Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Aloituspostauksen biisi aivan hyvä muuten, mutta kitarasoundit on aika surinaa. Hyvän kuuloiset rummut ja muutkin instrumentit kyllä, eikä biisikään aivan joutava ole :)
 
Kyllähän yhden miehen makuuhuonebändejä on ollut jo iät ja ajat, joissain genreissä ohjelmoidut rummut ja plugarikitarat haittaa enemmän kuin toisissa. Esim mitään jammailustoneria on turha alkaa simuloimaan kotioloissa, mutta sinfoninen virtuaali-instrumentteihin pohjautuva kama on jo täysin eri asia nykypäivänä.
 
Käppäset ysärin konerummutkin antaa monilla levyillä anteeksi, eikä niitä tule edes ajateltua jos musa muuten toimii 110%, esimerkkeinä Limbonic Art, Rhapsodyn ekat levyt, Type O Negative, Summoning.
 
Animals as Leadersin debyyttiä oon myös kuunnellut aivan helvetisti, vaikkei siinä ole yhtäkään akustisesti nauhalle soitettua ääntä. Axe FX ja ohjelmoidut rummut riittää :)

Saundia on hyvää hyvää, hyvää paskaa, paskaa hyvää ja paskaa paskaa.
 
Hyvä paska saundi on hyvää, paska hyvä saundi on paskaa.
 
Sikäli hyvää saundia on ollut mahdollista vääntää kotioloissa vaikka kuinka pitkään. Nykyään on mahdollista tehdä myös hyvää hyvää saundia, jos osaa. Ihan tekijästä kiinni. Hyvät työkalut harvemmin haitaksi on tosin.

Aika monta "uskottavaa" teosta on tehty pelkällä neli- tai kasiraiturilla ja yhden miehen kokoonpanolla.

Nykymetalli on siinä mielessä mielenkiintoinen, tai näkökulmasta riippuen surullinen, genre / skene / ilmiö, että estetiikka, soundit ja niiden näennäinen oikeaoppisuus on niin merkittävä tekijä, että ne, ollessaan mukamas vääränlaisia, voi kyseenalaistaa alan harrastajan silmissä jopa musiikin sisällöllisen laadun..
 
Mitenkään vähättelemättä soundin merkitystä mutta onhan toi täysin kaistapäinen kysymys jos sitä miettii missään objektiivisessa valossa. "Voiko kotistudiossa tehdä uskottavaa reggaeta?" tai "Voiko kotistudiossa tehdä uskottavaa pop-rockia?". Itsellä menisi varmaan kahvit väärään kurkkuun jos näkisin muihin genreihin liittyen samanlaista keskustelua.

Ainoa mikä tähän mennessä näyttää varmalta on se, että Suomessa ei voi tehdä uskottavaa räppiä eikä reggaeta. Ei koti- eikä muissakaan studioissa.
Nykäskää hihasta jos kuulette.

Kotidödömetallisteilla on monasti etusormi aika herkkänä naksuttelemassa niitä bassarin iskuja sekvensseriin :p
 
Naputinaputi naputi djent d-d-d-djen-djent djent

joku muu sikko: Ainoa mikä tähän mennessä näyttää varmalta on se, että Suomessa ei voi tehdä uskottavaa räppiä eikä reggaeta. Ei koti- eikä muissakaan studioissa.
Nykäskää hihasta jos kuulette.
 
Onko kukaan ikinä kertonu sulle että Suomiräp käsittää aika paljon muutakin kuin Cheekin ja Elastisen?

Vessajono: Onko kukaan ikinä kertonu sulle että Suomiräp käsittää aika paljon muutakin kuin Cheekin ja Elastisen?
 
Tosiaan, Brädi, MG ja Uniikki nyt aluks haltuun og puolelta.

Påskägg: Tosiaan, Brädi, MG ja Uniikki nyt aluks haltuun og puolelta.
 
JVG:n myös tsekkaisin. Ei ehkä suurimmalle osalle tuttu vielä.

Vessajono: Onko kukaan ikinä kertonu sulle että Suomiräp käsittää aika paljon muutakin kuin Cheekin ja Elastisen?
 
Heh. Tässä varmaan pitäisi tosiaan tietää, mitä artisteja muu sikon mielestä "uskottava räp" käsittää, ennenkuin lähtee keulimaan.

Angry Pierre: Heh. Tässä varmaan pitäisi tosiaan tietää, mitä artisteja muu sikon mielestä "uskottava räp" käsittää, ennenkuin lähtee keulimaan.
 
En tajua koko caanreesta mitään mutta lainaan tytärtäni joka kertoi että suomiräpin ongelma on siinä että ne kuulostaa ja näyttää valkoiselta pikkutytöltä, kun pitäisi näyttää ja kuulostaa isolta mustalta mieheltä.
Ne jou jou bronx gangsta räppärit on uskottavia. Ja se joka lauloi tai siis puhui että I'l going to Miami.

saastara: Nykymetalli on siinä mielessä mielenkiintoinen, tai näkökulmasta riippuen surullinen, genre / skene / ilmiö, että estetiikka, soundit ja niiden näennäinen oikeaoppisuus on niin merkittävä tekijä, että ne, ollessaan mukamas vääränlaisia, voi kyseenalaistaa alan harrastajan silmissä jopa musiikin sisällöllisen laadun..
 
Mitäs tämä "nykymetalli" mielestäsi käsittää, meneekö raja ihan jossain vuosiluvussa erona vanhan hyvän ajan ja nykymetallin välillä vai vedetäänkö raja soundiestetiikan perusteella? Voiko nykymetallia olla vaikka vuodelta 2001?
Itse kyllä ihan päinvastaisesti olen sillä kannalla että keskiverto musiikin kuluttaja, varsinkin jos ei itse ole muusikko, ei kovin syvällisesti analysoi soundeja, vaan menee nimenomaan sisältö edellä. Toki soundivalinnat ovat jossain määrin osa sisältöä.
 
Mitenkään vähättelemättä soundin merkitystä mutta onhan toi täysin kaistapäinen kysymys jos sitä miettii missään objektiivisessa valossa. "Voiko kotistudiossa tehdä uskottavaa reggaeta?" tai "Voiko kotistudiossa tehdä uskottavaa pop-rockia?". Itsellä menisi varmaan kahvit väärään kurkkuun jos näkisin muihin genreihin liittyen samanlaista keskustelua.
 
Mitä ihmeellistä tässä nyt oli? Voiko kotistudiossa tehdä uskottavaa blues rockia? Ei menny kahvit väärään kurkkuun.

Olroxrox: Mitäs tämä "nykymetalli" mielestäsi käsittää, meneekö raja ihan jossain vuosiluvussa erona vanhan hyvän ajan ja nykymetallin välillä vai vedetäänkö raja soundiestetiikan perusteella? Voiko nykymetallia olla vaikka vuodelta 2001?
Itse kyllä ihan päinvastaisesti olen sillä kannalla että keskiverto musiikin kuluttaja, varsinkin jos ei itse ole muusikko, ei kovin syvällisesti analysoi soundeja, vaan menee nimenomaan sisältö edellä. Toki soundivalinnat ovat jossain määrin osa sisältöä.
 
Ite oon sen verran nuori, että oon hivenen jäävi puhumaan mistäänvanhasta hyvästä kultaisesta ajasta verrattuna johonkin moderniin suhmurointiin. Ei peruskuluttajaa kiinnosta, totesin vain, että heviväki tykkää höpistä soundeista. Ilkeämielinen voisi todeta sen johtuvan siitä, että ne on ainoa heviä sisällöllisesti määrittävä tekijä.
 
Mitä ihmeellistä tässä nyt oli? Voiko kotistudiossa tehdä uskottavaa blues rockia? Ei menny kahvit väärään kurkkuun.
 
Tahtoi sanoa, että se on kokonaisuudessaan aivan vammainen ajatusrakennelma. Ensinnäkin pitäisi olettaa, että on jokin uskottavuuden määrittelevä, kuvitteellinen auktoriteetti, jota tulisi vielä kunnioittaa tai tavoitella. Lisäksi pitäisi vielä ajatella, että toi kuvitteellinen uskottavuus olisi sidottu jotenkin tuotannollisiin ratkaisuihin, musiikillisen sisällön sijaan. Reggae-pop-rock-heitto viittasi lähinnä siihen, että en oo oikein muissa piireissä törmännyt samanlaiseen fiksaatioon soundeista.
 
Mutta kännisäjaläpällähä tässä vain tuli rustailtua.. Ei kannata liian vakavissaan ottaa. Tää ja Wintersunin topic päällekkäin oli vaan mun mielestä vaan aika hurmaavan toope yhdistelmä.

Olroxrox: Tulee muuten mieleen esimerkki metallisoundista jota nimenomaan ei voi tehdä mitenkään uskottavasti kotistudiossa:
 
https://www.youtube.com/watch?v=bPavUi3FEWI
 
Ei lähtis oikein linjaan soitetuilla kitaroilla ja midirummuilla. Sama juttu raaemman black metallin kanssa.
 
Mie arvasin että mikä lätty siellä on!
 
Mutta onnistuu varmaan "kotioloissakin", jos pystyy soittaan tarpeeks kovaa, että saa ulinat ja feedbäkit talteen mikittämällä. Kerrostalossa ei kandee yrittää.

saastara: Ite oon sen verran nuori, että oon hivenen jäävi puhumaan mistäänvanhasta hyvästä kultaisesta ajasta verrattuna johonkin moderniin suhmurointiin. Ei peruskuluttajaa kiinnosta, totesin vain, että heviväki tykkää höpistä soundeista. Ilkeämielinen voisi todeta sen johtuvan siitä, että ne on ainoa heviä sisällöllisesti määrittävä tekijä.
 
Juu, vaan ei tää kyllä taida olla mikään nykymetallin juttu. Ihan samalla tavalla tietyt soundiesteettiset vivahteet on sylkeä päällensä saaneet jo 90-luvulla, varmasti sitä aiemminkin. Vittu Dimmu Borgirin jätkillä on _syntikka_, ei helvetti jumalauta...jne. Esimerkkejä varmaan piisaa.

Hyvää juttuahan tässä on ollut!
Heitän vielä semmoisen, että sähkökitarahan nimenomaan 'vedetään linjaan'. Ei se sentin matka minkä se kulkee mahdollisesti ilmassa pahvista mikkiin juurikaan asiaa muuta. Pirinästä pörinää. Feedback tietysti erikseen mutta sitäkin voi lisätä jälkikäteen. Tämä siis äänittämisen kannalta. Monesti kuitenkin päädytään siihen pörinään. Koska se on standardi menettelytapa. Mutta ei millään tavalla oikeampi tai aidompi koska sähkiksen akustinen piipitys on jo signaaliketjun alkuvaiheessa muuttunut rock keijujen taikapölyksi.

Dropped C: Mie arvasin että mikä lätty siellä on!
 
No olihan tää aika ilmeinen valinta :D Aika monelle semmonen definitiivinen rupipörinälevy kuitenkin. Sleepin Dopesmoker tietty myös.
 
Mutta onnistuu varmaan "kotioloissakin", jos pystyy soittaan tarpeeks kovaa, että saa ulinat ja feedbäkit talteen mikittämällä. Kerrostalossa ei kandee yrittää.
 
Tämmöisen pitäis kans jossain määrin ainakin kuulostaa siltä, että bändi soittaa samassa huoneessa yhtäaikaa. Siihen ja isosti soivan tilan puutteeseen kaatuu kotistudioinnissa moni juttu. Sitten kun on isot livehuoneet, niin voidaanko enää edes puhua kotistudiosta.

lmu2002: Hyvää juttuahan tässä on ollut!
Heitän vielä semmoisen, että sähkökitarahan nimenomaan 'vedetään linjaan'. Ei se sentin matka minkä se kulkee mahdollisesti ilmassa pahvista mikkiin juurikaan asiaa muuta. Pirinästä pörinää. Feedback tietysti erikseen mutta sitäkin voi lisätä jälkikäteen. Tämä siis äänittämisen kannalta. Monesti kuitenkin päädytään siihen pörinään. Koska se on standardi menettelytapa. Mutta ei millään tavalla oikeampi tai aidompi koska sähkiksen akustinen piipitys on jo signaaliketjun alkuvaiheessa muuttunut rock keijujen taikapölyksi.
 
Jep, ja nykyään sellainen hyvä SM57-mikitetty high gain soundi voidaan jo mallintaa niin uskottavasti, ettei sillä ole enää lopputuloksen kannalta juuri mitään merkitystä onko siellä Axe-FX, VST plugarit, vai oikea mikitetty vahvistin.

Olroxrox: Aloituspostauksen biisi aivan hyvä muuten, mutta kitarasoundit on aika surinaa. Hyvän kuuloiset rummut ja muutkin instrumentit kyllä.....
 
Kitarasoundit minusta kaipasi sellaista terävämpää reunaa, joka puuttui, vähän usvaiset muttei minusta surinaa - ehkä se surina on sitä usvaisuutta miulle. Enemmän häiristi pellit mitkä kuulosti liian kovalla olevilta ja koneilta liikaa.