Kitarat: kitarakamat ›

Kun jonkun mielestä kuitenkin kirjoitan liian pitkästi ja aivan turhaan, niin sellaisen kannattaa skipata kirjoitukseni jo tässä vaiheessa ohi :)
 
Telecaster on minusta kestänyt tähän aikaan huomattavasti paremmin kuin hieman myöhemmin tehty stratocaster. Syy on siinä, että aikoinaan olivat sähkökitarat ennen näitä telecastereita joko lap steel kitaroita tai sitten mikitettyjä orkesterikitaroita. Molemmista etsittiin lähinnä puhtaita soundeja. Hawajisoittoon ja lap steelillä soitettavat blues vireet kyllä kuulostavat hyvältä niillä reunasäröillä. Alkujaan hawajimusassa ei kuitenkaan niin särösoundeja ainakaan ollut. Nuo ensimmäiset kitaravahvistimet olivat kuitenkin suunniteltu enemmän puhtaiden soundejen soittamista varten. Varsinaisen särkijät, fuzz jne. tyyliset soundit yleistyivät hiukan myöhemmin...
 
Tässä valossa jos tarkastelee telecasteria, niin siinä ei ole mitään ylimääräistä. Volume, tone ja 3-asentoinen kytkin.
Taas stratocaster joka tuli hiukan myöhemmin oli yhdellä mikillä, tonella ja vibralla monipuolisempi. Siinä oli otettu enemmän huomioon soittajalle ergonomisempia seikkoja, mutta muuten senkin oli tarkoitus siis soida aika samanlaisessa soundimaailmassa. Toki onhan noissa telessä ja stratossa omanlaisensa soundi, mutta sitä en nyt tarkoita.
Vaan sitä, että stratocasterissa oli enemmän noita nappuloita ehkä siksikin kun silloin ei niissä vahvistimissa ollut niin paljon erilaisia säätömahdollisuuksia kuin nykyään on jo ihan halvemmissakin pikkucomboissa. Myöhemmin stratoon vielä korvattiin se 3-asentoinen kytkin 5-asentoisella.
Aika moni soittaja kyllä alkoi soittaa noilla muutakin kuin sitä country osaston enemmän puhtaiden soundien musaa.
 
Nykypäivänä kun vahvistimista saa säädetty jo, ehkä liikaakin erilaisia soundeja-->Niin kitaran valtava määrä erilaisia kytkimiä, toneja jne. ei enää niin lisää siellä keikkaoloissa sen kitaran soundimahdollisuuksia.
Toki kotona voi olla mukava leikkiä monenlaisilla soundeilla ja onhan niitä sellaisiakin soittajia joille ei ne tavalliset straton kytkennät riitä. Eli laitetaan vieläkin lisää jos jonkinlaista mikkiswitsiä jne.
Keikoilla ei kuitenkaan, minun omien kokemusten mukaan, kitarassa tarvitse volumen ja tonen lisäksi olla kovinkaan paljoa muita nappuloita. Jos on kaksimikkiä ja sen toisen saa vaihdettua silloin tällöin, niin jo sekin tuo aikamoisen lisän tuohon kitaran soittoon ja nimenomaan siis livenä. Oikeasti hyvä soitaja saa hyvältä kuulostaa musaa aikaiseksi, vaikka kitarassa ei olisi kuin yksi mikki ja ainoastaan sille volume.
 
Tässä suhteessa strato on kitaravahvistimien kehittymisen takia ehkä jäänyt hieman ajastaan. Samaisista syistä siitä kuitenkin tykätään edelleen kun se on soundillisesti monipuolinen.
Stratocaster on, minusta, varmaan yksi hirvittävimmän näköisistä kitaroita väärissä käsissä. Soitetaan jotain bluesia ja aina venytysten kohdalla käännetään hieman volumea taikka tonea, ehkä mikkikytkintäkin... eikä kuulija huomaa mitään eroa soundissa. Tämä kaikki tehdään vielä elämää suurempi tuskan irvistys naamalla ja samalla kokeillaan myös sitä vibrakampeakin. Usein sitä ei kerätä edes käyttämään, mutta ehkä se jotenkin rauhoittaa soittajan jonkinlaista ADHD oireyhtymää...
 
Telecaster on tässäkin asiassa huomattavasti fiksumpi ja se on myös siirtynyt ihan nykyaikaankin ilman sen suurempia ongelmia. Kun ei ole alkujaankaan ollut mitään ylimääräistä, niin soittaja voi keskittyä suoraan siihen olennaiseen eli soittoon.
Oikeasti monelle kitaristille olisi sellainen sähkökitara hyvä, jossa olisi mahdollisimman yksinkertaiset säädöt. Vaikka sellaisella ei sitten bändin kanssa soittaisikaan, niin sillä treenaamalla saattaisi huomata enemmän ne soiton oleellisimmat osaset.
Ne ei ole jatkuva vibran käyttö ja kytkimien, volume ja tone pyörittäminen+ tähän vielä yhdistettynä kymmenien erilaisien pedaalien/soundien valikoima.
Jos säveltää omaa musiikkia, niin tuollainen yksinkertainen versionti voi olla hyvääkin treeniä. Silloinkin kun kappale on ihan bändisoittoon sävelletty tai tehdään & sävelletään sellaista musaa. Tähän käy toki akustinenkin kitara siellä kotosalla ja soittajalle & säveltäjälle varsin hyvä soitin siis akustinenkin... voihan sillä telelläkin toki soittaa puhtailla soundeilla :)
Silloinkin kun siis soitetaan siinä bändissä hieman toisenlaista musiikkia, mikä tuli varmaan jo selväksi.
 
Olen varmaan liiankin vanhanaikainen, mutta telecaster on edelleen hyvinkin monipuolinen ja moderni sähkökitara. Sillä taittuu monenlainen soitto ja jos ei ihan niistä perinteisistä teleistä tykkää...tarjolla on kyllä nykyään suuremmalla radiuksella olevaa kaulaa ja toisenlaisia mikkejäkin jne. On myös tuota body routtaustakin muutettu sinne takapuolelle joissain malleissa, jos se häiritsee.
 
Telecaster on nyt ja tulee olemaan myös jatkossakin klassikkokitara. Toki näin on monen muunkin kitaran kanssa ja hyvä niin, että kaikille löytyy useita kitaroita mistä valita mieleisensä.