 Jucciz
20.10.2016 12:41:51 | |
|---|
Brownie: En ole ikinä ymmärtänyt moodeista mitään. Olen kyllä soittanut modaalista jazzia, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä moodien kanssa.
Aika hankala on soittaa modaalista jatsia, jos moodeista ei ole mitään käsitystä.
Paitsi tietenkin, jos on aivan uskomaton säkä nuottivalintojen kanssa. |
 baron
29.10.2016 22:33:52 (muokattu 29.10.2016 22:35:02) | |
|---|
Jucciz: Aika hankala on soittaa modaalista jatsia, jos moodeista ei ole mitään käsitystä.
"So What" on kosketinsoittajille helppo: A-osa valkoisilla koskettimilla ja B-osa mustilla! You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 öl m
29.10.2016 23:01:50 | |
|---|
baron: "So What" on kosketinsoittajille helppo: A-osa valkoisilla koskettimilla ja B-osa mustilla!
Tosin tuolla taktiikalla B-osassa jää pois pari hyvää maustetta: 9 ja 13. "Voidaan varmaankin olla yhtä mieltä siitä, että te tarvitsette tällaisen laitteen." |
baron
29.10.2016 23:34:50 (muokattu 29.10.2016 23:35:44) | |
|---|
öl m: Tosin tuolla taktiikalla B-osassa jää pois pari hyvää maustetta: 9 ja 13.
Jäljelle jää Eb-mollipentatoninen. Kyllä silläkin on mahdollista ihan hyvää musaa saada aikaiseksi! Kuuntele vaikka Albert Järvistä:-) You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
Tajusin tämän keskustelun myötä lähestyväni moodeja kuten Juzpe, ja samalla miksi moodit ovat aina tuntuneet kovin työläiltä. Toisaalta ehkä alkuperäisen sävellajin pitäminen kiintopisteenä on jotenkin universaalimpi tapa ymmärtää moodit, jos miettii miten se tonaliteetti rakentuu ylipäätänsä kappaleessa, ja miten sointuasteet välittyy kuulijan korvaan. Kaikki soinnut koetaan kuitenkin ilmaistun juuren kontekstissa tai siihen viittaavana. Mutta impro- ja soittomielessä voisi tosiaan olla järkevämpää keskittyä siihen yksittäisen soinnun juureen. |
