Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen:
Monesti voi jonkinlainen kompurapedaali olla metallimiehille parempi ostos kuin hommata uusi särkijä tai vaihtaa vahvistinta, kaappia, kitaraa, mikkejä siihen soittimeen jne.
Kompuraa käyttää myös tosi moni slidekitaristikin, ettei se ole pelkästään metallimiesten pedaali.
Ja tosiaan aina ei ole niinkään, että se hintalappu kertoo ihan kaiken. Melko edullisista Boss, MXR jne. pedaaleista löytyy ihan hyviä jos vain muuten on kaikki kunnossa siinä signaaliketjussa & omassa soitossa ja tietää mitä tarvitsee.
 
Nyt sää oot "hiukan" väärillä jäljillä. Perinteinen kompura (Ross, MXR, DoD MilkBox, yms...) ei oikein tuo lisäarvoa tai mitään uutta jo melko runsaasti säröllä olevaan soundiin. Syystä, että säröytyminen ilmiönä on jo signaalin huippuja ja laaksoja tasoittava. Tästä syystä miedosti säröytyvä tai itsenään täysin puhdas signaalitasoa nostava purkki (boosteriksikin kutsuttu) on loogisempi vaihtoehto varsinkin sellainen, jossa on äänenvärin säätömahdollisuus. Mikäli jyrkän standalone- tai vahvarin oman särön eteen laitetaan kompressori, se lähinnä on omiaan aiheuttamaan kaikenlaisia muita ongelmia. Mikäli muistan voisin tehdä pikku demon aiheesta kunhan pääsen tuonne pajalle.
 
Tarttis päästä kokeileen punaista ekstaasia uuden kattauksen kanssa. Silloin kun sen omistin, monipuolinen oli sana, joka mun mielestä vähiten kuvasi laitetta. Samaa yläpääkihinää tuli täysin riippumatta säädöistä. Ainoastaan gainin määrään pystyi vähän vaikuttamaan. Täytyisi siis saada tommonen taas kotiin, josko se vaikka maistuisi paremmalle tällä kertaa.
 
Melkosta. Mä en kyllä mitään yläpääkihinää ole sillä saanut aikaan vaan melko rotevaa murinasoundia. Mihis styrkkariin sää sitä ajelit?

Juzpe: Nyt sää oot "hiukan" väärillä jäljillä. Perinteinen kompura (Ross, MXR, DoD MilkBox, yms...) ei oikein tuo lisäarvoa tai mitään uutta jo melko runsaasti säröllä olevaan soundiin. Syystä, että säröytyminen ilmiönä on jo signaalin huippuja ja laaksoja tasoittava. Tästä syystä miedosti säröytyvä tai itsenään täysin puhdas signaalitasoa nostava purkki (boosteriksikin kutsuttu) on loogisempi vaihtoehto varsinkin sellainen, jossa on äänenvärin säätömahdollisuus. Mikäli jyrkän standalone- tai vahvarin oman särön eteen laitetaan kompressori, se lähinnä on omiaan aiheuttamaan kaikenlaisia muita ongelmia. Mikäli muistan voisin tehdä pikku demon aiheesta kunhan pääsen tuonne pajalle.
 
Joo, enhän minä missään vaiheessa väittänytkään kompuraa särkijäksi.
 
Kompuralla kyllä saa tasoitettua hyvinkin monenlaista kitarasoundia ja laitoin sen vain esimerkiksi, että aina se oikea vaihtoehto ei ole uusi säröpedaali. Se voi olla vaikka kompurakin tai parempi kitarakaappi.
Kyllä metallimusan soitossa on kompuraa hyvinkin paljon käytössä...
 
Pienemmillä säröillä joku slide kuulostaa hyvältä vaikka Fender Pro Junior comboon ja siihen väliin sitten vaikka MXR Dyna Comp. Slide soi varsin mukavasti, näinkin, mutta toki mielipiteitä ja makuja on monenlaisia.
Myöskään mistään purkista ei tarvitse vääntää niitä nappuloita on/off tyylisesti, vaikka niitä potikoita enemmän olisikin. Toki saa, jos haluaa.
 
Ei tarvitse minulle tehdä mitään demoja, mutta jos haluat muuten sellaisia tehdä-->Niin ei minua ainakaan haittaa. Hienoahan se olisi, mikäli joku saisi niistä jonkinlaisen hyödyn.
Minusta nuo kaikki soittimet ja niihin liittyvät muut laitteet on itse kokeiltava ja kokeiltava vielä siinä ympäristössä, missä niitä käyttää ja tarvitsee.
Netistä voi tietenkin katsoa ja kuunnella monenkinlaisia esittelypätkiä, mutta ei se soundi ole kuitenkaan koskaan täysin samanlainen kuin siellä omassa treenikämpällä bändin kanssa.
 
E: Enkä tarkoita, että tuo Fender Pro Junior olisi paras soundiltaan slidesoittoon juurikin tuon kyseisen MXR Dyna Compin kanssa.
Kyllä se toimii slidesoitossa ja muutenkin ihan ilman mitään purkkeja. Tosin voi siihen kitaran ja vahvarin väliin kokeilla jotain pedaaleita jos on tarvis. Ei ole kuitenkaan mikään metallikitaristien vehje, että sen tyyliset särkijät tuskin toimivat ainakaan tuohon vahvariin parhaimmalla mahdollisella tyylillä.
Tosin tämä on vain oma mielipiteeni, kun on tuollainen vahvari joskus ollut ja sitä on tullut soitettua hyvinkin monenlaisilla kitaroilla ja väliin on kokeiltu myös useankin tyylisiä pedaaleita.

Juzpe: Melkosta. Mä en kyllä mitään yläpääkihinää ole sillä saanut aikaan vaan melko rotevaa murinasoundia. Mihis styrkkariin sää sitä ajelit?
 
Siihen maailmanaikaan mulla oli Engl Screamer combo, jossa on epämiellyttävä yläpää. Se saattaa olla syyllinen. Engl:n aikaan oli säröjä, jotka siinäkin vahvistimessa toimi hienosti. Tästä syystä olisi hienoa kokeilla uudestaan.

Haeroe: Siihen maailmanaikaan mulla oli Engl Screamer combo, jossa on epämiellyttävä yläpää. Se saattaa olla syyllinen. Engl:n aikaan oli säröjä, jotka siinäkin vahvistimessa toimi hienosti. Tästä syystä olisi hienoa kokeilla uudestaan.
 
Ottamatta kantaa tuon säröpurkin hyvyyteen, mun on vaikea kuvitella, että Screamer ois kauheen hyvä pedaalialusta, kaikista vähiten säröille, ja niistä vielä kaikista vähiten ronskimman puoleisille. Omien testieni mukaan kylmempää ja kolkompaa clean-soundia ei ihan heti löytykään kuin Screamerissa.

Jucciz: Ottamatta kantaa tuon säröpurkin hyvyyteen, mun on vaikea kuvitella, että Screamer ois kauheen hyvä pedaalialusta, kaikista vähiten säröille, ja niistä vielä kaikista vähiten ronskimman puoleisille. Omien testieni mukaan kylmempää ja kolkompaa clean-soundia ei ihan heti löytykään kuin Screamerissa.
 
Mulla tuli aikoinaan taloon Fender Hot Rodin jälkeen ENGL Screamer ja viimeksi mainitussa oli kyllä paljon lämpimämpi, miellyttävämpi ja rapsakampi clean. Toki olin tuolloin 16-vuotias, eikä vertailukohtia hirveästi ollut. Mutta Screamerin clean ei todellakaan ole mistään ankeimmasta päästä, ottaen huomioon, että kyseessä on ns. rankempi vahvistin (vrt. Peavey 5150/6505).

Bald Anus: Mulla tuli aikoinaan taloon Fender Hot Rodin jälkeen ENGL Screamer ja viimeksi mainitussa oli kyllä paljon lämpimämpi, miellyttävämpi ja rapsakampi clean. Toki olin tuolloin 16-vuotias, eikä vertailukohtia hirveästi ollut. Mutta Screamerin clean ei todellakaan ole mistään ankeimmasta päästä, ottaen huomioon, että kyseessä on ns. rankempi vahvistin (vrt. Peavey 5150/6505).
 
Rapsakka se clean on, siihen en väitä vastaan, noihin muihin attribuutteihin en sitten sanokaan mitään. :D Screamer on kyllä saman firman Fireballin ja Framuksen (muistaakseni) Cobran ohella laite, joissa huomasin hyvin nopeasti, etten ole kohderyhmää, vaikka soittaisin mitä. Muut saavat toki tykätä.

Jucciz: Rapsakka se clean on, siihen en väitä vastaan, noihin muihin attribuutteihin en sitten sanokaan mitään. :D Screamer on kyllä saman firman Fireballin ja Framuksen (muistaakseni) Cobran ohella laite, joissa huomasin hyvin nopeasti, etten ole kohderyhmää, vaikka soittaisin mitä. Muut saavat toki tykätä.
 
Minä soitinkin tuohon aikaan hevimpää tavaraa.
 
Mutta esim. Absoluuttisen Nollapisteen Aki Lääkkölä on käyttänyt screameria ainakin vuodesta 2005 ja aivan hyvät soundit on.

Bald Anus: Minä soitinkin tuohon aikaan hevimpää tavaraa.
 
Mutta esim. Absoluuttisen Nollapisteen Aki Lääkkölä on käyttänyt screameria ainakin vuodesta 2005 ja aivan hyvät soundit on.
 
Juu, Lääkkölä-kytkös on tiedossa. Mahlanjuoksuttaja-levyä kuuntelin joskus paljon. Ja niin hyvä levy kuin se onkin, etenkin biisien mutta myös soundien osalta, kyllä sen Screamerin kylmän ja kolkon clean-soundin vaihtaisin milloin tahansa johonkin vähemmän "lasiseen" helinään, paremman termin puutteessa. Onneksi edes tuo soundi ei voi pilata noin vahvaa levyä. Ne rosoisemmat ja etenkin fuzz-soundit ovatkin sitten paljon maukkaampia.

Jucciz: Juu, Lääkkölä-kytkös on tiedossa. Mahlanjuoksuttaja-levyä kuuntelin joskus paljon. Ja niin hyvä levy kuin se onkin, etenkin biisien mutta myös soundien osalta, kyllä sen Screamerin kylmän ja kolkon clean-soundin vaihtaisin milloin tahansa johonkin vähemmän "lasiseen" helinään, paremman termin puutteessa. Onneksi edes tuo soundi ei voi pilata noin vahvaa levyä. Ne rosoisemmat ja etenkin fuzz-soundit ovatkin sitten paljon maukkaampia.
 
Taitaa olla fuzzface tuolla levyllä käytössä. Hyvin tuo ENGL nielee sen.

Jucciz: Ottamatta kantaa tuon säröpurkin hyvyyteen, mun on vaikea kuvitella, että Screamer ois kauheen hyvä pedaalialusta, kaikista vähiten säröille, ja niistä vielä kaikista vähiten ronskimman puoleisille. Omien testieni mukaan kylmempää ja kolkompaa clean-soundia ei ihan heti löytykään kuin Screamerissa.
 
En mää kyllä tykännyt Screamerin särökanavastakaan eli kyllä se styrkkari oli mulle väärä ihan kaikilla mittapuilla. Yritin epätoivoisesti metsästää siihen hyvää säröpurkkia sen onnettoman särökanavan takia. JHS Angry Charlie toimi kohtalaisesti, mutta Screamerin jälkeen mulla on sitten ollut styrkkareita, joissa kaikki OD:t on toiminut kohtalaisesti. Fuzzit ei kyllä vieläkään kuulosta kuin ihmeellliseltä kihinältä, mistä täällä olemme aikaisemmin jo keskustelleet. Huomautettakoon vielä, että mulla oli Screamerin vanha versio.

mpekkanen: Joo, enhän minä missään vaiheessa väittänytkään kompuraa särkijäksi.
 
Kompuralla kyllä saa tasoitettua hyvinkin monenlaista kitarasoundia ja laitoin sen vain esimerkiksi, että aina se oikea vaihtoehto ei ole uusi säröpedaali. Se voi olla vaikka kompurakin tai parempi kitarakaappi.
Kyllä metallimusan soitossa on kompuraa hyvinkin paljon käytössä...
 
Nyt haluaisin esimerkin, jossa modernin metallisoundin (tai miksei vanhemmankin liiton) yhteydessä on käytetty kompuraa kitaran ja vahvistimen välissä. Ja nimenomaan särösoundista on kyse. Äänitä vaikka itse ja postaa tänne jos et muuta keksi... :D
Taltioitua lähtösoundia toki on ollut tapana kompressoida, lisätä tilaa, jne, mutta kompressori ei nyt ihan ensimmäinen palikka ole mitä lähtisin kitaran ja vahvarin väliin laittamaan.

Haeroe: Siihen maailmanaikaan mulla oli Engl Screamer combo, jossa on epämiellyttävä yläpää. Se saattaa olla syyllinen. Engl:n aikaan oli säröjä, jotka siinäkin vahvistimessa toimi hienosti. Tästä syystä olisi hienoa kokeilla uudestaan.
 
Ittellä taas on Thunder ja siinä on musta samaa vikaa jos puhtaan päälle iskee jotain higain säröjä. Plus vielä se, että alapää menee ihan mössöksi kun soittelee tietyistä kohdista otelautaa.
 
Oon miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, josko ostaisin kaapin tuohon kaveriksi. Toisaalta jos kunnon kaappi maksaa useita satasia, niin varmaan parempi vaan ettiä torilta uusi vahvistin, missä ei ole noita ongelmia. Joku vaikka niistä mitä täällä on mulle suositeltu.

Juzpe: Nyt haluaisin esimerkin, jossa modernin metallisoundin (tai miksei vanhemmankin liiton) yhteydessä on käytetty kompuraa kitaran ja vahvistimen välissä...
 
Tässä muuten saattaa olla hiukan asiaakin...
 
Rupesi ajattelututtamaan sellainen tilanne, jossa vahvistin kaipaisi gainin kohtalaista pudotusta soundin selkeyttämiseksi ja pitämiseksi tiukkana, mutta seurauksena on sustainin katoaminen ja tarve hakata kitaraa ihan tosissaan soundin saamiseksi.
 
Kokeilehan kurillasi sellaista, että kohtalaisen kevyellä kompressoinnilla ja ulostulotasoa sopivasti nostamalla (pitkä releasekin liittynee) palautat soimisen takaisin tuollaiseen koneeseen.

juuso a: Ittellä taas on Thunder ja siinä on musta samaa vikaa jos puhtaan päälle iskee jotain higain säröjä. Plus vielä se, että alapää menee ihan mössöksi kun soittelee tietyistä kohdista otelautaa.
 
Oon miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, josko ostaisin kaapin tuohon kaveriksi. Toisaalta jos kunnon kaappi maksaa useita satasia, niin varmaan parempi vaan ettiä torilta uusi vahvistin, missä ei ole noita ongelmia. Joku vaikka niistä mitä täällä on mulle suositeltu.
 
Toisaalta jos ostat kunnonkaapin ja ongelma ratkeaa sillä niin hyvä, mutta jos ongelma ei ratkea niin se kaappi ei ole sittenkään turha kun sitä voi käyttää sen seuraavankin vahvarin kanssa. Vahvistimissa tuli mieleen, että sulle on varmaan suositeltu Kochia (ainakin jollekin olen sitä itse suositellut). Jos säröt on se juttu ja alapää ei saisi tukkeutua niin ainakin twintoneista kolmonen on varmaan turvallisempi valinta.

Wampler Pinnacle Deluxe V2 olisi nyt saatavilla ainakin T-kaupasta. Laittoi jonkinmoisen kaasutuksen päälle. Demojen perusteella saattaisi olla kovimmista kovin, ja kolmialueinen EQ puhuttelee aina. Onko jollain onnellisella tämä jo?

BugBadWolf: Tässä muuten saattaa olla hiukan asiaakin...
 
Rupesi ajattelututtamaan sellainen tilanne, jossa vahvistin kaipaisi gainin kohtalaista pudotusta soundin selkeyttämiseksi ja pitämiseksi tiukkana, mutta seurauksena on sustainin katoaminen ja tarve hakata kitaraa ihan tosissaan soundin saamiseksi.
 
Kokeilehan kurillasi sellaista, että kohtalaisen kevyellä kompressoinnilla ja ulostulotasoa sopivasti nostamalla (pitkä releasekin liittynee) palautat soimisen takaisin tuollaiseen koneeseen.
 
No tuota.. .mä oon ratkassu asian käyttämällä vähemmän gainia nupista, nakkaamalla TS:n/ vastaavan keulille, snadisti driveä auki ja leveli tappiin. Jynks jynks. Sustainia harvemmin siinä tiukkuutta vaativassa jyystökomppisoundissa tarttee ku se idea on soitella rytmikkäästi lyhyitä aika-arvoja tai jättää joku sointu soimaan korkeintaa tahdin ajaksi. Liidisoundi sitten saa olla vähän läskimpi ja fuzzahtavampi kun sillä yleensä vedellään diu diu ja tilulilu feat täpstäps. Sen teen sit potkasemalla saman pojasoundin päälle TC Sparkin mid-boost asennolla basso ja treble snadisti alle puolenvälin, gainia (joka on 0-5/10 asennossa enempikin kompura) noin 3/10 ja leveli tappiin.
Lisäks joka ikisessä kokeilemassani kitarakompurassa on itsessään alapäitä löysäävä ja boostaava vaikutus varsinkin täysikokoisilla humbuckereille soittaessa, joten se ei nyt oikein senkään takia toimi. Mutta esittämäni haaste siitä kompurasta ja moternista metallisoundista on voimassa.

Juzpe:...kun sillä yleensä vedellään diu diu ja tilulilu feat täpstäps...
 
Noohh.. Se oli sellainen ajatelma. Itse en varsin metallia harrastele ja kompuraa käyttävän metallistin nimeäminen jää jo siksikin, etten keksi niille perkeleille nimiä.
 
Taas osoittautuu ongelmalliseksi päässä kuuluvien äänien muuttaminen kirjoitukseksi, vaan kokeillaan...
 
Piirretään se särö. Yksinkertaistettuna se on sellainen sahalaitakuvio. Tuuppaamalla liikaa gainia (varsinkin koneissa, joissa säröytyminen tapahtuu lähinnä gain-potikassa) saadaan ne sahan hampaat liian lähelle toisiaan, ts puuroa. Kun pudotetaan gain alas, hampaat ovat tarpeeksi kaukana toisistaan, mutta muuten soundi on lehmänhenkäys.
 
Nyt jos siihen tunkee od:n, periaatteessa palauttaa vain sen gain-potikan asennon takaisin paikoilleen. Toki vähän sävysäätöäkin tapahtuu, mutta se ei välttämättä tule täydelliseksi. Varsinkin, jos availee vielä driveakin.
 
Studiokompuraa, räkkisellaista, pohdiskelin tuohon. Itse en tykkää oikein mistään pedaalikompurasta. Niiden kanssa tulee aina mukaan kapineen oma soundi. Ja varsinkin 2-nappisten perusasetus on jo sellaista runttaamista, että kiväärinlaukauskin muuttuu puolen minuutin nuotiksi. Ja se perussoundi on joidenkin tekemänä todella apea (mitä helvettiä ne rautalankamiehet sillä DODilla oikein tekevät?!? Minulal se on tappanut joka jumalan kitaran). Räkkikompuran kanssa - vaikka sekin toki riippuu laitteesta - ei tule sitä soundin muokkaantumista lähestulkoonaan niin paljoa. Idea on siis kompressoida vähänpuoleisesti ja tarjoilla vahvistusta melkein alkutilanteen tasolle. Näin vahvistimeen palautuu soiminen, kun se lätsähti siinä puuronpoistossa pannukakuksi. Eli vähän niinkuin tuo od:lla boostaaminen, mutta vähemmälle gainille koska kompressointi lisää soimista aavistuksen.
 
Sustainhan ei omassa sanastossani ala vasta santanaksi mennessä, vaan käytin sitä ylipäätään (hienostelu- ja pätemismielessä) kertomaan soimisesta ylipäätään.
 
Ja plussa läsähti tuosta lainaamastani, varsin totisella naamalla kirjaillusta osasta ;D

BugBadWolf: Noohh.. Se oli sellainen ajatelma. Itse en varsin metallia harrastele ja kompuraa käyttävän metallistin nimeäminen jää jo siksikin, etten keksi niille perkeleille nimiä.
 
Taas osoittautuu ongelmalliseksi päässä kuuluvien äänien muuttaminen kirjoitukseksi, vaan kokeillaan...
 
Piirretään se särö. Yksinkertaistettuna se on sellainen sahalaitakuvio. Tuuppaamalla liikaa gainia (varsinkin koneissa, joissa säröytyminen tapahtuu lähinnä gain-potikassa) saadaan ne sahan hampaat liian lähelle toisiaan, ts puuroa. Kun pudotetaan gain alas, hampaat ovat tarpeeksi kaukana toisistaan, mutta muuten soundi on lehmänhenkäys.
 
Nyt jos siihen tunkee od:n, periaatteessa palauttaa vain sen gain-potikan asennon takaisin paikoilleen. Toki vähän sävysäätöäkin tapahtuu, mutta se ei välttämättä tule täydelliseksi. Varsinkin, jos availee vielä driveakin.
 
Studiokompuraa, räkkisellaista, pohdiskelin tuohon. Itse en tykkää oikein mistään pedaalikompurasta. Niiden kanssa tulee aina mukaan kapineen oma soundi. Ja varsinkin 2-nappisten perusasetus on jo sellaista runttaamista, että kiväärinlaukauskin muuttuu puolen minuutin nuotiksi. Ja se perussoundi on joidenkin tekemänä todella apea (mitä helvettiä ne rautalankamiehet sillä DODilla oikein tekevät?!? Minulal se on tappanut joka jumalan kitaran). Räkkikompuran kanssa - vaikka sekin toki riippuu laitteesta - ei tule sitä soundin muokkaantumista lähestulkoonaan niin paljoa. Idea on siis kompressoida vähänpuoleisesti ja tarjoilla vahvistusta melkein alkutilanteen tasolle. Näin vahvistimeen palautuu soiminen, kun se lätsähti siinä puuronpoistossa pannukakuksi. Eli vähän niinkuin tuo od:lla boostaaminen, mutta vähemmälle gainille koska kompressointi lisää soimista aavistuksen.
 
Sustainhan ei omassa sanastossani ala vasta santanaksi mennessä, vaan käytin sitä ylipäätään (hienostelu- ja pätemismielessä) kertomaan soimisesta ylipäätään.
 
Ja plussa läsähti tuosta lainaamastani, varsin totisella naamalla kirjaillusta osasta ;D
 
LA2A vaan pykälään.
 
http://www.uaudio.com/hardware/compressors/la-2a.html

Kompura jakaa varmasti mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, mutta itse olen tykästynyt kompuraan niin paljon, etten lähtisi autiolle saarellekaan ilman sitä.
 
Oma vahvistimeni (Music Man rp-65) ei juuri kompressoi itsessään, joten siksikin kompura tuo sellaista kivaa kiinteyttä soundiin, jota ilman kompuraa en saisi. Aina päällänsä oleva kompura on letkan ensimmäisenä, jonka jälkeen on pari-kolme od-tyylistä säröpurkkia, joiden varaan koko säröpuoli rakentuu.
 
Vaikka soittelen aika maltillisilla säröillä, joskus tuntui kompuran ja särön yhdistelmä latistavan liiaksikin lopputulosta. Käytössä on ollut niin Rockmanin ja Bossin ½-unitin räkkikompuroita, alkuperäistä ja Dunlopin MXR Dyna Compia, DOD 280-optokompura ja Bossin CS-3, joilla kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa.
 
Nyt laudassa on omatekemäni kompura, jonka soundia latistava vaikutus on minimoitu mahdollisuudella lisätä suoraa ääntä kompressoidun sekaan halutussa suhteessa. Näin on soundissa mukana luonnollista atakkia, jolloin esim. säröpedaalikin kuulostaa dynaamisemmalta ja vähemmän muhjuiselta, vaikka sustainia löytyy tarvittaessa "maailman ääriin" saakka.
 
http://users.jyu.fi/~tukiaine/home/guitar_comp/guitar_comp.html