Rock, pop, alternative ›

Ja New Jersey levyn jälkeen ei ole bändiltä tullut kuin pas***.... No ehkä vika on minussa, mutta pidän kyllä näistä uusista biiseistä ja odotan levyn ilmestymistä. Nämä viimeisimmät levyt ovat olleet huomattavan erilaisia, kuin mihin kasarirokin ystävät ovat tottuneet, mutta itse olen niistäkin pitänyt. Mitä useammin niitä on kuunnellut sen paremmin ne ovat "auenneet".

vkl: Ja New Jersey levyn jälkeen ei ole bändiltä tullut kuin pas***.
 
Sarkasmia? Oletan, sillä;
 
... No ehkä vika on minussa, mutta pidän kyllä näistä uusista biiseistä ja odotan levyn ilmestymistä. Nämä viimeisimmät levyt ovat olleet huomattavan erilaisia, kuin mihin kasarirokin ystävät ovat tottuneet, mutta itse olen niistäkin pitänyt. Mitä useammin niitä on kuunnellut sen paremmin ne ovat "auenneet".
 
Koska olen itsekin sqmoilla linjoilla. Mulle vaan These Days on bändin paras tuotos.

sirdickyj: Mulle vaan These Days on bändin paras tuotos. Olen samaa mieltä. Ja jos vielä tuoreemmista mainitaan, niin Lost highway on todella hyvä.

vkl: Olen samaa mieltä. Ja jos vielä tuoreemmista mainitaan, niin Lost highway on todella hyvä.
 
Ja Have A Nice Day on loistava.

vkl: Ja New Jersey levyn jälkeen ei ole bändiltä tullut kuin pas***.... No ehkä vika on minussa, mutta pidän kyllä näistä uusista biiseistä ja odotan levyn ilmestymistä. Nämä viimeisimmät levyt ovat olleet huomattavan erilaisia, kuin mihin kasarirokin ystävät ovat tottuneet, mutta itse olen niistäkin pitänyt. Mitä useammin niitä on kuunnellut sen paremmin ne ovat "auenneet".
 
Keep the faith oli hyvä levy. Alwaysin jälkeen kävi niin kuin kävi.
 
En oo oikeasti edes uskaltanu tsekata mitään(t)Hese Daysin jälkeistä matskua, paloi käpy It's my lifeen jo ekan kerran kuullessani ja itsensäplagioinnin kierre on kiihtynyt roxxettiaanisiin kierroslukemiin. Saa todistaa vääräksi, esitteitä rohkeista ja freeseistä alle 20 vuotiaista bonkkubiiseistä otetaan vastaan.

vkl: Olen samaa mieltä. Ja jos vielä tuoreemmista mainitaan, niin Lost highway on todella hyvä.
 
Lost Highway on erinomainen levy. Nimibiisi on hieno, samoin Gonna make a memory. Ja moni muu. Loistolevy.
 
Americanaa 2000 luvun puolesta välistä.
 
Jonin soololwvy jossa on Midnight in Cheaea ja muut, on todella hyvä myös.

Kaikki Jonin ja Richien soololevyt hakkaavat tällä vuosituhannella julkaistut Bon Jovi levyt ihan helposti. Niistä tosin tuo Lost Highway on omiakin suosikkeja ja myös vähän yllättäen se edellinen Burning Bridges, johon verrattuna tämä tuleva levy on sinkkujen perusteella karmea pettymys. No eipä ne parhaat biisit ole ennenkään välttämättä sinkkuja olleet.

sirdickyj: Lost Highway on erinomainen levy. Nimibiisi on hieno, samoin Gonna make a memory. Ja moni muu. Loistolevy.
 
Americanaa 2000 luvun puolesta välistä.
 
Jonin soololwvy jossa on Midnight in Cheaea ja muut, on todella hyvä myös.
 
Destination Anywhere on tuo levy siis...en muistanu. Oli pakko laittaa oikein soimaan.
 
Komeaa kuultavaa.

Flash: Kaikki Jonin ja Richien soololevyt hakkaavat tällä vuosituhannella julkaistut Bon Jovi levyt ihan helposti. Niistä tosin tuo Lost Highway on omiakin suosikkeja ja myös vähän yllättäen se edellinen Burning Bridges, johon verrattuna tämä tuleva levy on sinkkujen perusteella karmea pettymys. No eipä ne parhaat biisit ole ennenkään välttämättä sinkkuja olleet.
 
Etenkin ne Rikun kaks ekaa levyä ovat erittäin hyviä. Niitä tulee kuunneltua usein. Vaikka täällä ei tunnu moni pitävän Crush levystä niin nostaisin sieltä kaksi suosikkiani. Just Older ja Two story Town.

Epämuusikko: Keep the faith oli hyvä levy. Alwaysin jälkeen kävi niin kuin kävi.
 
En oo oikeasti edes uskaltanu tsekata mitään(t)Hese Daysin jälkeistä matskua, paloi käpy It's my lifeen jo ekan kerran kuullessani ja itsensäplagioinnin kierre on kiihtynyt roxxettiaanisiin kierroslukemiin. Saa todistaa vääräksi, esitteitä rohkeista ja freeseistä alle 20 vuotiaista bonkkubiiseistä otetaan vastaan.
 
No vaikkapa tuo paljon puhuttu Lost Highway -levy kokonaisuudessaan. Aika kaukana kasarista tai itsmylifestä.

Epämuusikko: Saa todistaa vääräksi, esitteitä rohkeista ja freeseistä alle 20 vuotiaista bonkkubiiseistä otetaan vastaan.
 
A Teardrop To The Sea:
 
https://youtu.be/cDwia5nMXBY
 
Who Would You Die For:
 
https://youtu.be/AB67pA-82Ew
 
Fingerprints:
 
https://youtu.be/2reavl_l9f0
 
Ja kun siitä freesiydestä nyt puhutaan, niin...
 
https://youtu.be/X57PAe99Pu0

Epämuusikko: Keep the faith oli hyvä levy. Alwaysin jälkeen kävi niin kuin kävi.
 
En oo oikeasti edes uskaltanu tsekata mitään(t)Hese Daysin jälkeistä matskua, paloi käpy It's my lifeen jo ekan kerran kuullessani ja itsensäplagioinnin kierre on kiihtynyt roxxettiaanisiin kierroslukemiin. Saa todistaa vääräksi, esitteitä rohkeista ja freeseistä alle 20 vuotiaista bonkkubiiseistä otetaan vastaan.
 
Miten voikaan ihminen olla niin oikeassa.

vkl: Etenkin ne Rikun kaks ekaa levyä ovat erittäin hyviä. Niitä tulee kuunneltua usein. Vaikka täällä ei tunnu moni pitävän Crush levystä niin nostaisin sieltä kaksi suosikkiani. Just Older ja Two story Town.
 
Itse pidän myös One Wild Nightin Crushilla olevasta versiosta paljon. Se livelevyn ohessa julkaistu singleversio ei iske yhtään.

Aikoinaan petyin These Daysiin täysin, kun siinä oli hylätty "vanhat hyvät" hardrock-biisit ja kitarat rämpyttivät riffien sijaan. Näin jälkikäteen kuultuna se on varsin onnistunut kiekko ja sellainen vedenjakaja vanhan ja uuden Bon Jovin välillä. Myöhemmistä "köyhän miehen Springsteen" -levyistä en ole tykännyt yhtään.

Kyllä se vaan niin on, että New Jersey on BJ:n paras levy... siltähän löytyy muun muassa oma kaikkien aikojen suosikkibiisini minkä tahansa bändin tai artistin tuotannosta, eli Stick To Your Guns:
 
https://youtu.be/Qri9nUa2FlU
 
Ei helevetti, itku meinaa tulla kun vertaa tuollaista mestariteosta tähän Ö-luokan räpellykseen:
 
https://youtu.be/LWr3WuThh-c
 
Ja minkä eron voivatkaan vain viisi (!!!!!) vuotta saada aikaan Bonnareiden livemeiningissä - tässä Stick To Your Guns Amsterdamista '08...
 
https://youtu.be/p8gX4TC4QKM
 
... ja Always Brisbanesta '13:
 
https://youtu.be/XpZP5Js-D3I
 
Kahdeksan vuotta sitten "Keppi teikäläisen aseisiin" lähti sen sortin powerilla, että oksat pois - ylä-äänetkin sujuivat kuin vettä vaan. Kolme vuotta sitten sama mies vatkasi Alwaysin aikana molemmin käsin mikkiständiä kuin horkkatautinen, rystyset valkoisina ja naama punaisena kuin pommin jäljiltä, pinnistäen suonet päästään ja suolet perseestään... ei hyvä.

Epämuusikko: Keep the faith oli hyvä levy. Alwaysin jälkeen kävi niin kuin kävi.
 
Oliko se Soundin levyarvostelu missä These Daysia kuvattiin musiikilliseksi vastineeksi Kauniille ja rohkeille. Always oli kyllä todella limainen balladi, eikä These Daysin vastaavat yhtään parempia.
 
Kun vielä Dry County oli yllättävä onnistuminen (vahinko?), niin JBJ:n Springsteen-fiksaatiokin alkoin nostaa päätään.. These Daysilla sitten tämä sosiaalinen kommentointikin oli osastoa hei Jumala, mitä helvettiä täällä tapahtuu..
 
Bouncella oli vielä yritystä stadionin kokoisiin kertosäkeisiin (nimibiisi, Undivided), mutta kun se draivi oli kerran päässyt katoamaan, niin eihän ne enää samalla vimmalla lähteneet.

Tässä pintapuoliset arvioni jokaisesta BJ-studioalbumista kronologisessa järjestyksessä:
 
* Bon Jovi, 1984
 
Saatanan kova kasarihevipläjäys, ei voi muuta sanoa. Runaway on yksi kaikkien aikojen parhaimmista rockbiiseistä, sanokaa mitä sanotte. Roulette on yksi äijien harvoista ihan oikeasti raskaista biiseistä, ja aivan loistava sellainen. She Don't Know Me on tarttuvuudessaan nerokas yhdistelmä rockia ja romantiikkaa tavalla, jonka vain Jomppa ystävineen osaa. Breakout ja Burning For Love ovat molemmat unohdettuja eighties-klassikoita. Come Back on yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni miltä tahansa bändiltä tai artistilta. Get Ready rokkaa niin maan perkeleesti. Täydellistä. *****
 
* 7800 Fahrenheit, 1985
 
Sama armoton jyrääminen jatkuu, kun kuningaskolmikko In And Out Of Love-Price Of Love-Only Lonely rävähtää päin pläsiä heti älpymin alussa. Mutta, mutta... mitäs helvatan biisejä nämä tämmöset on: King Of The Mountain, Always Run To You, To The Fire, Secret Dreams? Aivan, täytebiisejä. Niitä eivät sitä vastoin ole Silent Nightin, Tokyo Roadin ja The Hardest Part Is The Nightin kaltaiset tajunnanräjäyttäjät. Keskitason kokonaisuus. ***
 
* Slippery When Wet, 1986
 
Sitten alkaakin varsinainen hittiparaati. Let It Rock harppoo kuin hirvi huumetokkurassa, eli jyrää meitin. Samoin tekevät You Give Love A Bad Name, Livin' On A Prayer, Social Disease, Wanted Dead Or Alive, Raise Your Hands, Without Love, I'd Die For You, Never Say Goodbye ja Wild In The Streets. Täydellistäkin parempaa. *****+++++
 
* New Jersey, 1988
 
Huh helevetti, onpahan levy! Talla on pohjassa alusta saakka ja silloin harvoin, kun kaasujalkaa hieman höllätään, se tehdään uskomattoman tyylikkäästi. Lay Your Hands On Me, Bad Medicine, Born To Be My Baby, Living In Sin, Homebound Train, Wild Is The Wind, Stick To Your Guns, I'll Be There For You, 99 In The Shade... eeppistä. Yksi kaikkien aikojen suosikkilevyistäni miltä tahansa bändiltä tai artistilta. Parin vuoden takainen deluxe-paketti bonuslevyineen ja dokumentti-DVD:ineen on vielä parempi. *****++++++++++
 
* Keep The Faith, 1992
 
Glam metal -kuviot ovat (ainakin suurimmilta osin) takanapäin, mutta musiikki on edelleen sitä ihteään, eli helevetin hyvää AOR-kamaa. Meikäläisen suosikit: I Believe, In These Arms, Bed Of Roses, If I Was Your Mother, Dry County, I Want You. Edelleenkin täydellistä. *****++
 
* These Days, 1995
 
Oho, oho - jätkäthän rupee synkisteleen. Ei siinä sinänsä mitään, biisit ovat edelleen kauttaaltaan vähintäänkin erinomaisia, mutta levy vaatii ainakin vähemmän fanaattiselta kuulijalta tietynlaisen mielialan, jotta siitä pystyy nauttimaan satasella. That said, I love the hell out of it. Hey God, Something For The Pain, This Ain't A Love Song, nimibiisi, Lie To Me, Damned, My Guitar Lies Bleeding In My Arms, Hearts Breaking Even, Something To Believe ja If That's What It Takes ovat kaikki omia BJ-suosikkejani, eikä Diamond Ringkään ole hullumpi, mutta (It's Hard) Letting You Go on meikäläisen mielestä aivan hirveä biisi - no niin, nyt saa alkaa kivittää... Omalla listallani Bonnareiden kolmanneksi paras levy - edelle menevät ainoastaan New Jersey (ykkönen) ja Slippery When Wet (kakkonen). Keep The Faith tulee neljäntenä. *****++++
 
* Crush, 2000
 
Ei jumalauta, jätkät - mitä teille oikein kävi? It's My Life, Thank You For Loving Me, Two Story Town, Next 100 Years, Just Older ja Save The World ovat kyllä erittäinkin hyviä biisejä, mutta ne loput seitsemän biisiä eivät hetkauta meikäläistä sitten mitenkään. Varsinkin Mystery Train ja She's A Mystery, hohhoijaa... ai niin, ja Oasiksen Noel Gallagher soitti muuten just äsken, syyttäen Jomppaa ja kumppaneita poikkeuksellisen törkeästä plagioinnista. Captain Crash And The Beauty Queen From Mars/Stay Young, anyone? Olo on tämän levyn jälkeen vähän niin kuin siinä yhdessä Uuno-leffassa: makuhan ei siis ole hassumpi, mutta laimeeta on. Vittu, kun eivät pistäneet Stay-biisiä lopulliselle levylle - pelkästään se olisi jo pelastanut paljon. **1/2
 
* Bounce, 2002
 
No niin, nyt lähtee taas! Undivided, Everyday, The Distance, All About Loving You (jonka demoversio on muuten masteriakin parempi - Jonin räkäinen "I'M ALL ABOUT LOVING YOUUU" -rääkäisy biisin puolivälissä räjäyttää meikäpojan aivot maata kiertävälle radalle), Hook Me Up, Love Me Back To Life, Bounce, Open All Night... erittäin hyvä! ****1/2
 
* Have A Nice Day, 2005
 
Aijaijai, ihan meinaa tippa tulla silmään, kun muistelee viimeisen klassikkoaseman ansaitsevan BJ-levyn ilmestymistä. Nimibiisi rokkaa kuin pässi piripöhnässä ja tarttuu kuin tippuri, kuten tekee sen demoversiokin, vaikka lainaakin viimeisen kertsin akustisen osuuden sumeilematta edellisen levyn avausbiisistä. I Want To Be Loved, Who Says You Can't Go Home, Last Man Standing, Bells Of Freedom, I Am, Complicated, Novocaine, Story Of My Life, Dirty Little Secret... erittäin hyvä, ellei täydellinen kokonaisuus ainakin 2000-luvulla julkaistuksi "vanhojen pierujen" levyksi. *****-
 
* Lost Highway, 2007
 
Ja mikäs helevetin humppaorkesteri tästä porukasta nyt oikein tuli? Kiitos, mutta ei kiitos. Kasarihevin kruunaamattomat, mutta kruunun kiistatta ansaitsevat kuninkaat yrittävät parhaansa mukaan lyödä kättä vanhan kunnon kantrin kanssa, mutta muutamaa biisiä lukuun ottamatta tulos on melkoista skeidaa. Tällä kertaa ei jatkoon - tervetuloa ensi vuonna uudelleen, mutta sitä ennen heivaat nuo viulut ja muut ylimääräiset hilavitkuttimet hevonkuuseen. Nimibiisi, Summertime, Any Other Day ja I Love This Town ovat tosin ihan jees. **
 
* The Circle, 2009
 
Luojan tahi Luojattaren kiitos, vanha kunnon Jovi-soundi on palannut. Se ei tosin pelasta tätä levyä vajoamasta keskinkertaisuuden pohjattomaan suohon, mutta yritys hyvä kymmenen... eiku viis. We Weren't Born To Follow, Superman Tonight, Bullet, Thorn In My Side ja Love's The Only Rule ovat tämän levyn hyvät biisit. **1/2
 
* Because We Can, 2013
 
Huokaus. Toinen huokaus. Kolmas huokaus. Neljäs, viides, kuudes... PASKAA! Because We Can, hyi helevetti... no joo, kyllähän te ennen pystyitte, mutta nyt ei hyvältä näytä. Levyn hyvät (tai ainakin keskitasoa paremmat) biisit ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mikä ei toisaalta ole kovin yllättävää kahden edellisen levyn jälkeen. I'm With You, What About Now, Pictures Of You, That's What The Water Made Me, What's Left Of Me. No niin, se siitä ja sen kestävyydestä. *1/2
 
* Burning Bridges, 2015
 
Yllättävän hyvä levy - ihan oikeasti. Ei ehkä yhtään nykyistä tai edes tulevaa klassikkoa, mutta biisit ovat lähes kauttaaltaan juuri sitä tasoa, mitä pitääkin. Varsinkin A Teardrop To The Sea, We Don't Run, Saturday Night Gave Me Sunday Morning, Who Would You Die For ja Fingerprints (Shanksin soolo viimeksi mainitun biisin lopussa on namia) toimivat erittäin hyvin. We All Fall Down ja Life Is Beautiful ovat tosin anteeksiantamattoman paskoja biisejä. Nimibiisi on vanhaa sanontaa lainatakseni niin huono, että se on jo aivan loistava. Camp-huumoria JBJ:n & kumppaneiden tapaan, ehe ehe... Hyvä platta on kyseessä ehdottomasti, mutta Slippery When Wetin, New Jerseyn tai edes Have A Nice Dayn tasoista mestariteosta ei liene syytä odottaa. ****

Samboran lähtö ei karkottanut faneja, sillä This House Is Not For Sale meni USA:n listaykköseksi 129 000 kappaleen viikkomyynnillä. Kyseessä on Bon Jovin neljäs peräkkäinen ja yhteensä kuudes listaykköslevy.

HaloOfFlies: Samboran lähtö ei karkottanut faneja, sillä This House Is Not For Sale meni USA:n listaykköseksi 129 000 kappaleen viikkomyynnillä. Kyseessä on Bon Jovin neljäs peräkkäinen ja yhteensä kuudes listaykköslevy.
 
Karkottaisikohan enää Joninkaan lähtö bändistä brändiin ja nostalgiaan kiintyneitä lampaita?