Media ja viihde ›

Bullitin muistiinpanohässäkkä on itselle varsin vieras ja erikoinen idea. Jotkin Reynoldsin kirjat ovat hyvin selkeitä dekkareita mutta ei ole kyllä whiteboardia varattuna lukukokemukselle.
 
Äänikirjana on tullut nautittua englanniksi Alastair Reynoldsin Poseidon's Childrenin kaikki kolme osaa. Aikaisemmin tosin siis luin keskimmäisen paperisena, sen jälkeen tajusin hieman viiveellä kyseessä olleen 1. ja 3. osan välinen kirja, ja kuuntelin 1. ja 3. kirjat.
 
Propsia siis siitä joko itselleni tai Allulle, että kakkonen "meni täydestä" sellaisenaan.
 
Kirjat kuljettavat varsin eeppistä tarinaa (jälleen kerran) avaruudessa. Järjellä kirjoitettua "uskottavaa" scifiä. Erittäin koukuttavaa, häiritsee joka kerta kun jää kesken ja ilo palata kuuntelemaan. Yhtä taattua ja viihdyttävää kuin kaikki muutkin Reynoldsin kirjat. Mitäpä muuta noista sanomaan. Reynoldsin kirjat ovat sopivassa suhteessa "toimintaa" ja eteenpäin vievää dialogia ja discoveryä.
 
Ehkä paras Reynoldsin kirja on tähän mennessä ollut Aurinkojen huone. Se kannattaa lukaista vaikka sellaisenaan ja jos homma imee mennessään niin muita kuluttamaan.
 
Suureksi onnekseni sain selville että Reynoldsilla on iso miljoonasopimus, joka tarkoittaa käytännössä sitä että kirjoja pitäisi pukata 1/vuosi-tahdilla tjs.

Bullitt: Tuo Olavi Paavolaisen ja Mika Waltarin Valtatiet on ihan hauskaa aikalaisfiilistelyä juurikin tuolta aikakaudelta, kannattaa tutustua jos aihepiiri kiinnostaa.
 
Juu, Tulenkantajiin(kin) viitattiin jonkin verran tuossa kirjassa.

Funkånaut: Tietokirjallisuutta lukiessa olisi tietty ihan hyvä laitella jotakin juttuja ylös.
 
Juu. Ja nimenomaan muistiinpanoja. Ärsyttää kun kirjaston kirjan marginaaliin joku kirjoittanut "tärkeää!" tai muuta sellaista. Sitten itse ihmettelen, että mikä tossa nyt tärkeää oli :D

Häpeäkseni myönnän, että tuli kirjastossa tartuttua tuohon Hynysen uusimpaan kirjaan, nimeltään Kadonnutta tavaraa etsimässä. Kyseessä on ukkelin ensimmäinen varsinainen fiktiivinen romaani.
 
Ajattelin, että tuo voisi tarjota leppoisaa aivot narikkaan -henkistä lukuviihdettä, muistaakseni kun ainakin se Liimatan kanssa tehty teos oli parhaimmillaan ihan ok. Mitään suurta taidetta en odottanut, mutta ei tuo ollut kyllä oikein häävisti onnistunut viihdyttämäänkään. Suurimmat ongelmat lienevät siinä, että Hynynen ilmeisesti kuvittelee että pelkkä ryyppäämisen, krapuloinnin ja panemisen kuvaus olisi jotenkin erityisen viihdyttävää. Ei se ollut, edes siitä huolimatta että henkilöhahmoista oli ilmeisesti koitettu tehdä jonkin sortin huvittavia karikatyyrejä kaiken koheltamisen keskelle, epäonnistunein lopputuloksin.
 
Lisäksi Hynynen ilmeisesti kuvittelee olevansa hauskempi ja älykkäämpi mitä oikeasti on. Vaikka tuota varmasti olikin kirjoitettu osin itseironisesti ja kieli poskessa, paistoi läpi kuitenkin paikoin sen verran väkinäinen mukaitseironinen äijäily että se latisti tunnelmaa. Ja vaikka muutama sanaleikki, vitsi ja yleinen läpänheitto saikin hymähtämään huvittuneesti, olivat huumorielementit suurimmilta osin vaivaannuttavan ilmeisiä, muuten vaan vaivaannuttavia tai muuten vain ihan paskoja. Lopetus sentään pelasti edes hieman ollessa semiöverihkö.
 
En voi suositella. Itse jouduin ennen puoliväliä alkaa harppomaan osan sivuista yli, kun itseään toistava remellys alkoi puuduttamaan sen verran ja nyt kaduttaa että tuli koko teokseen tartuttua. Onneksi tuo oli varsin lyhyt ja nopealukuinen kirja.

Ai harmillista kuulla kun itsekin meinasin et olisin ton lukenut. Sinänsä aiheepiiri vaikutti kiinnostavalta. Ei siis toi ryyppääminen ja paneminen(joku juoppohullun päiväkirja esim. mitä kaikki ylistää oli mielestäni kamalinta) vaan toi, että ollaan aikuisia ja tajutaan, että ei elämästä mitään sit tullutkaan. Siis muusikko-näkökulmasta. Hynynenhän toki itse onnistui tässä. Olen noi Hynysen muut kirjat lukenut ja kyllähän ne läpi luki, eipä sen kummempaa.
 
Itse kotiteollisuus-orkesteri ei kiinnosta, koitin spotifystä kuunnella tätä uusinta levyä ja ekaa biisiäkään en kyennyt kokonaan kuuntelemaan.

reaper666: Ai harmillista kuulla kun itsekin meinasin et olisin ton lukenut. Sinänsä aiheepiiri vaikutti kiinnostavalta. Ei siis toi ryyppääminen ja paneminen(joku juoppohullun päiväkirja esim. mitä kaikki ylistää oli mielestäni kamalinta) vaan toi, että ollaan aikuisia ja tajutaan, että ei elämästä mitään sit tullutkaan.
 
Olihan tuossa sekin taso, mutta aika ohueksi se jäi kehnojen irtovitsien ja väkinäisen remellyksen keskellä.

Harrastaako täällä muuten kukaan minkäänlaisia lukupiirejä? Olisi mielenkiintoista päästä keskustelemaan jostain lukemastaan kirjasta muidenkin henkilöiden kanssa. Kuitenkin esimerkiksi tämän tapaisessa topikissa se on usein vähän hankalaa kun jengi lukee eri kirjoja. Onko esimerkiksi intter_netseissä eli sosiaalisessa mediassa mitään hyväksi havaittuja lukupiirejä?

Malin Grahn-Wilder - Skeptisismi - Epäilyn ja etsimisen filosofia
 
Mitä tieto on? Voiko mitään ylipäätänsä tietää?
 
Teoksessa käydään läpi sitä, mitä skeptisismi on ja mitä ei ole. Lisäksi käydään läpi eri koulukuntien eroja, teos myös sisältää jokusen tunnetumman skeptikon teoksen suomennuksen (Cicero, David Hume).
 
Ajatuksia herättävä kiinnostava kirja.

Mary Lou Sullivan - Johnny Winter: Rankkaa menoa
 
Pitkän haastattelun tavoin koottu teos ei ole luettavuudeltaan paras mahdollinen ja pomppii välillä asiasta toiseen. Ankarimmille faneille tätä voi suositella silti.

Luin muuten hiljattain Bukowskin postitoimiston. Hänen tuotantonsa ei läpikotaisin tuttua ole mutta koitan päivittää asiaa tämän tiimoilta. Paikallisessa kirjastossa ei vaan ole niitä kirjoja kauheesti vaikka kone niin väittää. Joku pöllinyt? :D
 
Mutta juu ihan hauska kirja. Mitään juonta ei ollut. Kertoi vaan hänen elämästä työn, alkoholin, naistek ja raviradan välillä. Ihan hauskaa tekstiä kyllä, että kyllähän se hymyilemään pisti :D suosittelen ihmisille ketkä eivät välttämättä mielellään lue mutta haluisivat jotain klassikoita kumminkin lukea. Sillä tämä on todella helposti luettavaa tekstiä ja eipä tossa kauan nokka tuhise.

reaper666: Luin muuten hiljattain Bukowskin postitoimiston. Hänen tuotantonsa ei läpikotaisin tuttua ole mutta koitan päivittää asiaa tämän tiimoilta. Paikallisessa kirjastossa ei vaan ole niitä kirjoja kauheesti vaikka kone niin väittää. Joku pöllinyt? :D
 
Mutta juu ihan hauska kirja. Mitään juonta ei ollut. Kertoi vaan hänen elämästä työn, alkoholin, naistek ja raviradan välillä. Ihan hauskaa tekstiä kyllä, että kyllähän se hymyilemään pisti :D suosittelen ihmisille ketkä eivät välttämättä mielellään lue mutta haluisivat jotain klassikoita kumminkin lukea. Sillä tämä on todella helposti luettavaa tekstiä ja eipä tossa kauan nokka tuhise.
 
Bukowski on myös siitä hyvää tekstiä, että sitä on todella helppo lukea myös englanniksi, vaikkei olisikaan kovin hyvä siinä.
 
Mitä tulee tuohon olemattomiin kirjoihin kirjastossa, niin voisko olla sellainen, että ovat varastossa? Sieltä saa sitten pyydettäessä niitä kirjoja, joita ei pidetä hyllyissä, koska kukaan ei niitä lue.

Henri Henri Olavi: Bukowski on myös siitä hyvää tekstiä, että sitä on todella helppo lukea myös englanniksi, vaikkei olisikaan kovin hyvä siinä.
 
Mitä tulee tuohon olemattomiin kirjoihin kirjastossa, niin voisko olla sellainen, että ovat varastossa? Sieltä saa sitten pyydettäessä niitä kirjoja, joita ei pidetä hyllyissä, koska kukaan ei niitä lue.
 
Runoja olen englanniksi häneltä lukenut ja huomasin niissä kyllä juuri tuon piirteen. Vaikeeahan niitä periaatteessa onkin suomentaa sinänsä. Tuota varastojuttua en tiennyt mutta kysyn kun käyn noi opukset palauttamassa.

reaper666: Runoja olen englanniksi häneltä lukenut ja huomasin niissä kyllä juuri tuon piirteen. Vaikeeahan niitä periaatteessa onkin suomentaa sinänsä. Tuota varastojuttua en tiennyt mutta kysyn kun käyn noi opukset palauttamassa.
 
Sitten on vielä se, ärsyttävä tapa, että kirjoja asetellaan vaikka minne näytille, eivätkä ne välttämättä ole siellä omalla paikallaan hyllyssä vaikka olisivatkin paikalla ja normaalisti lainattavissa.
 
Kesällä olin sellaisen kirjaston käyttäjänä, jossa sama kirja saattoi omien laskujen mukaan olla viidessä eri paikassa. Meni vähän aikaa virkailijallakin hakiessa ja pähkäillessä. Eli romaaneille oli se normaali paikkansa (kertomakirjallisuus), sitten vielä erikseen jännitys, sota, romanttiset, kotimainen, palautetut, uutuudet ja ainakin pari erilaista esittelypöytää. Vielä hyllyssäkin nostavat kirjoja esille, pois omalta paikaltaan. Tietokirjallisuus pysyy hieman paremmin siinä missä se luokkanumeron mukaan kuuluukin olla.
 
Helpompaa olisi jos olisi vain luokan mukainen hyllypaikka ja palautetut (koska sellainen kait logistiikan kannaltakin on käytännöllinen). Uutuudet sitten vielä, jos on aivan pakko.
 
Muuten on kyllä kirjasto parasta bestiä, varsinkin kun nyt täällä on ainakin kymmenen kunnan kirjastot samassa systeemissä, ja varaaminen / lähikirjastoon toimittaminen ilmaista. Melkein aina saa päivässä parissa minkä tahansa uudenkin kirjan. Melkein helpointa varata aina ja sitten nippu kirjoja odottaa kerättynä tietyssä hyllyssä.

jra: Muuten on kyllä kirjasto parasta bestiä, varsinkin kun nyt täällä on ainakin kymmenen kunnan kirjastot samassa systeemissä, ja varaaminen / lähikirjastoon toimittaminen ilmaista. Melkein aina saa päivässä parissa minkä tahansa uudenkin kirjan. Melkein helpointa varata aina ja sitten nippu kirjoja odottaa kerättynä tietyssä hyllyssä.
 
Kirjastot ovat todellakin parasta bestiä, viikottain tulee käytyä.

Joni Martikainen: Älä usko kaikkea mitä ajattelet - Miten, miksi ja milloin aivosi johtavat sinua harhaan?
 
Paljon nippelitietoa ihmisen aivoista. Kevyesti esitettynä ja paikoin jopa mielenkiintoista. Ihan jees opus.

Matthijs van Boxsel - Tyhmyyden ensyklopedia
 
Teoksessa todistellaan lukuisilla esimerkeillä ihmisten tyhmyyttä. Lisäksi käydään läpi, mitä se itse tyhmyys on ja minkä takia on mahdotonta todistaa olevansa tyhmempi kuin muut.
 
Vallan hauska kirja.

Tästä topikista saa niin paljon mielenkiintoisen kuuloisia kirjavinkkejä, että melkein toivoisin olevani työtön :D

Rex Brown - Pantera: 101-prosenttinen totuus
 
Nopealukuinen, mutta ei järin syvällinen, eikä erityisen viihdyttävä Pantera historiikki Rex Brownin näkökulmasta. Pantera, Down jne. faneille toki suositeltava pläjäys.

reaper666: Tästä topikista saa niin paljon mielenkiintoisen kuuloisia kirjavinkkejä, että melkein toivoisin olevani työtön :D
 
Varo vain mitä toivot, sillä jonakin päivänä se saattaa vielä toteutuakin.