Aloittelijat ›

Avataanpas välillä omaakin sanaista arkkuani kokemuksen hirvittävän syvällä rintaäänellä. Yhden bändin perustajajäsen olen ja se on tähän mennessä piisannut. Toivottavasti riittää vielä vuosien kuluttuakin.
 
Aluksi, onnea ja menestystä uudelle bändille! Soittaminen on parasta mitä voi tehdä. Se on paskimmillaankin parasta mitä maailmassa on.
 
Jotain vinkkejä mitä voisin itse heittää on ainakin että kasatkaa sellainen porukka joilla on samat ajatukset ja tavoitteet bändissä. Se on vähän hankalaa mennä eteenpäin porukalla jotka on ohjaamassa laivaa eri suuntiin. Jos teillä on nelihenkinen porukka (esim. rumpali, basisti, kiipparisti, kitaristi), ja sieltä yksi junnaa koko ajan paikallaan niin kyllä se hidastaa koko porukkaa. Ajappa autoa jossa yksi rengas on jumissa. Ei toimi.
 
Bändiä pitää hoitaa enemmän kuin parisuhdetta. Avioliitto on välillä yhtä helvettiä mutta siinä tarvitsee neuvotella vain yhden ihmisen kanssa. Pitäkää välillä ns. toimistopäiviä ja puhukaa mihin suuntaan ollaan matkalla ja onko ajatuksia asian suhteen. Alkuvaiheessa varsinkin se muiden kannustaminen on tärkeää!
 
Hankkikaa kontakteja! Tutustukaa muihin bändeihin, tutustukaa paikallisiin kuppilanpitäjiin, kyläyhdistyksiin, soitonopettajiin, studioihin, ja muihin! Menkää katsomaan niitä keikkoja porukalla jotka ovat lähellä omaa genreänne, ja käykää katsomassa myös oman genren ulkopuolelta! Tehkää muistiinpanoja, opiskelkaa ahkerasti! Itse olen käynyt katsomassa paljon eri bändejä ja jututtanut rumpaleita, basisteja, laulajia, äänimiehiä yms, ja saanut käsittämättömän
määrän neuvoja ja vinkkejä! Soitin kerran eräälle bändille etukäteen ja kysyin että saisinko tulla roudaamaan kamoja keikalle ja siitä hyvästä kysellä tyhmiä koko illan. Onnistui.
 
Sopikaa kunnolla kuka hoitaa ja kuka hankkii mitäkin. Tästä olikin jo aiemmin puhetta mutta kyllä se hiljalleen syö miestä rotan lailla kun yksin pitää koko bändin tavarat hankkia ja huoltaa. Vie itse välillä se kahvipaketti tai tulostinmuste sinne treenikselle vaikkei sitä juuri sillä hetkellä tarvitakaan.
 
Jos jossain vaiheessa joku toteaa (kenties sinä itse), että kaikki vastuu on nyt kaatunut yhden niskaan, kirjoittakaa ylös mitä asioita kukanenkin tällä hetkellä hoitaa. Jos sieltä huomataan että Pekka hoitaakin kaiken mitä hoitaa voi, niin ehkä sitä taakkaa voisi jakaa?
 
Opiskelkaa. Tätä en voi korostaa riittävästi. Jokaikiselle jäsenelle oppiminen on tärkeää. Kyllä rumpalinkin on hyvä tietää miten nuottiviivasto toimii, ja vähimmäisvaatimus on että kaikkien pitää edes auttavasti osata käyttää yhteisiä laitteita. Esimerkiksi meillä minä hoidan äänipuolen, mutta muut osaavat ainakin laittaa piuhat kiinni oikeisiin paikkoihin jos minä myöhästyn soundcheckin alusta syystä X.
 
Netistä löytyy valtava määrä tietoa, löytyy miksausopuksia, nauhoitusopuksia, opetusvideoita, keskustelupalstoja, kaikkea. Käyttäkää niitä hyväksenne. Opettakaa toisianne. Alkuvaiheessa varsinkin voitte suoraan sopia että jokainen opettelee jotain uutta kahden viikon välein, esimerkiksi uuden kompin, fillin, riffin, skaalan, rudimentin, ihan mitä vaan. Ja pitäkää pieni kilpailuhenkisyys! Se on ehkä hienointa kun kiipparisti ja kitaristi rupeaa vähän kokeilemaan soittaa toisiaan suohon ja leikittelevät muiden ollessa tauolla, tai vaikkapa kesken biisinkin jos se siihen sopii.
 
Älkää menkö sieltä mistä aita on matalin. Jos joku asia pitää opetella niin opetelkaa se kunnolla. Vielä jonain päivänä se sama asia tulee teillä kuitenkin vastaan. Taiteellisia vapauksia on, ja pitää ollakin, mutta opetelkaa ensin kunnolla ja rikkokaa sääntöjä vasta sen jälkeen. Itse kieltäydyin alun perin soittamasta Eric Claptonin Laylan, koska se oli niin vaikea, ja jos sille tielle lähtee saa kieltäytyä kaikista muista paitsi lastenlauluista. Niistäkin osa tuntuu sitten mahdottomalle.
 
Mulla on yksi kaveri joka ei halua opetella mitään rumpunuotteja, ei rudimentteja, ei tekniikkaa, eikä oikeastaan mitään. Hän vaan tykkää soitella sitä perusbeattia ja mikäs siinä, mutta kun kehittymistä ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen tapahtunut. Jos haluaa kehittyä, pitää antaa kehittymiselle mahdollisuus ja mennä sen mukavuusalueen ulkopuolelle.
 
Mun piti erikseen sanoa bändin porukalle että mulle kyllä saa ja pitää sanoa jos soitan väärin. Mulla kun on iso virhe siinä että beattiin laitan aina sen saman basarikuvion, joka toimii kyllä 90% biiseistä, mutta kun oikein soittamisella ja sinne päin soittamisella on 100% ero.
 
Opetelkaa siis sanomaan sille kaverille jos se soittaa väärin, ja opetelkaa ottamaan se sanominen vastaan. Kukaan meistä ei ole niin kova jätkä että soittaa jokaikisen biisin täysin oikein, ja virheitä tulee. Pahin asia on se että jos niitä virheitä ei huomata, ja ne jääkin tavaksi.
 
Treeneihin ei kannata ottaa ketään ulkopuolisia mukaan, ellei niillä ole jokin tietty funktio juuri olla siellä. Ulkopuoliset kyllä osaa antaa joskus vinkkejä, mutta yleensä ne vaan haittaa harjoittelua. Eikä se niillekään ilo ja autuus ole kun pääsevät kuulemaan sen Urheiluhullun 10 kertaa soitettuna ja aina joka toisella kerralla kokeillaankin aloitusta eri tavalla.
 
Pitäkää välillä kaljareenit. Tai jos olette alaikäisiä niin pitäkää muuten vaan jamittelureenit ja jotkut nyyttikestisysteemit. Toimii myös täysikäisillä. Viimeksi kun keikalle pidettiin kunnon reenejä ja haluttiin juhlia samalla niin ensin reenattiin, syötiin kunnolla pizzaa ja hamppareita, otettiin olutta, soitettiin lisää, käytiin saunassa yms. Paransi muuten fiilistä aika pirusti!
 
Mikäli mahdollista, hankkikaa sellainen treenitila mihin kaikki bändin jäsenet pääsee milloin haluaa. Helpottaa kummasti kaikkea bändin elämää.
 
Siinä kai ensi hätään tärkeimpiä mitä tuli mieleen omalta kohdalta.