| Aihe: Kuka vetää suomeksi What's Going Onin ? | 1 |
|---|
|
Ollessani eilen arvostetussa kauppaliikkeessä (Tokmanni) satuin kuulemaan kun uskomattoman rohkea jamppa veti suomeksi What's Going Onin. Lievästi kyynisenä nihilistinä ajattelin heti, että mitä huttua, mutta kaveri lauloi aika puhtaasti ja taustoihin oli satsattu. Lopputuloksena oli varsin lämminhenkisnaivistinen tulkinta. Paitsi kesken biisin joku rytmisesti aivan onneton tapaus yritti mokeltaa syntyjä syviä.
Pakenin kaupasta.
Kuvittelin, että on ihan PoC kaivella biisi esiin Guugelilla tai Tuubista, mutta kyvyt ja into lopahtivat. Jotta löytyisikö täältä apuja tumpelolle? |  sub zero
13.10.2016 20:45:44 (muokattu 13.10.2016 20:48:51) | |
|
Sami Saari featuring Elastinen - Mitä Tapahtuu
https://www.youtube.com/watch?v=0p9TtSNn1jo
En kyllä itse valitettavasti kestänyt noita suomenkielisiä lyriikoita.
Maan päältä on Lesbos valinnut minut laulamaan kukitettujen neitsyidensä salaisuudesta | |
sub zero: Sami Saari featuring Elastinen - Mitä Tapahtuu
https://www.youtube.com/watch?v=0p9TtSNn1jo
En kyllä itse valitettavasti kestänyt noita suomenkielisiä lyriikoita.
Kiitokset kovasti. Postaamisen jälkeen tutkailin Osmo Ikosta ja Samikin tuli siinä yhteydessä esiin, mutta ei osunut silloin kohilleen.
Kuuntelin biisin läpi ja ensimmäinen arvio pitää aika hyvin. Onnistumisen syynä voisi olla se, että Sami ei yhtään yritä olla neekeriä vaan on luonnollinen, mutta tämä Emäksinen on kyllä aivan liian hapanta minulle.
Äkkisiltään yritin hakea sellaista räpversiota, jossa lyriikat liutettaisiin kauniisti rytmin päälle. Ei löytynyt.
Joten on tyydyttävä Marviniin, joka oli sohvalla makoillessaankin aivan kingi laulaja.
https://www.youtube.com/watch?v=R9KsCAIzsW0 | |
uusikaveri: Kiitokset kovasti. Postaamisen jälkeen tutkailin Osmo Ikosta ja Samikin tuli siinä yhteydessä esiin, mutta ei osunut silloin kohilleen.
Kuuntelin biisin läpi ja ensimmäinen arvio pitää aika hyvin. Onnistumisen syynä voisi olla se, että Sami ei yhtään yritä olla neekeriä vaan on luonnollinen, mutta tämä Emäksinen on kyllä aivan liian hapanta minulle.
Äkkisiltään yritin hakea sellaista räpversiota, jossa lyriikat liutettaisiin kauniisti rytmin päälle. Ei löytynyt.
Joten on tyydyttävä Marviniin, joka oli sohvalla makoillessaankin aivan kingi laulaja.
https://www.youtube.com/watch?v=R9KsCAIzsW0
David Ritzin kirjassa Marvin Gaye - Särkynyt sielu, muistaakseni kerrotaan että Marvin tykkäsi laulaa, varsinkin Belgian kaudellaan sohvalla loikoilleen. Ääni kulki kuulemma paremmin siinä asennossa.
En tippaakaan ihmettele, miksi Berry Gordy pelkäsi ettei What's Going On levy tulisi myymään, niin edellä aikaansa se oli.
Mielestäni Curtis Mayfieldin, Stevie Wonderin ja muutamien muiden Soul-muusikoiden kanssa Marvin Gaye oli vievä soulmusiikin 70-luvulle ja sen hienoimpaan kultakuteen.
Tuosta suomiwhatsgoingonista mulla ei oo mitään sanottavaa.
Marvin, go on!
https://www.youtube.com/watch?v=ui9S040GwPA | |
Noin sivumennen... Marvin, Curtis ja Stevie. Siinä on kyllä semmonen kolmikko, että ei oo hirveesti kysyttävää. Noihin kolmeen mahtuu niin paljon musiikillista näkemystä ja osaamista, että ei kannata edes yrittää käyttää sanoja. | |
Jucciz: Noin sivumennen... Marvin, Curtis ja Stevie. Siinä on kyllä semmonen kolmikko, että ei oo hirveesti kysyttävää. Noihin kolmeen mahtuu niin paljon musiikillista näkemystä ja osaamista, että ei kannata edes yrittää käyttää sanoja.
Näinhän se on.
Juuri 70-luvun alussa ilmestyi aivan mahtavaa musiikkia. Stevie Wonderilta Music From My Mindista aina Fullfillinness' First Finale-levyyn saakka. Curtis Mayfieldiltä kymmenkunta tasokasta albumia sekä Marvin Gayen What's Going On ja Let's Get It On.
Samoihin aikoihin Motowilta pukkasi täyteläisiä Norman Whitfield-tuotoksia. Myös Staxilta tuli ulos huippumateriaalia kuten Isaac Hayes, Johnnie Taylor, Soul Children. Unohtamatta Philadelphian O'Jaysien 70-luvun alkupään levyjä.
Tämmöisenä alemman divisioonan midfi-miehenä arvostan myös sen aikaisia avaria levysoundeja eikä soittokunnissakaan pihtailtu. Ennen oli paremmin.
Näitä levyjä tuossa käpistellessä tuli kyllä mahdoton into laittaa levysoitin tulille ja alkaa nautiskelemaan. | |
uusikaveri: Näinhän se on.
Juuri 70-luvun alussa ilmestyi aivan mahtavaa musiikkia. Stevie Wonderilta Music From My Mindista aina Fullfillinness' First Finale-levyyn saakka. Curtis Mayfieldiltä kymmenkunta tasokasta albumia sekä Marvin Gayen What's Going On ja Let's Get It On.
Samoihin aikoihin Motowilta pukkasi täyteläisiä Norman Whitfield-tuotoksia. Myös Staxilta tuli ulos huippumateriaalia kuten Isaac Hayes, Johnnie Taylor, Soul Children. Unohtamatta Philadelphian O'Jaysien 70-luvun alkupään levyjä.
Tämmöisenä alemman divisioonan midfi-miehenä arvostan myös sen aikaisia avaria levysoundeja eikä soittokunnissakaan pihtailtu. Ennen oli paremmin.
Näitä levyjä tuossa käpistellessä tuli kyllä mahdoton into laittaa levysoitin tulille ja alkaa nautiskelemaan.
Hienoa, että löytyy vielä vanhan koulukunnan dinosauruksia.
Tässä brittibändi, joka häipyi kuvioista jo 70-luvulla.
Mielestäni bändi oli ihan silloisten jenkkisoulbändien tasoa, mutta ei milloinkaan saavuttanut suurta kuuluisuutta.
https://www.youtube.com/watch?v=H3Q8jxw3e_w | |
uusikaveri: Näinhän se on. Juuri 70-luvun alussa ilmestyi aivan mahtavaa musiikkia. Stevie Wonderilta Music From My Mindista aina Fullfillinness' First Finale-levyyn saakka. Curtis Mayfieldiltä kymmenkunta tasokasta albumia sekä Marvin Gayen What's Going On ja Let's Get It On.
Näinhän se on, silläkin uhalla että tämä menee samanmielisten selkääntaputtelukerhoksi. Stevie Wonder teki mielestäni 1972-1976 sellaisen albumisarjan, ettei vastaavaan ole pystynyt kovin moni muu artisti länsimaisen populaarimusiikin historiassa.
Nostaisin vielä samaan sarjaan The Metersin, joka teki noihin samoihin aikoihin myös todella hyviä hyviä funk-levyjä.
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) | |
Marlowe: Näinhän se on, silläkin uhalla että tämä menee samanmielisten selkääntaputtelukerhoksi. Stevie Wonder teki mielestäni 1972-1976 sellaisen albumisarjan, ettei vastaavaan ole pystynyt kovin moni muu artisti länsimaisen populaarimusiikin historiassa.
Nostaisin vielä samaan sarjaan The Metersin, joka teki noihin samoihin aikoihin myös todella hyviä hyviä funk-levyjä.
Damn right!
Milloin muuten viimeksi olette kuulleet radiosta The Metersin "Find Yourself -kappaleen?
Tai Bill Withersin "I Can't Write Left Handed -biisin, saatikka War'in "All Day music -kappaleen? (luultavasti ette milloinkaan!) | |
Norman Whitfield mainittu. Tsekatkaas tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=JhmYcPMgcjc
Vaikka olenkin enempi Clintonin klaanin miehiä niin tässäkin on hyvä hiki. | |
Tähän 70-luvun alun musiikkirunsauteen voisi heittää mainion Wattstax-livetuplan 70-luvun alkupuolelta, varsinkin kun hiljattain telkusta tuli tuo Mavis-dokkari. Tuolla livetuplalla on mitä mainioin meininki, mikä välittyy myös konsertista tehdyssä elokuvastakin, mutta jossa musiikkiesitykset on silputtu kaikenlaisen turhanaikaisen jaanaamisen sekaan.
Mutta Mavis ja bändi ovat mahtavia. Kun hän alkaa daadattelemaan bändin luomaan sykkeeseen, se on parhautta se ja aiheuttaa kylmänväreet.
https://youtu.be/9xJw7g1wvRw?t=2010 | |
Tänään kauppareissulla autoradiosta tuli biisi, joka sai herneen nenään ja pahoitti mielen, nimittäin, suomalaisversio Temppareiden Just My Imaginationista. Veltto, teennäinen, känisevä, ohuet taustat ja melko järkyttävä teksti.
Tässä paljastuu meikän musiikkitietämys, kun vasta kotosalla kaivoin esiintyjän nimen tietsikalta.
Mutta samalla paljastui vielä huisimpaa, sillä iki-inhokkini, Rollarit, ovat pöllyissään tehneet oman versionsa ko. kipaleesta. Mukana ovat Rollareiden tunnusmerkit: mullikuorolaulu sekä epämääräinen kitaranrämpytys, mutta lavalletulo on aivan mahtavaa, samoin Jaggerin puvustus että liikekieli. Nauttikaa.
https://www.youtube.com/watch?v=PrY3b2qqFEU | |
uusikaveri: Tänään kauppareissulla autoradiosta tuli biisi, joka sai herneen nenään ja pahoitti mielen, nimittäin, suomalaisversio Temppareiden Just My Imaginationista.
En tästä tiedä muista kotimaisia versioita kuin Aki Sirkesalon "Pelkkää kuvitelmaa". Olisiko ollut se?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/01/19/estradilla-aki-sirkesalo
uusikaveri: Mutta samalla paljastui vielä huisimpaa, sillä iki-inhokkini, Rollarit, ovat pöllyissään tehneet oman versionsa ko. kipaleesta.
Minä pidän Rollareista, mutta on myönnettävä, ettei muuten vallan mainiolta Some Girls -levyltä löytyvä versio ainakaan tee kunniaa alkuperäisesitykselle - vaan eipä sille taida pärjätä mikään muukaan cover.
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby) |  Kefiiri
18.09.2017 09:09:01 (muokattu 18.09.2017 09:09:32) | |
|
uusikaveri: Mukana ovat Rollareiden tunnusmerkit: mullikuorolaulu sekä epämääräinen kitaranrämpytys, mutta lavalletulo on aivan mahtavaa, samoin Jaggerin puvustus että liikekieli. Nauttikaa.
https://www.youtube.com/watch?v=PrY3b2qqFEU
Hah hah, voisin kirjoittaa saman ihan ilman sarkasmia. Rokkitouhu nyt vaan _on_ välillä tuommoista :D
En ole musiikin asiantuntija. | |
Ihan pikkuriikkisen sarkastisena afroamerikkalaisen rytmimusiikin ystävänä sitä ei aina tajua, että malka voi olla omassakin korvassa, joten käänsin ongelmavyyhdin toisinpäin eli en enää muhinut angstin alhossa siitä miten vaatimattomin laulunlahjoin varustetut valkoiset 'tulkitsevat' mustan musiikin helmiä peittäen tekosensa särökitaramattoon vaan tutkailin miten sorrettu väestönosa on selvinnyt valkolaisten laulukirjasta.
Onneksi netin aarreaitasta löytyi lista Stones-covereista vieläpä varustettuna melkein toimivilla linkeillä.http://soulmusicsongs.com/post/36670605116/stones-got-soul
Ja mielestäni siinä käy niin kuin oli ajateltavissa: Eivät mustat tunnu saavan otetta Stones-originaaleista. Vaikka teksteistä saakin paremmin selvän kuin Jaggerin mokelluksesta ja kitarat ovat piilossa jossain torvien takana, niin kyllä Rolling Stones vie selvästi voiton tässä kisassa.
Haastajista parhaiten onnistuu Tina Turner Iken kanssa 'Honky Tonky Womenissa'. Vielä lähemmäksi Stonesia Tina pääsee 80-luvun versiossa, jossa bändi oli lähes valkaistunut, mikä kuului hyvin vinkukitarasoolossa varsinkin verrattuna Iken pidättyvämpään R&B-tyyliin. | |
Wild Horses -coverointi kyllä sujuu aika komeasti. Vaikka olen suhteellisen kova rollarifani, jaksan silti aina ihmetellä miten ovat onnistuneet tekemään niin komean kappaleen.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Wild Horses -coverointi kyllä sujuu aika komeasti. Vaikka olen suhteellisen kova rollarifani, jaksan silti aina ihmetellä miten ovat onnistuneet tekemään niin komean kappaleen.
Itse tykkään Gram Parsonsin versiosta. Nettimaailma epäilee biisiä hänen kirjoittamakseen, mutta taisi Grahamin pää olla aika sumuinen höpöhöpöaineiden vaikutuksesta jo niihin aikoihin.
Vähän on tullut Stonesia mätkittyä turhan lujaa, sillä tykkään kyllä heidän 60/70-lukujen hittimateriaalistaan.
Uudempi historiankirjoitushan on todennut, että Stonesit kävivät silloin aikoinaan Chessillä näyttämässä miten se blues oikein menee ja tuloksena oli Electric Mud.
Myöhemmin pojat vierailivat Muscle Shoalsissa ja Jaggerin sielukkaat tulkinnat näyttivät suuntaa soulille.
Mutta että reggae. Lindon Robertsin haastattelusta kävi ilmi, että Stonesit olivat ehtineet Jamaikallekin antamaan pikku rytmivinkkejä tämmöisen biisin myötä.
https://www.youtube.com/watch?v=QmrXI3rXd_Q
Rytmiikan hienouden kyllä pilaa mahdottoman kovakätinen ja puiseva rumpali, vaikka Keith ja basisti ovatkin mukavasti far-out.
Aika vaikea on tuosta edellisestä Jamaikan jäppisten ottaa koppia vaan heidän bändinsä tuntuu olevan jossain kummassa synkopoidussa taskussa, jonka päälle vokalisti ei voi muuta kuin näppärästi liuttaa.
https://youtu.be/E559AzG-FAk?t=755
Kuulossanne tai stereoissanne ei ole vikaa, ääntä ei vaan ole piisannut molempiin kanaviin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
