Kitarat: kitarakamat ›

superfly: ................. Ehkä sitten on vaan aina niin ankeat vehkeet bänditouhuiluun pihillä ukolla ettei sitä säröä huvita juuri käyttää.
 
Et siis halua särkeä kalliita kamppeita ;-)
 
On kyllä hauska huomata, että tehän olette ihan samanlaisia kuin minäkin :-D . Soundi on siis soittajan ominaisuus, se on jonkinlainen intentio tai soundikäsistys tai tyylitaju tms, joka ohjaa meitä vääntelemään nappuloita tiettyihin asentoihin ja päättämään missä kulmassa läpsäytämme näppäinlehden kieltä vasten, vai käytämmekö plektraa ollenkaan :-).
 
Mikä meitä sitten ohjaa käyttämään juuri niitä tiettyjä välineitä tai kun se väline on löytynyt, niin mikä saa meidät halajamaan uutta ja ehompaa tai kitaristien tapauksessa usein vanhaa ja hyväksi havaittua :-) ? jos nyt suosiolla ohitetaan idolien vaikutus ja muoti-ilmiöt sun muut soittajan ulkopuolelta tulevat yllykkeet ja megatrendit, niin miksi ostan uuden vahvistimen tai uuden säröpurkin.... tai kitaran?
 
Yksi mieleen tuleva seikka on välineiden mukautuvuus. Siinä näyttäisi olevan selkeä ero soittajilla, että pitääkö volumenapin olla poissa käteni tieltä vai opettelenko itse heiluttelemaan kättäni jossakin muualla kuin juuri sen volumenapin päällä. Vaatimus välineiden muokautuvuudesta luo tietenkin tarpeen uusia niitä välineitä sitä mukaa kun itse uudistuu ja omat tarpeet muuttuu koska soittimet on ja pysyy passiivisena, niin ainoa tapa mukautua on tuunata sitä välinettä tai hankkia uusi sopivampi väline. Tällainen soittajahan on aika tiedostava ja vaativa asiakas, hän tietää minkälainen sen välineen tulee olla.
 
Itse olen mukautuja (en tietenkään täysin, mutta hyvin pitkälle). Aina kun olen ostamassa jotakin, olen aika eksyksissä siitä, että minkälainen sen pitäisi olla. Ihan vaan siksi koska mukaudun todella helposti välineisiini, niin sillä ei ole minulle ihan kamalan suurta merkitystä missä se volanappi on. Samoin kaulaproviili ja radius tms. on itselleni aika jonninjoutavia kysymyksiä (kaikkeen tottuu ajattelen minä). Niinpä ostelen soittotavaroita ihan kummallisilla perusteilla, vaikka että kitarassa sattuu olemaan kiva maalaus tai että onko vahvarissa toleksi vai tweedpäällyste tms.. Jostakin syystä tuossa oli hiljattain aika jolloin ostelin maanisella innolla kaikenlaisia soittotavaroita, vaikka vanhatkin oli ihan hyviä ja sitten ihmettelin, että no hö mitäs mä nyt näillä. Sitten keksin, että no näitähän myydä pois, mutta sitten kun myin tavaroitani maanisella innolla, niin tulinkin myyneeksi jotakin mitä olisin tarvinnut ja tulin synnyttäneeksi uuden ostotarpeen. Mutta tämäpä tarve ei lähtenytkään joskain käsittämättömästä ostoimpulssista vaan ihan oikeasta tarpeesta ja se oli aika makeaa ostaa jotakin "hyvällä omallatunnolla" ihan siksi, että tarvitsee sitä ihan oikeasti :-).
 
Ai samperi, miten mä nyt taas ajauduin puhumaan kuluttamisesta. Se on mulle jo helvetin fetissi johon kaikki hyvätkin pohdinnat lopulta kiertyy. Piti puhua siitä, että laitteiden mukautuvuus on sillä tavalla tärkeää, että se oma rigi vastaa tarkasti pieniinkin nyansseihin soitossa. Eli on siis herkkä ja jollain tavalla "läpinäkyvä" siis se mitä käsilläni teen tulee jotenkin hyvin välittömästi ja tarkasti kaiuttimesta ja herkkyys on sitä että ihan pikkuriikkisetkin asiat toistuu suunnilleen oikeassa mittasuhteessa eli siis herkkä ja dynaaminen. Tota noin, en äkkiä keksi mitä osaisin muuta rigiltäni vaatia (onhan sitä tuossakin monesti ihan liikaa). No se särö on tietenkin mulle erittäin konstikas asia josta taannoin aloitin ihan oman ketjunkin. Mutta mikä tahansa särö ei mulle kelpaa, se pitää helistä juuri tietyllä tavalla eikä saa riipiä. Sanotaanko, että kliini oli tosi paljon helpompi löytää kuin särö, mutta särö löytyi pitkälti siten, että karsi siitä pois kaiken ei toivotun ja sitten lisäsi sinne vähän arvaamattomuutta (kuitenkin niin että se ei ole epämiellyttävää, vähän niinkö hampaattoman käärmeen).
 
No jaa taisin vähän kadottaa sen mitä tulin tänne hölisemään :-) no toi ainakin, että oli mukavaa löytää yksi jaettu kokemus meidän kitaristien kesken :-).