Aloittelijat ›

Musiikki taustastani:
En ole soittanut ennen soitinta, paitsi peruskoulun ja lukion pakollisilla musiikin tunneilla (kitaraa kehnosti, kaiken laisia puukapuloita, trianggelia, hieman kanteletta, mutta nokkahuilua emme soittaneet). Omasta mielestäni rytmitajuni on hyvä, vaikka rumpusetillä en osaa soittaa peruskomppia ilman täydellistä keskittymistä. Aloitin baletin tanssimisen nelivuotiaana ja kävin tunneilla kerran viikossa yhdeksän vuoden ajan (lopetin rahallisista syistä).
 
Kysymykseni:
Olen nyt 18-vuotias, pidän kaikenlaisesta musiikista, mutta olen kiinnostunut nimenomaan klassisen musiikin soittamisesta omaksi iloksi. Uraa en siis edes lähde tavoittelemaan. Onko minulla mahdollisuutta oppia soittamaan pianolla? Ja, miten olisi parasta aloittaa, kannattaako ensiksi tutustua pianoon omin voimin (entäs teoria) vai ottaa niskastani kiinni ja mennä suoraan pianotunneille? En omista pianoa, milloin sellainen kannattaisi ostaa?
 
Huom:
Myös kantele kiinnostaa. Kannattaisiko kantele ennemmin?

1. Mene pianotunneille. Pianoa on soitettu 300 vuotta ja parhaat treenimenetelmät on keksitty aikoja sitten eikä kannata itse tehdä niitä samoja virheitä uudelleen.
2. Akustisia käytettyjä saa halvalla mutta ota asiantuntija mukaan!

Itse ostin joitakin vuosia sitten niin sanotun digi-pianon, jossa on puiset, painotetut koskettimet. Se on erittäin hyvä vaihtoehto ihan pitkällä aikajänteelläkin ajatellen. Tällainen: www.f-musiikki.fi/pianot/digitaalip … clavinova-digital-piano-va-clp525wh . Siihen penkki sitten mukaan. Siitä se lähtee. Kannattaa ostaa vaikka Pianovapari I (siis oppikirja).

Minä aloitin vajaa kaksi vuotta sitten soittamaan pianoa, 26-vuotiaana. Aluksi puoli vuotta itsenäisesti, sen jälkeen pianotunneilla. Lähdin aikalailla nollatasosta opettelemalla soittamaan c-duuriasteikon molemmilla käsillä ja oikeilla sormituksilla. Alku oli äärimmäisen turhauttavaa ja kankeaa kun sormet eivät tottele ollenkaan, mutta yhteistyö aivojen ja käsien välillä paranee joka kerta kun soittaa, oli se sitten mitä tahansa. Hetkeä myöhemmin soitin jo Merikannon Valse Lenteä melko sujuvasti. Huomasin, että vaikeitakin juttuja oppii kun on tarpeeksi kärsivällinen.
 
Nyt pystyn jo säestämään sointumerkeistä melko sujuvasti, opettelemaan helpohkoja etydejä parissa illassa, muutamia vaikeampiakin kappaleita on tullut harjoiteltua, mm. Chopinin nocturneja, jotka kuulostaa jopa ihan siedettävältä. Prima vistaa eli suoraan uusien kappaleiden soittamista nuoteista en ole harjoitellut hirveästi, enkä sitä kovin hyvin osaakaan, mutta se johtuu vain siitä, että olen kiinnostunut enemmän improvisoinnista, vapaasta säestyksestä yms. Mutta siinä onkin juuri se hienous, että aikuisena ja ilman mitään tavoitteita voin soittaa juuri sitä mitä haluan ja mikä tuntuu mukavalta!
 
Ja tarkoituksena ei ole kehua itseäni vaan kannustaa aloittamaan, koskaan ei ole liian myöhäistä opetella soittamaan! Olen soittanut nuorena pitkään eri soitinta, mutta voin vannoa, että nyt olen edistynyt huomattavasti nopeammin, sillä motivaatio on se voima, joka saa oppimaan. Rakastan soittamista, aina kun näen jossakin pianon niin tekisi mieli mennä kokeilemaan. Aikaisemmin soitin ihan jostain muusta syystä, aloitin ennen kouluikää ja jatkoin sitä koska se nyt vain oli minun harrastukseni. En minä sitä vihannut, mutta ei se erityisesti tuottanut iloakaan.
 
Aloittamisesta sen verran, että minulle toimi hyvin se, että aloitin itsenäisesti. En usko että olisin ihan alkuun hirveästi hyötynyt opettajasta, sillä treenaaminen oli todella hidasta ja vaati lähinnä itsekuria. Mutta myöhemmin ehdottomasti opettajasta on ollut hyötyä.
 
Soittimeksi kyllä alkuun riittää melkein mikä tahansa, myöhemmin kun olet hieman oppinut soittamaan, on paljon helpompi alkaa miettimään minkälaisen soittimen oikeasti haluaa/tarvitsee.