Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Röntgen-Jeesus: No siis tämähän on sinun mielipiteesi. Tiedän aika monta ihmistä jotka ovat aivan eri mieltä. Itseni mukaanlukien.
 
En rehellisesti sanottuna ole kokonaan kuunnellut mainituista kuin Megadethin, mutta vaikka sekin oli petraus bändiltä aiempiin tuotoksiin nähden niin tykkään kyllä Metallicasta huomattavasti enemmän. Mutta korostan nyt, että diggaan nimen omaan uudella Metallicalla niistä keskitempoisista rokkibiiseistä, eli paremmuuden ratkaisee tässä tapauksessa pitkälti erilaiset musiikkimieltymykset.
 
Tuota ykköspaikkaa ihmetellessä kannattaa muistaa sekin että St. Anger voitti Grammy-palkinnon... :D

bedlam:Tuota ykköspaikkaa ihmetellessä kannattaa muistaa sekin että St. Anger voitti Grammy-palkinnon... :D
 
St Anger on hemmetin kova levy joten se ei mikään yllätys ole.
 
Enemmän ihmetyttää Better than you-biisin voittama Grammy kun kysessä on ehtottomasti Reloadin heikoimpiin suorituksiin lukeutuva biisi.

bedlam:
Tuota ykköspaikkaa ihmetellessä kannattaa muistaa sekin että St. Anger voitti Grammy-palkinnon... :D
 
No St. Angerissahan oli yritystä! Hyvä levy jolla on biisien sanoituksiin sopivat soundit.

Ehkä mun pointti meni vähän ohi. Siis itsehän tykkäsin St. Angerin kapinameiningistä sen ilmestyessä suuresti, olin silkkaa virnettä kun kuulin levyn ekaa kertaa. Mutta tarkoitin lähinnä, että minusta tuo Hardwiredin ykköspaikka ei ole sen kummempi asia kuin että St. Angerin nimibiisi oli jonkun raadin mielestä vuoden paras metallikipale. Omasta mielestä kyseinen biisi on sitäpaitsi levyn heikoimmasta päästä. Mutta enivei.

The Jack: Paremmuus on makuasia, mutta Hardwired on joka tapauksessa vuoden merkittävin metallilevy, ja luultavasti ainut metallilevy joka muistetaan 10 vuoden päästä vuodesta 2016. Aika selvä valinta ottaa muuten pystyyn kuolleessa genressä listan kärkeen albumi joka myy sadassa maassa top 5:teen. Jos kuuntelee hetken vaikkapa kolmosena ollutta Sumacia, niin Metallica on ihan oikeassa paikassa ykkösenä.
 
Hoho! Ei perkele! Totaalinen repeäminen! Ei näin. Huh hei!
 
Hardwired on ehdottomasti vuoden merkittävin metallilevy Metallicalle. Hyvä että tekivät, vielä parempi että saivat sen myös julkaistua.

J.Nikkanen:
Hardwired on ehdottomasti vuoden merkittävin metallilevy Metallicalle.
 
Ja meille Metallica-faneille! Reps!

bedlam: Tuota ykköspaikkaa ihmetellessä kannattaa muistaa sekin että St. Anger voitti Grammy-palkinnon... :D
 
Motörhead voitti Grammyn tekemällä melko mielikuvituksettoman coverin Whiplashista. Pääsivät ehdolle myöskin 1:1 -coverilla Enter Sandmanista. Judas Priest voitti Grammyn 2010 liveversiolla 30 vuotta vanhasta biisistään Dissident Aggressor. Tältä pohjalta St. Angerin Grammy voitto on täysin ansaittu. Biisistä ja albumista käydään kiistaa ja niitä kuunnellaan edelleen, joten siinä on jotain mitä Slayerin Eyes Of The Insanessa ei ole.

Änkyrästä kun tuli puhetta, päätin kuunnella nyt levyn loppuun puolesta välistä asti, kun viimeksi jäi kesken. Ei voi muuta kuin sanoa, että onpahan hämmentävää tavaraa.

Tässä ihan viihdyttävä vertailu :-)
 
https://www.youtube.com/watch?v=KszhtMOpaCM
 
LAulun osalta molemmat mestarit mölyävät ihan oikeissa poppoissa, molempien vokalointi on keskeinen osa bändien tyyliä.

TTV: Tässä ihan viihdyttävä vertailu :-)
 
https://www.youtube.com/watch?v=KszhtMOpaCM
 
LAulun osalta molemmat mestarit mölyävät ihan oikeissa poppoissa, molempien vokalointi on keskeinen osa bändien tyyliä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=P7AmIEX7GUk Kaveri on tekemässä Guitarrazzen kanssa yhteystyötä kommenttiosion perusteella.

Röntgen-Jeesus: Ja meille Metallica-faneille! Reps!
 
Ei tämä uusi levy oikein tahdo antaa mulle vieläkään mitään. Makuasioitahan toki, mutta uusimman perusteella en ole enää fani. No, kuuntelen vanhoja albumeja sitten ja varovasti silloin tälllöin kokeilen koliseeko tämä uusi vaiko ei.

TTV: Onneksi on myös paljon meitä, joiden mielestä noi muut big4 bändit yhdesssä ja erikseen peittoavat musiikillaan Metallican viimeiset 20 vuotta aika suvereenisti :-)
 
Meinasin kirjoittaa pitkän raapustuksen mitä vikaa missäkin näistä bändeissä/julkaisuissa on mutta ei se ehkä edistä keskustelua millään muotoa. Senkään vuoksi en viitsisi alkaa veistä vääntämään, kun kaikki nämä bändit ja heidän julkaisunsa kiinnostaa itseä aina ja mielenkiinnolla niitä kahlaan aina läpi. Sen voinen kuitenkin sanoa, että mielestäni yksikään näistä bändeistä ei ole siihen viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen onnistunut pudottamaan sitä täydellistä lättyä. Megadethillä kokoonpanot vaihtuu päivittäin, slayer keksii saman biisin uudelleen joka levylle kymmenisen kertaa ja anthrax, noh anthrax ei vain ilmeisesti oikein osaa tehdä enää tarttuvaa biisiä.
 
Metallicasta nyt on paha sanoa onko se onnistunut yhtään sen paremmin omassa tekemisessään. Uutukainen on ihme kyllä onnistunut tekele kaikin puolin. En ihmettele suosiota.

Rhapa: Meinasin kirjoittaa pitkän raapustuksen mitä vikaa missäkin näistä bändeissä/julkaisuissa on mutta ei se ehkä edistä keskustelua millään muotoa. Senkään vuoksi en viitsisi alkaa veistä vääntämään, kun kaikki nämä bändit ja heidän julkaisunsa kiinnostaa itseä aina ja mielenkiinnolla niitä kahlaan aina läpi. Sen voinen kuitenkin sanoa, että mielestäni yksikään näistä bändeistä ei ole siihen viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen onnistunut pudottamaan sitä täydellistä lättyä. Megadethillä kokoonpanot vaihtuu päivittäin, slayer keksii saman biisin uudelleen joka levylle kymmenisen kertaa ja anthrax, noh anthrax ei vain ilmeisesti oikein osaa tehdä enää tarttuvaa biisiä.
 
Metallicasta nyt on paha sanoa onko se onnistunut yhtään sen paremmin omassa tekemisessään. Uutukainen on ihme kyllä onnistunut tekele kaikin puolin. En ihmettele suosiota.
 
Juu, samaa mieltä olen, että kaikkien näiden big4 bändien parhaat palat ajoittuvat yli 20 vuoden päähän. Kommenttini koskivatkin tätä tuoreempaa tuotantoa ja siinä toki se musamieltymys näyttelee isoa roolia; mulle 100x uudelleen tehty Slayer vaan kolahtaa aina ja Testamentti on tiukentanut otettaan koko ajan. Megadeth noista on ailahdellut melkoisesti, mutta onneksi mukaan mahtuu kunnon julkaisujakin. Itelle nää tuoreet Metallican levyt on vaan kuulostaneet niin väkisin väännetyiltä, ettei ne iske mitenkään, lähinnä myötähäpeän tunne tulee.
 
Eipä silti, kyllä Metallicasta saa tykätäkin, onneksi kaikille riittää fanitettavaa ja musaa mistä tykkää :-)

TTV: Juu, samaa mieltä olen, että kaikkien näiden big4 bändien parhaat palat ajoittuvat yli 20 vuoden päähän. Testamentti on tiukentanut otettaan koko ajan.
 
Vieläkun Testament kuuluisi tähän ryhmään :D
 
Totta kyllä, että tiukentunut ja voisi sen anthraxiin vaihtaa.

reaper666: Vieläkun Testament kuuluisi tähän ryhmään :D
 
Totta kyllä, että tiukentunut ja voisi sen anthraxiin vaihtaa.
 
No heh, mun big4 onkin näköjään ollut vähän spessu, koska lasken Testamentin mukaan, enkä edes tiedosta Äänträksin olemassaoloa :-)

Rhapa: Meinasin kirjoittaa pitkän raapustuksen mitä vikaa missäkin näistä bändeissä/julkaisuissa on mutta ei se ehkä edistä keskustelua millään muotoa. Senkään vuoksi en viitsisi alkaa veistä vääntämään, kun kaikki nämä bändit ja heidän julkaisunsa kiinnostaa itseä aina ja mielenkiinnolla niitä kahlaan aina läpi. Sen voinen kuitenkin sanoa, että mielestäni yksikään näistä bändeistä ei ole siihen viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen onnistunut pudottamaan sitä täydellistä lättyä. Megadethillä kokoonpanot vaihtuu päivittäin, slayer keksii saman biisin uudelleen joka levylle kymmenisen kertaa ja anthrax, noh anthrax ei vain ilmeisesti oikein osaa tehdä enää tarttuvaa biisiä.
 
Metallicasta nyt on paha sanoa onko se onnistunut yhtään sen paremmin omassa tekemisessään. Uutukainen on ihme kyllä onnistunut tekele kaikin puolin. En ihmettele suosiota.
 
Et meinannut, mutta kirjoitit sitten kuitenkin :)
 
Tuota ainakin minusta Slayer on noista kaikista Big4 bändeistä oikeasti ainoa, joka on pysynyt tyylilleen uskottavana. Se on myös tehnyt hyviä levyjä vielä 80-luvun jälkeenkin, mutta jos bändistä ei tykkää niin sitten ei.
Enemmän tämä kuuluisi tuonne Slayer ketjuun, mutta se bändi on tosiaan monista vaikeuksista huolimatta noista ainoa joka ei ole tehnyt mitään kokeilevia taidelevyjä. Ei löydy sytkäriballaadeja ja linja on pysynyt muutenkin varsin tiukkana.
Yleensähän valitetaan kun bändi muuttuu...Nyt sitten siitäkin kun ei tyyli ole levyltä toiselle ihan arpapeliä, mitä sieltä tulee. Näinhän on ollut Metallican kohdalla.
Valitetaan kun se tekee edelleenkin samalla tinkimättömällä tyylillä musaa???
 
Tätä samaa ei voi sanoa noista muista, vaikka Slayerissäkin on toinen kitaristi kuollut ja rumpalikin on eri kuin siellä legendaarisimmilla levyillä.
Jos siis vedotaan noiden muiden bändien kohdalla miehistön vaihdoksiin ja siitä johtuviin erilaisiin tyylinkin muutoksiin...Miksiköhän Slayer kuitenkin edelleen toimii ihan hyvin?
 
Tietysti Thrash metallin kulta-aika on varmasti enemmän siellä 80-luvulla kuin tässä päivässä. On siis vaikea keksiä ja tehdä enää oikeasti hyvää uutta sellaista musaa.
Parhaiten siinä Slayer on kuitenkin noista neljästä suuresta onnistunut ja niin ilmeisesti sinunkin mielestä kun "keksii saman biisin uudelleen"... Nuo muuthan ei edes taida yrittää sitä, vaikka Metallican DM taisi ollakkin joku paluu juurille levy. Ei se kyllä tainnut ihan onnistua siinä ja hyvä ettei tämä uusi ole ainakaan ihan niin huono levy. Jos ei miehissä ole kerran energiaa, niin on ihan turha yrittää tehdä mitään agressiivista musaa. Ei sitä väkisin kannata tehdä.
 
Pitäisikö seuraavaksi valittaa, miksei Metallica tehnyt Lulu kakkosta tai muuten sellaista avantgarde huttua ettei sitä kukaan ymmärrä tai jaksa kuunnella sitäkään vähää kuin tätä uutta?
 
Liian pitkiä biisejä tällä uudella ja ei ne riffit parammaksi muutu, vaikka niitä samoja juttuja soittaa 3 tai 4 minuuttia pidempään. Jos olisivat edes hyviä, mutta aika keskinkertaista ja tosiaan liika pituus vain huonontaa lopputulosta. Sitä kyllä avittaa Kirkin huonot ja innottomat soolot ja Larsin jatkuva virvelin hakkaaminen kahdella kädellä.

mpekkanen: Et meinannut, mutta kirjoitit sitten kuitenkin :)
 
Tuota ainakin minusta Slayer on noista kaikista Big4 bändeistä oikeasti ainoa, joka on pysynyt tyylilleen uskottavana.
 
Itse olen ollut välistä puritaani ja välistä aikaa seuraava, välistä traditiota selvittävä ja välistä edistysmielinen. Puritaanius on synnyttänyt minussa tyylirasismia ja pysäyttänyt kehitykseni muusikkona. Se sopii opiskeluaikojen omistautumisvaiheeseen. Liiallinen ajan seuraaminen on ollut pikavoiton tavoitteluun tähtävää opportunismia, joka on rappeuttanut monimuotoisuuden arvostamisen ja johtanut taiteen itseisarvon unhoitukseen. Se sopii populaariin myyntimusiikkiin. Tradition selvittäminen on osaltani ollut loputon suo ja harhauttanut minut pois uuden luomisen radalta vuosikymmeneksi. Se sopii ihmiselle, joka ei opi soittamaan tai tekemään musiikkia. Edistysmielisyys, uuden etsintä ja luovien prosessien harjoittelu on ehdoton valintani. Välistä tulee epäonnistumisia ja välistä taas on menty isoin harppauksin eteenpäin ja panos musiikkikulttuurin eteenpäin viemiseksi on käytetty. Se sopii minulle ja Metallicalle.

Jos Metallican tulevalla kasetilla on uudistusmielisesti myös humpat, polkat ja masurkat - pareittain totta kai - ostan sen välittömästi.
 
Eihän siinä, jos jätkät eivät uskalla.

mpekkanen: Et meinannut, mutta kirjoitit sitten kuitenkin :)
 
Tuota ainakin minusta Slayer on noista kaikista Big4 bändeistä oikeasti ainoa, joka on pysynyt tyylilleen uskottavana. Se on myös tehnyt hyviä levyjä vielä 80-luvun jälkeenkin, mutta jos bändistä ei tykkää niin sitten ei.
Enemmän tämä kuuluisi tuonne Slayer ketjuun, mutta se bändi on tosiaan monista vaikeuksista huolimatta noista ainoa joka ei ole tehnyt mitään kokeilevia taidelevyjä. Ei löydy sytkäriballaadeja ja linja on pysynyt muutenkin varsin tiukkana.
Yleensähän valitetaan kun bändi muuttuu...Nyt sitten siitäkin kun ei tyyli ole levyltä toiselle ihan arpapeliä, mitä sieltä tulee. Näinhän on ollut Metallican kohdalla.
Valitetaan kun se tekee edelleenkin samalla tinkimättömällä tyylillä musaa???
 
Tätä samaa ei voi sanoa noista muista, vaikka Slayerissäkin on toinen kitaristi kuollut ja rumpalikin on eri kuin siellä legendaarisimmilla levyillä.
Jos siis vedotaan noiden muiden bändien kohdalla miehistön vaihdoksiin ja siitä johtuviin erilaisiin tyylinkin muutoksiin...Miksiköhän Slayer kuitenkin edelleen toimii ihan hyvin?
 
Tietysti Thrash metallin kulta-aika on varmasti enemmän siellä 80-luvulla kuin tässä päivässä. On siis vaikea keksiä ja tehdä enää oikeasti hyvää uutta sellaista musaa.
Parhaiten siinä Slayer on kuitenkin noista neljästä suuresta onnistunut ja niin ilmeisesti sinunkin mielestä kun "keksii saman biisin uudelleen"... Nuo muuthan ei edes taida yrittää sitä, vaikka Metallican DM taisi ollakkin joku paluu juurille levy. Ei se kyllä tainnut ihan onnistua siinä ja hyvä ettei tämä uusi ole ainakaan ihan niin huono levy. Jos ei miehissä ole kerran energiaa, niin on ihan turha yrittää tehdä mitään agressiivista musaa. Ei sitä väkisin kannata tehdä.
 
Pitäisikö seuraavaksi valittaa, miksei Metallica tehnyt Lulu kakkosta tai muuten sellaista avantgarde huttua ettei sitä kukaan ymmärrä tai jaksa kuunnella sitäkään vähää kuin tätä uutta?
 
Liian pitkiä biisejä tällä uudella ja ei ne riffit parammaksi muutu, vaikka niitä samoja juttuja soittaa 3 tai 4 minuuttia pidempään. Jos olisivat edes hyviä, mutta aika keskinkertaista ja tosiaan liika pituus vain huonontaa lopputulosta. Sitä kyllä avittaa Kirkin huonot ja innottomat soolot ja Larsin jatkuva virvelin hakkaaminen kahdella kädellä.
 
Keskity vaikka jatkossa siihen, mitä itse olet asioista mieltä. Minun mielipiteeni ovat lähinnä kuitenkin varattu vain itselleni.