhana sormet olemaan vähän vähemmän vetreät kuin nuoremmalla iällä. En nyt tarkoita 40-50 ikäistä mutta sitten kun aletaan olla tuolla 80-100 kieppeillä niin epäilen, että suurimmalla osalla on sorminäppäryys jo aika lailla heikompi vaikka miten treenaisi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xxixIbONuCQ
 
Näinhan tämä varmasti kyllä on.
 
En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi muutenkaan soittaa tai opetella soittamaan sellaisella tyylillä-->Joka ei siis tule ihan luonnostaan jo muutenkin.
 
Sinänsä aika mielenkiintoista tulee olemaan monenkin vauhtikitaristin tulevaisuus ja sen seuraaminen. Jos se koko elämän aikana ollut soittotyyli on siis tajutonta tilutusta ja kaikki omat soololevyt ovat myös tällaisia. Sitten kun vanhempana ei enää monienkin syiden takia niihin suorituksiin pysty. Tällöin on se koko soitto-ura käytännössä ohi.
Tuskin Ynkka ja kumppanit alkaa pelkästään slidellä soittamaan tai komppaamaan kun nuoremmat sällit vetää itse soolot. Slidelläkään ei tosin pysty samanlaisesti soittamaan ja se olisi jo tyylillisestikkin aikamoinen harppaus.
Noissa tiluttajien omissa soolokappaleissa kun on usealla artistilla ne mahdolliset komppikitaran osuuden ihan joutavia, niin epäilen ettei monikaan jaksa noita omia kappaleita kompata.
 
Tästäkin syystä, olisi ihan järkevää yrittää kehittää sitä soittoa mahdollisimman yksinkertaisempaan muotoon. Näin niinkuin ihan tavallisten kuolevaisten :)
En tarkoita jotain sointujen komppaamista, vaan soittoa ihan yleensäkkin niin ettei siinä olisi ylimääräisi nuotteja. Kyllä hyvinkin monenlaista musaa voi soittaa, vaikka ei tiluttaisikaan.
Jos on kuitenkin koko elämänsä tiluttanut ja ei siihen enää pysty-->On varmasti suurempi kynnys tehdä vaikka Steve Vain soolokappaleista Shadows tyylisiä versiota kuin toisinpäin.
Lähtisikö tällaista entistä kitaratiluttajaa vielä jengi keikoille katsomaan, kun hän soittaisi pelkistettyinä rautalankaversioina omia tilukipaleita?
Hieman epäilen...

Olisi varmaan pitänyt tuo tilutus-sana jättää pois otsikosta, kun siihen vähän liiaksi takerrutaan. Avausviestissä tosin kerroin tarkemmin mitä itse haen.

insight: Kyllä mä sanoisin, että soittotekniikka kehittyy koko ajan. Se ei todellakaan jämähdä kun 40 ylittyy.
 
Joo MUTTA soittokunto rapistuu nopeammin kuin nuorena, itse täytän 60 ensi kesänä ja soitan päivittäin niitä näitä, jos jostain syystä tulee taukoa pari viikkoa niin kyllä sen huomaa, selkeimmin akustisen soitossa jonka kohdalla taukoja tulee useammin.
Tiluttajaa minusta ei saa tekemälläkään, lienee motoriikkakysymys, tosin en ole moneen vuoteen treenannut mitään järjestelmällisesti vaan lähinnä soitellut taustojen kaa ja keikoilla.

Itsellähän kävi niin, että karjalan paistilihoja leikatessa, leikkasin vasemman käden etusormen suurempaan niveleeseen. Tämä kävi joskus 2009, juuri kun olin jotenkin toipunut syövän sytostaattihoidoista.
Lääkärissäkin tuli heti käytyä ja jonkin aikaa ajatteliin, että kyllä se tästä vielä kuntoutuu...
 
Ei se ole tullut vieläkään kuntoon ja ei myöskään koskaan tule. Hyvä asia on se, että tykkään slidesoitosta. Tuon tyylinen soittaminen onkin sitten paras keino minulle soittaa omia juttujani. En ole koskaan kyllä mikään tilumies ollutkaan, ettei kauheaa vahinkoa sen puoleen tapahtunut.
Kyllä kun käytän muutenkin pikkurillissä slideputkea, niin toki noilla muillakin sormilla voi soittaa samalla. On se kuitenkin jonkin verran laskenut soittomotivaatiota, kun kuitenkin hieman rajoittaa. Slidelläkin kun tulee käytettyä kuitenkin joskus noita muitankin sormia ja siinä tuntuu kipeytyvän aika helpostikkin. Etusormi kun ei paljoa soittamista kestä, ilman kipua ja ei toimi enää muutenkaan ihan niin näppärästi.
Onhan noita lap steel kitaroita ihan itselläkin, mutta kyllä se jonkinlainen "vajaavuus" edelleen syö miestä. En tiedä, miksi sitä ainaa haluaa juuri sellaista jota ei saa tai ei pysty soittamaan ;)
 
Syöpähän on minulla sellainen, ettei se lähde koskaan pois. On kuitenkin sellainen, nykyään, ettei ole toistaiseksi tarvinnut uusiin hoitoihin lähteä.
Tämän sairauden ja tuon sormen leikkausonnettomuuden jälkeen kuitenkin tuli useasti mietittyä tuota juttua, jota jo kirjoitinkin.
Eli miten näiden nykyajan tiluttajien tulevaisuus tulee oikeasti menemään. Kukaanhan ei voi vanhenemiselta välttyä ja sen lisäksi voi sattua monenlaisia onnettomuuksia. Samoin voi myös sairastuakkin niin, ettei soitto enää kulje aivan niin hyvin kuin aikaisemmin. Miten soittaa sitten kun ei enää pysty soittamaan teknisesti edes omia kappaleita? Mistä löytää motivaatiota musan tekemiseen?
 
Joskus tästä kaikesta voi olla soitannollisesti jopa hyötyäkin. Slidellä voi soittaa monenlaista ja siinä erilaiset avoimet vireet voivat vain rikastuttaa soittoa.
Minulla jäi kuitenkin myös bändihommat, lähinnä tuon sormivaivaa vakavemman sairauden takia ja se masentaa sekä vähentää soittamista sekä motivaatiota. Eläkkeelle jouduin ja oikeasti tämä vanheminen, erilaiset sairaudet sekä onnettomuudet ovat kyllä mietittyttäneet minua. Itse en ole niin musiikilla kyllä leipääni tienannut, ettei sillä niin ole merkitystä. Tietysti se harmittaa, kuten jo mainitsinkin kun tiedostaa että on rajoittavia tekijöitä.
Monille muille sillä on nyt ja tulee jatkossakin olemaan varmasti enemmän merkitystä kun ei enää tilutukset onnistu syystä tai toisesta.
Minusta on ihan oikeasti mielenkiintoinen kysymys, mitä silloin lahjakas kitaristi tekee...Miten hän soittaa vanhat kappaleensa ja tuleeko minkälaista uutta musaa. Miten käy keikkailun ja motivaation?

Kampela77: Kyllä sitä varmaan useimmilla ihmisillä alkaa vanhana sormet olemaan vähän vähemmän vetreät kuin nuoremmalla iällä. En nyt tarkoita 40-50 ikäistä mutta sitten kun aletaan olla tuolla 80-100 kieppeillä niin epäilen, että suurimmalla osalla on sorminäppäryys jo aika lailla heikompi vaikka miten treenaisi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xxixIbONuCQ
 
Tottahan se on, että fyysinen suorituskyky laskee iän myötä enemmän tai vähemmän. Se mun pointtihan on lähinnä siinä, että sinne fyysisen suorituskyvyn rajoille pitäisi ylipäätään pystyä menemään, jotta sen suorituskyvyn laskun havaitsisi. Veikkaan, että suurimmalle osalle meistä suorituskyvyn rajat johtuu muusta kuin iästä. Lähinnä tarkoitan, että jos täällä joku baganiini vetää semmosta tilua että oikeasti fysiikan realiteetit asettaa rajat, niin se edellyttää niin rajua treenimäärää, että siinä alkaa nuoremmallakin iällä kaikenmaailman kulumavammat rasitusvauriot tulla tielle ja ne tietenkin pahenee iän myötä potenssissa. Klassisen puolen soittajathan kärsivät tästä ongelmasta yleisemmin joten on se mahdollista, mutta onko se realistista jollekin tavan mnettiläiselle?
 
Meinaan, että johtuisiko se tason lasku sittenkin useammin siitä että ei ole harjoitellut, ei ole harjoitellut oikein tai oikeita asioita? en tiedä, mutta itselleni en pidä ikää muuna uhkana kuin että se ei ehkä ole tarpeeksi pitkä ehtiäkseni oppia kaikkea, minkä haluan oppia :-D .

hallu: Tottahan se on, että fyysinen suorituskyky laskee iän myötä enemmän tai vähemmän. Se mun pointtihan on lähinnä siinä, että sinne fyysisen suorituskyvyn rajoille pitäisi ylipäätään pystyä menemään, jotta sen suorituskyvyn laskun havaitsisi. Veikkaan, että suurimmalle osalle meistä suorituskyvyn rajat johtuu muusta kuin iästä. Lähinnä tarkoitan, että jos täällä joku baganiini vetää semmosta tilua että oikeasti fysiikan realiteetit asettaa rajat, niin se edellyttää niin rajua treenimäärää, että siinä alkaa nuoremmallakin iällä kaikenmaailman kulumavammat rasitusvauriot tulla tielle ja ne tietenkin pahenee iän myötä potenssissa. Klassisen puolen soittajathan kärsivät tästä ongelmasta yleisemmin joten on se mahdollista, mutta onko se realistista jollekin tavan mnettiläiselle?
 
Meinaan, että johtuisiko se tason lasku sittenkin useammin siitä että ei ole harjoitellut, ei ole harjoitellut oikein tai oikeita asioita? en tiedä, mutta itselleni en pidä ikää muuna uhkana kuin että se ei ehkä ole tarpeeksi pitkä ehtiäkseni oppia kaikkea, minkä haluan oppia :-D .
 
Toivottavasti se on tuosta väärästä tai liian vähästä harjoittelusta, niin mullakin on toivoa. Mutta sekin lienee fakta, että ihmiset eroavat motorisilta kyvyiltään. Mutta nuo mun tavoitteet eivät toivottavasti siinä ole rajoitteena.

mpekkanen: Miten hän soittaa vanhat kappaleensa ja tuleeko minkälaista uutta musaa. Miten käy keikkailun ja motivaation?
 
Riippuu varmasti kovasti henkilöstä itsestään. Kyllä Django soitteli hienosti kahdella sormella ja Jason Becker ei ole luopunut musiikin teosta ALS-taudin takia.
 
https://www.youtube.com/watch?v=tYIZP1hrfZI

Kampela77: Toivottavasti se on tuosta väärästä tai liian vähästä harjoittelusta, niin mullakin on toivoa. Mutta sekin lienee fakta, että ihmiset eroavat motorisilta kyvyiltään. Mutta nuo mun tavoitteet eivät toivottavasti siinä ole rajoitteena.
 
Tottakai ihmiset eroavat motorisilta kyvyiltään ja ihan kiistaton tosiasia on, että jollekin mahdollinen saattaa olla toiselle mahdotonta..... its ekuuntelen hetken SteveRay Vaughania, niin kuulen kosolti asioita joita en tule koskaan oppimaan. Mutta ei sitä voi tietää ennenkuin yrittää uskaltaa kurkottaa kohti omia rajojaan. Ihminen joka ei rajoilleen mene ei rajojaan tunne.
 
Öööö... omalla kohdallani en nopeutta ole pitänyt varsinaisena tavoitteena, mutta jotkin asiat joita soitan edellyttää jonkinmoista nopeutta ja olen sitä hiukan yrittänyt harjoitella. Olen huomannut että harjoittelemalla voi saavuttaa (ainakin joitakin) teknisiä tavoitteita, mutta henkisen suorituskyvyn rajat ovat vaikeammin havaittavissa ja ylitettävissä. Meinaan, että itselleni on helpompi oppia miten soittaa, kuin mitä soittaa :-).

hallu: Tottakai ihmiset eroavat motorisilta kyvyiltään ja ihan kiistaton tosiasia on, että jollekin mahdollinen saattaa olla toiselle mahdotonta..... its ekuuntelen hetken SteveRay Vaughania, niin kuulen kosolti asioita joita en tule koskaan oppimaan. Mutta ei sitä voi tietää ennenkuin yrittää uskaltaa kurkottaa kohti omia rajojaan. Ihminen joka ei rajoilleen mene ei rajojaan tunne.
 
Öööö... omalla kohdallani en nopeutta ole pitänyt varsinaisena tavoitteena, mutta jotkin asiat joita soitan edellyttää jonkinmoista nopeutta ja olen sitä hiukan yrittänyt harjoitella. Olen huomannut että harjoittelemalla voi saavuttaa (ainakin joitakin) teknisiä tavoitteita, mutta henkisen suorituskyvyn rajat ovat vaikeammin havaittavissa ja ylitettävissä. Meinaan, että itselleni on helpompi oppia miten soittaa, kuin mitä soittaa :-).
 
Enhän mäkään supernopeuksia tavoittele enkä ole sitä koskaan tavoitteena pitänyt, mutta pidän sitä vain omalla kohdalla rajoitteena, kun olen niin saatanan hidas.

Kampela77: Toivottavasti se on tuosta väärästä tai liian vähästä harjoittelusta, niin mullakin on toivoa. Mutta sekin lienee fakta, että ihmiset eroavat motorisilta kyvyiltään. Mutta nuo mun tavoitteet eivät toivottavasti siinä ole rajoitteena.
 
Ihmiset eroavat motorisilta kyvyiltään ehkä jonkin verran, mutta ennen kaikkea he eroavat motivaation osalta. Sinne äärirajoille on vaikea edes päästä sellaisen ihmisen, joka ei aidosti koe, kliseisesti, sitä matkaa päämäärää tärkeämpänä ja soittamista ja sen treenaamista sellaisena, mitä tekisi täysillä ihan riippumatta siitä, mikä on vastaus aloitusviestin kysymykseen. Ja iän myötä aika monelle vain käy niin, että tulee se motivaation raja vastaan kun alunperin ryhdyttiin teininä pillunkiilto silmissä tilusankareiksi, mutta sitten nämä ulkoiset motivaatiot eivät enää jossain vanhemman ihmisen elämäntilanteessa kanna ja tajuaa, että sisällä ei ole koskaan tainnutkaan olla riittävää paloa. Mikäli et ole niitä ihmisiä, pääset tavoitteisiisi varmasti - itse asiassa olet jo perillä heti kun otat kitaran käteen.
 
Jos sen sijaan vanha mies ryhtyy tiluttamaan siksi että voisi sanoa saavuttaneensa lukeman xxx bpm, on sekin varmaan mahdollista, mikäli olet päämäärätietoinen, ahkera ja nautit senkaltaisesta itsesi haastamisesta. Lyö lukkoon se tempo, jota jahtaat, ja treenaa joka päivä valtavia määriä kunnes saavutat sen. Harva ihminen vain enää tietyn iän jälkeen nauttii sellaisesta harrastuksesta.
 
Sun tapausta on tietysti mahdoton ulkopuolisen tuntea tarkemmin, mutta "luonnostaan hidassormisia" soittajia aika usein tuntuu yhdistävän treenin olematon määrä.
 
E. Ja hidassormisuudesta vielä tämä: Toisinaan käy niin, että se, joka oppii lukemaan 9-vuotiaana päätyy kirjailijaksi, tai niin, että se luokan ujoin tyyppi päätyy taitavimmaksi naissankariksi, tai niin, että se luokan ruipeloin tyyppi päätyy suurimmaksi kehonrakentajaksi. Vanhemmista ihmisistä esimerkki voisi olla suurin läski, josta tuleekin suurin kuntoiluhullu. Ihmisillä on tapana arvostaa eniten sellaisia saavutuksia, joiden eteen on joutunut näkemään eniten vaivaa ja joihin ei ikinä olisi uskonut kykenevänsä. Se, joka on aina pysynyt suhteellinen hyvässä kunnossa ihmeemmin liikuntaa harrastamatta, ei välttämättä löydä sitä vaadittua sisäistä motivaatiota mihinkään sen ihmeellisempiin urheilusuorituksiin.

Sergei Fallinen: Ihmiset eroavat motorisilta kyvyiltään ehkä jonkin verran, mutta ennen kaikkea he eroavat motivaation osalta. Sinne äärirajoille on vaikea edes päästä sellaisen ihmisen, joka ei aidosti koe, kliseisesti, sitä matkaa päämäärää tärkeämpänä ja soittamista ja sen treenaamista sellaisena, mitä tekisi täysillä ihan riippumatta siitä, mikä on vastaus aloitusviestin kysymykseen. Ja iän myötä aika monelle vain käy niin, että tulee se motivaation raja vastaan kun alunperin ryhdyttiin teininä pillunkiilto silmissä tilusankareiksi, mutta sitten nämä ulkoiset motivaatiot eivät enää jossain vanhemman ihmisen elämäntilanteessa kanna ja tajuaa, että sisällä ei ole koskaan tainnutkaan olla riittävää paloa. Mikäli et ole niitä ihmisiä, pääset tavoitteisiisi varmasti - itse asiassa olet jo perillä heti kun otat kitaran käteen.
 
Jos sen sijaan vanha mies ryhtyy tiluttamaan siksi että voisi sanoa saavuttaneensa lukeman xxx bpm, on sekin varmaan mahdollista, mikäli olet päämäärätietoinen, ahkera ja nautit senkaltaisesta itsesi haastamisesta. Lyö lukkoon se tempo, jota jahtaat, ja treenaa joka päivä valtavia määriä kunnes saavutat sen. Harva ihminen vain enää tietyn iän jälkeen nauttii sellaisesta harrastuksesta.
 
Sun tapausta on tietysti mahdoton ulkopuolisen tuntea tarkemmin, mutta "luonnostaan hidassormisia" soittajia aika usein tuntuu yhdistävän treenin olematon määrä.
 
E. Ja hidassormisuudesta vielä tämä: Toisinaan käy niin, että se, joka oppii lukemaan 9-vuotiaana päätyy kirjailijaksi, tai niin, että se luokan ujoin tyyppi päätyy taitavimmaksi naissankariksi, tai niin, että se luokan ruipeloin tyyppi päätyy suurimmaksi kehonrakentajaksi. Vanhemmista ihmisistä esimerkki voisi olla suurin läski, josta tuleekin suurin kuntoiluhullu. Ihmisillä on tapana arvostaa eniten sellaisia saavutuksia, joiden eteen on joutunut näkemään eniten vaivaa ja joihin ei ikinä olisi uskonut kykenevänsä. Se, joka on aina pysynyt suhteellinen hyvässä kunnossa ihmeemmin liikuntaa harrastamatta, ei välttämättä löydä sitä vaadittua sisäistä motivaatiota mihinkään sen ihmeellisempiin urheilusuorituksiin.
 
Itse oppineilla voi helposti olla eroa, että toiset sattumalta opettelevat soittamaan paremmalla tekniikalla ja toiset paskemmalla. Itse opiskelin paskemmalla ja sain rasitusvamman jonka jälkeen opettelin soittamaan uudenlaisella tekniikalla uudestaan. En siinä innoissani treenatessa tajunnut, että mikään oli väärin, kunnes sitten etusormen nivel alkoi paisua ja kortisonia siihen tuikittiin vaikkei niistä suurta apua ollut.
 
Ajan myötä sormi on kuntoutunut ja nykyään soitan täysin erillaisella tekniikalla kuin aikanaan. Tajusin että ennen jännitin sormia liikaa, mutta nyt keskityn soittamaan rennolla tekniikalla, kun kerran olen romuttanut käteni. Treemaamisen määrä ei siis tuskin aikanaan ollut este nopeudelle vaan paska tekniikka. Voi ajatella vaikka näin, että 1000 itse oppinutta kitaristia treenaa kotona ilman ohjaust. Joku osa niistä sattuu soittamaan sopivalla tekniikalla ja muuta päin persettä. Toivottavasti tekstissä on jotain järkeä. Olen kännissä enkä jaksa lukea kirjoitustani uudestaan.

Sergei Fallinen: Jos sen sijaan vanha mies ryhtyy tiluttamaan siksi että voisi sanoa saavuttaneensa lukeman xxx bpm, on sekin varmaan mahdollista, mikäli olet päämäärätietoinen, ahkera ja nautit senkaltaisesta itsesi haastamisesta. Lyö lukkoon se tempo, jota jahtaat, ja treenaa joka päivä valtavia määriä kunnes saavutat sen. Harva ihminen vain enää tietyn iän jälkeen nauttii sellaisesta harrastuksesta.

Sergeillä hyvää asiaa koko kirjoituksen verran, plussa.
 
Lainaamaani osaan liittyen heitän oman esimerkkini tavoitteesta jonka asetin noin viikko sitten. Kitaran bassokielellä täysin tasalaatuisen kuuloisia (D-U) kuudestoistaosia tempossa 160bpm, niin ettei käsi väsy lainkaan, vaan pysyy rentona, kun soitan tuota vähintään minuutin ajan. Tällä hetkellä on vielä tekniikassa puutteita niin, että rentous puuttuu ja iskee väsy joka sotkee tasaisuuden. En todellakaan tiedä varmasti että pääsenkö tavoitteeseen. (Ja turha sitten 15-kesäisten kuittailla että mitä treenaamista tuossa on, kun 300bpm menee jo. :)
 
Nopeus ei ole minulle keskeinen juttu, mutta auttaahan se soittamista noin yleisemmin, kun saa tekniikan paremmin haltuun.