Yleistä keskustelua musiikista ›

Bullitt: Musiikin tehtävähän on välittää kuulijalleen tunteita, tunnelmia ja mielentiloja. Kappale voi olla aivan hyvin olla niin sanotusti teknisesti priimaa, mutta silti se voi olla kuulijan mielestä huono. Tämän huonouden tunteen synnyttämiseen saattaa aivan hyvin riittää joku vähäpätöiseltäkin tuntuva asia, jos se kuulijan päässä on kovasti ristiriidassa sen suhteen millaisia tuntemuksia kappaleen pitäisi herättää ja mitä se oikeasti herättää.
 
Vähän kuin jos vaikkapa Da Vinci olisi viimeisenä silauksena Mona Lisaa tehdessään vääntänyt kauhean ripulipaskan keskelle taulua. Monen silmissä tuo varmaan pilaisi teoksen ja tekisi siitä huonon, mutta eivät he silti taulun huonoksi tuomitessaan tuomitsisi kaikkea paskan alla ja vieressä olevaa kovalla työllä syntynyttä maalausjälkeä.
 
Hyvin todettu, naurattikin nuo pari viimeistä lausetta. Plussa! :)

Zed: The Piitles - While My Guitar Gently (S)Weeps. Syynä tähän on se Claptonin vänkyvä ja määkivä kitara, joka kuulostaa kuin käyttökelvottomaksi venyneeltä kasettinauhalta soitetulta. Ehkäpä hieman melodisempi ja hillitympi ote olisi ollut musiikilliseen ympäristöön sopivampi vaihtoehto näiden yli vedettyjen junnaavien venyttelyjen sijaan.
 
Jälleen naulan kantaan. Onneksi tosta biisistä on tehty kelpo covereita, esim Jeff Healeyn toimesta

qal: Jälleen naulan kantaan. Onneksi tosta biisistä on tehty kelpo covereita, esim Jeff Healeyn toimesta
 
Vänkyvä ja määkivä on just hyvä. Coverit ei kiinnosta vähääkään.

StJerky: Vänkyvä ja määkivä on just hyvä. Coverit ei kiinnosta vähääkään.
 
Joo kyllä orkkis on paras.

Samaan aikaan kun kitarani vänkyy ja määkii...

StJerky: Coverit ei kiinnosta vähääkään.
 
Se Jeff Healeyn versio hengittää ja kulkee paljon alkuperäistä ilmavammin. Jatkoon.
 
E: Toki orkkis on aina orkkis, jota ilman ei olisi covereita.

Onhan täällä jo varmaan potenssiin kertaa mainittu Alphavillen Big in Japan? Tämä Radio Novan kansallislaulu.
 
Eräs päivä kyseisen kanavan juontajakin ihmetteli lähetyksessä kappaleen soittamista, kun joku kuuntelija siitä kysyi.

Elastisen Vain elämää -coveri Nauravasta Kulkurista on hirvein biisi ikinä. Sen soidessa vitutus tuntuu jo fyysisenä kipuna. Yleisesti ottaen kaikenlainen "party-musiikki", kaikki "jeehyväfiilis", aiheuttaa inhon väreitä, oli genre mikä hyvänsä.

Jamppa Tuominen - Enemmän kuin nainen. Tuomisen esittämien kappaleiden tekstit ovat jotenkin rumalla ja likaisella tavalla arkisia. On makkaransyöntiä, päivätansseja ja maalta kotoisin olevan villapaitaisen puolireppana-kertojaminän noloja rakkaudentilityksiä mauttoman rahvaasta näkökulmasta (tarkoittamatta näkökulmalla kuitenkaan tekijän taiteellisen harkinnan tuloksena asettamaa tarkastelupistettä). Enemmän kuin nainen menee poikkeuksellisesti duurisävellajissa, mutta muuten kaikki Tuomis-kappaleiden keskeiset elementit ovat paikoillaan. Halvan kuuloinen tausta, huvittava yksiääninen haitarisoolo, Tuomisen kimakan kireäkurkkuinen ääni, ja toisen säkeistön aloittava "Süüaa ei..." tunkeutuvat tajuntaan lailla epähygieenisen poranterän.
 
E: Hitto, meinasi unohtua: Mutta muuten kappale tietysti on mitä loistavin, ja Tuominen oli varmasti tosi hyvä tyyppi!

JT, tuo Matti Eskon ohella tunnetuin oululaislähtöinen saksofonisti. Pope Puolitaival ja Ari Jokelainen ovat sitten asia erikseen.
 
Tähän muistelo jostain m-nettiläisestä, joka (tai hänen kaverinsa) oli töissä jossain digitointifirmassa, johon asiakas oli tuonut digitoitavaksi vanhan videon jossa Jamppa vetää playback-keikkaa Alepassa.

Kumar: Elastisen Vain elämää -coveri Nauravasta Kulkurista on hirvein biisi ikinä. Sen soidessa vitutus tuntuu jo fyysisenä kipuna. Yleisesti ottaen kaikenlainen "party-musiikki", kaikki "jeehyväfiilis", aiheuttaa inhon väreitä, oli genre mikä hyvänsä.
 
EI OLE HUONO ! lähes yhtä hyvä kun originaali. makuja on monia. inhoan kyllä
räppiä :) mutta en tätä.

Dave Dangerous: EI OLE HUONO ! lähes yhtä hyvä kun originaali.
 
Joo, ei ole huono. Ainoastaan sysipaska.
 
makuja on monia.
 
Jopa paskoissa on eroa, se on totta.
 
inhoan kyllä räppiä :) mutta en tätä.
 
Aika offtopic, sillä en tiedä, mitä tekemistä tällä on räpin kanssa.

Suvi Teräsniska - Hei mummo. Käsittämättömän lattea tekele. Unettavaa ja tylsää liukuhihnakamaa. "Hei mummo" on laulufraasina harvinaisen tökerö.

Calliope: Martin Garrix: In the name of love
 
Konepaskaa eri paketissa vaan. Ja tuo ujellus, korvia repii.
 
Omasta mielestä tuo on yksi harvoja hyviä konebiisejä tältä vuodelta.

Paula Vesala - Älä tuu droppaa mun tunnelmaa (en tiiä oikeeta biisin nimeä) Mutta aivan suunnaton ärsytys lähtee käyntiin kun tuo alkaa soida.
 
Cheek - kaikki en vain voi sietää tuon äijän tuotantoa niinkuin mitään muutakaan räppiä. Mutta tässä miehessä on vain sitä jotain mikä saa vi**tuskäyrän nousuun.
 
Haloo Helsinki - kaikki kaikkein suurin vi***untuminen tulee sen naikkosen laulusta.

Mad-Mike: Paula Vesala - Älä tuu droppaa mun tunnelmaa (en tiiä oikeeta biisin nimeä) Mutta aivan suunnaton ärsytys lähtee käyntiin kun tuo alkaa soida.
 
Cheek - kaikki en vain voi sietää tuon äijän tuotantoa niinkuin mitään muutakaan räppiä. Mutta tässä miehessä on vain sitä jotain mikä saa vi**tuskäyrän nousuun.
 
Haloo Helsinki - kaikki kaikkein suurin vi***untuminen tulee sen naikkosen laulusta.
 
Meinasin tähän laittaa sellaisen ehdotuksen, että jos vaikka et enää kuuntelisi näitä. Mutta sitten älysin, että sehän voisi olla aika traumaattinen ehdotus, koska eihän Guantanamossa voi valita, mitä sinne selliin soitetaan.

Zed: Suvi Teräsniska - Hei mummo. Käsittämättömän lattea tekele. Unettavaa ja tylsää liukuhihnakamaa. "Hei mummo" on laulufraasina harvinaisen tökerö.
 
On sitä ennenkin osattu.
 
Jonna - Paljon tarjolla.
Syytän 2000-luvun alun musiikkitarjontaa cd-formaatin kyykkäämisestä ja yleisen musiikkiarvostuksen alhosta. Tässä on moni asia pielessä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=wsRh6JZ4aOI

Mad-Mike: Paula Vesala - Älä tuu droppaa mun tunnelmaa (en tiiä oikeeta biisin nimeä) Mutta aivan suunnaton ärsytys lähtee käyntiin kun tuo alkaa soida.
 
Snoudeista pitää antaa plussaa. Ne ovat vallan veikeät.

Edith Piaf - Milord
 
https://www.youtube.com/watch?v=lUNOVC1qVjc
 
Tuossa on aina ärsyttänyt kaikki: neljäsosataputusalttius, tempolla sekä melodialla/"epälaululla" karismaattisesti leikittely ja mitänäitänyton. Ranskan kieli ei ärsytä. Jotenkin musa mikä vetoaa teatterinäyttelijöihin (chanson, fado, laulelmat) saa meikän suojakilvet ylös, todennäköisesti ihan turhaan, mutta periaatteita pitää olla. Paskojakin.