Kitarat: kitarakamat ›

Seba: Mulla kävi kerran yksi tyyppi ostamassa 200€ kitaraa.
Tunnin verran soitteli, testaili ja tsekkaili viimeisen päälle tarkkaan kaiken mahdollisen, soitti lisää ja taas tutki nauhoja ja kaulan suoruutta ym.
Ihmetteli ja jahkaili "emmätiiä, pitäisikö" kaverilleen.
Hiton hyvä keppi mutta väri arvelutti onko tarpeeksi uskottava kun oli punainen liekkivaahterakansi.
 
Lopulta jannu pousaili kitara kainalossa ja kaveri räpsi kuvia jotta näkevät sopiiko kitara tyyliin.
Siinä vaiheessa alkoi olla jo sketsihuumorin puolella ja aloin epäilemään jotta vedättääkö ne mua ihan kympillä, nuoria reilu parikymppisiä jätkiä niin ois voinut hyvin olla joku vitsi, mutta aikansa kuvia katseltuaan löi epävarmasti rahat kouraan ja osti kepin.
 
Se oli varsin viihdyttävää, ei missään vaiheessa alkanut ärsyttämään, pokassa oli vaan välillä melkoinen piteleminen :)
Mutta oli vaan tarkka ostaja, se 200 on toiselle isompi raha kuin toiselle, niin pitää olla varma että tekee hyvät kaupat, jos siihen menee pitkään säästetyt rahat.
 
Näitä hahmoja näkee välillä ja tällaiseen (en nyt tässä määrin) on tullut itsekin sorruttua. Varsinkin silloin, kun on pieni epäilys siellä takaraivossa. Se ei tarkoita, että kitarassa olisi vikaa, vaan olisiko itsellä nyt parempaakin käyttöä rahalle. Toisinaan on ostettu ja toisinaan ei. Itse en tuomitse näitä, mutta jos kiire on, niin yleensä kevyesti yrittää painostaa ostamaan tai jättämään.