| Aihe: Vanhaa vai uutta? Missä innovaatiot? | |
|---|
|
Vahvistimissa ja -efekteissä pyritään pääsääntöisesti toistamaan jotain aikaisemmin kehitettyä. Jopa digitaalisessa mallintamisessa pyritään vain toistamaan jo kertaalleen saavutettua.
Miten koette asian? Onko innovaatioille enää sijaa kun kaikki keskittyy vanhan vaalimiseen ja toistamiseen?
Analogisen teknologian aikaan innovaatioita syntyi kun kitaristit "pahoinpitelivät" vahvistimiaan. Löytyykö nykykitaristeista hakkereita, jotka koodaa mallintamisen uusiksi? | |
Sama tapahtuu oikeastaan kaikilla auringonlaskun aloilla, ne kuihtuu konservatiivisuudessaan pikkuhiljaa pois. Nykyään voidaan ja tehdäänkin ATK-laitteilla nykivää ja säksättävää ääntä, jota nuoriso teki ennen kitaroilla ja nyt enää vanhat jäärät soittaa diu diu. Maailma muuttuu ja kitarasankarit kuolee sukupuuttoon.
"olis niin kova bändi, että vetäis covereinakin vaan omia biisejä" | |
Lennu: Sama tapahtuu oikeastaan kaikilla auringonlaskun aloilla, ne kuihtuu konservatiivisuudessaan pikkuhiljaa pois. Nykyään voidaan ja tehdäänkin ATK-laitteilla nykivää ja säksättävää ääntä, jota nuoriso teki ennen kitaroilla ja nyt enää vanhat jäärät soittaa diu diu. Maailma muuttuu ja kitarasankarit kuolee sukupuuttoon.
Älä nyt, Taylor Swift on tehnyt kitaroinnista taas ihan coolia nuorisolle ja minun poika soittaa Jazzia PopJazz opistolla ja 16v tytär käy tunneilla ihan omasta tahdostaa 2-3 kertaa viikossa. Vielä on toivoa. :D | |
No minä olen sitä mieltä, että leluista tää homma ei ole kiinni. Me kitaristit sitten koitamme keksiä mitä niillä leluilla voi tehdä. Itse en näe tilannetta semmoisena, että mikään olisi kuollut tms. enemmän näen tämän mediamaiseman yleisenä muuttumisena. Musaskene kaikkineen on kovasti pirstaleisempi kuin mitä se oli niillä "kultaisilla" vuosikymmenillä. Nykyisin ei vain ole yhtään koko porukan kokoavaa voimaa. Samalla kun mediamaisema avartuu avartumistaan kun jokainen ihminen on oman julkaisutoimintansa päätoimittaja ja tämän päivän tähtiä ovat tubettajat, jotka kaikessa mediataloriippumattomuudessaan voivat olla hyvinkin muille voimille vaikutusalttiita.
Jos mun maailmassa näyttää, että joku juttu on kuolemassa niin ensinhän miun pitää kyseenalaistaa seuraamani media. Mistä minä sellaiseen käsitykseen tulen? kuuntelenko oikeita kanavia? Yleensäkin minusta tuntuu, että kaikki kiinnostava musiikki majailee marginaalissa. Se tarkoittaa, että esimerkiksi radiosta ei kuule kiinnostavaa musiikkia juuri lainkaan (itse kuuntelen radiosta ainoastaan puhetta), eikä myöskään televisiosta. Kiinnostava musiikki on saatavilla tubessa ja kaikenlaisilla nettisaiteilla ja se leviää puskaradion kautta. Oikeastaan jo vuosia on ollut tilanne, että löydän kiinnostavat jutut tutuilta saamieni vihjeiden perusteella. Ihan sattumalta voi törmätä kiinnostavaan musiikkiin jollakin foorumilla vaikkapa facebookissa, mutta se on harvinaista.
Tuntuu, että meidän suurin uhka on, että kaikkea on niin älyttömän paljon ja kaikkea tehdään niin valtavasti, että laatu hukkuu määrään ja myös musiikissa on tämä paljon puhuttu kohtaanto-ongelma :-). Nuorisoa en syyttäisi säksätyksen kuuntelusta. Olen vanha äijä, mutta tuota omaa nuorisoa läheltä seuranneena minusta tuntuu ettei semmoista laumaantumisilmiötä enää edes ole mitä minunkin nuoruudessani vielä oli ja jokainen nuori tuntuu edustavan ihan omaa itse keksimäänsä genreä ja on ihan häkellyttävää, että musiikissa nuorilla ei ole mitään rajoja, vaan ne kuuntelee ihan mitä sattuu. Tuntuu että tämän päivän nuorilta puuttuu omat Erkki Junkkarisensa jota inhota ja jota pilkata. Nykyisin ei ole olemassa nuorten musiikkia eikä kalkkisten musiikkia, musaskene ei ole polarisoitunut kuten minun nuoruudessani oli asian laita.
Miten tämä näkyy sitten innovatiivisuudessa? tai kitaran tulevaisuudessa? en minä vaan tiedä :-). Sen tiedän, että kitara on todella monipuolinen ja moneen taipuva instrumentti jolla taatusti on käyttöä useammallakin musiikin saralla, mutta kun musaskene on pirstaloituntutta, niin myös kitaran rooli musassa on ihan samalla tavalla pirstaloitunut. Siis sen rooli tavallaan on pienentynyt tai näkyvyys vähentynyt, sen ympärille on tullut niin paljon kaikkea muuta ettei se kiinnitä yhtä paljon huomiota kuin aikaisemmin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |  Numb
01.12.2016 08:40:18 | |
|
Rodger: Vahvistimissa ja -efekteissä pyritään pääsääntöisesti toistamaan jotain aikaisemmin kehitettyä. Jopa digitaalisessa mallintamisessa pyritään vain toistamaan jo kertaalleen saavutettua.
Miten koette asian? Onko innovaatioille enää sijaa kun kaikki keskittyy vanhan vaalimiseen ja toistamiseen?
Aiemmin kehitettyä toistetaan, koska se on a) paljon helpompaa kuin keksiä jotain uutta, ja b) koska on paljon helpompi myydä jotain, mistä ostaja tietää mitä se on, kuin jotain, josta ostaja ei ole koskaan kuullutkaan.
Mutta on esimerkiksi Electro-Harmonixilla vallan innovatiivisia laitteita, mun mielestäni.
Ja sitten on tietty Korg Miku... https://www.youtube.com/watch?v=XDUUQ4Bpre0 Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu | |
Numb: Aiemmin kehitettyä toistetaan, koska se on a) paljon helpompaa kuin keksiä jotain uutta, ja b) koska on paljon helpompi myydä jotain, mistä ostaja tietää mitä se on, kuin jotain, josta ostaja ei ole koskaan kuullutkaan.
Mutta on esimerkiksi Electro-Harmonixilla vallan innovatiivisia laitteita, mun mielestäni.
Ja sitten on tietty Korg Miku... https://www.youtube.com/watch?v=XDUUQ4Bpre0
Totta kyllä toi EHX-kommentti. Jotenkin tuntuu kyseisen firman efektit (esim. vaikka B9 tuoreimmista) vain putiikkipajojen kukoistusaikaan unohtuvan monilta. | |
Rodger:..Miten koette asian? Onko innovaatioille enää sijaa kun kaikki keskittyy vanhan vaalimiseen ja toistamiseen?..
Innovaatiot alkavat myös kohdata kitaran kohdalla instrumentin itsensä rajat. Jos ei soitinta itseään keksitä uudelleen, voivat konstit alkaa pikkuhiljaa loppua. Varsin eri äänensävyjen kanssa ei taida olla paljoakaan kokeilematta.
Jos ajatellaan sähkökitaraa, piezo-mikrofoni on jo melkoinen keksintö. Vanhakin taitaa jo olla, eikä vieläkään ole varsinaisesti saanut suurta suosiota.
Kitaroissa esim Flaxwood on kokeillut uusia materiaaleja ja ainakin omasta mielestäni onnistunut luomaan erinomaisen tuotteen.
EHX on tunnettu todella omalaatuisten pedaalisoundien tuottajana, mutta niiden kanssa tahtoo päätyä vähän omituisen maineeseen.
Vahvistinpuolella, varsinkin mallintavien osalla, uudet innovaatiot jäävät myös helposti vaille ansaittua huomiota. Esimerkiksi Line6:n Firehawk ( http://line6.com/firehawk/firehawk-1500/ ) tarjoaa aivan uudenlaista tapaa hoitaa kaiutinosasto. Se kuitenkin unohtuu, koska keskitytään siihen mallinnuspuoleen. Tätäkin innovaatiota toki rajoittaa PA-osaston jumittuminen paikoilleen ja se iänikuinen SM57 yhden kajarin napaan tähdättynä nollaa koko jutun.
Ylipäätään mallintavia ei pidetä oikeina vahvistimina, joka toki rajoittaa niiden markkinoita ja sitä kautta tietenkin kehittelyyn saatavia resursseja.
Joku Neodyymikaiutin tai rengasmuuntaja pienentää ja keventää laitetta, mutta liekö noita nyt uusina ideoina voi pitää? Pikemminkin vanhan kehittämistä (kieltämättä parempaan suuntaan).
Olisiko tässä kuitenkin kysymys lopulta ihan vain markkinoinnista? Pääasiassa keskitytään tuomaan sitä tuttua ja turvallista, jota suuret massat haluavat. Ja koska massoille myydään massojen voluumilla, innovaatiot jäävät kuulumattomiin. Valmistajathan ovat tässä kohdassa vähän itse kaivamassaan kuopassa. Klassikkojen uuspainokset ovat osoittautuneet todella hyväksi kaupaksi (muutamalla kympillä 100-vuotiasta tekniikkaa ja re-issuen hintalappu päälle), joten uusiutumisen tarvetta ei taloudellisesti ole.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
Gibsonin kausi 2015 antaa ymmärtää, että valmistajan on parempi satsata perinteisiin. Toisaalta taas Kemperit ja Axet ja muut vastaavat ovat jo vissiin vallanneet itselleen pienen siivun markkinoista.
Kitaraa itsessään nyt ei kannata kovin montaa kertaa keksiä. Koskettimisto on kuitenkin esim midihommiin helpommin lähestyttävä kuin kitara. Kielisoittimia taas löytyy jo joka lähtöön, monet vanhempia kuin sähköistetty kitara. | |
Innovaatio ei ole sellainen asia mikä tapahtuu yhtäkkiä, vaan pitkällisen kehityksen tuloksena. Musiikki ja soittimet eivät ole innovaatioiden osalta niitä nopeimpia aloja, ja niissä pyritään muutenkin pysymään kiinni perinteissä.
Jos mietin tästä hetkestä 12-vuotta taaksepäin ja ajattelen oman soittouran aloittamista, niin paljon on tapahtunut. Joku joka on soittanut vaikka 30-vuotta muistaa vielä laajemman otannan.
Vaikka listaaminen ei ole keskustelua, niin laitan tähän oman innovaatiolistan.
- High-end mallintavat, Fractal Audio, Kemper jne.
- ERG-soittimet, 7-9 kieliset, fanned fret, pitemmät skaalat, true temperament nauhat
- Customkitaroiden yleistyminen
- Evertune
- Mallintavien plugareiden kehitys
- Impulssiteknologia
On sekin omanlaisensa innovaatio, että nykyään tehdään kauko-idässä oikeasti kelvollisia soittimia. Muualla ihmiset saavat entistä paremmin räätälöityjä palveluita soittimiaan koskien. Osa tästä on globalisoitumisen ja digitalisoitumisen takia helpottunut huomattavasti koskien aivan kaikkea mahdollista alaan liittyvää, niin myyjää kuin asiakastakin.
Ibanez-pervo, kamarunkkari kitaristi. | |
ÄrGee:
Vaikka listaaminen ei ole keskustelua, niin laitan tähän oman innovaatiolistan.
- High-end mallintavat, Fractal Audio, Kemper jne.
- ERG-soittimet, 7-9 kieliset, fanned fret, pitemmät skaalat, true temperament nauhat
- Customkitaroiden yleistyminen
- Evertune
- Mallintavien plugareiden kehitys
- Impulssiteknologia
Hyvä listaus. Mun mielestä kitarateknologia on ottanut itse asiassa merkittäviä harppauksia tällä vuosikymmenellä, huomattavasti suurempia kuin aikaisempina parina. Juurikin tuo impulssi- ja profilintiteknologia on yksi niistä. Sitten jos innovatiivisista valmistajista puhutaan, niin EHX:n lisäksi on mainittava Strymon ja Keeley. Puljut pukkaavat jatkuvasti toinen toistaan kiehtovampia laitteita ulos.
"If everyone is thinking alike, then somebody isn't thinking." |  mpekkanen
01.12.2016 18:14:42 (muokattu 01.12.2016 18:17:18) | |
|
Onhan tätä samaista aihetta käsitelty jo useaan otteeseen muutamissa muissa kirjoituksissa. Tässä on minusta kaksi koulukuntaa ja karkeasti ehkä näin.
1. Vanhan ajan perinteiset kitaristit. Edustavat enemmän konservatiivisiä ja perinteisiä kitaroita, arvoja jne.
2. Uudemman sukupolven edustajat. Käyttävät uutta mallintavaa tekniikkaa jne.
Kuulun varmaan itse enemmän tähän ensimmäiseen lokerointiin, jos joltain muilta kysyttäisiin. Varmasti soundillisesti näin onkin, koska kitara saa minusta kuulostaa jatkossakin kitaralta tai ainakin kielisoittimelta. Ei siis nokkahuilulta, tuubalta tai kosketinsoittimelta.
Ongelma on kyllä useasti se, että yritetään tehdä edelleen niitä Hendrix, SRV, EVH soundeja (esim.) ja valmistaa samalla tekniikalla huippusoittimia, vahvareita, efektejä jne.
Samalla unohtuu, että vaikka Hendrix kokeili aikoinaan täysin uudenlaisia efektejä ja ei hän ollut jämähtänyt mihinkään vintage kamaan.
Voisi melkein väittää, että olisi näistä uusista nykyajan tuomista mahdollisuuksista varmaan mielissään. Vaikkakin ihan turhaa jossittelua...
Jos kitaran halutaan kuulostavan edelleen kitaralta, eikä joltain muulta soittimelta-->Niin tässä suhteessa on kyllä jo aika paljon tehty. Niin soundien puolesta kuin soittotyylienkin. Nykyään on saatavilla kitaroihin toki enemmän vaikka kieliä kuin ennen. Ei niiden kielien lukumäärä kuitenkaan itse soittamista paljoa muuta, jos soitetaan muuten samanlaisesti kuin aikaisemminkin.
Kaikenlaisien soundien uudet mahdollisuudet eivät nekään muuta itse soittamista, mutta toisaalta nykyään on edullisemmin saatavilla todella hyviä ja monipuolisia vahvareita ja efektejä. Paremmin ja edullisemmin kuin koskaan ennen ja kuitenkaan se ei näy mitenkään tuossa musiikin soiton innovaatiossa. Mikä on minusta ikävää, vaikka voin olla hyvinkin väärässä. En vain osaa kuunnella sellaista musaa tai en ole löytänyt sitä. Enemmän veikkaan tuota jälkimmäistä, minun tapauksessa.
Putkivahvistimien kohdalla on aika mielenkiintoista sekin, että kohta niihin ei enää saa mistään uusia putkia. Siltikin moni vannoo vain ja ainoastaan niiden hyvään soundiin, eikä suostu soittamaan millään muulla.
On oikeastaan aika huvittavaa kun käsintehdyn kitaravahvarin sisällä voi olla kiinalaiset tai venäläiset putket. Sitten samainen kaveri soittaa muutoin amerikan vahvareilla & kitaroilla ja ei pidä mistään aasiasta tulleesta kamasta. Näistä vielä maksetaan todella suuria hintoja verrattuna mallintaviin vahvareihin...
Kyllä itsekkin tykkään putkivahvistimien soundista, mutta olen kyllä muutamia keikkoja soittanut myös mallintavillakin vehkeillä. Lavalla ja varsinkin yleisöön ei ole ollut mitään eroa soundissa. Tosin soittajalle itselleen on monilla asioilla merkitystä, vaikka osa niistä olisikin täysin psykologisia.
Jossain vaiheessa tuo vahvistimien putkitekniikka tulee kyllä vähenemään entisestään. Ympäristösyyt ovat jo sellaisia, ettei putkia tehdä senkään takia länsimaissa ja varmaan maailma alkaa muutenkin muuttumaan pikkuhiljaa entisestään digitaalisemmaksi.
Voi olla, että monelle tulee ikävä niitä putkivahvareiden aikoja ja niiden omaa maailmaa. Ei ne kuitenkaan ihan tänään, eikä huomennakaan vielä katoa. Ei siis ole huolta sen suhteen.
Tämä seikka on kuitenkin sellainen, että varmasti monelle perinteiselle vahvistinmerkille se on monenlaisien huolien aihe. Koska se pakottaa heitä muuttumaan, mutta perinteiset asiakkaat ovat aina saattaneet pitää joistakin vahvareista juurikin niiden putkien takia.
Etupäässä tietysti soundin takia, mutta jokaiseen isompaan firmaan liittyy aina monenlaisia mielikuvia. Omat esikuvat vaikuttaa ja siksi edelleenkin ostetaan samanlaisia kitaroita, vahvareita, kaappeja ja efektejä kuin niillä levyillä on joita itsekkin tykätään kuunnella.
Muutos uuteen voi kestää tällä vanhemmalla porukalla kauemmin, mutta nuorempi väki on jo löytänyt nämä uudemmat innovaatiot.
Välttämättä uudemmat ja ehkä paremmat, sekä monipuolisemmat kitarat, vahvistimet jne. eivät kuitenkaan itsessään lisää mitenkään itse kitaran soiton taituruutta tai musikaallisuutta. Kitaristeja on aikaisemmin pidetty niin isona osana musiikia, että heidän arvostus on ollut ehkä liiankin suuri moniin muihin soittajiin ja instrumenttien taitajia kohtaan. Minusta on hienoa, että tässä on tullut jo muutosta. Eikä nykyään kitara ole enää sellaisessa asemessa, mitä oli vaikka viime vuosituhannella.
Guitar Player lehdessä taisi joku minua viisaampia kertoa aikoinaan, että jo ennen 90-lukua on kitaralla soitettu kaikki mitä sillä pystyy soittamaan. Teknisesti tai muutenkaan, ei voi oikein mitään uutta enää keksiä. Mikäli siis puhutaan kitarasta ja sen soitosta.
Uudet soundit tai matalemmat vireet eivät tätä seikkaa muuksi muuta.
Ehkäpä tulevaisuuden uudet innovaatiot ovat sitten sellaisia, joissa soitetaan erikoisemmilla soittimilla ns. uudentyylistä musaa. Otetaan bändeihin entistä enemmän erikoisempia soittimia, joita soitetaan ympäri maailmaa. Näin voi tullakkin jotain uuden kuuloista kamaa ja voihan siellä kitarakin olla mukana. Tosin kitaraakin soittaa aika usea perinteisillä vireillä ja siinä olisi myös paljon enemmän mahdollisuuksia jos haluaisi niitä etsiä.
Muitakin vireitä on kuin bluesissa käytetyt avoimet vireet ja hawajin C6 vire. Suositteln tutusmaan slidekitarointiin ja etsimään itse uusia erilaisia vireitä. Sieltä saattaa jopa löytyä hyvinkin käteviä juttuja ja nyt en tarkoita, että etsitään jotain entistä matalempia dropattuja vireitä...
Voi olla niinkin, että joillekin on myös nämä nykyajan laitteet tehneet sellaisen ähkyn. Jo muutamien satasien vahvareista saa niin paljon erilaisia soundeja ja efektejä, ettei uskalleta eikä osata kokeilla jotain yksinkertaisempia ratkaisuja.
Tähän voi joskus olla hyvä ratkaisu kun alkaa tutkimaan millaista musiikkia on ennen soitettu ja millä. Niin täällä kotimaassa kuin vaikka monessa muussakin maassa.
Akustisen kitaran soittoa kannattaisi minusta myös treenata, vaikka sen tyylinen musa ei olisikaan ihan ensisijainen musikillinen juttu. Se on jo jonkinlaisen hyvän kitaristin piirre, että pystyy yksin soittamaan jonkun kappaleen. Siis ei pelkästään soittamaan jotain sointuja taikka sooloilemaan. Soittamaan akustiselle ihan kokonaan sen kappaleen ja niin, että siinä on rytmin & melodian lisäksi ehkä vain laulu ja jalalla poljettu rytmi. Oikeasti kaikki ei ole näin soitettuna ihan niin yksinkertaista kuin voisi äkkiseltään luulla. Hyvää treeniä jos on tällaisesta kiinnostunut.
Jonkun edullisen kanteleen tai balalaikan hankkiminen voi tuoda myös uutta kulmaa siihen omaan soittoon. Ne "uudet" soittimet kun voi myös virittää muutoin kuin mitä niitä on totuttu käyttämään ja näin voi löytyä myös jotain uutta, ehkä siihen omaan kitaran soittoonkin. Ensin kuitenkin kannattaa soittaa niitä soittimia ihan niiden omilla vireillä ja vasta sitten katsella josko sieltä löytyisi jotain uutta...
Kitaran ja kaikkien instrumenttien soittaminen on aina jonkinlaista aikamatkailua. Se alkaa jostain, mutta yleensä sitä jossain vaiheessa päätyy soittamaan ja etsimään hieman vanhempia juttuja. Tällöin saattaa huomata, että hyvinkin monenlaiset soitannolliset asiat on tehty jo kauan kauan sitten. Ne on vain saatettu soittaa jollain toisella soittimella.
Perinteinen kitaran viritys antaa sille aivan toisenlaisen soittotyylin, vaikka verrattuna viuluun. Molemmilla voidaan kuitenkin jammailla niin bluesia kuin montaa muutakin musaa, mutta rytmiikka ja melodia on kitarassa ja viulussa erilainen.
Erilaisia muita kielisoittimia on todella paljon ja ainakin minusta joihinkin niihin kannattaa myös kitaran ohella tutustua. Se voi rikastuttaa kitarankin soittoa ja tuoda uutta siihen omaan soittoon :) |  Heikki
01.12.2016 19:10:45 (muokattu 01.12.2016 19:11:42) | |
|
mpekkanen:
Putkivahvistimien kohdalla on aika mielenkiintoista sekin, että kohta niihin ei enää saa mistään uusia putkia.
Jokunen vuosi sitten muistan lukeneeni artikkelin missä kerrottiin kuinka putkien tuotanto on vain lisääntynyt tällä vuosituhannella. En nyt valitettavasti löytänyt sitä juttua tähän hätään googlettamalla. Kerro ihmeessä lisää jos on jotain tarkempaa tietoa putkien valmistuksen lopettamisesta.
Ympäristösyyt ovat jo sellaisia, ettei putkia tehdä senkään takia länsimaissa
Mun käsitys on ollut se, että putkien tuotannossa ei käytetä mitään kovin myrkyllisiä aineta ja suurin syy miksi tuotanto on pääasiassa venäjällä ja kiinassa on halpa työvoima.
JJ:n sivuilta löytyi tälläinenkin
http://www.jj-electronic.com/images … ories/rohs/XRF_Report_178760-1A.pdf
JJ:n putket ainakin näyttäis täyttävän EU:n RoHS direktiivin vaatimukset, joten ei niissä myrkkyjä ole. | |
Eihän laitteissa ole mitään vikaa, niillähän saa käytännön mitä tahansa aikaiseksi. Mutta kuka sitä innovatiivista musiikkia sitten tekisi? En minä ainakaan. | |
Sergei Fallinen: Eihän laitteissa ole mitään vikaa, niillähän saa käytännön mitä tahansa aikaiseksi. Mutta kuka sitä innovatiivista musiikkia sitten tekisi? En minä ainakaan.
Ja ennenkaikkea kuka sitä kuuntelisi ;-). Eikös markkinataloudessa kysyntä luo tarjontaa. Minä yritän välillä tehdä innovatiivista musaa mutta se on semmoista paskaa etten jaksa kuunnella sitä edes itse :-D
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Harryk kertoi Bluetone ketjussa näin:
"Moni ihmettelee miksi nykyiset elektroniputket eivät tahdo kestää, kun vanhat vastaavat putket voivat olla kymmeniä vuosia vanhoja ja pelittävät edelleenkin. 20-luvulta 60-luvulle radioputki oli oikeastaan ainoa tapa toteuttaa mitään elektroniikkavempainta, ja siksi niitä löytyi kasapäin radioista, televisioista ja vahvistimista. Putkivalmistajia löytyi ympäri maapalloa ja niistä suurimmat Euroopasta sekä amerikoista. Putkien valmistus oli "iso" teollisuudenhaara, jossa oli runsaasti tietotaitoa niiden valmistuksesta ym.
Nykyään putkia tehdään isommassa mittakaavassa enää Venäjällä, Kiinassa ja Slovakiassa (JJ). Kyse on globaalisti marginaalisesta bisneksestä, joka ei kiinnosta isoja globaaleja yrityksiä. Putkien valmistukseen liittyvä tieto-taito ei ole enää samaa luokkaa kuin ennen ja niissä käytettävät materiaalit (metallit+niiden pinnoitusaineet) heikompia kuin vanhoissa putkissa. Putkien valmistuksessa joudutaan myös käyttämään ympäristölle haitallisia aineita, mikä osaltaan tekee hommasta haasteellisen. Tältä pohjalta tuntuu ihmeelliseltä, että putkia enää nykyisin valmistetaan."
Tietysti aika erikoista kun mies itse tekee näitä kyseisiä Bluetone vahvareita. Toisaalta kuitenkin on hyvä minusta, että kertoo rehellisesti asian tilan. Kyseinen lainaus oli ihan kokonaan postatusta Harryk kirjoittamasti jutusta tuonne Bluetone-ketjuun. En jättänyt siitä mitään pois tai lisännyt siihen mitään.
Ja eipä tuota maalaisjärkeä enempi tosiaan tarvitse, jos hieman miettii... Putkiradiota ei enää tehdä, eikä telkkareihinkaan putkia enää tarvita.
Ruokangas arveli jossain jutussa, että tulavaisuudessa tulee myös nitrolakkauskin loppumaan. Varmaan tämäkin juttu ihan höpöä, mutta South Parkissa on kyllä Primuksen musa ihan hyvä. Ei toki pöllömpi sarja muutenkaan :) | |
hallu: Minä yritän välillä tehdä innovatiivista musaa mutta se on semmoista paskaa etten jaksa kuunnella sitä edes itse :-D
En tiedä onko sekään mikään itseisarvo, luoda tai tehdä jotain todella erikoista. Ihan vain sen erikoisuuden takia. Tuskin kuitenkaan.
Nuorempana kun yritin kiipeillä puuhunkin väärinpäin, niin silloin olisin halunnut soittaa vain tietynlaista musaa.
Kuitenkin myöhemmin kun soittotaitoa tuli opettelun myötä, niin huomasin ettei aina sellainen musa jota on hauska soittaa...ole sitä aina hauska kuunnella. Tämä tietysti myös toisinpäin.
Itse tykkään soittaa esim. jonkinlaista kansanmusaa ja lattarirytmit jollain tres kitaralla on tosi mukavia soitella. Molemmissa on jotain sellaista josta tykkään todella paljon...siis soittaa, mutta en välttämättä itse kuuntele niinkään sellaista. En ainakaan niin paljon kuin itse soitan.
Minusta on ihan normaalia kuunnella jotain musaa ja soittaa jotain toisenlaista. Toki soitan myös itse bluesia ja kuuntelen myös sellaistakin, mutta kaiken musan kohdalla se ei mene niin.
Noiden hieman eksoottisien soittimien myötä voi jopa löytää itselleen sellaisen soittimen jonka soittamisesta tosiaan tykkää, vaikka siitä musasta ei tietäisikään niin mitään. Siitä voi olla myös apua ihan kitarankin soitossa...
Minusta aika mielenkiintoinen asia.
Kaikki kun ei kuitenkaan tykkää soittaa kaikenlaista, niin siinä voi jopa löytää itsestään uusia puolia. Sen lisäksi, että voi ilmaista itseään, niin se on minusta aika suuri juttu. | |
steelduck: Älä nyt, Taylor Swift on tehnyt kitaroinnista taas ihan coolia nuorisolle ...
Sattuu olemaan aivan täsmälleen totta oman tyttäreni osalta! Ja Swiftin jokusen vuoden takainen Red albumihan onkin kyllä hitsin hyvä.
Ja kitaran soittamisessahan on kyllä tapahtunut paljon sitten 90-luvun, ei modernin metallin tai alternative popin/rockin kitarajuttuja mielestäni oltu vielä silloin kajautettu ilmoille. Voi tietysti olla olla että olen vain tietämätön, mutta en muista 90-luvulla tai aikaisemmin kuulleeni esim. nykyisen Amorphiksen, Jinjerin tai Epican kuuloista soitantaa. Toki palapelin palasia on lainailtu vuosien ja vuosisatojenkin takaa, mutta on siellä uuttakin seassa.
Josko teknisistä innovaatioista sitten. Ihan valtavastihan on tapahtunut kitaroihin liittyvän tekniikan alueella viime vuosina tai vuosikymmenenä. Ylempänä olikin jo lueteltu monta kehitysaskelta.
Omat innovatiivisiin tuotteisiin kohdistuneet hankinnat parilta vuodelta: Two Notes Torpedo, Axe FX II XL+ ja kaappimallinnoksia, Digitech Trio, EZDrummer 2/EZKeys/EZMix, Gibson Les Paul Classic 2015, Godin Summit Classic Convertible (2 x humbucker/P90/single coil). Eivät todellakaan itsessään tee minusta soittajaa, mutta auttavat oppimisessa kyllä.
Kuinka käsittämättömän suuria ihmeitä tekeviä asioita insinöörien oikein pitäisikään kehittää, että kaikki saataisiin tyytyväisiksi? :) |  TTV
02.12.2016 06:33:53 | |
|
ÄrGee:
Vaikka listaaminen ei ole keskustelua, niin laitan tähän oman innovaatiolistan.
- High-end mallintavat, Fractal Audio, Kemper jne.
- ERG-soittimet, 7-9 kieliset, fanned fret, pitemmät skaalat, true temperament nauhat
- Customkitaroiden yleistyminen
- Evertune
- Mallintavien plugareiden kehitys
- Impulssiteknologia
.
Hyvä katsaus, johon onneksi voidaan lisätä myös kotimaista. Aiemmin mainitun Flaxwoodin materiaalin lisäksi Bluetone on tehnyt ansiokasta kehitystyötä putkinuppien päätteiden biasoinnin suhteen. Erilaisia käytäntöä helpottavia Auto Bias inkarnaatioita on tullut tasaiseen tahtiin, joista tuo uusin wlanilla ja kännykällä toimiva versio on just mainio menneisyyden ja nykyisyyden risteytys.
Lukkovirittimet ovat kyllä kans mainio, joskaan ei niin uusi keksintö. Ehkä se kuumin viimenaikojen keksintö, joka tosin on aika ristiriitainen ominaisuuksiltaa, on se Mad Profesorin Red kaapeli.
"Keep the metal scene alive" - Charles Schuldiner (R.I.P.),
"You Love Me" - Dave Mustaine (Long live the King) | |
sustain65:
Omat innovatiivisiin tuotteisiin kohdistuneet hankinnat parilta vuodelta: Two Notes Torpedo, Axe FX II XL+ ja kaappimallinnoksia, Digitech Trio, EZDrummer 2/EZKeys/EZMix, Gibson Les Paul Classic 2015, Godin Summit Classic Convertible (2 x humbucker/P90/single coil). Eivät todellakaan itsessään tee minusta soittajaa, mutta auttavat oppimisessa kyllä.
Kuinka käsittämättömän suuria ihmeitä tekeviä asioita insinöörien oikein pitäisikään kehittää, että kaikki saataisiin tyytyväisiksi? :)
Lisään listaan vielä kitarasyntetisaattorit, vaikka Roland GR-55, ja S-Gear standalone-mallinnussoftan sekä 7- ja 8-kieliset kitarat. Ei voi ainakaan kamoja syytellä jos ei synny jotakin omintakeista. Jo pelkästä halvasta Boss Katanasta saa sen Tone Studio -softalla irti vaikka mitä kokeellista häröä ja höröä.
Luen parhaillaan Pirunkehto-kirjaa ja kuuntelen vanhaa Beheritin Drawing Down the Moon -levyä. Ei se omintakeisuus ole ollut kiinni kamoista ennenkään ja nyt mahdollisuudet ovat kamojen puolesta vielä paljon suuremmat. Oikeasti omintakeiset julkaisut eivät vain oikein tuppaa saamaan huomiota osakseen nykyisessä valtavassa musiikkitarjonnassa, joten pelataan mieluummin varman päälle?
"Satan represents man as just another animal, sometimes better, more often worse than those that walk on all-fours." | |
Hallulle plussaa innovatiivisen musan luomisesta, yrittänyttä ei laiteta!
Nostan myös hattua Flaxwoodille että ovat lähteneet vähän eri vinkkelistä liikkeelle. Samaan osastoon menee alankomainen Aristides joka on aika kovassa nosteessa. Suomalaisista täytyy mainita kaverin kaveri joka kehittelee eksoottisten puulajien ja hiilikuitusiipien ergonomisia yhdistelmiä. Työvaiheita löytyy täältä: https://www.facebook.com/feathertoneguitars/photos/
Ite oon tyytyväinen että kitaristit ei ole jumissa muutaman valmistajan oligopolissa. Mun mielestä customkitaroiden yleistyminen on hemmetin hyvä juttu, jolla saadaan tuettua pienyrittäjyyttä ja esille heidän taidonnäytteitään jotka todennäköisesti poikkeaa enemmän tai vähemmän siitä mitä isot merkit on tuottanu vuosikymmeniä. Tämä myös pakottaa isot valmistajat pitämään itsensä hereillä, kuuntelemaan soittajia minkälaisia malleja ensi vuodelle halutaan ja toimimaan sen mukaan. Vai millä perusteella ne miettivät että mikähän ensi vuonna myy hyvin? Tietysti valmistajien tulee jossain määrin pitää oma linjansa mutta ei se sitä tarkoita että tarvitsisi jämähtää kokonaan.
Esimerkkinä tulee mieleen Ibanez joka vielä n. 5v sitten teki kärjistetysti pelkästään floikallisia kitaroita joissa oli väreinä joku mustan kymmenestä variaatiosta ja se siitä. Nykyään alkaa löytymään vähän paremmin kiinteätallaisia malleja eri puilla, väreillä ja mikeillä. Vielä kun saisivat mallimerkinnät vähän soittajaystävällisemmäksi niin hyvä.
Customien kääntöpuolena on se, että joissain tapauksissa siihen on syynsä minkä takia tiettyä yhdistelmää ei ole viety toteutukseen, no sen takia koska se ei toimi! Nämä sitten päätyvät hyvinkin äkkiä torille. Osa myös tilaa kitaran omilla specseillä koska voi, vaikkei todellisuudessa tiedä mitä hakee. Parhaimmillaan kuitenkin customi tyydyttää tilaajan tarpeen missä muut valmistajat ei ole onnistunut, toimii siihen suunnitellussa tarpeessa ja tuo väriä ja eloa koko kitaraskeneen. Minusta on myös kiva kun jotkut pienet pajat käyttävät markkinoinnissa videoita ja kuvia eri työvaiheista missä kiinnostuneet pääsee osalliseksi näkemään mitä tapahtuu ennen sitä kun kitara saapuu ovelle siinä pierunhajuisessa laukussa elmukelmuun käärittynä.
"Mitään hyödyllistä tietoa musiikista tai soittimista täältä tuskin oppii, mutta kielioppi väännetään kuntoon vaikka väkisin." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
