| Aihe: Virityskoneisto 4 + 4, 27 mm jaolla? | 1 |
|---|
 peteihis
30.09.2016 15:05:33 (muokattu 30.09.2016 18:01:12) | |
|
Moro.
Tuli vastaan vanha soitin, mandola, elikkä "altto mandoliini", jolla on ilmeisesti melkoisen tapahtumarikas historia. Kaveri rupesi paikkaamaan haljennutta kantta..
Virityskoneistot kaipaisivat uusimista, mutta sopivia ei meinaa löytyä millään. Mallissa on "slotted headstock" eli lapa on avoin niinkuin klassisissa kitaroissa. Virityskoneistojen jako on 27 mm. Nykyaikaisissa mandoliinin virittimissä jako on yleensä 23 mm tai 29/32 tuumaa, joka on melkein sama.
Onkos kellään ideoita, mistä etsitään? Koetin katsella sellaisiakin, joissa olisi virittimet irrallisina, jotka voisi asetella sellaiselle jaolle kuin itse tahtoo. Joitain kuvia tuli vastaan, mutta olivat Amerikan mantereella ja/tai maksavat mahottomia ja on tarkotettu kitaralle.
Onko jossain pajaa, joka tekisi viritinsarjan runkolevyt customina? (No joo, kätevämpi ostaisi 23mm sarjan ja väsäisi itse uudet runkolevyt, mutta kun ei ole tuota koneistuskapasiteettia, eikä oikein sopivia materiaalejakaan saatavilla :( ) | basisti1971
02.10.2016 08:31:37 (muokattu 02.10.2016 08:33:36) | |
|
Moi.
peteihis: Virityskoneistot kaipaisivat uusimista, mutta sopivia ei meinaa löytyä millään. Mallissa on "slotted headstock" eli lapa on avoin niinkuin klassisissa kitaroissa.
Onko viritintapin halkaisija kuitenkin normaali teräskielisen ~6mm?
Onko kielireiän asema kiinnityspintaan nähden kovastikin poikkeava tavanomaisempaan asennustapaan käytettyjen virittimien vastaavasta?
Onko tukiholkki virittimen koneiston puolella, tapin päässä, vai molemmissa?
Vai toimiiko poraus tukena?
Onko koneistot tehdastekoiset vai käsintehdyt?
peteihis: Onkos kellään ideoita, mistä etsitään? Koetin katsella sellaisiakin, joissa olisi virittimet irrallisina, jotka voisi asetella sellaiselle jaolle kuin itse tahtoo. Joitain kuvia tuli vastaan, mutta olivat Amerikan mantereella ja/tai maksavat mahottomia ja on tarkotettu kitaralle.
Joskus aikoinaan tuli vaihdeltua virityskoneistojen osia ristiin rikkoutuneita klassisia kitaroita kasaan raaviskellessa, ja kunhan käy peikkomainen flaksi, väljätkin katosivat saman tien osien ollessa sopivasti yli-/alimittaisia.
Onnistumisessa auttaa toki jos on reilusti varaosakoneistoja elintenluovuttajiksi.
Tappien ja laakeripintojen väljät saa kuriin täyttöjuottamalla, ja viilaamalla tai aventamalla.
Itse marssisin varmaankin lähimpään hyvinvarustettuun soitinliikkeeseen tai -korjaajalle mallikoneistojen kanssa ja ryhtyisin penkomaan miljoonalaatikkoa toiveikkaana.
Jos asuinpaikasta ja/tai nykytilanteesta johtuen tuo olisi mahdotonta, tilaisin kympin, parin koneistoja, esim:
https://www.thomann.de/fi/dixon_mechanik.htm
https://www.thomann.de/fi/harley_benton_parts_guitar_machine_heads.htm
https://www.thomann.de/fi/harley_be … n_parts_mandolin_key_set_chrome.htm
ja muokkaisin niistä.
peteihis: Onko jossain pajaa, joka tekisi viritinsarjan runkolevyt customina? (No joo, kätevämpi ostaisi 23mm sarjan ja väsäisi itse uudet runkolevyt, mutta kun ei ole tuota koneistuskapasiteettia, eikä oikein sopivia materiaalejakaan saatavilla :( )
Varmasti löytyy.
Perus hienomekaanista koneistusta tuo kuitenkin vain on, eli jokainen jolta löytyy jyrsinkone (ja taito sitä käyttää ;)) pystyy nuokin tekemään, mutta tarjouspyynnön jälkeen nuo aiemmin mainitsemasi "Amerikan maalla olevat ja/tai mahottomasti maksavat" saattavat alkaa tuntumaan kokolailla halvoilta.
Jos vertaa esimerkiksi erään mnetissäkin puheenaiheena tasaisin väliajoin olevan pajan tuotosten hintaa ja koneistuksen vaativuutta virityskoneiston pohjalevyn vaatimaan tarkkuuteen, veikkaisin ~100-150€/levy.
Kellosepiltä (oikeilta, ei patterinvaihtajilta) löytyy myös tarvittavat työkalut ja taidot, mutta henkilöstä riippuen heitä saattaa olla vaikeaa houkutella tuollaiseen hehtaariluokan työhön.
Eivätkä kellosepätkään halpoja ole, vaikka heitä työvoimapoliittisten syiden varjolla ylenmäärin koulutetaankin.
T:Samuli | peteihis
02.10.2016 11:12:15 (muokattu 02.10.2016 11:14:26) | |
|
Kiitos vinkeistä!
Soittopeli on nyt ihan toisessa päässä Hervantaa, niin en pysty mittailemaan, mutta virittimet ovat ilmeiseti tehdastekoiset (no jaa, tehdas ja tehdas...) ja aika tavanomaisilta näyttää mittasuhteet muuten paitsi tuon tappijaon suhteen. Mitään tukiholkkeja noissa ei ole.
Virittimet on jossain vaiheessa vaihdettu. Toisella puolella on ehjä sarja väärin päin (tai siis väärän puolen sarja). Toisella puolella on eri sarjaa olevat virittimet, jotka on koottu kahdestaa pätkästä niin, että kolme on oikein päin ja yksi väärinpäin. Sinänsä tuntuvat kyllä toimivan ihan hyvin vaikka vähän koomisilta saattavat näyttääkin. Ja näkyy tuolle joskus tehdyn jotain vähän muutakin pikkuremonttia....
Tuo soitin on ilmeisesti rakennettu joskus 1900-luvun alkupuolella. Ainoa dokumentointi, mitä siitä löytyi, on ääniaukosta näkyvät, lyijykynällä piirretyt, venäjänkieliset kirjaimet "Epp".
Kansi on tallan kohdalta painunut vähän sisään, mutta kun kaveri sai pohjan avattua, niin tukirivat on kiinni liimauksissaan ja siistitekoiselta näyttää. Sanoi, että kansi on ihan tukevaa tekoa, eikä taivu hänen keinoillaan yhtään minnekkään. Ilmeisesti on ollut ihan laatusoitin aikoinaan. Epäilen vaan että se on jokus viritetty tavallisen pikkumandoliinin vireeseen ja on sitten saanut ulkoilmasta ensin kosteutta ja sitten pakkasta... On nimitäin sen näköistä jälkeä, että on kielet olleet mahdottoman kireällä, että tollaisia tuhoja pystyy syntymään. -- Harmillinen tapaus, mutta koetetaan pelastaa, mitä pelastettavissa on.
... Joo, nuo Thoman linkit on hyvä lähtökohta... En omissa, alustavissa tutkimuksissani vielä sattunut juuri noita löytämään. :) -- Ja sitä kyllä suunnittelin vähän itsekin, että ottaisin tuosta yhden rivin malliksi ja menisin paikkakunnan musakauppiaita kiusaamaan.... Kunhan kerkiän.
Tarttee varman se pläni haudata, että teettäisi uudet rungot nykymallisiin virittimiin. Ajatuksena sinänsä helppo, mutta ensimmäinen este taitaa olla, että mistä löytyisi halvalla kämmenen kokoinen pala sopivaa uushopea peltiä. Entiset on tietenkin messinkiä, joka on tummunut pahasti, mutta nykymateriaalisethan eivät tummu. | |
Moi.
peteihis: Kiitos vinkeistä!
Ole hyvä.
peteihis: Soittopeli on nyt ihan toisessa päässä Hervantaa, niin en pysty mittailemaan, mutta virittimet ovat ilmeiseti tehdastekoiset (no jaa, tehdas ja tehdas...) ja aika tavanomaisilta näyttää mittasuhteet muuten paitsi tuon tappijaon suhteen. Mitään tukiholkkeja noissa ei ole.
...
Tuo soitin on ilmeisesti rakennettu joskus 1900-luvun alkupuolella. Ainoa dokumentointi, mitä siitä löytyi, on ääniaukosta näkyvät, lyijykynällä piirretyt, venäjänkieliset kirjaimet "Epp".
Tehdastekoiset ovat ainakin omasta mielestä siinä mielessä aina mukavammat että aina on mahdollisuus törmätä vastaaviin.
Ennen toista maailmansotaakin Venäjä/Neuvostoliitto oli tärkeimpiä kauppakumppaneitamme, ja instrumenttejakin tuli sieltä suunnalta maahamme runsaasti.
Kovasti olivat kuitenkin aliarvostettuja, osin syyttä, osin syystä.
Haitareita ehkä lukuunottamatta, valtaosa on kuitenkin siirtynyt jo maanparanteeksi tai energiajakeeksi, ja uusia ei liiemmin tule, joten onhan noilla jäljellejääneillä aina kuriositeettiarvo jos ei muuta.
Historia ja tarinat jotka instrumenttia usein seuraa ovat toki ihan yhtä mielenkiintoisia -tai jopa mielenkiintoisempia- kuin länsimaisilllla veljillään/siskoillaan.
peteihis: Virittimet on jossain vaiheessa vaihdettu. Toisella puolella on ehjä sarja väärin päin (tai siis väärän puolen sarja). Toisella puolella on eri sarjaa olevat virittimet, jotka on koottu kahdestaa pätkästä niin, että kolme on oikein päin ja yksi väärinpäin. Sinänsä tuntuvat kyllä toimivan ihan hyvin vaikka vähän koomisilta saattavat näyttääkin. Ja näkyy tuolle joskus tehdyn jotain vähän muutakin pikkuremonttia....
Käyttöpelejä joutuu aina elvyttämään resurssien rajoissa, ei se synti ole :).
Jos virittimet toimivat, en tekisi niille mitään.
Korkeintaan puhdistusta ja välysten poistoa jos sitäkään.
peteihis: Epäilen vaan että se on jokus viritetty tavallisen pikkumandoliinin vireeseen ja on sitten saanut ulkoilmasta ensin kosteutta ja sitten pakkasta... On nimitäin sen näköistä jälkeä, että on kielet olleet mahdottoman kireällä, että tollaisia tuhoja pystyy syntymään. -- Harmillinen tapaus, mutta koetetaan pelastaa, mitä pelastettavissa on.
Tuo on aina bärsiistä, ja yleistä, mutta ainakin soitin on tällä hetkellä pelastunut muiden kaltaistensa kohtalolta :).
peteihis: ... Joo, nuo Thoman linkit on hyvä lähtökohta... En omissa, alustavissa tutkimuksissani vielä sattunut juuri noita löytämään. :) -- Ja sitä kyllä suunnittelin vähän itsekin, että ottaisin tuosta yhden rivin malliksi ja menisin paikkakunnan musakauppiaita kiusaamaan.... Kunhan kerkiän.
Joo, T-Kauppaa käytin ainoastaan helpon etsinnän ja linkkien vuoksi, samat kikareet löytyvät toki muiltakin valmistajilta.
peteihis: Tarttee varman se pläni haudata, että teettäisi uudet rungot nykymallisiin virittimiin.
Jos et itse pysty koneistusta tekemään, tai vaihtamaan työtä työksi joltain omalta erikoisosaamisalalta, niin suhteettoman kalliiksihan teettäminen tulee etenkin halpisvirikoneista askarteluun verrattuna.
Taitoa kun tarvitaan keskimääräistä enemmän ja aikaakin tuossa saa palamaan vaikka kuinka koneita käyttäisikin.
Toisaalta, kunhan ko. käsityöläinen on hinnoittelussa edes jollain tapaa tolkuissaan, tulee tuettua kotimaista käsityöläistä.
Ei mitenkään väheksyttävä arvo sekään.
Mansesterista(kin) löytyi ainakin ennenvanhaan jos jonkinmoista näpräilijää, ei kait ne minnekkään ole kadonneet, korkeintaan lisääntyneet?
peteihis: Ajatuksena sinänsä helppo, mutta ensimmäinen este taitaa olla, että mistä löytyisi halvalla kämmenen kokoinen pala sopivaa uushopea peltiä. Entiset on tietenkin messinkiä, joka on tummunut pahasti, mutta nykymateriaalisethan eivät tummu.
Uushopeaa löytyy pikkupaloina kilohintaan puukkomaakareilta ja metalliartesaaneilta.
Tai vaikka http://www.terasrenki.com/tuote/uushopea/
Messinki- ja pronssilevyä samoilta henkilöiltä, ja aika usein myös värimetallien kanssa toimivilta romiksilta.
Noi nykykoneistot joita noista linkeistä löytyy, ovat mitä luultavimmin (huonosti) kromattua/niklattua teräspeltiä eivät sen kummempaa.
Huono kromaus kyllä mahdollistaa tarvittaessa keinovanhentamisen paremmin kuin "hyvintehdyissä".
T:Samuli | peteihis
06.10.2016 09:11:54 (muokattu 06.10.2016 09:32:11) | |
|
Uushopeaa löytyy pikkupaloina kilohintaan puukkomaakareilta ja metalliartesaaneilta.
Tai vaikka http://www.terasrenki.com/tuote/uushopea/
Messinki- ja pronssilevyä samoilta henkilöiltä, ja aika usein myös värimetallien kanssa toimivilta romiksilta.
Just törmäsin tuohon teräsrenki linkkiin itsekin. Aino että siellä on tällänen vähän mystinen kommentti, että "tavarat on saatavissa, mutta tilauksia ei voida käsitellä". Mitähän tuostakin nyt sitten pitäisi ajatella?
Noi nykykoneistot joita noista linkeistä löytyy, ovat mitä luultavimmin (huonosti) kromattua/niklattua teräspeltiä eivät sen kummempaa.
Huono kromaus kyllä mahdollistaa tarvittaessa keinovanhentamisen paremmin kuin "hyvintehdyissä".
Ainakin mulla on tossa yks neljän kympin kitara, jossa virittimen runko näyttää uushopealta.
EDIT: Eipäs olekaan, kyllä se oli kromattua peltiä.
OOT: Joskus näkee sanottavan, että uushopea näyttää niin paljon hopealta, ettei sitä värin perusteella pysty erottamaan. Usein myös näkee sanottavan "hopean harmaa". No ensinnäkään hopea ei ole harmaata, siinä on vaalea kellanruskea sävy. Uushopeaseoksia taas on monta erilaista, jotkut niistä kyllä ihan harmaita (vaalean harmaita) mutta joissakin lievä keltainen sävy, joka voi olla ruskeampi tai vihreämpi seosaineista riippuen..... Ja hopea sitäpaitsi tummuu, mitä uushopea ei tee. |  Kefiiri
06.10.2016 11:00:57 (muokattu 06.10.2016 11:02:19) | |
|
Ovatko koneistot siis muuten toimintakuntoisia pyörimissuuntia lukuunottamatta? Venäjän soittimissahan koneistot usein pyörivät nurin perin. Vissiin ei pysty kääntämään koneistojen kätisyyksiä vain vaihtamalla pyöritysnupit akseleineen toisin päin?
En ole musiikin asiantuntija. | |
Moi.
peteihis: Just törmäsin tuohon teräsrenki linkkiin itsekin. Aino että siellä on tällänen vähän mystinen kommentti, että "tavarat on saatavissa, mutta tilauksia ei voida käsitellä". Mitähän tuostakin nyt sitten pitäisi ajatella?
Huomasin saman itsekin, mutta olettaisin että toukokuinen sairastapaus on jo normalisoitunut mutta viesti jäänyt kummittelemaan.
Soittamalla selvinnee, ja kyllähän noita metalleja toki muutkin toimijat kaupittelee jos ei tuolta natsaa ja tarvetta erikoisseoksille on.
peteihis: OOT: Joskus näkee sanottavan, että uushopea näyttää niin paljon hopealta, ettei sitä värin perusteella pysty erottamaan. Usein myös näkee sanottavan "hopean harmaa". No ensinnäkään hopea ei ole harmaata, siinä on vaalea kellanruskea sävy. Uushopeaseoksia taas on monta erilaista, jotkut niistä kyllä ihan harmaita (vaalean harmaita) mutta joissakin lievä keltainen sävy, joka voi olla ruskeampi tai vihreämpi seosaineista riippuen..... Ja hopea sitäpaitsi tummuu, mitä uushopea ei tee.
"Romuäijän kulta/hopea" olivat ainakin ennenvanhaan messingin ja uushopean haukkumanimiä.
Tottahan se on, tietyt jalometalliseokset ja tietyt kupariseokset ovat kovasti toistensa näköisiä.
Eivätkä suinkaan sattumalta.
Vaikka toki kaikilla kuparilejeerengeillä on käyttöalueensa konstruktiomielessäkin, varsin suosittuja olivat varsinkin ennenvanhaan koruissa ja koriste-esineissäkin.
Ovat kuparipohjastaan johtuen tosin eriasteisesti myrkyllisiä, mikä on toki pidettävä mielessä jos/kun moisia käyttää.
Leimattuja messinkisormuksia, jopa kullattuina valveutuneempia hämäämään, liikkuu varsinkin kesäaikaan erilaisten ryhmissä kulkevien turistien vaihtokauppavälineinä.
Kantasormuksia eritoten.
Kyllähän sekä messinki että uushopea menee täydestä jos ei ole tietoa tai happoputelia mukana, ja moni sortuukin pikapompsun houkuttelevuuteen.
Syyllinen iirikseenpissityksitulemisesta tiiraa tuolloin peilistä, turha siinä on koijaria syytellä, omaa ahneuttaan vähätellen.
T:Samuli | |
Kefiiri: Ovatko koneistot siis muuten toimintakuntoisia pyörimissuuntia lukuunottamatta? Venäjän soittimissahan koneistot usein pyörivät nurin perin. Vissiin ei pysty kääntämään koneistojen kätisyyksiä vain vaihtamalla pyöritysnupit akseleineen toisin päin?
Niin siis pyörimissuunnat on kyllä ihan normaalit, mutta matoruuvi on osassa kalustoa työntävällä puolella ja toinen puoli on kasattu kahdesta eri paria olevasta pätkästä....
Puolta vaihtamalla tilanne ei juuri korjaannu, kun sitten taas menee toinen puoli väärin päin. Koneistot sinänsä tuntuvat toimivan ihan hyvin, että jos ei jotain muuta saada kohtuu vaivannäöllä järkättyä, niin sitten laitetaan vanhat takaisin. | |
Vaikka toki kaikilla kuparilejeerengeillä on käyttöalueensa konstruktiomielessäkin, varsin suosittuja olivat varsinkin ennenvanhaan koruissa ja koriste-esineissäkin.
Nykyään uushoepaa käytetään mm. elektroniikassa, kun on helpompaa juottaa, johtaa paremmin sähköä ja lämpöä kuin rosteri. Saa helpommin taivutettua täsmälliseen muotoon ja vastustaa korroosiotakin ihan kiitettävästi.
Ja olisi tässä mandoliinin tapauksessa myös varteenotettava vaihtoehto liki sata vuotta vanhoille messinki osille. :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
