Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Pitkään olen yrittänyt olla sekaantumatta tähän hiukan kummalliseen keskusteluun, koska en kokenut alkuperäistä aihetta itseäni koskevaksi. Nyt tunnen kuitenkin tarvetta tuoda myös omia ajatuksiani tähän soppaan - liekö muutamalla siideripullollisella osuutta asiaan? :)
 
Musiikki on kuuntelemista ja soittamista varten. Nuotit eivät ole itsetarkoitus eivätkä välttämättömyys, mutta vertaansa vailla oleva ja usein korvaamaton apuväline.
 
Näin yksinkertaisesti siitä syystä, että ihmismuisti on - vaikkakin kapasiteetiltaan käsittämättömän suuri, silti käytännössä valikoiva ja rajallinen. Väitän, että kuka tahansa meistä, joutuessaan opettelemaan esim. koko lukion oppimäärän pelkästään muistinsa varassa ilman kirjallisia dokumentteja, olisi suurissa vaikeuksissa. Tämä pätee mielestäni myös musiikin opettelemisessa. Tiedän muusikkoja, jotka ovat tässä suhteessa erilaisia, mutta siinä taas astuu kuvaan mukaan ilmiö, jossa ihminen korvaa heikommat osa-alueensa vahvuuksillaan. Muusikot, joille nuottien lukeminen on hidasta, oppivat puolestaan osuutensa ulkoa muita nopeammin. Sitävastoin muusikolle, joka lukee nuotteja sujuvammin kuin päivän Hesaria, saattaa ulkoa opettelu tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Molemmat päätyvät taiteellisesti samantasoiseen lopputulokseen, mutta eri reittejä kulkien. Musikaalisuutta tarvitsevat molemmat; epämusikaalisen muusikon soitto on epämusikaalista, soitti hän sitten nuoteista tai ilman niitä.
 
Koska nuotit ovat apuväline, niiden osaaminen on etu eikä haitta. Länsimaisen musiikin kehittyminen sellaiseksi, kuin se nyt meidän aikanamme on, ei olisi ollut mahdollista ilman nuottikirjoitusta, edellä mainituista syistä.
 
Pitää kuitenkin muistaa, että nuotit ovat aina pelkästään piirretty kuva musiikkiteoksesta; milloin enemmän ja milloin vähemmän yksityiskohtainen. Muusikon tehtävä on tehdä tästä piirroksesta elävää, soivaa ja kuulijaa puhuttelevaa soivaa taidetta. Jos puhutaan edelleen länsimaisesta taidemusiikista, niin yleistäen voidaan sanoa, että musiikin vanhetessa myös nuottikirjoitus muuttuu summittaisemmaksi ja muusikon henkilökohtainen tulkinnallinen panos sekä tietämys aikakauden tyylistä korostuu. Tilannetta voidaan hyvin verrata nykypäivän pop/jazz -musiikin nuotintamiseen, joissa nuotit parhaimmillaankin ovat vain osa totuudesta.
Ehkä juuri tämän vuoksi parhaimmat klassiset muusikotkin ovat myös säveltäjiä, kapellimestareita, improvisoijia, jotkut jopa loistavia jazz-muusikoita... Heille ei musiikin tuottaminen ilman nuotteja ole ongelma; samalla tavoin he osaavat muodostaa nuottikuvasta elävää musiikkia, aivan kuin olisivat sen juuri itse keksineet. Puhuttelevimmat kokemukseni tästä olen saanut eestiläistä Andres Mustosta ja hänen Hortur Musicus -yhtyettään kuunnellessani.
 
Korvanvaraisen musiikinopettelun merkitystä ei pidä väheksyä, mutta mielestäni pitää tunnustaa se tosiseikka, että se ei kaikissa tilanteissa ole paras mahdollinen tapa. Jos se olisi, niin nuottikirjoitusta ei olisi yksinkertaisesti syntynyt! Jos se olisi, niin maailman parhaat orkesterit, solistit ja kapellimestarit käyttäisisivät sitä nuottien sijasta yrittäessään selviytyä joskus epäinhimillisiltä tuntuvista ponnistuksista! He eivät käytä nuotteja siksi, että olisivat toivottomia puurokorvia, vaan siksi, että nuotit tekevät mahdottoman mahdolliseksi. Ihmisen elinikä on rajallinen, ja valitettavasti korvanvarainen musiikin omaksuminen on hyvin paljon hitaampaa kuin nuottien lukeminen, olipa kysymys sitten minkälaisesta lahjakkuudesta tahansa. Tämä riippuu tietysti musiikkityylistäkin, mutta alkuperäisessä aiheessa pysyäksemme puhumme ilmeisesti edelleenkin ns. vakavasta musiikista? On totta, että 14-vuotias Mozart tallensi muistiinsa Allegrin 8-äänisen kaksikuoroisen Misereren yhden kuuleman perusteella, mutta mozarteja on sen jälkeen ollut käsittääkseni perin harvassa! Sitäpaitsi Mozartille tämän mahdollisti paitsi poikkeuksellinen lahjakkuus, myös perusteellinen musiikin tuntemus, mitä hän ei olisi mitenkään voinut hankkia ilman kaikkia muusikolle käytännössä välttämättömiä taitoja, kuten nuotinlukua ja -kirjoitusta. 1900-luvun kenties suurin viulisti Yehudi Menuhin pystyi opettelemaan ulkoa käsittämättömän vaikeita teoksia lyhyessä ajassa täsmälleen samasta syystä. Hän tunsi musiikin läpikotaisin!
 
Kaikesta edellä sanotusta huolimatta on täysin oikeutettua väittää, että täysipainoista (taide)musiikkia voi säveltää ilman nuottien apua. Se on mielestäni yhtä oikeutettua kuin väittää, että ihmiselle on mahdollista nykypäivänä elää täysin luonnonmukaisesti: kalastuksella, metsästyksellä ja maanviljelyllä, valmistaen itse vaatteensa ilman teollista tuotantoa jne. Jos se ylipäänsä on mahdollista, niin ainakin voi sanoa, että se onnistuu vain erittäin harvoilta - ja millaista tällainen elämä sitten nykymittapuun mukaan olisi?
 
Onneksi musiikissa eivät loppupelissä ratkaise menettelytavat eivätkä oppiarvot; se on oikeassa, joka pystyy sen vakuuttavasti todistamaan! Jäämmekö kuulolle, hyvä nimim. Juice?

Ihan aluksi sanon, että tdn. näihin kaikkiin ihmettelemiisi kohtiin löytyy vastaus aiemmista kirjoituksistani. Joten en viitsisi jokaisen kanssa käydä erikseen näitä samoja asioita läpi :)
 
Näin yksinkertaisesti siitä syystä, että ihmismuisti on - vaikkakin kapasiteetiltaan käsittämättömän suuri, silti käytännössä valikoiva ja rajallinen. Väitän, että kuka tahansa meistä, joutuessaan opettelemaan esim. koko lukion oppimäärän pelkästään muistinsa varassa ilman kirjallisia dokumentteja, olisi suurissa vaikeuksissa.
 
Kuten tämä. Muisti: Nuotit - Äänitallenne. Olen myös kertonut mielipiteeni nuoteista ties kuinka monta kertaa. Olen myös kertonut soittotilanteen muistamisesta, tyylitajusta, kemiasta ja sävelkorvasta.
 
Ja tuo lukiovertaus oli sikäli hyvä, että kirjoituksissa mitataan onko oleellinen jäänyt päähän. Aivan kuten musiikissakin, minusta ei ole aina tarkoituksenmukaista soittaa millintarkasti esim. coveria tai omaakaan kunhan sama ajatus välittyy. Tyylitaju ja tunne soitossa ovat oleelliset. Ja ihminen on niin kumma olio, että musiikki on usein nautinnollisempaa kun soittaja itsekin nauttii.
 
Korvanvaraisen musiikinopettelun merkitystä ei pidä väheksyä, mutta mielestäni pitää tunnustaa se tosiseikka, että se ei kaikissa tilanteissa ole paras mahdollinen tapa. Jos se olisi, niin nuottikirjoitusta ei olisi yksinkertaisesti syntynyt! Jos se olisi, niin maailman parhaat orkesterit, solistit ja kapellimestarit käyttäisisivät sitä nuottien sijasta yrittäessään selviytyä joskus epäinhimillisiltä tuntuvista ponnistuksista! He eivät käytä nuotteja siksi, että olisivat toivottomia puurokorvia, vaan siksi, että nuotit tekevät mahdottoman mahdolliseksi.
 
Nämä tilanteet missä mikin on paras, helvetin kiire soitossa ja muut on käyty läpi :)
 
Ihmisen elinikä on rajallinen, ja valitettavasti korvanvarainen musiikin omaksuminen on hyvin paljon hitaampaa
 
Täysin henkilökohtainen ja biisinvarainen kysymys. Tämä on se, missä tiet lähtevät täysin eri suuntiin :)
Ja minä olen sanonut senkin, että minusta musiikkia ei voi koskaan täysin omaksua muuten kuin kuuntelemalla ja se on siitä korvasta kiinni.
Ja Mozartinkaan teokset eivät nuotteina varmasti kerro koko totuutta. Nämä käytiin läpi, lue muutama sivu aiemmin.
 
Klassisessa on ilmeisesti aina ne samat soittimet. Viulu on viulu, tuuba on tuuba, ilman sen kummempaa kiinnostusta soundieroista ja soittajista, kunhan soittavat nuotilleen.
 
Minulle klassinen on kaikkineen aivan liian rajoittunut tapa ilmaista itseäni. Joskus saattaa olla jopa oleellista, että jokin soitin on hieman epävireessä tai liikutaan täysin analogisesti sävelaskelten välimaastossa tai myös jokin soundi on juuri top. Nämä saattavat olla muutenkin aivan spontaaneja ja improvisaatiopohjalla.
 
Ja laitetaan vaikka The Doorsin "Riders On The Storm" pyörimään. Minä _todella haluan nähdä sen ihmisen_ joka saa nuoteiksi kaiken ja esimerkiksi sen pahaenteisen tunnelman, mitä ukkosenjyrinä, sade, bassolinja, Rhodes-sähköpiano, Morrisonin lauluääni jne. ja muutenkin alkuperäisten esittäjien esittämänä aintulaatuinen teos luo. Ja vähintään yhtä paljon haluan nähdä ne soittajat, jotka saavat kuulostamaan sen (nuoteista lukemalla) oikealta ja saavat aikaan sen tunnelman, koskaan kuulematta alkuperäistä.
 
Musiikki (ääntä) on kuuloaistille. Minua ei kiinnosta tietää tekeekö molliseiskan 4. sävel tilanteesta empivän ja sopiiko sen kanssa mahdollisesti C-sävel. Haluan vastauksen tälläisiin ainoastaan kuuntelemalla.
 
Näin :)

Pitkään olen yrittänyt olla sekaantumatta tähän hiukan kummalliseen keskusteluun, koska en kokenut alkuperäistä aihetta itseäni koskevaksi. Nyt tunnen kuitenkin tarvetta tuoda myös omia ajatuksiani tähän soppaan - liekö muutamalla siideripullollisella osuutta asiaan? :)
 
Sun pitäis Rantsu juoda useammin siideriä!
Samantyyppisiä asioita tässä on varmaan koitettu tolkuttaa muutkin,mutta sun teksti oli kirjoitettu selkeästi,asiallisesti ja perustellusti.

Ihan aluksi sanon, että tdn. näihin kaikkiin ihmettelemiisi kohtiin löytyy vastaus aiemmista kirjoituksistani. Joten en viitsisi jokaisen kanssa käydä erikseen näitä samoja asioita läpi :)
 
Eihän siellä mitään vastauksia ole, joukko mielipiteitäsi vain vailla todellisuuspohjaa...
 
Kuten tämä. Muisti: Nuotit - Äänitallenne. Olen myös kertonut mielipiteeni nuoteista ties kuinka monta kertaa.
 
Äänitallennehan on monessa tilanteessa hyödyksi, paitsi että jos ei opi jotain biisiä ulkoa, niin paha on korvalapuilla kuunnella sitä samalla kun vetää!
 
Olen myös kertonut soittotilanteen muistamisesta, tyylitajusta, kemiasta ja sävelkorvasta.
 
Soittotilanteen muistaminen = syöpyvät karvaina mieleen, kuka niihin sitten joutuukin?
 
Tyylitaju = soittokaveri on kuunnellut samaa musaa kuin sinä?
 
Kemia = kaikesta huolimatta kaveri tulee vielä toistekin treeneihin?
 
Ja tuo lukiovertaus oli sikäli hyvä, että kirjoituksissa mitataan onko oleellinen jäänyt päähän. Aivan kuten musiikissakin, minusta ei ole aina tarkoituksenmukaista soittaa millintarkasti esim. coveria tai omaakaan kunhan sama ajatus välittyy.
 
Jaa, nyt puhuttiinkin covereista? Minä luulin, että ns. vakavasta musiikista. Ei se mitään, puhutaan vain. Tottakai niissä voi vapauksia ottaa, omasta musasta puhumattakaan. Mutta Mozartin suhteen on vähän toisin, paitsi jos soitat ainoastaan kotona tai serkun häissä tai mummon hautajaisissa. Tämähän on kai selvä asia? Jos aletaan miettiä sille perusteita, niin se on sitten toisen keskustelun aihe.
 
Tyylitaju ja tunne soitossa ovat oleelliset. Ja ihminen on niin kumma olio, että musiikki on usein nautinnollisempaa kun soittaja itsekin nauttii.
 
Kyllä, tosin sen jälkeen kun tietyt perusedellytykset ovat kunnossa. Mitä ne ovat, riippuu mm. kulloinkin esitettävästä musiikkityylistä. Olen valitettavasti nähnyt ja kuullut eräitäkin esityksiä, joissa soittajat/laulajat nauttivat sydämensä pohjasta, mutta kuulijat eivät.
 
Nämä tilanteet missä mikin on paras, helvetin kiire soitossa ja muut on käyty läpi :)
 
Pitikö äkkiä saada keikalle treenattua pari uutta coveria?
 
Täysin henkilökohtainen ja biisinvarainen kysymys. Tämä on se, missä tiet lähtevät täysin eri suuntiin :)
 
Varmasti. Monet klasarit eivät pysty vetämään jotain kolmen soinnun rokkibiisiä yhden kuuleman perusteella, mutta ei myöskään läheskään kaikilta kevyen puolen muusikoilta taitu ne jaot ja harmoniat, mitä klasarit nykyään joutuvat vetämään - ei nuoteista eikä kuuntelemalla. Itsestähän voi tuntua siltä, että ne asiat jotka sillä hetkellä osaa, ovat tärkeitä ja kaikkien pitäisi ne osata, mutta näinhän asia ei läheskään aina ole.
 
Ja minä olen sanonut senkin, että minusta musiikkia ei voi koskaan täysin omaksua muuten kuin kuuntelemalla ja se on siitä korvasta kiinni.
Ja Mozartinkaan teokset eivät nuotteina varmasti kerro koko totuutta. Nämä käytiin läpi, lue muutama sivu aiemmin.
 
Itse viittasinkin Mozartiin vain siksi, että hän sattui, kaiken muun lisäksi, olemaan kova poika plokkaamaan biisejä korvalla, tosin biisit olivat siihen aikaan paljon simppelimpiä kuin nykyään.
 
Klassisessa on ilmeisesti aina ne samat soittimet. Viulu on viulu, tuuba on tuuba, ilman sen kummempaa kiinnostusta soundieroista ja soittajista, kunhan soittavat nuotilleen.
 
Tätivainajanikin mielestä kaikki klassinen musiikki oli "sinfoniaa" tai "sahausta". Tämä on saman tason mielipide.
 
Minulle klassinen on kaikkineen aivan liian rajoittunut tapa ilmaista itseäni. Joskus saattaa olla jopa oleellista, että jokin soitin on hieman epävireessä tai liikutaan täysin analogisesti sävelaskelten välimaastossa tai myös jokin soundi on juuri top. Nämä saattavat olla muutenkin aivan spontaaneja ja improvisaatiopohjalla.
 
Sama suomeksi: Minulla ei ole tarpeeksi lahjakkuutta/pitkäjänteisyyttä, jotta voisin oppia soittamaan/laulamaan klassisia kappaleita virheittä, puhtaasti ja hyvällä soundilla.
 
Ja laitetaan vaikka The Doorsin "Riders On The Storm" pyörimään.
 
Laitetaan vain. Tuossahan nuo kaikki niiden studiolevyt ovat hyllyssä käden ulottuvilla.
 
Minä _todella haluan nähdä sen ihmisen_ joka saa nuoteiksi kaiken ja esimerkiksi sen pahaenteisen tunnelman, mitä ukkosenjyrinä, sade, bassolinja, Rhodes-sähköpiano, Morrisonin lauluääni jne. ja muutenkin alkuperäisten esittäjien esittämänä aintulaatuinen teos luo. Ja vähintään yhtä paljon haluan nähdä ne soittajat, jotka saavat kuulostamaan sen (nuoteista lukemalla) oikealta ja saavat aikaan sen tunnelman, koskaan kuulematta alkuperäistä.
 
Nythän puhutaan taas täysin muusta kuin alkuperäisestä aiheesta. Doorsin musiikki onkin hyvä esimerkki sellaisesta musiikista, joka on enemmän kuin osiensa summa: periaatteessa yksinkertaista, mutta silti monivivahteista ja todellakin vaikeata paperille vangittavaa. Sellaista musiikkia on, eikä kukaan sitä varmaankaan edes yritä kiistää. Mutta jos tämän aiheen alla väität ykskantaan, että nuotteja ei tarvita ja että pelkästään korvalla pärjää, niin tottakai saat kimmastuneita kommentteja osaksesi. Doors on kuitenkin eri asia kuin vaikkapa Jouni Kaipainen, vailla mitään arvotuksiakin? Tuskin haluaisit joutua opettelemaan edes yhtä Beethovenin pianosonaattia korvalla, puhumattakaan nykysäveltäjien teoksista - kuinka monta sointua saisit oikein poimituksi?.
 
Musiikki (ääntä) on kuuloaistille. Minua ei kiinnosta tietää tekeekö molliseiskan 4. sävel tilanteesta empivän ja sopiiko sen kanssa mahdollisesti C-sävel. Haluan vastauksen tälläisiin ainoastaan kuuntelemalla.
 
Näin :)
 
Minäkin ihmettelen, miksi tuhlasin tämän vastauksen kirjoittamiseen osan vielä ihan käyttökelpoista laskuhumalaa. Varmaan siksi, että katsoin aiheelliseksi edes yrittää puolustaa ihmisiä, jotka tekevät sitä, mitä oikeasti arvostan.

Juice,noi sun tekstit haiskahtaa kyllä aika vahvasti provolta,mut jos sä tosissasi kirjoitit noi jutut,ni lueppas ajatuksen kanssa noi Rantsun kirjoitukset...

Pakko on tähän laittaa pari juttua:
 
Nyt kun ollaan tässä keskustelussa "Vakavan musiikin säveltäjiä" päästy varsin pitkälle, haluaisin ehdottaa tämän aiheen jatkamista vaikkapa oman otsikkonsa alla "Onko nuottikirjoituksesta hyötyä universaalisti/henkilötasolla?" Tämä thread sisältää jo niin paljon väsymystä ja siiderin(kin) voimalla jatkettua puolustustaistelua, että pistettäiskö tulitauko ja etsittäis uudet asemat?
 
Toinen juttu - jos keskustelualue kantaa nimeä "Musiikin teoria ja säveltäminen", voi olettaa että täällä keskustelevat ihmiset ovat kiinnostuneita musiikin teorian ja säveltämisen kytköksistä. Tämä väittely Juice vs. Muut on ajautunut jo alunpitäen siihen, että Juice puolustaa kynsin hampain yksilön vapauttaan tehdä musiikkia kuten parhaaksi katsoo --> vapaus jota kukaan ei ole täällä kyseenalaistanut. Muut taas puolustavat notaation käyttökelpoisuutta universaalisti josta Juice ei ymmärtääkseni pohjimmiltaan puhu, vaan ainoastaan omasta reitistään. Kaikki osapuolet provosoituvat tarpeettomasti ja ainakin mun mielenkiinto koko tätä palstaa kohtaan meinaa kuihtua kun väitellään niin ettei kukaan enää tiedä mistä väitellään.
 
Kaikille lukijoille jotka ovat pohjimmiltaan sitä mieltä, että teoria on syvältä hanurin palkeesta jne... sellainen ystävällinen huomio, että te ette todennäköisesti löydä tältä palstalta sisältöä elämäänne. Siksi ei ehkä kannata taistella teoriapirua vastaan täällä - vähän sama tilanne kuin se että inhoaisi sydämensä pohjasta jalkapalloa ja ryhtyisi kurittamaan jalkapalloaktiiveja siitä miten säälittävä peli on kyseessä!!
 
Ja lopuksi vielä hiukkanen on-topicia: itse luulisin olevani "puolivakava" säveltäjä - pääosa tuotannostani liittyy jotenkin rytmimusiikin liepeille, mutta huomaan suurta viehtymystä ajautua sinne jonnekin jazz-, etno- ja taidemusiikin rajapinnoille ja suurempien kokoonpanojen pariin. Niin, ja itse kirjoitan nykyään 0.9 mm lyijytäytekynällä nuottipaperille ... useampi tuhatta sivua Finale-tulosteita myöhemmin tunnen vastustamatonta vetoa takaisin "kunnon kynähommiin." (Jospa ei tarttis loppuikää tehdä kaikista biiseistä itse stemmoja...) Eli toivon että jonain päivänä olisin niin ammattitaitoinen kirjoittaja että kaikki olennaiset aikakaudet niin taide- kuin rytmimusan alalta, sekä kaikki niihin liittyvät kokoonpanot olisivat hallussa pelkän kynän ja paperin voimalla ilman mitään muita apuvälineitä... opiskelu jatkuu ...
 
Mikäli jotakuta kiinnostaa, käykää kurkkimassa oman Big Bandini sivuja osoitteessa www.pophorn.com jossa myös ääninäytteitä big band-musiikistani. Huomatkaa "konsertit"-sivulla oleva linkki matkapäiväkirjaani viime syksyltä. Siellä kuultavana pari näytettä isolle kokoonpanolle viime syksyn Hollannin reissulta.
 
Kunnioittavasti
 
Vellu Halkosalmi

Vielä kun sitä kuunnellaan korvilla, niin se on joka kerta yhtä nautinnollista huomata miten sävelkorvasta mainitseminenkin saa musiikin teoreetikot katkeroitumaan ;)
 
Aha, ja mihinkähän tuokin väittämäsi perustuu, että teoreetikoilla ei olisi sävelkorvaa? Satun itsekin olemaan musiikin teorian ja säveltapailun opettaja (tai opiskelija vielä tällä hetkellä, mutta opinnoissa loppusuoralla, ja opetuskokemusta löytyy jo kolmisen vuotta).
 
Olen tehnyt monenlaista musiikkia lapsesta asti, joten väkisinkin siinä on sävelkorva kehittynyt. Ja aivan itse olen vapaaehtoisesti kehittänyt sitä mahdollisimman pitkälle.
 
Se, että osaa lukea nuotteja ei sulje mitenkään musikaalisuutta pois. Nuotit on vain tapa antaa musiikista esitysohje soittajalle, ja siinä tarkoituksessaan ne toimivat riittävän hyvin. Mutta tottakai muusikon pitää itse muodostaa oma tulkintansa nuottikuvasta ja tuottaa se kuultavaksi omalla tavallaan. Tämä juuri on sitä musikaalisuutta, jonka väität meiltä nuotinlukutaitoisilta puuttuvan.
 
Jos et itse osaa nuotteja ja pärjäät ilman niitä, mikäs siinä. Mutta jos joku muu taas kokee tämän taidon hyväksi, minkä takia sinun pitää alkaa väittää näitä henkilöitä muka jotenkin epämusikaalisiksi? Itse olen omassa sävellystyössäni huomannut, että nuotinlukutaitoni on välttämätön, koska se on ainoa toimiva tapa kirjoittaa musiikkini ylös ja antaa se soittajille soitettavaksi.
 
Tässä keväällä sain valmiiksi ensimmäisen orkesteriteokseni jousiorkesterille. Olisi mielenkiintoista kuulla sinun kertovan, millä muulla tavoin kuin nuoteilla olisin antanut biisini esitysohjeet jousiorkesterille, jossa on n. 30 soittajaa, eri stemmoja parhaimmillaan toista kymmentä ja kesto on yli 10 minuuttia. Olisinko vihellellyt jokaiselle oman stemmansa, vai mitä ehdotat?

Niin, ja itse kirjoitan nykyään 0.9 mm lyijytäytekynällä nuottipaperille ...
 
Mihin se mustekynä on kadonnut?Siitä tuli niin inspiroivaa jälkeäkin...Sellasta vanhahtavaa...

Ne kului loppuun ... mulla oli kaks sellaista Rotring Artpen 1.1:stä, jotka oli aivan mahtavia! Maksaa vaan viiskymppiä ja meinaa olla perheenisillä rahat tiukassa...
 
Ja sit yleensä on aina niin vähän aikaa että pitää pitää pyyhekumioptio turvaverkkona... tollaisella nollaysillä kun kirjoittaa niin tulee aika hyvin ohutta ja paksua, nupit, varret ja palkit. Ja kun ottaa lapuista valokopion niin lopputulos on varsin okei.

Ne kului loppuun ... mulla oli kaks sellaista Rotring Artpen 1.1:stä, jotka oli aivan mahtavia! Maksaa vaan viiskymppiä ja meinaa olla perheenisillä rahat tiukassa...
 
Harmi.Mä voisin ostaa sulle yhden sellasen kun saan rahat kevään miksaus hommista. :-)
 
Tulee ihan lapsuus mieleen kun muistelee sitä jälkeä.Täytyy itseasiassa ostaa itellenikin tommonen ja testaa osaanko tehdä sillä fiksua jälkeä...Riippuu varmaan vähän jätkästäkin nääs.

Minulle klassinen on kaikkineen aivan liian rajoittunut tapa ilmaista itseäni.
 
Tämä kuulostaa jo loukkaukselta. Minulle kaikki muu musiikki on aivan liian rajoittunutta.
 
Kuten täällä nyt on jo esitetty, puhumme eri asioista.

Mitkä ne "rajoitukset" muuten ovat?!? Eikös näin ajatuksen tasolla jokaisen tule tehdä niinkuin sydän ja pää sanoo. Historioitsijat sitten vetävät niitä linjauksia ja antavat nimiä luokitteluille.
 
Yleensä nuo luokittelut ja eri musiikkityylien rajat tulevat vastaan siinä vaiheessa kun yrittää etsiä musiikillensa esittäjää/kuulijaa, siirrytään siis markkinoinnin valloittavaan maailmaan. Sitten kaikki haluavat tietää mihin genreen ja kohderyhmään yms. musa laitetaan. Tekijät ovat yleensä itse kaikista huonoimpia luokittelemaan omia tekeleitään, ja hyvä niin.
 
Näinollen mikä tahansa argumentti jonkin musiikkityylin rajoittavuudesta ei ole oikeastaan loppuun asti ajateltu, koska musiikki on itseilmaisun muoto. Aito itseilmaisu ei tunne rajoja. Jälkeenpäin joku laittaa lopputuloksen johonkin lokeroon ja jos tämän lokeron nimi (=tyylisuunta tai genre) poikkeaa omista makumieltymyksistä, helposti sortuu syyttämään tyylisuuntaa vaikkapa rajoittavaksi koska se tuntuu itsestä siltä.
 
Nämä jutut eivät ole helppoja ja jokainen säveltäjä painiskelee ymmärtääkseni enemmän tai vähemmän erilaisten paineiden kanssa, joita ympäröivä maailma tuntuu luovan - ainakin nuorempana tai aika ajoittain. Minä ainakin, välillä isostikin!! Vaikeinta on olla vilpittömästi oma itsensä, mutta kun sinne asti ylettää, se onkin loppujen lopuksi kaikista helpointa. Paradoksi - eikö totta?!?

Mitkä ne "rajoitukset" muuten ovat?!? Eikös näin ajatuksen tasolla jokaisen tule tehdä niinkuin sydän ja pää sanoo. Historioitsijat sitten vetävät niitä linjauksia ja antavat nimiä luokitteluille...
 
Anteeksi. Oikeasti vain provosoiduin liian helposti. Kun näkee punaista on vaikeaa.

Jep.Ja dilemma myös."Teenkö musiikkia itselleni vai muille".Onko musiikki taidetta jos muut eivät sitä kuule?Onko teatteri taideteos ilman yleisöä?Voiko taidetta edes tehdä vain itsellensä?
 
Aina välillä oudoksuttaa kuulla "teemme tätä vain itsellemme" bändin tai säveltäjän suusta.Ehkäpä tämänkin erottelun eksplisiittinen tarkastelu auttaisi keskustelussa nuottien/teorian hyödyistä ja haitoista.Itseänsä voi ilmaista vaikka miten mutta taide-statuksen saa ainoastaan kokevan yhteisön kautta.Vai onko sittenkään näin?
 
Minulle ainakin on tärkeää, että musiikkiani esitetään. Haluan, että musiikkini elää.

Minulle ainakin on tärkeää, että musiikkiani esitetään. Haluan, että musiikkini elää.
 
Niin mutta toi valinta pitää sitten myös tiedostaa.Joku voi määritellä musiikin taiteellisuuden kriteerit jollain toisella tavalla.Sun tapauksessa on selvää että annat päätösvallan kriteereistä ja taiteeksitulkitsemisesta yleisölle.Jotkut taas tekevät taidetta ja sillä selvä.Vaikka sitä kukaan ei ulkopuolinen myöntäisikään.Tää on varmaan ollut yksi jännite tässä keskustelussa.Ja siitä ollaan siirrytty keskusteluun nuotintamisesta...

Mikäli jotakuta kiinnostaa, käykää kurkkimassa oman Big Bandini sivuja osoitteessa www.pophorn.com jossa myös ääninäytteitä big band-musiikistani. Huomatkaa "konsertit"-sivulla oleva linkki matkapäiväkirjaani viime syksyltä. Siellä kuultavana pari näytettä isolle kokoonpanolle viime syksyn Hollannin reissulta.

On muuten pirun hyvän kuuloista kamaa...ja kiinnostava päiväkirja :)

Eihän siellä mitään vastauksia ole, joukko mielipiteitäsi vain vailla todellisuuspohjaa...
 
Niin kun et ymmärrä lukemaasi.
 
Äänitallennehan on monessa tilanteessa hyödyksi, paitsi että jos ei opi jotain biisiä ulkoa, niin paha on korvalapuilla kuunnella sitä samalla kun vetää!
 
Sitten joku ihminen ei sitä opi ulkoa. Minä opin ne mitä minun tarvitseekin.
 
Onko se niin helvetin vaikea yleensäkin tajuta, että tässä on kyse henkilökohtaisista asioista? :)
Erota sanat minä ja sinä. Kokeile, ei pitäisi olla vaikeaa.
Pitää oikein laittaa tähän pitkä väli, että et ohita tätäkin kohtaa.
 

 

 

 

 

 
Soittotilanteen muistaminen = syöpyvät karvaina mieleen, kuka niihin sitten joutuukin?
 
Joo jos se on sulle karvasta niin harmi.
 
Tyylitaju = soittokaveri on kuunnellut samaa musaa kuin sinä?
 
En tosiaan tiedä mitä sulle tyylitaju on, mutta mulle se on mm. sitä, että osaa soveltaa soitintaan eri tilanteissa vaikka improvisoiden ja se kuulostaa hyvältä - ilman nuottejakin.
 
Kemia = kaikesta huolimatta kaveri tulee vielä toistekin treeneihin?
 
Ymmärrän, että se on vaikea tajuta, jos kylmät nuotit ovat korvanneet aina sen musiikillisen kemian ihmisten välillä.
 
Jaa, nyt puhuttiinkin covereista? Minä luulin, että ns. vakavasta musiikista. Ei se mitään, puhutaan vain. Tottakai niissä voi vapauksia ottaa, omasta musasta puhumattakaan. Mutta Mozartin suhteen on vähän toisin, paitsi jos soitat ainoastaan kotona tai serkun häissä tai mummon hautajaisissa. Tämähän on kai selvä asia? Jos aletaan miettiä sille perusteita, niin se on sitten toisen keskustelun aihe.
 
Kyllä minä sen nuottien D/A -muuntamisen olen ymmärtänyt oikein hyvin.
 
Varmasti. Monet klasarit eivät pysty vetämään jotain kolmen soinnun rokkibiisiä yhden kuuleman perusteella, mutta ei myöskään läheskään kaikilta kevyen puolen muusikoilta taitu ne jaot ja harmoniat, mitä klasarit nykyään joutuvat vetämään - ei nuoteista eikä kuuntelemalla. Itsestähän voi tuntua siltä, että ne asiat jotka sillä hetkellä osaa, ovat tärkeitä ja kaikkien pitäisi ne osata, mutta näinhän asia ei läheskään aina ole.
 
Itse viittasinkin Mozartiin vain siksi, että hän sattui, kaiken muun lisäksi, olemaan kova poika plokkaamaan biisejä korvalla, tosin biisit olivat siihen aikaan paljon simppelimpiä kuin nykyään.
 
Minä kyllä väitän, että
Mozart olisi kyllä pystynyt pokkaamaan ne biisit taatusti korvalla ilman nuottien kirjoitus -ja lukutaitoa.
 
Laitetaan vain. Tuossahan nuo kaikki niiden studiolevyt ovat hyllyssä käden ulottuvilla.
 
No tee sitten mitä käskin. Onnistuuko?
 
Nythän puhutaan taas täysin muusta kuin alkuperäisestä aiheesta. Doorsin musiikki onkin hyvä esimerkki sellaisesta musiikista, joka on enemmän kuin osiensa summa: periaatteessa yksinkertaista, mutta silti monivivahteista ja todellakin vaikeata paperille vangittavaa. Sellaista musiikkia on, eikä kukaan sitä varmaankaan edes yritä kiistää.
 
Mutta jos tämän aiheen alla väität ykskantaan, että nuotteja ei tarvita ja että pelkästään korvalla pärjää, niin tottakai saat kimmastuneita kommentteja osaksesi.
 
Analysoidaanpa tätä. Minä olen puhunut ainoastaan omasta kannasta, en ole väittänyt edelleenkään, että muiden pitäisi pärjätä, minä pärjään enkä edes halua opetella nuotteja.
En ole toimittamassa musiikkiani suurille orkesreille. Enkä ole menossa soittamaan keskelle tuntemattomia ihmisiä, tuntemattomia biisejä ja tyylejä.
 
Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää?
 
Doors on kuitenkin eri asia kuin vaikkapa Jouni Kaipainen, vailla mitään arvotuksiakin? Tuskin haluaisit joutua opettelemaan edes yhtä Beethovenin pianosonaattia korvalla, puhumattakaan nykysäveltäjien teoksista - kuinka monta sointua saisit oikein poimituksi?.
 
Sinuakaan tuskin kiinostaa pistää nuoteiksi esim. soundeja ja vaikka jotakin täysin sävelaskelten välimaastossa liikkuvaa ääntä.
 
En tunne Beethovenin sinfonioita, mutta jos jotain tasoa haet, niin seuraavaa pätkää opettelin huvikseni jonkun matkaa, sormeni ei kyllä liiku niin vikkelästi, mutta tiedän kyllä miten melodia menee:
 
http://www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/rcsolo.mp3
 
Siitä voi porukka kokeilla.

Tämä kuulostaa jo loukkaukselta. Minulle kaikki muu musiikki on aivan liian rajoittunutta.
 
Kuten täällä nyt on jo esitetty, puhumme eri asioista.
 
Ei ollut kyse klassinen vs. muu musiikki. Vaan klassinen vs. kaikki musiikki. Ja klassinen todellakin on aivan liian rajoittunut minulle.

Sinuakaan tuskin kiinostaa pistää nuoteiksi esim. soundeja ja vaikka jotakin täysin sävelaskelten välimaastossa liikkuvaa ääntä.
 
Se, miten soundi tuotetaan voidaan selittää sanallisesti ja graafisesti, sekä mikrointervallit ovat nykymusiikin nuotinnuksessa olleet mukana jo pitkään.
 
Vaan klassinen vs. kaikki musiikki. Ja klassinen todellakin on aivan liian rajoittunut minulle.
 
Perusteita, mikä siinä on kolmen soinnun kompressoitua särörokkia rajoittuneempaa.