Yleistä keskustelua musiikista ›

Vesku Loiri - Laulu on iloni ja työni. Yleensähän Vesku on mielestäni oikein hieno tulkitsija ja laulaja, silloin kun ei vaan päästä pahimpia taiteilija maneereitaan päälle. Tämä biisi ärsyttää juuri noiden maneereiden vuoksi, venyttelyineen ja mahtipontisine painotuksineen.

La-larvain-larl-Labamba kenen tahansa esittämänä, mutta pistetään nyt vaikka Los Lobos. Ihmeellistä hihkumista ja pirteilyä. Riivaaja riivaa, perkele.

Martin Garrix: In the name of love
 
Konepaskaa eri paketissa vaan. Ja tuo ujellus, korvia repii.

Teemalta tuli jotain kokeellista psykedeliataidekamarimusiikkia. Näin ei saisi sanoa mutta oli hirveää paskaa. Biisin nimeä en tiedä. Joku hypha, hyphae tai jotain.

Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa. Ainakin neljästi tuli töissä (jälleen kerran) radio Suomipopilta. Kaikella kunnioituksella, näinkö alas nykyään on musiikissa vajottu?

Epadrummer: Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa. Ainakin neljästi tuli töissä (jälleen kerran) radio Suomipopilta. Kaikella kunnioituksella, näinkö alas nykyään on musiikissa vajottu?
 
Tällaista kun lukee, niin tuntee olevansa ihmisenä aika matalaa tasoa. Kun tykkään, että Paula Vesalan levy on yksi tämän vuoden parhaita. Että varmaan nyt sitten en ymmärrä musiikista mitään. Mutta sitten tulee mieleen se, että sentään mulla on sellainen työ, ja muukin elämä, että voi ihan itse valita, mitä musiikkia kuuntelee, ja koska, ja montako kertaa. Heti tulee parempi mieli. Jolloin kannattaa laittaa Vesala soimaan.

nirzin: Tällaista kun lukee, niin tuntee olevansa ihmisenä aika matalaa tasoa. Kun tykkään, että Paula Vesalan levy on yksi tämän vuoden parhaita. Että varmaan nyt sitten en ymmärrä musiikista mitään. Mutta sitten tulee mieleen se, että sentään mulla on sellainen työ, ja muukin elämä, että voi ihan itse valita, mitä musiikkia kuuntelee, ja koska, ja montako kertaa. Heti tulee parempi mieli. Jolloin kannattaa laittaa Vesala soimaan.
 
Toki työpaikalla voisin valita mieleistäni musiikkia, mutta työn luonteesta johtuen en tee niin (hoitoala siis kyseessä). Oma musiikkimakuni on enempi raskaamman musiikin puolella. Ei siis mitään Vesalaa tai hänen musiikkiaan vastaan, mutta mulle ei vaan kolahda.

Epadrummer: Oma musiikkimakuni on enempi raskaamman musiikin puolella.
 
Ymmärrän. Itse kun taas en siedä mitään 'raskaampaa' musiikkia tai siihen suuntaan viittaavaa soundia. No Happoradion Che Guevaran alussa olevan riffin soundin vielä siedän.

Epadrummer: Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa. Ainakin neljästi tuli töissä (jälleen kerran) radio Suomipopilta. Kaikella kunnioituksella, näinkö alas nykyään on musiikissa vajottu?
 
On! Olen sanaton sanomaan tuosta biisistä mitään. Jotain, jos sanoisin, niin mode heittäisi minut pellolle lopullisesti. Morseaakkoset eivät toimi täällä, joten sanon suoraan: PASKAA!

Epadrummer: Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa. Ainakin neljästi tuli töissä (jälleen kerran) radio Suomipopilta. Kaikella kunnioituksella, näinkö alas nykyään on musiikissa vajottu?
 
Sehän on aiva hyvä biisi, keski-ikäisenä pystyn hyvin samaistumaan tiettyihin kohtiin tekstissä, esim. univajeeseen. (Ja juu, kuuntelen paljon muutakin, aivan totaalisen erilaista.)
 
On sitä nyt paljon alemmaksi vajottu ja jo aikoja sitten. Esim. "suomirock" oli joskus menneinä vuosina Tarzanin kalsarit -tasoa.

Tarzanin kalsareissahan oli ihan hyvä taso, ja lisäksi ne oli antibact-raikastettu.

Kefiiri: Tarzanin kalsareissahan oli ihan hyvä taso, ja lisäksi ne oli antibact-raikastettu.
 
No niinhän ne oli. Tykkäsin minäkin kappaleesta silloin pikkupoikana.

Pave Maijasen Pidä huolta on jostain syystä ihan helvetin ärsyttävä biisi. En oikein tarkalleen osaa sanoa miksi - kai se on koko kappaleesta huokuva sinänsä hyvää tarkoittavan ajatuksen banalisoiminen tuollaisiksi yksinkertaistetuiksi ohjeiksi ja totuuksiksi. Kertsikin on kyllä hoilotuksineen ihan vitun ärsyttävä "Antaaaa, antaaaa, antaaa-aaaa-aaaa" toistuu noin n^2336784 kertaa enemmän kuin olisi tarpeellista.
 
E: Myös se, että kyseinen kappale on tempostaan lähtien sovitettu ikään kuin reippaaksi rokkiralliksi mutta ei rokkaa millään asteella on mielestäni paitsi epäonnistunut myös ärsyttävä seikka.

Dave Lindholmiltakin löytyy jollotuksia.

Epadrummer: Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa. Ainakin neljästi tuli töissä (jälleen kerran) radio Suomipopilta. Kaikella kunnioituksella, näinkö alas nykyään on musiikissa vajottu?
 
Tämä uppoaa nuorempaan sukupolveen joka ei ole kokenut tuota "afrikkalaista kitaran pilitystä" !
( vaikka nykyään pitäis olla tuttua kun on netti ja kaikki )
 
Tuollaista musiikkia tuli koko 80 luvun kun kuuntelin afrikkalaisia lyhytaaltoasemia.
Kivasti keksitty Vesala miten saadaan hitti . Ihan hyvä kun käytti hyväksi mahdollisuuden.

Helpostihan sitä tulee arvosteltua liiankin kriittisesti muiden tekemiä lauluja, mutta kun tietää niiden tekemisenvaikeuden ja kun kuraa tulee osin tehtyä itsekin, niin ehkä ei olisi sittenkään itse olla liian jyrkka lausunnoissaan. No, onpahan sitten siedettävä ne muiden ilkeätkin arviot omista luoduista lauluistaan. Onneksi pahemmin ei ole tullut sävellyssanoituksistani päihin ja jos tuleekin, niin eipä paljon heiiauta, kun joitain on saanut läpi aika tunnetuillekin solisteille.

Extreme - More Than Words
 
En siedä mistään syystä. Kuvottavimmillaan biisi on semmoisen stereotyyppisen lemmenkipeän neulepuseroisen leirinuotiojukeboxin vetämänä.

nirzin: Tällaista kun lukee, niin tuntee olevansa ihmisenä aika matalaa tasoa. Kun tykkään, että Paula Vesalan levy on yksi tämän vuoden parhaita. Että varmaan nyt sitten en ymmärrä musiikista mitään. Mutta sitten tulee mieleen se, että sentään mulla on sellainen työ, ja muukin elämä, että voi ihan itse valita, mitä musiikkia kuuntelee, ja koska, ja montako kertaa. Heti tulee parempi mieli. Jolloin kannattaa laittaa Vesala soimaan.
 
Voi että. Tässä, sen lisäksi että pahoitettiin oma mieli, lokeroitiin tehokkaasti kaikki ne, jotka eivät kyseistä "taidetta" ymmärrä, lihansyöjiksi, homofoobikoiksi, persuiksi ja junteiksi, jotka käyvät ainoastaan Yön, Kutiteollisuuden ja Petri Nygårdin keikoilla.
Wannabe-elitistinen passiivinen provokaatio.

jannu: Extreme - More Than Words
 
En siedä mistään syystä. Kuvottavimmillaan biisi on semmoisen stereotyyppisen lemmenkipeän neulepuseroisen leirinuotiojukeboxin vetämänä.
 
Tuo kyllä. Sokerin määrästä tulee diabetes jo ennen ekaa kertsiä.
 
hjukke: Voi että. Tässä, sen lisäksi että pahoitettiin oma mieli, lokeroitiin tehokkaasti kaikki ne, jotka eivät kyseistä "taidetta" ymmärrä, lihansyöjiksi, homofoobikoiksi, persuiksi ja junteiksi, jotka käyvät ainoastaan Yön, Kutiteollisuuden ja Petri Nygårdin keikoilla.
Wannabe-elitistinen passiivinen provokaatio.
 
Harvinaisen tyylipuhdas suoritus kyllä.