Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Zeeboo:
Oma "soinnunrakennusoppi" oli sellainen, että - kiitos klasareiden soittamisen - otelaudan äänikartta kun oli hallussa, mietiskelin asemassaan jokaisen äänen vuorollaan perusääneksi ja hahmotin muut saman aseman äänet intervalleina perusäänen suhteen. Tästä pystyi ilman soitinta miettimään sointujen sormituksia, kun oli selvillä sointujen rakennustarpeista. Tämän ansiosta en oikeastaan ole tarvinnut muistisääntöjä sointujen tai asteikkojen/ moodien kanssa. Toisaalta, oma muisti on niin hutera että muistisääntöjen unohtamisessa on melkoinen riski. Siksi olen opetellut näin pässiäksiisin kautta ja luomumenetelmällä.
 
Kun jazz-piisejä treenaa niin vastaan tulee vähän kolmisointuja monimutkaisempia sointuja ja kun keksii niille asteikot niin seuraavat monimutkaisemmilta vaikuttavat piisit alkaa tuntua helpommilta ja kun pianollakin alkaa hahmottaa myös eri lailla mustia koskettimia vaativat sävellajit ( sorry, kitaralla C duurista Db:n siirtyminen ei vaadi kuin yksi väli ylöspäin vai oliko se alaspäin, en hallitse kitaraa!) niin pianolla valkoiset koskettimet muuttuvat mustiksi mutta sormitukset tulevat helpommiksi.

baron: Kun jazz-piisejä treenaa niin...
 
Näinpä juu. Jokaisessa soittimessa on ominaispiirteensä. Kitarassa sen joitain asioita, ja soittamisen alkutaivalta helpottavan visuaalisuuden vastapainoksi täsmälleen sama soíntu samana käännöksenä ja hajoituksena löytyy parista, kolmestakin asemasta. Tämähän saa komppaamisen joko hemmetin kömpelöksi tai sulavaksi äänenkuljetuksen vinkkelistä ihan sen mukaan, miten tunnollisesti omaan soittimeen on jaksettu paneutua.

PS Kun kitaristi liikuttaa kättään kohti "kaikukoppaa" niin onko suunta ylös vai alas?

baron: PS Kun kitaristi liikuttaa kättään kohti "kaikukoppaa" niin onko suunta ylös vai alas?
 
Joko ylös tai alas tai pysyy samalla tasolla riippuen missä asennossa kitaraa pitelee. :)
 
E: Sävelkorkeus nousee.

fis: Fr6/V
 
{0268}
 
4-25
 
Valitse noista.

Janus: fis: Fr6/V
 
{0268}
 
4-25
 
Valitse noista.
 
Tämä olikin aivan kielen päällä.

Yleensä:
 
Soitan ylempää -> käden asema kaulalla siirtyy lähemmäs kaikukoppaa.
Soitan korkeampaa -> sävelkorkeus nousee.
 
Asiaan liittyy myös verbit nostaa ja laskea, jotka myöskin miellän enemmän sävelkorkeuden muuttamisen yhteydessä käytetyiksi. Tavallisesti suurimmassa osassa tapauksista ajattelen sävelkorkeutta enkä käden paikkaa soittimella. Myös ala-E on se (6-kielisen) kitaran paksuin kieli, vaikka se ei ole fyysisesti alin. Matalimman äänen se kuitenkin päästää.
 
Joo, taitaa tämä olla myös semanttinen ongelma.
 
E: "Väli ylöspäin" -> noustaan otelaudalla lähemmäs kaikukoppaa.

Joo noin minäkin asian miellän öl m. Luulen ratkaiseeni tehtävän: {0268}.
 
Tämä on jonkinlaisen kanteleen tai vastaavan kielisoittimen sormitusohje, joka soittaa X7-5 sointuun, otetaan tuo D7-5.
 
8=d, 0=fis, 2=gis, 6=c, kyseessä on siis D7-5 soinnun terssikäännös (tai sekstikäännös, jos sitä nimitystä halutaan käyttää). Numerot kertovat sävelten välisen etäisyyden toisistaan, mutta koska 0 ei ole soinnun perussävel (tässä siis d), on ajateltava tuon notaation liittyvän johonkin tiettyyn soittimeen, sen fyysiseen rakenteeseen. Viritys vaikkapa kanteleessa kromaattinen. Oiskohan pitänyt ryhtyä leipuriksi? EDIT: Olisi. Tietysti tuo pätee soittimeen kuin soittimeen. Kolmisointu olisi {047} perusmuodossaan, {038} terssikäännös ja {054} kvinttikäännös. ;-) Vähän kun tota vielä kehittää, niin tostahan saa 16-bittiseen muuttujaan soveltuvan notaation (algoritmin) kaikille soinnuille. Pitäisiköhän soittaa Avidille ja kysyä duunia. EDIT: 16-bittiseen muuttujaan kaikille VITOS-soinnuille. Ihan oikeesti, suunnittelin sellaisen ;-) Mus teoriaa tämäkin. /8-bittiä soinnulle/4-bittiä pohjasävelelle/4-bittiä oktaavialalle/. Huomaa, ensimmäinen sävel (pohjasävel) ei tarvitse esiintyä soinnun 8-bitissä, koska sen tiedetään olevan 0. Tosin tuosta ei saa yksiselitteisesti reaalisointumerkkiä esille, mutta 32-bittinen esitystapa sitten kattaisikin loppujen lopuksi kaikki vahtarit (algoritmin/logikkan kautta, ei tartte mäppäillä, jos toi jotakin sanoo).

Pianolla se on niin helppoa: Ylöspäin = oikealle, alaspäin = vasemmalle!

baron: Pianolla se on niin helppoa: Ylöspäin = oikealle, alaspäin = vasemmalle!
 
Näin. Mustat ovat kuitenkin valkoisia ylempänä fyysisesti.

Nelisormimangusti: Näin. Mustat ovat kuitenkin valkoisia ylempänä fyysisesti.
 
Joo, mustilla sitä tuleekin soiteltua automaattisesti korkeampaa kuin valkoisilla.

EP: Asteikkoja ja sointuja kannattaa tietenkin opiskella sillä soittimella mitä itse soittaa.
 
E: Pianollahan on kaikkein helpoin opiskella esim. kentsubassoo, harmoniaa ja äänenkuljetusta yleensä. Näin!
 
Tanssimuusikkorintamalla, jota jotenkin osaan (harmonikka, sähköbassokitara) -ja myös tätä genreä oivaltamalla, oppii myös paljon perusteoriastakin -soinnutuksesta ja jne. Minäkin opin, vähin älynosin itse hyvin vähän harjoittelemalla ko. soittimia tanssimuuskkourani aikana. Kirjatietoa on myös saatavissa viljalti. (Seppo Hovi Vapaa säestys 1-2 )
 
Ehdottomasti piano on ykkönen, mutta esim. jo mainitsemani, "halveksittu" harmonikka, haitari, on oiva soitin myöskin sointuharmonian opiskeluun, toki muotisoitin kitarakin, mutta liian yleisin suosiostaan johtuen.
 
PS. Jokaisessa kodissa pitäisi olla ainakin laadukas sähköpiano -ja osaketaloissa etenkin sen soittajalla laadukkaat korvakuulokkeet, jos soittaa ja harjoittelee ns. virka-ajan ulkopuolella, ettei naapureita kiusaisi asteikkoja harjoitellessaan. :)
 
PSS. Rakastakaa musiikkia, josta pidätte, mutta myös hiljaisuudestakin yhtälailla, josta se saa osin ainakin alkuvoimansa. Jean Sibeliuksen tuotannosta se kumpuaa aivan yhtä hyvin arvosanoin kuin myös Toivo Kärjen ja Unto Monosen savellystuotannoista. Näista mm. valitkaa suosikkinne molemmista aivan vapaasti tunne -ja tunnelmatilanteistenne riippuen, niin teen minäkin. :)

Vielä Harjoittakaa korvaanne analysoimaan yleisimmat sointuranteet kuulemastanne musiikista.
Syytä on myös muistaa, että kaikista ei ole kaikkeen ja tunnustaa rajoittuneisuutensa
Ei minustakaan olisi esim.siltainsinööriksi, kun tuo sen alan matematiikka ei ole vahvimpia osa-alueitani. Politiikassa halutessani olisin varmasti pärjännyt, mutta jo sinne rynnätessäni kuollut jo aikoja sitten sydänkohtaukseen. Noista soinnuista vielä, jotta nämä vähennetyt ja ylinousevat ovat oivaltamiskäyttötatkoitusissaan hyvin käytttökelpoisia. :)
 
Otsikontekijä on hyymori-ihminen. :D

EP: Pianollahan on kaikkein helpoin opiskella esim. kentsubassoo, harmoniaa ja äänenkuljetusta yleensä.
 
Tätä mietä ovat yleensä pianoa edes jossain määrin soittaneet. Mulle kyseisen vempeleen käyttöliittymä on puolestaan täysin mahdoton. Jostain syystä oon mielestäni siltikin vähintään raapaissut äänenkuljetuksen perusteiden pintaa. Aika monta sointuakin osaan ottaa ja kuljettaa niitä ihan nätisti.
 
Ehkä näin kitaristin (tai pitäisikö sanoa ei-pianistin) näkökulmasta pianossa mättää eniten se, että siinä on yksi vaikea sävellaji ja 11 mahdotonta. Kitarassa kaikki sävellajit ovat suurin piirtein tasaisen vaikeita, eikä koko keksinnön muoto ja tuntuma noinniinku korkeussuunnassa muutu aivan toiseksi kun siirtyy puolisävelaskelen verran suuntaan tai toiseen.
 
Puolensa ja puolensa. Klusterit tai useat pienet sekunnit sointuhajotuksissa ovat kyllä kitaralla sitten taas vähän semmoisia. Vaan ehkä kitarahajoitusten ei tulekaan kuulostaa pianon vastaavilta ja päinvastoin.
 
Ihailen kyllä hyviä pianisteja ja tykkään pianon äänestä valtavasti, mutta mulle se on vaan soittimena täysin mahdoton. Löydän kyllä toki kaikki tarvittavat äänet sieltä, jos annetaan aikaa, mutta reaaliajassa vehjettä en pysty soittamaan.

Jucciz: Ehkä näin kitaristin (tai pitäisikö sanoa ei-pianistin) näkökulmasta pianossa mättää eniten se, että siinä on yksi vaikea sävellaji ja 11 mahdotonta.
 
Jos puhutaan sormituksista niin pianolla on yksi vaikea sävellaji ja 11 helpompaa.
Eihän se oo muuta kuin treeniä jotta kaikki sävellajit alkavat sujua.