Yleistä keskustelua musiikista ›

Hyvä artikkeli ajankohtaisista tapahtumista, kannattaa lukea:
 
"Musiikki, joka sattuu korviin.
Viikonloppuna paljastui rikos, jonka kaikkia yksityiskohtia ei vielä tunneta.
Se tiedetään, että Helsingin Hartwall-areenalla piti viikko sitten Tubeconiaan tubettajien Suomen ääriliike. Paikalle tuli mies, joka esitti vastalauseensa.
 
Poliisille hän kertoi myöhemmin kävelleensä ohi ja kuulleensa huonoa FL-studion ilmaisversiolla näpyteltyä räppitaustaa. Sitten tubettajien keskuudesta lavalle valittu järjestön jäsen alkoi räppäämään mikkiin taustan päälle. Paikalle sattunut mies pyörtyi järkytyksestä ja löi päänsä maahan. YouTube-kommenteissaan tubettajat kutsuivat tätä musiikiksi. Mies oli vajaan viikon sairaalassa ja pääsi pois torstaina.
 
Perjantaina hän kuoli.
 
Emme tiedä aivan varmaksi, oliko juuri "Läikkyy" kuoleman syy. Poliisi olettaa näin ja tutkii tapausta kuolemantuottamuksena.
Se kuitenkin tiedetään, että tubettajat heiluttivat lippuja Suomen isoimmalla areenalla. Valvomassa ei ollut poliisia. Paikalle tullut ihminen murjottiin musiikilla.
 
Ja se on Suomessa ilmeisesti uusi normaali.
 
Tämä johtuu päättäjien tekojen vähyydestä.
 
Tubettajat ovat turvautuneet musiikkiin aiemminkin. Vuonna 2015 se yhdistettiin esimerkiksi SAARA -artistinimellä kulkevaan Sara Maria Forsbergiin, kun hän julkaisi "Ur Cool" -sinkkunsa, jota kertoi myöhemmin syvästi häpeävänsä.
Verkkosivullaan tubettajien liike ilmoittaa haluavansa perustaa virallisen VEVO-kanavan, joka luo entistä bulimpia sinkkuja.
 
Tuolloinen Universal Music Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen julisti blogissaan keväällä 2015, että jokaisella kuulijalla on vastuu siitä, että paskaan musiikkiin puututaan ajoissa ja riittävän jämäkästi. Myös vuorineuvos Juhani Merimaa ja silloinen hittinikkari Matti Mikkola tuomitsivat tapahtumat.
 
Kesällä 2015 tapahtui taas.
 
Jo elokuussa 2015 Warnerin Music Finlandin toimitusjohtaja Niko Nordström (Warner) totesi Ylellä, että jos tämmöinen yhdistys tähtää paskojen sinkkujen julkaisuun niin ei minusta sillä ole olemassaolon oikeutusta.
 
Mitään ei tapahtunut. Entistä bulimpien sinkkujen tavoittelu jatkui. Vuonna 2015 kirjattiin kuusi rikosepäilyä kiihottamisesta hyvää musiikkia vastaan, niistä tubettajat liittyivät sisäministeriön mukaan viiteen.
 
Sitten oltiin jo Hartwall-areenalla soittamassa musiikkia.
 
Tämä näytti vetävän päättäjät vain entistä pahempaan solmuun.
Paskojen sinkkujen julkaisu on saatava loppumaan, vaati YleX:llä toimittaja Ninni Suomalainen nainen, jonka omiin työtehtäviin asian olisi voinut olettaa kuuluvan.
 
Housewriter Henri MGI Lanz (Universal) vaati selvitystä siitä, voitaisiinko äärijärjestöjen toimintaan puuttua. Sanomatta jäi, että MGI oli hallituksessa myös vuonna 2015, kun Merimaa vaati jämäköitä toimia.
 
Tuottaja ja biisinkirjoittaja Ilkka Wirtanen (Universal) ilmoitti Twitterissä, että tällaista ei voi sallia.
 
Tuottajana artistin musiikin luotsaajana Wirtanen vaati vuosi sitten, että tubettajien seuraamista on tehostettava. Vuotta myöhemmin Hartwall-areenalla ei tubettajien paskamusiikkia seuraamassa ollut yhtäkään musiikintuottajaa.
 
Ei yhtäkään.
 
Samanlaisesta tyhjän kumisemisesta ei voi syyttää Warnerin kahta muuta kärkihahmoa Hank Soloa (Universal) tai Samuli Sirviötä (Warner).
 
He kun eivät viikonloppuna sanoneet mitään.
 
Tämä on sitä korviin koskevaa hiljaisuutta, joka Suomessa on jatkunut runsaan vuoden ajan.
 
Suomen musiikillinen ilmapiiri on kiristynyt, toteaa Spotifyn soittolistatkin. Mielipiteet ovat jakautuneet voimakkaasti kahtia ja paskat artistit ovat lisääntyneet, raportti toteaa.
 
Saman voi todeta kuka tahansa kurkistamalla Spotifyn soitetuimpien listalle tai tosielämässä vaikkapa Turun Ruisrockissa tapahtuviin vuosittaisiin mielenosoituksiin musiikkia vastaan.
 
On hyvä kysymys, ovatko levy-yhtiöt ottaneet kehityksen tarpeeksi vakavasti.
 
Tätä mieltä ovat tietysti ainakin pienet yhtiöt: major labelit ovat olleet aivan liian kauan vaiti siitä kuinka ilmapiiri Suomessa on antanut tilaa paskalle musiikille, kirjoitti Solina Recordsin toimitusjohtaja Tom Riski Facebookissa sunnuntaina.
 
Maailmalla asiasta on viime aikoina joutunut puhumaan toimittaja Teppo Vapaus, joka työnsä vuoksi on joutunut vainotuksi netissä. Hänen mukaansa tilanne ei ole hallinnassa, ja median, biisinkirjoittajien ja muiden musiikintuottajien pitäisi toimia paljon jämäkämmin.
 
Monessa muussa maassa artistiksi itseään luulevat epämusikaaliset ääriainekset pidetään kurissa, mutta minä en saa Suomessa tehdä työtäni toimittajana rauhassa, ilman että perässä on somestalkkaajia ja tappouhkauksia jakelevia faneja. Kun kerron ulkomailla kokemuksistani, ihmiset kauhistelevat, miten tällaisen annetaan tapahtua Suomessa, Vapaus sanoi sunnuntaina Radio Rockin haastattelussa.
Musiikin laadun arviointi on aina vaikeaa.
 
Ei ole olemassa kaavaa, jolla voisi laskea, kuinka sieluttomat nuotit muuttuvat kappaleiksi ja milloin kappaleet muuttuvat skeneksi.
 
Selvää kuitenkin on, että musikaalisen ilmapiirin tiukentuessa rohkeus myös äärilaidoilla kasvaa. Viimeksi perjantaina poliisi kertoi Iltalehdelle poistaneensa oululaisessa kauppakeskuksessa hälisseitä PME Recordsin artisteja.
 
Major label Warner Music Finlandin toimitusjohtaja Niko Nordström yhdisti viikonloppuna HS:n haastattelussa Hartwall-areenan sinkkujulkaisun suoraan yleiseen musikaaliseen ilmapiiriin.
 
Ihmisten mielissä kuohuu, koska esimerkiksi suomalaisen vientimetallimusiikin kuolemaa on hyssytelty kauan, vaikka siitä pitäisi puhua avoimesti. Tällaisia lopputuloksia sitten tulee, mikä on ihan järkyttävää, Nordström sanoi.
 
Varovaisesti arvioiden PME, tubettajat, huhumyllyt ja jopa ilmapiiri ovat olleet jo pitkään major labelien pääfokuksena.
 
Tuottajalegenda MGI:tä seuraa luultavasti tämän uran loppuun saakka puheet Diplon droppien varastamisesta, joka on tarpeen vaikeina aikoina.
 
Tuottaja itse puhuu lähinnä streamauksesta ja huukeista.
 
Musikaalisesta ilmapiiristä levy-yhtiöillä näyttää olevan vain vähän sanottavaa, vaikka juuri siinä on tapahtunut yksi Suomen viime vuosien keskeisimmistä muutoksista.
 
Tämä on se suuri hiljaisuus, joka koskee korvia: hiljaisuus siitä, missä rajat menevät ja mitä niille pitäisi tehdä.
 
Olivat Hartwall-areenan tapahtumien yksityiskohdat mitä tahansa, niistä voi muodostua käännekohta, jossa tämä raja lopulta vedetään.
 
Suomessa on puhuttu pitkään tolkun kuuntelijoista, joka hiljaisuudessa torjuu kaikenlaiset ylilyönnit. Tälle enemmistölle näyttää tubettajien kanssa tulleen mitta täyteen.
 
Keinoja rekisteröimättömän toiminnan kieltämiselle voi olla vaikea löytää. Musiikissakin äärijärjestöt on kuitenkin tuomittu niin laajalla rintamalla niin moneen kertaan, että nykytilan jatkuminen olisi päättäjille jo häpeä.
 
Paljon vaikeampi kysymys on se, millaisen ilmapiirin usko tolkun kuuntelijoihin on Suomeen synnyttänyt. Tämän ratkaisemiseen voivat osallistua tuottajat ja biisinkirjoittajat. He voivat tehdä enemmän, jos haluavat ja jos me haluamme. Kun kyse on kulttuurista, on osin kyse myös meistä kaikista: Siitä, mitä itse sanomme ja mitä ympärillämme sallimme.
 
Joskus kaikkein tolkullisinta on katkaista musiikki, joka sattuu korviin."