Rock, pop, alternative ›

Exile On Main Streetin tekovaiheista tehdään elokuva.
 
http://www.rollingstone.com/movies/ … reet-headed-for-big-screen-20160613

Mikäli nyt joku minun lisäkseni pitää alkuaikojen Stonesista, niin tämä on suotavaa kuulemista:https://www.discogs.com/The-Rolling … Stones-Past-Masters/release/8301885
Monille bändi taitaa alkaa vasta Sticky Fingersistä, mutta jos lähtökohta kiehtoo, em. levy on kuuntelun arvoinen.

Mielenkiintoinen julkaisu. Stonesin "moderni" kausihan alkoi tavallaan Beggar"s Banquetista. Siinä tuli selkeä tyylin muutos. TSMR oli sellainen siirtymälevy tyylistä toiseen. Between the Buttons viimeinen sitä vanhaa. Itse rakastuin aikanaan pikkunassikana ensin 60-luvun Stonesiin. December"s Children oli kovassa kuuntelussa monta vuotta.

Mulle Stones jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen oli se Wanna-be blues/rhythm and blues -puristit, joka kesti yhtyeen alusta vuoden -65 alkuun. Valitettavasti näin jälkikäteen katsoen jää hieman sinne wanna be-osastolle, toki sielläkin hienoja vetoja on.
 
Seuraava vaihe alkoi Last Time/Satisfaction kaksikosta, jossa Jagger/Richards alkoi löytää omaa ääntään biisintekijänä. Samaan aikaan myös saundista tuli luovempi ja monipuolisempi, monista syistä, mutta mielenkiintoisesti bändin suurimman puristin Brian Jonesin myötävaikutuksella. Samassa vaiheessa alkoi myös Jonesin henkilökohtainen alamäki, mutta siitä huolimatta vielä TSMR-levyllä Brian luo todella mielenkiintoisia äänimaisemia. Siihen levyyn myös päättyy kakkosvaihe ja Beggars Banquetilla matka stadionrock-bändiksi alkaa. Vaivihkaa jopa, mutta väistämättä.
 
Melkein diggaan eniten tosta kakkosvaiheesta, vaikka toki kolmosvaihekin sinne It's Only Rock'n'rolliin asti on suht timanttista materiaalia.
 
EDIT: lisättäköön vielä, että sigleputki helmikuusta -65 (The Last Time) heinäkuuhun -72 (All Down the Line) on laadullisesti sellainen, että oikeastaan edes Beatles ei pysty siihen vastaamaan. Ei montaa oharia väliin mahdu, ei oikeastaan yhtään noita livesinglejä lukuun ottamatta.

Memory motel, perkule et tää on parasta. https://www.youtube.com/watch?v=xvEshC4FATU

Love Is Strong Keefin laulamana. https://www.youtube.com/watch?v=qNjq71uBxps

Stones In Cuba-keikkataltiointi on nähtävissä Suomen leffateattereissa ensi tiistaina. Linkin takana lista teattereista, joissa keikka näytetään. http://stonesincuba.com/tickets/#switcher110

Stones julkaisee levyllisen blues-covereita joulumarkkinoille. Mukana levyllä on myös Eric Clapton. http://ultimateclassicrock.com/rolling-stones-blues-album/

HaloOfFlies: Love Is Strong Keefin laulamana. https://www.youtube.com/watch?v=qNjq71uBxps
 
Virallinen versio on niin upea esitys, että yllätyksekseni en osannut nauttia tästä sinänsä intensiivisestä tulkinnasta.

Pientä sämplentynkää blues-levyn teosta:
 
http://www.iltalehti.fi/viihde/2016100522416143_vi.shtml

Regalis Apertura: Pientä sämplentynkää blues-levyn teosta:
 
http://www.iltalehti.fi/viihde/2016100522416143_vi.shtml
 
Virallinen julkistus tuli tänään. Lonesome And Blue-niminen kiekko ilmestyy 6.12. Stonesin Facebook-sivuilta bongatun huhun mukaan Charlie Watts laulaa yhdellä levyn biiseistä.

https://www.youtube.com/watch?v=JJZA1TbTBbI
 
Huhhuh! Tämän ääninäytteen jälkeen odotukset nousi kyllä pilviin! Tälläinen raaka blues sytyttää aina.

saku92: https://www.youtube.com/watch?v=JJZA1TbTBbI
 
Huhhuh! Tämän ääninäytteen jälkeen odotukset nousi kyllä pilviin! Tälläinen raaka blues sytyttää aina.
 
Kuvaakohan tämä levy tietynlaista ympyrän sulkeutumista? Sähköisestä bluesista alkoi ja siihen päättyy.

Funkånaut: Kuvaakohan tämä levy tietynlaista ympyrän sulkeutumista? Sähköisestä bluesista alkoi ja siihen päättyy.
 
Niin, levytystahti kun on nyt tätä että 10 vuotta lähtentelee väli studiolevyjen välillä, niin taitaa olla, että jos ei jotain ole jo työn alla, tai samoissa sessioissa tehty, niin voihan se kyllä viimeiseksi jäädä. Liveä ja kokoelmaahan kyllä tulee varmasti, sitten kun tuon bluesjutun kanssa kiertueelle lähdetään.
 
Mutta onhan tuosta Stonesien studioonmenosta ja siellä olosta ollut uutisia jo jonkin aikaa, niin jotenkin tuntuu että oisko siellä kuitenkin tehty muutakin kuin tuota? Jostain olin ainaki lukevinaan että tuo blueslevy oli tuommonen jotakuinkin kerralla purkkiin -hengessä väännetty.

Onkohan tuo nyt sitten ihan tarkoituksella tehty cover-levy vai oliko niin että äijien biisisuoni oli ehtynyt jostakin syystä...

Regalis Apertura: Onkohan tuo nyt sitten ihan tarkoituksella tehty cover-levy vai oliko niin että äijien biisisuoni oli ehtynyt jostakin syystä...
 
Haluavat lopettaa samalla tavalla kuin aloittivat?

Niin meinasin vaan että onko sitten jossakin virallisesti Stonesit ilmoittaneet että tämä cover-levy olisi viimeinen levy eikä enää kannattaisi odotella vielä "omaa" tuotantoa joskus tulevaisuudessa?

Eivät Keef ja Mick poistu yhtyeestä kuin mäntyarkussa. Muut jäsenet voivat jäädä eläkkeelle, mutten usko Rolling Stonesin lopettavan ennen kuin jompikumpi Kimallekaksosista katselee päivänkakkaroita alhaalta päin.
 
Levyn julkaisun syitähän voi olla monia.
 
Ehkä on tehty nopea tuote joulumarkkinoille, eikä paukut ole riittäneet oman materiaalin tekemiseen. Richards julkaisi vastikään soololevyn, joten kaikki ideat ovat menneet sille, eikä säällisiä kappale aihiota ole jäänyt Rolling stonesin käyttöön.
 
Voihan olla että myös multimiljonäärit tekevät asioita silkasta tekemisen ilosta, kuten vaikka coveroivat vanhoja suosikki kipaleitaan. Blue and lonesome:han tulee sisältämään vähän vähemmän tunnettuja blues- kappaleita, eikä konsepti varsinaisesti kuulosta kovinkaan kummoiselta rahastus idealta, tyyliin Rolling Stones plays Beatles. Käsittääkseni Rolling Stones pelasti Muddy Watersin uran, ehkä he nyt haluavat nostaa muita blues- suuruuksia unohduksen yöstä. Ehkä ja todennäköisesti kyllä heistä on myös mukavaa soittaa vanhoja blueseja.

Jorma Rysky:Käsittääkseni Rolling Stones pelasti Muddy Watersin uran, ehkä he nyt haluavat nostaa muita blues- suuruuksia unohduksen yöstä. Ehkä ja todennäköisesti kyllä heistä on myös mukavaa soittaa vanhoja blueseja.
 
Ei Mickin ja Keithin rakkaus bluesiin ole koskaan mihinkään haihtunut, vaikka Stones erkaantui rytmibluusista popin puolelle jo ihan alkuaikoina. Tykkäävät nyt taas tehdä noita nuoruuden innoittajien lauluja.