Kitarat: kitarakamat ›

73nd3r: Ennevvanhaanhan kaikki mikit oli samoja, esimerkiksi vanhoissa Stratocastereissa.
Ei siinä muuta kuin testaamaan. Korkeussäädöllä ja erillisillä vola/tonepotikoilla pääsee jo pitkälle.
 
Kai se vaan pitää kokeilla, noi on vaan muutenkin vähemmän säädettävät kun normisti sillä napapalat ei tule ulos kuoresta.

Viimeinen Samurai: Mä tarttisin ehdotuksia tallamikiksi Squjun VM jaguariin. Soundissa haetaan kasarin/ysärin jenkkiläisen indien maailmaa, ehkä Sonic Youthin tai Pavementin linjoilla.
 
Kaulamikki on aivan käyttökelpoinen tähän, mutta orkkis tallamikki oli aivan liian kirkas. Nyt on kitarassa kiinni jostain Epin Wilshirestä repästy minihumbuckeri, joka toimii yksinään käytännössä hyvin, mutta on turhan middle-voittoinen siinä mielessä, että mikit eivät tunnu olevan kovin hyvässä balanssissa keskenään; kun väännän styrkkarista (AC30) hyvät soundit tallamikille, kaulamikki kuulostaa turhan scoopatulta, ja kun taas kaulamikkisoundi on hyvä, tallamikki honottaa aivan liikaa.
 
Tallaan tarvis saada joku jossa olisi kuuluvampi alapää eikä niin isoa treble-piikkiä. Tykkään aika pienen outputin mikeistä, sinkut on ensimmäinen preferenssi, mutta nyt on tosiaan humppari kiinni, joten ei se niin tarkkaa ole. Onko ajatuksia? Jotain stratomikkiä kehiin, vaiko p90? Ideoita arvostetaan suuresti!
 
Mitä, jos kokeilisi vaihtaa tallan potikkaa pienemmäksi?

Laulava Kylätohtori: Mitä, jos kokeilisi vaihtaa tallan potikkaa pienemmäksi?
Tehty jo. Tällä hetkellä potikka on 500k, 250k:ta testasin ja tuntui vähän liian tummalta omaan makuun. Molemmilla oli kylläkin alkuperäsen tallamikin kanssa sama ongelma, eli kuulosti ohkaselta ja jäin kaipaamaan enemmän alapäätä kun on aika kaahata särö kaakossa.

On niin pitkä ketju että ei jaksa kaikkia lukea, voi olla että asiaa on jo kysytty. Eli onko kokemusta Irongear mikeistä, suhteellisen edullisia jos vaikka Duncaniin vertaa:
 
http://www.irongear.co.uk/irongear_pickups_021.htm

Sanokaapa Fender American Standard Telecasteriin jotku mikit, joilla lähtee kunnon twang. Fenderin omat 51 Nocasterit? Joitain parempia?
 
Ja missä olette yleensä mikit vaihdattanu? Paikallisessa musaliikkeessä?

Bluesmies: Sanokaapa Fender American Standard Telecasteriin jotku mikit, joilla lähtee kunnon twang. Fenderin omat 51 Nocasterit? Joitain parempia?
 
Ja missä olette yleensä mikit vaihdattanu? Paikallisessa musaliikkeessä?
 
DiMarzion Twang King. Hyvät ja halvat. Tai oli halvat ainakin vähän aikaa sitten, mutta hyvät ovat vieläkin...

Ostin Gibsonin firebirdin ja siinähän on minihumpparit ja ne vieläpä soundaakin hyvältä, mutta bändin saundiin ne ei oikein istu. Jää vähän kaposeksi jynkytys.
 
Onko kellään ideoita minihumppareista jotka istuis soundin puolesta paremmin death metalliin? Jos nyt jotain vertailukohtaa antais niin toisena kitarana on Gibsonin classic les paul ja siinä on todella sopiva tallamikki bändiin.
 
Saakohan tuohon menemään normikokosia humppareita kairaamatta kitaraa ns vituiksi?

73nd3r: ...yks vanhan koulun tapa kesyttää *liikaa kirkkautta* on laittaa vastus tonepotikkaan (joku ohje on että originaaliin 1Meg potikkaan 1Meg vastus), mutta tossa modatussa eli viissatasessa en tiiä toimiiko tai sopivaa arvoa...
 
Tuollaisella viittauksella tarkoitettaneen yleensä sitä, että puolitetaan Tone-potikan resistanssi. Mikä siis tunnetusti jonkun verran tummentaa soundia, eli vähentää trebleä.
Paitsi että tässä itse potikan vaihtamisen sijaan siis kytketäänkin sen rinnalle vastus. Joka arvon puolitusta tavoiteltaessa on likimain samansuuruinen resistanssiltaan. Eli 1 / (1/500k + 1/500k) = 250 k. Noin siis lasketaan rinnankytkennän tapauksessa (Parallel). Eli kuten alempana tässä kuvassa (ylempänä ovat siis sarjassa): https://i.stack.imgur.com/I3HNw.gif
 
Käytännössähän se lisättävä vastus on tällöin esim. 470 kOhm. Tälläisessä "sinnepäin-arpomisessa" tarkoilla arvoilla ei ole merkitystä. Vaan lähinnä oikealla suunnalla (kirkkaampi vs. tummempi) ja likimain oikeankokoisella vastuksella. Sillä eihän sitä kukaan - siis juuri tässä tapauksessa... - kuule, että onko se lisätty vastus 470k, vaiko 487k.
 

 
Sarjaan kytkettäessä (Series) olisi pluslasku, eli 500k + 500 k = 1M. Ja tällöin kitaran soundi kirkastuisi vielä entisestäänkin, ainakin pikkuriikkisen verran. Eli tuohan siis vastaisi likimain samaa, kuin jos vaihdettaisiin megaiseen potikkaan. Kaksi kelaa, mikkiä, konkkaa tai vastusta ovat aina joko sarjassa tai rinnan. Kolme tai useampi voi olla kumpaakin. Esim. A sarjassa B:n ja C:n muodostaman rinnankytkennän kanssa.

Vinkiksi, että jos joku on etsimässä hyväsoundisia ja monipuolisia humppareita, niin suosittelen harkitsemaan Rautian uutta Splitbucker-mallia. Siitä irtoaa sekä kunnolliset singlecoil- että humpparisoundit. Kävin naputtelemassa aiheesta pienen jutunkin tuonne M-netin artikkelit-osastolle...

Kiitos hienosta ketjusta. Lukemiseen voisi käyttää viikon, jos vain olisi aikaa, mitenkään.
 
Mulla on tietäjille kyssäri; kaveri osti mainion Tokain Breezysoundin kasarilta. Nehän ovat loistokeihäitä ja telet aina niin staileja.
 
Hänen henk.koht. soundinsa ja soittotatsinsa olisi kuitenkin toisinaan vahvasti kallellaan ns 'lespaul-suuntaukseen'.
 
"Ostakoon sitten lespan", ei ole kelvollinen neuvo. Nyt tarvitaan pätevää vinkkiä siitä, mikä olisi kelvollisin single coil-koossa oleva (mielellään kenties puolitettava) humppari tallamikiksi. Onko sellaista?
 
Kiitos ja olkaa hyvä.

JuissiEV: Kiitos hienosta ketjusta. Lukemiseen voisi käyttää viikon, jos vain olisi aikaa, mitenkään.
 
Mulla on tietäjille kyssäri; kaveri osti mainion Tokain Breezysoundin kasarilta. Nehän ovat loistokeihäitä ja telet aina niin staileja.
 
Hänen henk.koht. soundinsa ja soittotatsinsa olisi kuitenkin toisinaan vahvasti kallellaan ns 'lespaul-suuntaukseen'.
 
"Ostakoon sitten lespan", ei ole kelvollinen neuvo. Nyt tarvitaan pätevää vinkkiä siitä, mikä olisi kelvollisin single coil-koossa oleva (mielellään kenties puolitettava) humppari tallamikiksi. Onko sellaista?
 
Kiitos ja olkaa hyvä.
 
Seymour Duncanin Little 59. Mulla on itsellä se tallassa ja mielestäni sitä uskaltaa kyllä suositella. Sen saa myös puolitettua, mutta mielestäni puolitettu soundi ei ole balanssissa ei-puolitetun kanssa, joten en käytä sen puolitus mahdollisuutta. Pointti siis siinä, että puolitettuna olisi tarvinnut kajota vahavarin säätöihin, enkä jaksa sellaista.

73nd3r: Ennevvanhaanhan kaikki mikit oli samoja, esimerkiksi vanhoissa Stratocastereissa.
Ei siinä muuta kuin testaamaan. Korkeussäädöllä ja erillisillä vola/tonepotikoilla pääsee jo pitkälle.
 
Tähän vähän puutun.
 
Ennen vanhaan oli mitä oli. Puuttumatta sen enempää laadunvalvontaan niin inhimillisillä tekijöillä oli enemmän osuutta kuin nykyään teollisesti valmistetussa bulkkitavarassa. Esim. Fenderillä ja Gibsonilla (tai heidän alihankkijoillaan) käytettiin niitä materiaaleja joita kulloinkin saatiin. Hyvänä esimerkkinä esim. mikrofonien käämilanka ja magneetit. Samoin automatisoituja laitteita valvottiin silmä- ja käsiparein, ei tietokoneella. Käämilankaa on siis saatettu kieputella aikojen saatossa "samoihin mikkeihin" erinäisiä määriä.
 
Tästä johtuen esim. vintagerojuissa on oma viehätyksensä... variaatioita ja vaihtelua. Esim. kaksi '57 Stratoa voivat olla keskenään täysin erilaiset soundinsa ja soitettavuutensa puolesta. Sen sijaan jos ottaa nyt kouraan vaikka kaksi 400€ Epiphonea, niin niissä eroja on huomattavasti vähemmän. Kaikki osat on työstetty 1:1 samalla tavalla.
 
Asialla on puolensa ja puolensa. Hyvää on se, että jos esim. tänään ostat DiMarzion Super Distortionin niin suurella todennäköisyydellä saat 2 vuoden päästä täysin identtisen tuotteen. Omaa soundia voi siis rakentaa turvallisemman, tasalaatuisemman krääsän varaan. Miinuksena sitten tietysti se "uniikki-kerroin" jota ei käytännössä ole nykyisissä tehdastuotteissa lainkaan. Efektit, mikit, kitarat, vahvistimet...
 
Tästä syystä moni on valmis maksamaan käsityöstä ja custom-touhuista extra-euroja. Mutta sen miinuspuoli on sitten se, että mitäpä jos jotain ikävää käy? Sitä samaa ei saa koskaan takaisin. Ainutlaatuista kun ei voi korvata täysin, vaikka lähelle pääsisikin.

McNulty: Tähän vähän puutun.
 
Ennen vanhaan oli mitä oli. Puuttumatta sen enempää laadunvalvontaan niin inhimillisillä tekijöillä oli enemmän osuutta kuin nykyään teollisesti valmistetussa bulkkitavarassa. Esim. Fenderillä ja Gibsonilla (tai heidän alihankkijoillaan) käytettiin niitä materiaaleja joita kulloinkin saatiin. Hyvänä esimerkkinä esim. mikrofonien käämilanka ja magneetit. Samoin automatisoituja laitteita valvottiin silmä- ja käsiparein, ei tietokoneella. Käämilankaa on siis saatettu kieputella aikojen saatossa "samoihin mikkeihin" erinäisiä määriä.
 
Mä luulen että Fender eiku 73nd3r meinas ettei "entivanhaan" eroteltu etu- taka- eikä keskimikkiä (jos sellainen soittimessa oli) vaan sieltä lootasta pistettiin se mikki mikä sattui tulemaan..
Eihän noita ollu, siihen aikaan ku itse enemmän noitten kanssa puuhastelin, edes sen vertaa eroteltu esmerkiks Gibsoneissa, kun että tech spekseissä luki että "pickups: standard large humbuckers", tuo eri mikrohvoonien "nimeäminen" tuli varsin muotiin vasta 70-80 -lukujen taitteen paikoilla. Siis siirtyminen "standard large humbuckers"-ajasta Velvet Brick-, True Blues-, Dirty Fingers- ym. aikaan.. =)
Mutta muutenhan tuo ylläoleva on ihan totta. Toki kumpikin noista kyllä kieputteli itte mikkinsä silloinkin. Osat toki toimitti joku muu.. ;)

Juu, minä viittasin talla/keski/kaulamikki -erotteluun enkä samanlaisiksi tarkoitettujen mikkien toleranssista/käsityöstä/yms. johtuvaan vaihteluun.
 
Ja esim. Fenderillä on edelleen Stratoja, joissa B/M/N on "samanlaisia".

Oolsprite... mie käsitin juu hiukan eri tavalla tuon.
Tottapa se, ettei niitä eroteltu. Jotkut pulikat vaan kiinni ja rock'n'roll!

Tervehdys. Tässä telecaster projekti on ottamassa askeleita eteenpäin ja kolvaushommia olisi kohta luvassa. Neti syövereistä kaivoin pari kytkentäkaaviota, mutta nyt jos joku viisas kertoisi näiden kaavoiden erot. Push pull potikoilla puolitetaan mikit vai onko kyseessä rinnan/sarjaan kytkentä?
 
Omaan projektiini haluan, että tallamikille tuo rinnan/sarjaankytkentä ja kaulamikille coil split eli puolitus. Onko kumpikaan noista kaavioista sellainen?
 
http://aijaa.com/R3NKXP
 
http://aijaa.com/kcMEtc

melodian tekijä: Tervehdys. Tässä telecaster projekti on ottamassa askeleita eteenpäin ja kolvaushommia olisi kohta luvassa. Neti syövereistä kaivoin pari kytkentäkaaviota, mutta nyt jos joku viisas kertoisi näiden kaavoiden erot. Push pull potikoilla puolitetaan mikit vai onko kyseessä rinnan/sarjaan kytkentä?
 
Omaan projektiini haluan, että tallamikille tuo rinnan/sarjaankytkentä ja kaulamikille coil split eli puolitus. Onko kumpikaan noista kaavioista sellainen?
 
http://aijaa.com/R3NKXP
 
http://aijaa.com/kcMEtc
 
Alempi linkeistä... siinä 3-asentoinen blade-kytkin, kaula- ja tallamikille dpdt-kytkimellä puolitus volume-potikassa ja tallamikin kahdelle kelalle dpdt-kytkimellä sarjan-/rinnankytkentä tone-potikassa.
 
Huomioi että molemmat mikit puolittuvat, eli et saa tuolla kytkennällä sellaista mikkiyhdistelmää, jossa olisi tallasta humbucker ja kaulamikki puolitettuna.

Laitoin kitaraani series/split/parallel-kytkimen ja Singlecoil kokoisissa humbbareissa en huomannut soundissa mitään eroa spilitin ja parallelin välillä. Parallel kuitenkin siitä parempi kun on humcancelling. Jos sama normi kokoisissa humbbareissa niin suosittelen ennemmin series/parallel kuin series/split kytkentöjä. Mutta luulenpa, että normikokoisissa humppareissa se soundi ero on jo huomattavissa.
 
Edit. Testasin nyt putkivahvarilla vähän reippaammilla volumeila ja kyllä se parallel asennossa on hieman napakkaampi soundi ja split asennossa pehmeämpi. Jätänpä siis noin.

Kertokaa Dimarzion Super Distortionista.
 
Minkälainen mikki on kyseessä. Onko riittävästi hönkää heavy rockin soitteluun?
 
Mulla on kaikissa kitaroissa tallassa ja kaulassa tallamikit suuren outputin vuoksi.