Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Kiitos kysymästä. Oikeastaan noissa pätkissä en erityisemmin innostunut yhdestäkään soundista - sen enempää Mesasta kuin muistakaan. En tiiä, meneekö mikityksen, miksauksen vai minkä piikkiin, mutta jotenkin kovin elotonta on. Puhtaat kuulostivat aika paljon semmoisen tyypin ruuvaamilta, jota yleisesti ottaen kiinnostaa enemmän särösoundin viilaus: puhtaassa soundissa vaatimustaso on luultavasti toisenlainen - riittää "kunhan se on puhdas". Voin olla väärässäkin, mutta oon nähnyt vuosien varrella tämmöisiä skenaarioita ihan livenäkin. Tai sit vaan makumme on kovin eri, sekin on mahollista. Yks on toki se, että koko signaaliketju vaikuttaa aina kaikkeen: kovin isotehoisilla tai varsinkaan keraamisilla magneeteilla varustetuilla mikeillä en oo koskaan saanu kauhean hengittävää tai eläväistä puhdasta (tai mitään muutakaan) soundia aikaiseksi, mutta niillekin on omat käyttökohteensa.
 
Summa summarum: "luonnetta" kaipais enemmän - mitä se sitten onkin - mut voi olla, että puhutaan semmoisista asioista, joita ei pelkkää EQ:ta vääntämällä muuteta. Tai siis toki muutetaan, jos kysytään oikealta henkilöltä.
 
Fender-maailmasta mun suosikit löytyvät muutenkin enemmän Brownface- ja Tweed-maailmoista. Blackfacellekin on paikkansa toki, mutta se ei oo mun mielestä niin yleiskäyttöinen ihan noinniinku perussoundina tai vaikkapa alustana pedaaleille. Jotkut muut kyllä tykkää paljonkin, eikä se multa oo pois.
 
Ok, no tämä auttoi ja asiallisesti, kiitos. Mun mielestä klipeissä ja mitä itse olen noita testaillut niin tuntuma ja soundi on verrattuna Mesaan hyvin samanlainen ja siksi ihmettelinkin näkemystäsi. Tai ainakin itse kuulostan aina itseltäni, vedin minkä tahansa vahvistimen läpi.
 
Eihän se Blackface-tyylinen soundi (tai siis sellainen pristine clean) ole kaikille ja mielestäni ole muutenkaan niitä kaikkein persoonallisimpia soundeja, jos sitä on hakemassa. Toki noissa Tweedeissä sun muissa on ehkä sitä persoonallisempaa luonnetta mikä on hyvä tiettyihin juttuihin. Siksi näitä vahvistimia pitää hamstrata että on mistä valita tarvittaessa :)

BugBadWolf: Minun Mesasoundejani ei tarvitse kuunnella. Voit kokeilla, saatko omat soundisi kapineesta.
 
Lähinnä ajattelinkin, että oiskohan asiasta video- tai audiomateriaalia esim internetissä. Se selventäisi tilannetta melko paljon.

Shredator: Ihan mielenkiinnosta kysyn (vaikkei ilmeisesti kannattaisi) kun syvällä kokemuksen rintaäänellä toteat noin tiukasti, että mikä esim. näissä soundeissa on sitten vikana?
 
https://www.youtube.com/watch?v=mMQJo-9K0rI
https://www.youtube.com/watch?v=47-nn5-BNxg
https://www.youtube.com/watch?v=EyGCjaS1Q_Q
 
Tossa ekassa pätkässä ainakin on kitaran kielissä & säädöissä jotain vituillaan kubn ykköskielessä ihan eri soundi ku muissa. Siis ihan helvetisti eri soundi.
 
Toisessa pätkässä on chorus sekottamassa asiaa.... ja kolmannessa pätkässä asia on asetettu kontekstiin, joka ei nyt oikein antanu mulle mitään kuvaa.
 
Ei ne paskoja soundeja ollu ja ihan hyvin pystys vetään.

Juzpe: Tossa ekassa pätkässä ainakin on kitaran kielissä & säädöissä jotain vituillaan kubn ykköskielessä ihan eri soundi ku muissa. Siis ihan helvetisti eri soundi.
 
Toisessa pätkässä on chorus sekottamassa asiaa.... ja kolmannessa pätkässä asia on asetettu kontekstiin, joka ei nyt oikein antanu mulle mitään kuvaa.
 
Ei ne paskoja soundeja ollu ja ihan hyvin pystys vetään.
 
Ja katoit loppuun asti? :) Se chorus poistuu lopussa...No samapa tuo mulle mitä kukin on mieltä.

Jucciz: ... Yks on toki se, että koko signaaliketju vaikuttaa aina kaikkeen: kovin isotehoisilla tai varsinkaan keraamisilla magneeteilla varustetuilla mikeillä en oo koskaan saanu kauhean hengittävää tai eläväistä puhdasta (tai mitään muutakaan) soundia aikaiseksi, mutta niillekin on omat käyttökohteensa...
 
Tuoota... Mesan kanssa huomasin että mikkien korkeus vaikuttaa paljon siihen mitä tulee ulos.. Sekä tietty etusputkina pitää olla mieluummin rapsakoita kuin täysi JJ setti ... Pitäis kokeilla noita jotain PAFkikkuloita LPn kanssa että saisko sieltä Mesasta jotain henkevää ja ilmavaa aikaiseksi.

Juzpe: Lähinnä ajattelinkin, että oiskohan asiasta video- tai audiomateriaalia esim internetissä. Se selventäisi tilannetta melko paljon.
 
Jos tarkoitat videomateriaalia siitä, kuinka saisi sen Markkinsa toimimaan, siihen en ole löytänyt mitään pätevää. Tokihan suurin osa tubettajista tekee nauhansa lähinnä esittääkseen soittotaitoaan, joten tarkoituskin on kokonaan toinen. Siihen, liekö sitä taitoa nyt tarpeen ihan kaikille esittää, en halua puuttua.
 
Mesa voisi ottaa oppia PRS:ltä siinä, kuinka vahvistinmainos pitäisi tehdä. Nekin ovat muutamaan minuttiin tiivistettynä toki kaukana täydellisestä, mutta PRSllä keskitytään aika monen videon kohdalla näyttämään mitä kaikkea kapineella voi tehdä ja vihjaistaan myös vähän siihenkin suuntaan, miten se onnistuu. Se Mesan tapa tarjota niitä kuvallisia esimerkkisetupeja ilman selitystä siitä, kuinka soundiin on päästy, ei pidemmän päälle oikein toimi.
 
Se, mikä tekee noista markeista vähän hankalia, on se mahdollisuuksien paljous. Veessä on 3 kanavaa, joka kanavalle 3 tehoaluetta ja 2 tasasuuntaustapaa. Lisäksi toki vielä Variac Power asento "tavan" käyttöjännitteen lisäksi. Ja kun jokainen noista valinnoista muuttaa kapineen kytkennän ihan kokonaan, siellä piilee oikeastaan 12 vahvistinkytkentää per kanava (ennen suurempaa vongahtelua muistutettakoon että kaikkien kanavien molemmat tasurivaihtoehdot eivät ole käytössä kaikilla tehoasetuksilla ja jokainen pikkukytkin ei vaikuta kaikissa etuastetyypeissä). Tämä kertaa kolme, niin alkaa jo mietityttää homman tolkullisuus. Enkä ala edes arvailemaan määrää, kun aletaan suhraamaan putkien kanssa. Päätteeseen kun kelpaa niin kuutosta kuin kolmenelostakin.
 
Lisäsotku syntyy toki siitä että yritetään toki saada kaikki 3 kanavaa kuulostamaan samanaikaisesti hyvältä. Joskus tietyt yhdistelmät vain menevät käytännössä mahdottomiksi. Oman korvan herkullisimmat soundit eri kanaville kun saattavat olla vaikka eri puolilla Variac-kytkentää.
 
Missä tahansa monikanavaisessa vahvistimessa on se riesa, että täydelliseksi (tai tarpeeksi lähelle) saa hiottua vain yhden soundin. Loput ovatkin sitten kompromisseja tuon tärkeimmän soundin jättämässä tilanteessa. Ja kun jokainen soittaja haeskelee erilaisia asioita, on aika mahdotonta saada kapine toimivaksi pelkkiä esimerkkisoundeja kopioimalla. Tämä varmaan syy siihen, miksi ne videot ovat mitä ovat.
 
Olisi varsin mahdollista tekaista jotakin asiaa valaisevaa, mutta kyllä se Mark V:n perusteellinen esittely ottaisi pari tuntia nettiaikaa. Tuskin sellaiseen projektiin haluaa moni lähteä. Sitä, miksi Mesa ei ole mokomaa mennyt tekemään, en halua alkaa arvailemaan.

Guitarfreak: Tuoota... Mesan kanssa huomasin että mikkien korkeus vaikuttaa paljon siihen mitä tulee ulos....
 
Se on se dynamiikka. Sisääntulovoimakkuus vaikuttaa joskus vähän turhankin paljon. Ennemmin tai myöhemmin sitä ihan oikean käden laiskuuttaan ajautuu Mesoineen kompressorinvaihtohelvettiin. ;D

Mr. Speed:...mutta kyllä ne kompresoi paljon enemmän verrattuna paljon kuivempiin virkaveljiinsä. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän, mutta ei ainakaan näistä nykyvärkeistä mikään ole kovinkaan dynaaminen.
 
Jaa? Duodaduoda... Mistähän tässä nyt alkaisi? Vaikka siitä että mitä Mesaa ja mitä nykyvärkkiä tarkoitit? Ja minkälaisella soundilla?
 
En minä nyt ihan heti osaa syytellä Mesaa dynamiikan puutteesta. Pikemminkin väittäisin että joskus, laiskan oikean käden päivänä, sitä on ainakin Markeissa ihan liikaakin. Mitä se sitten on, jos ei dynamiikkaa, kun soundi menee cleanista mättöön ihan plektrakäden voimaa muuttelemalla?
 
Recto-osaston jätän sen paremmin tuntevien pohdiskeltavaksi.

BugBadWolf: Jaa? Duodaduoda... Mistähän tässä nyt alkaisi? Vaikka siitä että mitä Mesaa ja mitä nykyvärkkiä tarkoitit? Ja minkälaisella soundilla?
 
En minä nyt ihan heti osaa syytellä Mesaa dynamiikan puutteesta. Pikemminkin väittäisin että joskus, laiskan oikean käden päivänä, sitä on ainakin Markeissa ihan liikaakin. Mitä se sitten on, jos ei dynamiikkaa, kun soundi menee cleanista mättöön ihan plektrakäden voimaa muuttelemalla?
 
Recto-osaston jätän sen paremmin tuntevien pohdiskeltavaksi.
 
Sekä Recto- että Mark-sarjalaisia on tullut omistettua. Markku on juu dynaamisempi eikä siis missään nimessä huono tai kuollut vahvari. Ei se sentään mikään ENGL Powerball ole. Mutta jos puhutaan dynaamisista vahvareista niin ei se kyllä mistään armottomimmasta päästä ole.

Mr. Speed:...Mutta jos puhutaan dynaamisista vahvareista niin ei se kyllä mistään armottomimmasta päästä ole.
 
No mikä on?
 
Oikeastaan on tietysti väärin mennä sanomaan että esim V olisi pelkästään sitä ja tätä. Kapine tuottaa kuitenkin niin laajan soundikirjon, että hankala(hkoa) on yleistää - ainakin minun - noin karkealla kouralla. Soittotuntumakin muuttuu melko tavalla, kun jaksaa väännella nappuloita ja hyppyyttää katkaisijoita eestaas.
 
Mistä soundista me nyt puhumme?

BugBadWolf: No mikä on?
 
Oikeastaan on tietysti väärin mennä sanomaan että esim V olisi pelkästään sitä ja tätä. Kapine tuottaa kuitenkin niin laajan soundikirjon, että hankala(hkoa) on yleistää - ainakin minun - noin karkealla kouralla. Soittotuntumakin muuttuu melko tavalla, kun jaksaa väännella nappuloita ja hyppyyttää katkaisijoita eestaas.
 
Mistä soundista me nyt puhumme?
 
En minä voi kaikista dynaamisinta nimetä, mutta ainakin Mark V:tä transparentimpia ja dynaamisempia on esimerkiksi VHT Ultra Lead, Rivera KR-7 ja Mesa Mark IV.
 
Puhutaan vaikkapa raskaampaan menoon soppelista särösoundista. Omalla kokemuksella Mark V on niin moderni, ettei siitä löydy ihan mielettömästi dynamiikkaa. Tietysti se puhdistuu volapotikalla ja kovaa pickaamalla säröttää enemmän, mutta nää tapahtuu todella selkeillä pickausvoiman muutoksilla. Mun mielestä oikeasti vittumaisuuteen asti tiukoissa vahvareissa dynamiikka näyttelee muutakin osaa kuin särön määrää. Pickauksen ja palm muten laatu oikeasti vaikuttaa soundin "rakenteeseen". Tuota on jotenkin tosi vaikea selittää, mutta siis hyvin pienillä muutoksilla saa tehtyä kuultavia muutoksia soittoon, vaikka särön määrä itsessään pysyisi samana. Esimerkiksi VHT Ultra Lead ja Rivera KR-7 on todella dynaamisia. Niillä hyvän ja erinomaisen pickauspäivän eron kuulee koska palaute tulee heti kun soitat yhtään löysästi. Ne toistaa käytännössä ihan yksi yhteen sen miten soitat kitaralla. Ne ei väritä, eikä anna anteeksi.
 
Tässä nyt puhuttiin dynamiikasta, muttei paremmuudesta. Överitimmit laitteet tuppaa olemaan oikeasti vittumaisia soittaa. Niillä on vaikeampi kuulostaa hyvältä tasaisesti. Harvemmin hevimeiningeissä muutenkaan haetaan pieniä hienoja nyansseja ja dynamiikkaa, joten monesti hevibändillä nuo ominaisuudet on vaan haitta. Toisaalta taas sitä kaipaavalle dynamiikka avaa uusia mahdollisuuksia.
 
Mesat, ja etenkin Markit ovat kuuluisia siitä, että ovat kohtuullisen erilaisia säädettäviä kuin muut vahvarit. Vielä jos verrokkina on Marshall, jossa EQ-potikat tekee about ei mitään soundille, niin kyllähän siinä monella menee sormi suuhun. Siinä olen Juccizen kanssa samaa mieltä kuitenkin, että jos perussoundi ei ole mieluisa, niin ei siitä säätämällä konvehtia saa. Loppupeleissä EQ ja gaini on vain soundin hienosäätöä, olkoonkin, että Mark V:ssä säätövaraa on paljon.
 
Onhan tuo Mark V mainio sveitsin linkkari, mutta omalla kokemuksella "yhdestä nupista kaikki soundit" -meiningillä tehdään aina jossain suhteessa kompromissi. Ja tämä ei todellakaan rajoitu Mesan tai jonkun muun pajan tuotteisiin. Samalla päätteellä / kaapilla / etusen vähän muuttuvalla kytkennällä ei saada oikeasti samaa aikaan kuin vaikkapa 3 eri half stackilla. Modermi higain-jyrä ei esimerkiksi taivu mitenkään makoisaan pikkuruttuun. Tämä siis todella pitkällä kamarunkkukokemuksella. Kyse on särön luonteesta joka on higain-vahvareissa todella usein liian hifi ja tiheä. Toki vähän särötettyä soundia saa näistäkin pihalle, mutta fiilikseksi jää, että sitä higain-säröä vain blendataan signaaliin vähän.

Mulla on Mesan Stiltto, sen edessä varsin kattava pedaalilauta ja perässä Two Notes Torpedo Live -keinokuorma ja kaiutin/mikityssimulaatiot. Saan tuosta set-upista irti kaiken haluamani (vaikka kaikkien muidenkin kamojen kanssa kikkailenkin, mielenkiinnosta). Kaiuttimen/mallinnoksen merkitys lopputulokseen on erittäin suuri. Clean-soundeissa käytän lähinnä Voxin ja Fenderin eri combo-kaappien mallinnoksia sekä ribbon 160 -mikitystä. Stileton kanssa kaikki on tarkalla, säätimien asennot - pieni muutos ja soundi muuttuu radikaalisti - sekä kitaran mikkien korkeus (niin kuin joku tossa jo mainitsikin - viimeksi tänään törmäsin tähän käytännössä).

Ite vetelen Recton ja Triaxiksen yhdistelmällä (switcherin avulla) rock-bändimme kanssa. Studiolla tuli juuri todettua, että aika hyvin sieltä irtosi sekä puhtaat, rockit, rosot, mätöt sekä leadit. Siltikin jos haluan soitella Hendrix tyyppisiä juttuja, niin dynaamisemman puhdas/on the edge -soundin saan Peavey Classic -combosta. Nimenomaan siis dynamiikassa on eroa. Mitä itse soundeihin tulee, niin paljon on kiinni noista etuasteputkista. Esim Triaxis JJ-setillä vs Triaxis Telefunken/Mullard kattauksella oli yllättävänkin iso ero. Nimenomaan erityisesti puhtaille.
 
Mutta kyllä esim Andy Timmons saa Mesasta niin hienon soundin irti. Että kyllä se omista käpälistä on kiinni tämä homma valitettavasti. Ei muuta ku reeniä vaan...

Jucciz: Mua ennen kaikkea ihmetyttää se, onko se ihan oikeasti Mesa-uskovaisilta pois, jos joku ei kyseisen firman tuotteisiin päädy ja vielä kykenee perustelemaan valintansa. Yli 90 prosentissa tapauksista nimittäin tuntuu alkavan melko hanakka käännytys tai enemmän tai vähemmän suora vihjailu tyyliin "sä et vaan osannu säätää sitä, siitä kyllä irtoaa kaikki soundit".
 
Tätä olen monesti itsekin ihmetellyt, eikä esiinny pelkästään Mesan parissa. Tuntuu että monelle nämä kamppeet ovat niin lähellä omaa identiteettiä että pienikin kritiikki niitä kohtaan koetaan suoraksi loukkaukseksi itseä kohtaan. Ja sitten vedetään joko johtopäätös A) Ei osata säätää. Tai B) Ei osata soittaa.
 
Minä ainakin soitan niillä kamoilla joista itse tykkään. Ei paljon kiinnosta mitä joku toinen niistä tuumaa, soittakoon sellaisilla kamoilla kuin tykkää.

Hmm...
 
Olen näköjään ymmärtänyt sanan dynamiikka aivan väärin. Harhainen mieleni on seikkaillut mittailemassa oikean käden voimalla muuttuvan alueen mittaa. Ikäänkuin ääripäiden etäisyyttä toisistaan. Ja sitä V:ssä piisaa.
 
Muutenkin on todella vaikeaa tunnistaa V näistä tämän ketjun kuvauksista. Että perussoundi on aina sama jne. Eihän se nyt vain kertakaikkiaan pidä paikkaansa. Jos ei tuo kapineessa tarjolla olevien kytkentöjen määrä riitä kertomaan ihmisille että, että kaikki kapineessa on muutettavissa vahvistimen perusluonteesta ja soittotatsista alkaen, mikä siihen sitten riittää?
 
Tässä ei ole kyse Mesa-uskovaisuudesta. On vain yksinkertaisesti kyse siitä, että joku oikaisee muutamia suurimpia sammakoita. Mark V ei ole laite, joka ansaitsee ympärilleen perustettavaksi uskonnon.
 
Eipä sillä, että mikään asia ansaitsisi...
 
Valitettavasti - eikä se nyt varsinaisesti ole minun kannaltani valitettavaa - keskustelu on kyllä saamassa uskonnollisuuteen viittaavia piirteitä. Salamaa selitetään taivaallisten tekeleeksi, koska ei parempaa selitystä tunneta.
 
Katsoin tarpeelliseksi puuttua tähän soppaan lähinnä siksi, että joku saattaisi ottaa oikaisemani hölynpölyn todesta ja langeta ostelemaan ties mitä ameriikan pikkupajojen "timantteja" väärin perustein. On ihan ok todeta että V on paskaa, koska siinä on ihan liikaa säädettävää. Sen sijaan on paskaa väittää että V ei kykene siihen tai tähän, vaikka kapineen temput tunteville mokomat asiat ovat päivänselviä.
 
Uusinkin tässä tarjoukseni esitellä kapineen temppuja halukkaille. Kapineessa piilee paljon enemmän kuin tässä ketjussa yleisesti väitetään. Olen jopa varma siitä että huomattavasti enemmän kuin itse olen härvelistä oppinut.
 
Ja kyllä, hyvät naiset ja Hermannit. Olen sitä mieltä että muutamat paksuimpia epätotuuksia laukoneet (tähän sisällytän mnetin lisäksi myös loput internetistä) eivät ole osanneet käyttää ko laitetta. Jos siitä joku keksii loukkaantua, haukkukoon minun sijastani vanhempansa. Minä en ole kenestäkään kasvattanut sellaista itkuiikkaa, joka pillahtaisi kyyneliin paljaasta totuudesta.

BugBadWolf: Hmm...
 
Olen näköjään ymmärtänyt sanan dynamiikka aivan väärin. Harhainen mieleni on seikkaillut mittailemassa oikean käden voimalla muuttuvan alueen mittaa. Ikäänkuin ääripäiden etäisyyttä toisistaan. Ja sitä V:ssä piisaa.
 
Muutenkin on todella vaikeaa tunnistaa V näistä tämän ketjun kuvauksista. Että perussoundi on aina sama jne. Eihän se nyt vain kertakaikkiaan pidä paikkaansa. Jos ei tuo kapineessa tarjolla olevien kytkentöjen määrä riitä kertomaan ihmisille että, että kaikki kapineessa on muutettavissa vahvistimen perusluonteesta ja soittotatsista alkaen, mikä siihen sitten riittää?
 
Tässä ei ole kyse Mesa-uskovaisuudesta. On vain yksinkertaisesti kyse siitä, että joku oikaisee muutamia suurimpia sammakoita. Mark V ei ole laite, joka ansaitsee ympärilleen perustettavaksi uskonnon.
 
Eipä sillä, että mikään asia ansaitsisi...
 
Valitettavasti - eikä se nyt varsinaisesti ole minun kannaltani valitettavaa - keskustelu on kyllä saamassa uskonnollisuuteen viittaavia piirteitä. Salamaa selitetään taivaallisten tekeleeksi, koska ei parempaa selitystä tunneta.
 
Katsoin tarpeelliseksi puuttua tähän soppaan lähinnä siksi, että joku saattaisi ottaa oikaisemani hölynpölyn todesta ja langeta ostelemaan ties mitä ameriikan pikkupajojen "timantteja" väärin perustein. On ihan ok todeta että V on paskaa, koska siinä on ihan liikaa säädettävää. Sen sijaan on paskaa väittää että V ei kykene siihen tai tähän, vaikka kapineen temput tunteville mokomat asiat ovat päivänselviä.
 
Uusinkin tässä tarjoukseni esitellä kapineen temppuja halukkaille. Kapineessa piilee paljon enemmän kuin tässä ketjussa yleisesti väitetään. Olen jopa varma siitä että huomattavasti enemmän kuin itse olen härvelistä oppinut.
 
Ja kyllä, hyvät naiset ja Hermannit. Olen sitä mieltä että muutamat paksuimpia epätotuuksia laukoneet eivät ole osanneet käyttää ko laitetta. Jos siitä joku keksii loukkaantua, haukkukoon minun sijastani vanhempansa. Minä en ole kenestäkään kasvattanut sellaista itkuiikkaa, joka pillahtaisi kyyneliin paljaasta totuudesta.
 
Jos olet sitä mieltä, että jokaisessa vahvistimessa ei ole sitä perussoundia, joka on kaikissa potikoiden ja nappuloiden asennoissa edes jollain tasolla läsnä, niin tätä keskustelua lienee turhaa jatkaa. Sä vaikutat aidosti ajattelevan, että tuo Mesan Mark V olisi jotenkin äärettömän transaparentti ja jokainen moodi ja kytkin vaihtaa esimerkiksi etuasteen kytkennän täysin toiseen. Vahvarilla on AINA oma ominaissoundinsa. Siitä ominaissoundista voi sitten korostaa tai laskea eri ominaisuuksia EQ:n, moodien ja muiden vipujen mukana. Moodit poistavat tai lisäävät jonkin piirin singlaalitielle/tieltä, eli vaikka kuinka pistäisit vintage- tai raw-moodia päälle, ei se etuasteen perusta häviä taustalta mihinkään.
 
Suosittelen kokeilemaan joskus jotain toista vahvistinta, mielellään vielä toiselta eri valmistajalta, niin voit ymmärtää sen mitä tässä yritetään kertoa. Lisäksi jos särön määrä on sinulle sama kuin dynamiikka, niin se jo osaltaan kertoo oman kokemuksesi laajuudesta ja Mark V:n tuomasta dynamiikasta. Mainitsit ääripäiden etäisyyden toisistaan yhtenä osana dynamiikkaa. Olet siinä oikeassa ja väärässä. Dynamiikka voi olla laajaa tai suppeaa vaikka ääripäät olisivat etäällä toisistaan. Oikeasti dynaamisissa vahvareissa siinä mustan ja valkoisen välillä on niitä harmaansävyjä sitten todella paljon, joilla ne oikeasti pienet nyanssit taiotaan esiin.
 
Kukaan täällä ei ole ainakaan omaan silmään yrittänyt luonnehtia tuota vehjettä huonoksi. On eri asia sanoa, että Mark V on huono kuin ettei Mark V täytä minun soundillista makuani. Jos et pysty käsittämään tätä, niin käsityksesi ylipäätään soundien mahdollisen kirjon laajuudesta on todella rajoittunut. Mark V on ihan mainio vahvistin, mutta ei se mikään avain onneen ole. Sen tuottama särö on tietyn tyyppistä, sen soittotuntuma on tietyn tyyppinen. Se toimii sulle, joka on hyvä juttu. Se ei kuitenkaan toimi kaikille koska Mark V:stä ei saa ulos kaikkia mahdollisia soundeja, ja sen soittotuntuma ja dynamiikka on juuri sellainen kuin se on. Toiset tykkää kompresoivammasta, toiset dynaamisemmasta. Mesan Mark V:sesta löytyy kyllä soundi jokaiseen tyylisuuntaan. Sitäkään kukaan ei ole omasta mielestäni yrittänyt kieltää. Tyylisuuntaan sopiva soundi ja kaikkia soittajia mielyttävä soundi ovat taas asioita erikseen.
 
Itse suosittelen lämpimästi testaamaan ihan itse vahvareita, koska nettipätkät ja -keskustelut ovat mitä ovat. Jokaisella ihmisellä on oma makunsa, ja vahvistin kuulostaa huoneessa aina todella erilaiselta verrattuna johonkin YouTube-demoon. Lisäksi nimenomaan soittotuntuma ei mitenkään välity videoista esille. On tullut nähtyä paljon tapauksia, joissa on demojen perusteella ostettu vahvistin, joka ei sitten ole omaan soittotyyliin istunut yhtään, vaikka rigi olisi täysin sama kuin niissä testipätkissä.
 
Suosittelen BugBadWolfia jättämään sitten noi väittelykumppaneiden solvaukset pois viestien lopusta. En tiedä viittasitko minuun kommentillasi, mutta onhan tuollainen eriävien mielipiteiden lyttäys aivan perseestä, eikä se ainakaan pienennä kirjoitusten uskonto-stigmaa. Jos on vaikea uskoa, että joku Mark V:llä soittanut tai sen omistanut ei olisi kokenut laitetta omakseen, niin se on sitten ihan sinun oma ongelmasi. Kannattaa myös laajentaa omaa kokemuspinta-alaa ennen kuin menee julistamaan jotakin vahvistinta absoluuttisena totuutena.

Mr. Speed:...mutta omalla kokemuksella "yhdestä nupista kaikki soundit" -meiningillä tehdään aina jossain suhteessa kompromissi...
 
Onhan tuossa vinha perä. Yhden soundin saa valmiiksi ja loput kaksi on rakennettava niistä palikoista jotka jäävät käyttöön.
 
Mutta pitkälle yhteen soundiin erikoistunutta kapinetta ei oikein kannata alkaa vertailemaan V:n kaltaiseen jokapaikanhöylään. Onhan se selvää että siihen lopulliseen soundiin vaikuttaa moni muukin asia. Ei se V:n C90 muutu Jenseniksi Fendereitä apinoidessa, eikä marsun 4 x 12 komuutiksi. EQ:lla saa vähän viilailluksi sinnepäin, mutta liekö se edes järkevää yrittää kopioida yhdellä koneella kaikkia maailman vahvistimia (itse kyllä teen juuri tuota. Dumble-osasto tuottaa eniten ongelmia). Putiikkipelit voidaan viilata aina toleksin väriä myöten ostajan henkilökohtaisten mieltymysten mukaan ja eihän sellaista kapinetta korvata kuin toisella samanlaisella.
 
Taitaa kuitenkin olla niin että nuo "Bonamassa-setit" ovat sekä saavuttamattomissa, että käyttökelvottomia suurimmalle osalle pelimanneista. Siksi tuollaiset jokapaikanhöylät puolustavat paikkaansa.
 
Eikä unohdeta nyt sitä, että muiden kapineiden lisäksi V matkii vallattoman hyvin Mesaa. Siinä on jo tarpeeksi syytä omistaa sellainen ;D

BugBadWolf: Onhan tuossa vinha perä. Yhden soundin saa valmiiksi ja loput kaksi on rakennettava niistä palikoista jotka jäävät käyttöön.
 
Mutta pitkälle yhteen soundiin erikoistunutta kapinetta ei oikein kannata alkaa vertailemaan V:n kaltaiseen jokapaikanhöylään. Onhan se selvää että siihen lopulliseen soundiin vaikuttaa moni muukin asia. Ei se V:n C90 muutu Jenseniksi Fendereitä apinoidessa, eikä marsun 4 x 12 komuutiksi. EQ:lla saa vähän viilailluksi sinnepäin, mutta liekö se edes järkevää yrittää kopioida yhdellä koneella kaikkia maailman vahvistimia (itse kyllä teen juuri tuota. Dumble-osasto tuottaa eniten ongelmia). Putiikkipelit voidaan viilata aina toleksin väriä myöten ostajan henkilökohtaisten mieltymysten mukaan ja eihän sellaista kapinetta korvata kuin toisella samanlaisella.
 
Taitaa kuitenkin olla niin että nuo "Bonamassa-setit" ovat sekä saavuttamattomissa, että käyttökelvottomia suurimmalle osalle pelimanneista. Siksi tuollaiset jokapaikanhöylät puolustavat paikkaansa.
 
Eikä unohdeta nyt sitä, että muiden kapineiden lisäksi V matkii vallattoman hyvin Mesaa. Siinä on jo tarpeeksi syytä omistaa sellainen ;D
 
Näin se on. Eikä tosiaankaan tuo lausahdus kompromissista rajoitu mitenkään Mesaan. Itselläni on ollut jos jonkinlaista monikanavaista vahvaria ja kaikissa niissä on sama juttu. Särön tyyli on käytännössä yhdenlaista vahvarissa. Eri powerimoodeilla tai ajamalla vaiheenkääntäjää kovempaa voidaan tuoda mukaan päätesäröä, joka vähän pehmentää tilannetta. Toisaalta tehon pudotuksella putoaa myös headroom jolloin soundi omalla kokemuksella lähes poikkeuksetta "pienenee".
 
Itse olen pikkurosot suosiolla toteuttanut jollain kivalla OD:lla, koska ei tuo nykyinenkään pysty tarjoamaan tarpeeksi muroista soundia.
 
Myös ollaan hyvinkin samoilla linjoilla tarkoituksenmukaisuudesta. Jossain studio-olosuhteissa mahdollisuus käyttää eri kaappeja, vahvareita ja mikkejä on perusteltua. Keikka- ja treenisoloissa tää käy taas tosi helposti tosi epäkäytännölliseksi ja tarpeettomaksi. Ei yleisö tunnista keikalla, että onko se Plexi aito '68, jokin 2000-luvun ReIssue vaiko mahdollisesti itse kasattu klooni. Soittajan kannalta nimenomaan ainakin itselläni se maistelu ja haistelu on se pointti. Ei yleisö tiedä onko mulla aito SLO, joku klooni vai mallintava. Mulle riittää, että tuntuma on omaan käteen sopiva ja soundi täyttää oman mieltymyksen.

...Suosittelen BugBadWolfia jättämään sitten noi väittelykumppaneiden solvaukset pois viestien lopusta...
 
Kun suosittelisit tuota samaa ihan kaikille muillekin, saattaisin uskoa hyvään tahtoosi. ;D
 
Voin kertoa, että yli 35 vuotta soiteltuani olen ehtinyt kokeilemaan sitä toistakin vahvistinta. En ihmettelisi, vaikka kolmattakin. En toki ole soitellut kuin jazzista rahahumpan kautta heviin (bluesmiestä esitän, mutta minulta puuttuu se tärkein, eli hattu), joten ehkä skaalaa voisi laajentaa. Rautalanka ei varsinaisesti ole koskaan minulle kunnolla auennut, joten sellaista vaadittaessa yleensä huijaan. Se siitä kokemuspohjasta (vaikka tietenkin netissä lähtökohtaisesti kaikki valehtelevat) ja rajoittuneisuudesta.
 
Kyllä, vahvistimessa on tietynlainen perussoundi, joka putkipelissä syntyy vaikkapa pääteputkivalinnasta. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että V voi säröytyä (asteikolla 0-100) useammassa kohdassa signaaliketjua ja näin ollen se muuttaa ihan koko toimintatapaa. On aivan eri asia soittaa gain-potikalla särötetyllä soundilla ja ketjun loppupäässä särötetyllä. Väittämäsi soittotuntuman pysymisestä aina samana ei siis ole mielestäni oikeutettu.
 
Ylipäätään kun puhutaan vahvistimien eroista, niin silloin puhutaan lähinnä siitä, missä kohdassa signaaliketjua ja millä taajuusalueella ja kuinka paljon/vähän kapine säröytyy. Ja nimenomaan tässä V pystyy muuttamaan kasvonsa useampaan suuntaan. Jos ei tätä tiedä, ei tiedä V:stä (tai Markeista ylipäätään) tarpeeksi.
 
Särön määrä ei missään nimessä ole minulle samaa kuin dynamiikka. En harrasta metallihommia muutenkaan. Ei myöskään kannata arvailla minun etsivän yhtä, täydellistä soundia, kun höpötän joka välissä muutenkin kaikkien mahdollisten soundien tekemisestä. Ystävällisesti jättänet muutenkin arvailematta kirjoituksistani sellaisia tarkoituksia, joita en ole niihin itse asentanut.
 
Ai niin. Kyllä. Se etuasteen kytkentä vaihtuu toiseen ja kolmanteenkin. Niin muuten päätteenkin. Lue V:n aapinen, jos et minua usko.
 
Jäikö jotain tarpeellista pois?