uusikaveri 07.12.2015 20:10:25 | |
---|
Minusta fuusiojaskassa on paljon samoja piirteitä kuin metallissa; tiukat tyypit tiluttavat tosissaan. Onneksi törmäsin tähän klippiin, jossa stydit jazzhemmot, Herbie ja Chick ovat kölvinä avanneet joululahjapakettinsa ja vähe fuusiojammailevat. https://www.youtube.com/watch?v=22i57u2eMDE#t=23 |
sub zero 07.12.2015 22:15:14 | |
---|
uusikaveri: Minusta fuusiojaskassa on paljon samoja piirteitä kuin metallissa; tiukat tyypit tiluttavat tosissaan. Ehkä oot valinnu väärät levyt tai jotain |
Sammo 08.12.2015 12:36:21 | |
---|
Kauko Sammalsuo: Ed Bickertin Telecaster soi hienosti Paul Desmondin levyllä "Pure Desmond". Kannatta etsiä, jos et ole jo hankkinut, niitä Paul Desmondin ja Ed Bickertin livelevyä. Ne on vieläkin enemmän timanttia kuin Pure Desmond (makuasioita, tiedän ...). Mulla on nämä: Like Someone in Love / Paul Desmond Quartet The Paul Desmond Quartet Live Edmonton Festival '76 / Paul Desmond Quartet "With me, I play loud. It's right out there. My manhood is right on the table. Examine it, pick it up, if you will. There it is."
- Nigel Tufnell, Guitar Player Oct. '84 |
uusikaveri 09.12.2015 17:22:30 | |
---|
sub zero: Ehkä oot valinnu väärät levyt tai jotain Niin tai sitten vaan väärät leuat. Tutkailin fuusiosuosikkejani. Weather Reportin neljä ekaa, pari Gary Batzia 70-luvun alusta, Headhuntersien Survival of the Fittest, Eddie Hendersonin Sunburst, Idris Muhammadin House of the Rising Sun. Varsin (funk)jatsikasta. Mahavishnun energiasta pidin (pidän), mutta en sitä silloin ymmärtänyt minkään sortin jatsiksi. Oregon on ihan passeli, Return To Forever varsin väritöntä. Zappa kulmikkaan taiteellista. Inhokkeina löytyy Stanley Clarke, George Duke, Jan Hammer, Jaco Pastorius eli oikeastaan hengetön kiippari/kitaraunisonotilutus ja tietysti koko sähköinen Miles. Tuosta kun nimiä katselee, tulee mieleen, että ikivanhaa matskua, mutta silti nykypäivän konsakulttuuria. Ja onko fuusio tuosta edennyt, jos ei hard bobkaan? Käväisin pikaisesti Tuubissa Jan Hammerin kautta kohdaten siten Clarken, Duken, Cobhamin, Coryellin, Ritenourin. Kun Hammer vinguttaa keytariansa, ei tuon 'revi tästä' klipin pointti ole kaukana. Mutta kyllä meikää saa pommittaa hyvillä fuusiokipaleilla. Nykypäivänä se niin helppoa zuumailla sitten Spotifyista. Toista se oli silloin ennen: älppäri maksoi kymmenesosan viikkopalkasta ja tietoa tuli epävarmoista lähteistä eikä niinkuin nykyisin, aina varmasta netistä. |
JC 09.12.2015 18:24:22 | |
---|
|
uusikaveri 10.12.2015 17:28:45 | |
---|
|
Kauko Sammalsuo 10.12.2015 18:29:04 | |
---|
Sammo: Kannatta etsiä, jos et ole jo hankkinut, niitä Paul Desmondin ja Ed Bickertin livelevyä. Ne on vieläkin enemmän timanttia kuin Pure Desmond (makuasioita, tiedän ...). Mulla on nämä: Like Someone in Love / Paul Desmond Quartet The Paul Desmond Quartet Live Edmonton Festival '76 / Paul Desmond Quartet Kuuntelin kaksi alimmaista, kallistun samaan arvioon! |
Prophet 21.01.2016 19:46:46 | |
---|
|
sub zero 02.02.2016 09:51:27 | |
---|
|
Lunnu 02.02.2016 10:06:28 | |
---|
Nostalgy is not what it used to be |
MaD PiAnIsT 02.02.2016 20:28:04 | |
---|
Kyllä se vuodesta toiseen on Oscar Peterson ja varsinkin kun basson ääressä häärii Niels-Henning Ørsted Pedersen. Tämä kaksikko on niin rautainen yhdistelmä, että eipä sulavampaa yhteissoittoa ihan heti tule mieleen. Ja myös se, että vaikka välillä tempo huiteleekin suhteellisen nopeissa luvuissa, niin myös hitaat balladit ovat erittäin sielukkaita ja viimeisen päälle tulkittuja. Kyllähän tuo Martin Drew myös ihan vaivattomasti polkee. Tätä kelpaa katsoa aina uudestaan ja uudestaan, ja harmitella samalla, että syntyi väärään aikaan. https://www.youtube.com/watch?v=keSUH5VXBN8"Live like a windrammer as you fuck" |
A_New_Day_Yesterday 16.02.2016 22:05:05 | |
---|
John Zorn. Mutta sen verran laaja ja kokeellinen muusikko, että en tiedä luokitteleeko moni edes tänne jazz- osastolle. Kuitenkin, itselle etenkin Ennio Morricone coverit "The Big Gundown"- levyllä saavat aikaan jonkinlaisen sekoamisen. Uh! Lempikappale The Bribe- albumin "Chippewa". Mutta edelleen, ei jazzia. Zornin klezmer vaikutteet ovat aika makeita. Tykkään klezmeristä noin muutenkin. Peace and love. |
uusikaveri 19.02.2016 16:37:11 | |
---|
JC: Tuossa on kyhäämäni Spotify-soittolista enemmän tai vielä enemmän fuusiota laidasta laitaan. Etsi sieltä, jos löydät jotain kuuntelemisen arvoista. https://open.spotify.com/user/progf … ion/playlist/2SBRuHZHr2L6s8iAtU3Mqg Huh. Vihdoinkin sain kahlattua JC:n fuusiolistan läpi. Paljon teknisesti taitavaa soittamista, erityisesti rumpuosastolla. Tuosta osaamistasosta huolimatta itse musiikki jätti meikäläisen vähän kylmäksi, koska se kuulosti monasti pelkästään teknisen taituruuden esittelyltä. Katselin tuossa muistiinpanoja ja harvat puhallinvoittoiset biisit ovat saaneet eniten sympatiaa, mikä varmaan johtuu vanhasta tenorifonirakkaudesta. Jostain syystä korkealta vedetyt syna/kitarajutskat eivät vaan oikein innosta (vanhat korvat?). Tenorista tuli mieleen Ari Brownin ja Azar Lawrencen uusimmat levyt. Molemmat levyt oikeastaan varioivat tuota vuosikymmeniä vanhaa jazz-soittamista ilman sen kummempia gimmickejä, mutta miellyttävät kyllä korvien väliä. Tuossa olisi klippi Azarin porukan hyökkäämisestä vanhan standardin kimppuun. https://www.youtube.com/watch?v=c6u … &feature=player_detailpage#t=25 |
Juzpe 26.02.2016 15:39:38 | |
---|
Töissä "Tuu ihmeessä munanmittauskilpailuihin illalla. Kaks sarjaa, pisin ja lyhin." - Pulkkinen |
sub zero 26.02.2016 18:44:28 | |
---|
|
MadMatt 27.02.2016 20:12:41 (muokattu 28.02.2016 05:41:33) | |
---|
|
antnis 29.03.2016 17:34:18 | |
---|
|
|
Epämuusikko 30.09.2016 23:17:31 | |
---|
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
JC 30.09.2016 23:53:30 | |
---|
|