Kitarat: soittaminen ›

Mm. nuotinluku ja teorian alkeet olivat kitaransoiton aloitushetkellä välttävästi takataskussa kiitos männävuosien saksofonikokeilujen, joten alkeiden opettelu oli senkin puolesta hiukan helpompaa. Suhtautuminen kitaraan oli ekoina vuosina äärimmäisen intohimoista ja hyvän opettajan ansiosta tuli ahmittua paljon erilaisia musa-/soittotyylejä. Omilla korvilla tuli plokkailtua mielimusaa sitä mukaa mitä korvat taipuivat ja taidot kehittyivät, joten omasta kärsivällisyydestäkin saa olla varsin kiitollinen. Varmasti muuttaisin vaikka mitä, mutta nopeasti funtsittuna mieleen tulee kaksi asiaa.
 
Eka olisi improvisointi, missä on aina ja jatkuvasti helvetisti parannettavaa. Monesti tuli opeteltua sooloja ym. mahdollisimman tarkasti ja sen sijaan että olisin koittanut niiden avulla luoda jotain omaa pohjaa ja tyyliä, niin monesti tuli sorruttua lähinnä apinoimaan muita. Toinen olisi tietty ollut hankkiutua johonkin porukkaan, jossa oltaisiin vain jamiteltu, mutta eka bändi jossa oli seuraavat 12 vuotta, ei oikeastaan tehnyt moista juuri koskaan. Tämä teki soittamisesta snadisti mekaanista, kun kaikki tuli soitettua sooloja myöden juuri niin kuin kappale on ylös kirjoitettu ja ennalta sovittu hehjuum.
 
Toinen olisi varmaankin opistoon hakeutuminen paljon aikaisemmin. Havahduin säälittävän myöhään siihen, että kaipasin selvennyksiä ja selityksiä tietyille asioille, minkä myötä hain ja pääsin konservatoriolle vasta lukioikäisenä. Aikeissa oli siirtyä muihin maisemiin heti lukion jälkeen, minkä takia opistoura jäi pahasti kesken. Jatkoin toki musiikkitieteen parissa, mikä syvensi teoriatietämystä ym., mutta soittaminen jäi omien intressien varaan.
 
Senkin muuten varmasti muuttaisin, etten olisi koskaan lopettanut fonin soittoa, vaan jatkanut sitä vaikkapa sitten kitaran ohella.

Burn:
Eka olisi improvisointi, missä on aina ja jatkuvasti helvetisti parannettavaa. Monesti tuli opeteltua sooloja ym. mahdollisimman tarkasti ja sen sijaan että olisin koittanut niiden avulla luoda jotain omaa pohjaa ja tyyliä, niin monesti tuli sorruttua lähinnä apinoimaan muita.
 
Eikös tuota apinointiakin tarvita jos soittaa jossakin isommassa orkesterissa esim. akustista kitaraa. Silloinhan se kapellimestari tekee sen improvisaation.
 
Itse esitin tän kysymyksen nyt lähinnä siltä pohjalta että haluaisi soittaa jonkun kappaleen ihan kokonaisuudessaan just niin kuin se alkuperäinen esittäjäkin on sen vetänyt. Ja kappale olisi tietysti ihan oikea kitaravetoinen kappalle ja vähän monimutkaisempi kuin ukkonooa. Luulisin että jokaisella on ollut jokin kappale jota on halunnut apinoida mahdollisimman tarkasti ainakin jossakin vaiheessa..

tumppusormi: Eikös tuota apinointiakin tarvita jos soittaa jossakin isommassa orkesterissa esim. akustista kitaraa. Silloinhan se kapellimestari tekee sen improvisaation.
 
Itse esitin tän kysymyksen nyt lähinnä siltä pohjalta että haluaisi soittaa jonkun kappaleen ihan kokonaisuudessaan just niin kuin se alkuperäinen esittäjäkin on sen vetänyt. Ja kappale olisi tietysti ihan oikea kitaravetoinen kappalle ja vähän monimutkaisempi kuin ukkonooa. Luulisin että jokaisella on ollut jokin kappale jota on halunnut apinoida mahdollisimman tarkasti ainakin jossakin vaiheessa..
 
Siis tottakai kun soitat himassakin jonkun biisin mukana, niin kyllä se ainakin omalla kohdalla "kuuluu" siihen asiaan, että kaikki soitetaan mahdollisimman yksi yhteen. Mutta siis meinasin sitä, että alkuaikoina pääasiassa kahlailin eri bändien materiaaleja läpi ja soitin niiden mukana, enkä niinkään ammentanut niistä itselle mitään lickipankkia, mitä olisin ruiskinut ja soveltanut jonkun taustanauhan päälle. Tuota jälkimmäistä en tehnyt kuin vasta vuosia aloittamisen jälkeen ja silloinkin puolihuolimattomasti.

tumppusormi: Eikös tuota apinointiakin tarvita jos soittaa jossakin isommassa orkesterissa esim. akustista kitaraa. Silloinhan se kapellimestari tekee sen improvisaation.
 
Itse esitin tän kysymyksen nyt lähinnä siltä pohjalta että haluaisi soittaa jonkun kappaleen ihan kokonaisuudessaan just niin kuin se alkuperäinen esittäjäkin on sen vetänyt. Ja kappale olisi tietysti ihan oikea kitaravetoinen kappalle ja vähän monimutkaisempi kuin ukkonooa. Luulisin että jokaisella on ollut jokin kappale jota on halunnut apinoida mahdollisimman tarkasti ainakin jossakin vaiheessa..
 
ihminen oppii puhumaan matkimalla, mutta omia tarinoita syntyy vain elämällä, rakastamalla, iloitsemalla ja tietenkin ryyppäämällä. Jos kulkee kylillä kertoilemassa vain kuulemiaan tarinoita voi jossakin vaiheessa joutua eksistentiaaliseen kriisiin tai vaihtoehtoisesti naurunalaiseksi. Kun on elänyt itsekin, niin kuulemiaankin tarinoita voi kertoa uskottavasti.
 
Yksiyhteen opetteleminen on mekaanista koska silloin opetellaan ulkokohtaisesti miltä sanat kuulostaa ymmärtämättä välttämättä mitä ne tarkoittaa. Lapsikin jankkaa "kakka, kukka" välttämättä ymmärtämättä näiden kahden sanan merkityksen eroa, hän vain tapailee sanoja tutkiskellen foneettisia yhtymäkohtia. Sitten kun hän alkaa ymmärtää sanoja, hän käyttää niitä harkitummin ja alkaa hiljalleen kertoilla tarinoita. Ensin keksimiään tai kuulemiaan ja myöhemmin elämiään tarinoita ja kuulansa tarinat voi kertoa ymmärtäen niiden merkityksen jaheijastaen ne omaan elämään jolloin tarihoihin tulee syvyyttä ja uskottavuutta.
 
Tämä rinnastus lähtee siitä ajatuksesta, että myös musiikki on kieli.

hallu:
Tämä rinnastus lähtee siitä ajatuksesta, että myös musiikki on kieli.
 
Ja kitaransoitossa se tekniikka on tärkeä osa sitä musiikillista tarinaa. Hienon musiikin soittaminen ilman tekniikkaa niin tuloksena voi olla just tuota lapsen toistamaa tavaraa.
 
Ja itsellä on tunne että aika monet on kuitenkiin mokanneet/tuhlanneet aikaa tuossa tekniikan harjoittelussa. Mutta ovatko treenauksen harhapolut sitten kaikille samoja yleisiä tapauksia vai ovatko kaikki harhapolut yksilökohtaisia ja mitään yleistystä ei pysty tekemään?

tumppusormi: Ja kitaransoitossa se tekniikka on tärkeä osa sitä musiikillista tarinaa. Hienon musiikin soittaminen ilman tekniikkaa niin tuloksena voi olla just tuota lapsen toistamaa tavaraa.
 
Ja itsellä on tunne että aika monet on kuitenkiin mokanneet/tuhlanneet aikaa tuossa tekniikan harjoittelussa. Mutta ovatko treenauksen harhapolut sitten kaikille samoja yleisiä tapauksia vai ovatko kaikki harhapolut yksilökohtaisia ja mitään yleistystä ei pysty tekemään?
 
Ahaa, tämä johtuu siitä, että tulkitset tekniikan tarkoittavan ainoastaan jotain tiettyä tapaa soittaa. Joskus huomaa puhuttavan epäteknisistä soittajista ja teknisistä soittajista ikään kuin se "epätekniikka" ei olisi tekniikkaa lainkaan.
 
Itse voisin rinnastaa "tekniikankin" kieleen. On kadun kieltä, on murretta, on "hienoa" kirjakieltä. Kieltä voi artikuloida uutistenlukijan tarkkuudella tai sitä voi posmittaa kuin "kuuma peruna suussa" . Se että tarkasti artikuloivaa vai ei, ei mielestäni määrittele sitä sen enempää eikä se tarkoita että soittaja olisi jotenkin "epätekninen". Äärimmäinen kontrolli vaatii taitoa ja tekee musiikista hallitun kuuloista, mutta se voi alkaa kuulostaa "uutisten lukijalta" ts. tylsältä ja riskejä välttelevältä. Intensiteetti syntyy jännitteistä siitä että siinä on mukana spontaaniutta ja kaikki ei ole ihan varmoja. Riskejä ottava soittaja ei kuulosta niin tekniseltä, mutta hän saattaa löytää jotain mitä ei edes etsinyt ja hän on ennenkaikkea kiinnostava. Eiköhän me kaikki etsitä tasapainoa juurikin löytämisen mahdollisuuden ja maneereiden välillä.
 
Kuuntele vaikkapa John Scofieldiä, Neil Youngia tai vaikkapa Kerästä. Mielestäni heistä jokainen on todellinen huippumuusikko erittäin omaperäisen "tekniikan" omaavia mestareita.
 
Pikemminkin jokaisen soittajan musiikkikäsitys ja tyylitaju ohjaa sitä tekniikkaa johonkin suuntaan. Itse en näe, että mitä voittaisin tekemällä soittajanurani mekaanisen osuuden toisin. Päin vastoin luulen että voisin menettää jotakin, että ehkä minä en olisikaan minä jos olisin alussa tehnyt asiat eri tavalla. En olisi keksinyt/oppinut sitä tekniikkaa joka minulla nyt on.

Jos tekniikalla tarkoitetaan hyvää instrumentin hallintaa, niin tuskin se haitallinen asia on. Kuvittelisin, että silti voisi tarvittaessa vetää vähän raamit kaulassa. Mutta omista puutteista ja tavoista kiertää ne syntyy se oma meininki!

hallu: Perhana olisi pitänyt lukea paremmin tämä sun postaus :-D .
 
Piti sanomani, että minusta ne "harhapolut" on juuri niitä tärkeitä. Ne on niitä jotka tekevät meistä yksilöitä ja koko elämä on vain sarja harhapolkuja. Minua kauhistuttaisi ajatus, että kävisin karsimassa kaikki "virheet" polkuni varrelta. Vittu ihan sama olisi ampua kuula kalloon :-).
 
Itse koen kyllä oman alkuaikoijen harhapolut kyllä aivan turhiksi. Tosin eipä siinä muuta tapahtunut kuin että ostin divarasta kitaran ja internetistä sitten katselin tabulatuureja ja koitin soittaa perässä. Tässä ei oppinut teoriaa, ei soittotekniikkaa eikä oikein korvillakuulemistakaan. Tuosta harhapolusta ei jäänyt käteen muuta kuin itse varsinaisen asian oppimista myöhemmin.

Kefiiri: Jos tekniikalla tarkoitetaan hyvää instrumentin hallintaa, niin tuskin se haitallinen asia on. Kuvittelisin, että silti voisi tarvittaessa vetää vähän raamit kaulassa. Mutta omista puutteista ja tavoista kiertää ne syntyy se oma meininki!
 
Ei varmaankaan ole, mutta tekninen taituruus saattaa pahimmoillaan tuoda mukanaan maneerit ja tarkoitan, että soittaminen on periaatteessa tasapainoilua sen asian kanssa, että pääsee sieltä turvallisilta vesiltä vaarallisten vesien rajalle niin että mielenkiinto säilyy itsellä ja kuulijalla. Tämä tietenkin silloin jos kitaran rooli on solistinen.
 
Tietenkään komppiosasto ei voi holjua osaamisen rajamailla ja bändin svengi edellyttää, että soittajat ovat kartalla siitä missä mennään. Ei taitojensa äärirajoilla holjuva bändi voi kuulostaa kovin hyvältä (jännittävältä ehkä :-D ). Mutta rohkea soolokitaristi joka uskaltaa haastaa itsensä ja yleisöntä on parhaimmillaan parasta mitä voi kuvitella.

Jucciz: Tunnut tietävän minusta yhtä paljon kuin Kingsley-vahvistimista.
 
Voimia sinne päähän, ihan vilpittömästi siis. Näen, että niitä tarvitaan.
 
Sinua en tunne enkä halua tuntea foorumipersoonasi perusteella. Vaimosi olen kyllä tavannut, ihme että niinkin kypsän oloinen nainen (saa ymmärtää kaikissa mahdollisissa muodoissa) jaksaa katsella itsetunto_ongelmaista besserwisserjunnua.
 
Marginaalivahvistinbrändejä tuntemattomat samaan uuniin 7-kielisten kitaroiden omistajien kanssa, vai? Jumalan miehenä varmaankin osaat siteerata sen kohdan Isosta Kirjasta missä puhutään käyttäytymisestä muita kohtaan, täälläkin se toimisi.
 
Voimia eheytymiseen, kyllä sinäkin olet arvokas. Olet taitava muusikko ja sinulla on kovemmat kamat kuin suurimmalla osalla täällä pyörivistä hahmoista.

Lawrence of Suburbia: Sinua en tunne enkä halua tuntea foorumipersoonasi perusteella. Vaimosi olen kyllä tavannut, ihme että niinkin kypsän oloinen nainen (saa ymmärtää kaikissa mahdollisissa muodoissa) jaksaa katsella itsetunto_ongelmaista besserwisserjunnua.
 
Marginaalivahvistinbrändejä tuntemattomat samaan uuniin 7-kielisten kitaroiden omistajien kanssa, vai? Jumalan miehenä varmaankin osaat siteerata sen kohdan Isosta Kirjasta missä puhutään käyttäytymisestä muita kohtaan, täälläkin se toimisi.
 
Voimia eheytymiseen, kyllä sinäkin olet arvokas. Olet taitava muusikko ja sinulla on kovemmat kamat kuin suurimmalla osalla täällä pyörivistä hahmoista.
 
Niin paljon tekstiä, niin vähän sanottavaa. Et sinä ole ensimmäinen laatuasi. Olen aina vähän ihmetellyt, mikä saa (oletettavasti) aikuisen ihmisen hyökkäämään netissä täysin tuntemattoman ihmisen kimppuun - saati liittämään tähän jonkinlaisia attribuutteja, etenkin kun ensin itse myöntää, ettei tunne koko henkilöä.
 
Keskusteluhistoriasi (ainakin tällä nimimerkillä) on täällä varsin suppea. Toisaalta, tähänastisten näyttöjen valossa se on luultavasti pelkästään hyvä juttu. Jos koet, että asiasi on tosi tärkeä, ole ystävällinen ja jatka vaikka yksityisviestitse. Tuskin kukaan täällä hyötyy mitään noista arvailuistasi.

Hallulta todella hyvää pohdiskelua liittyen erilaisiin hyviin tekniikoihin. En päässyt tekstin loppuun kun teki jo mieli ehdottaa Neil Youngia - ja sieltähän se sitten tulikin. On olemassa niin paljon erilaista musaa ja siksi on hyvä, että on myös erilaisia soittajia.

Jucciz: Hallulta todella hyvää pohdiskelua liittyen erilaisiin hyviin tekniikoihin. En päässyt tekstin loppuun kun teki jo mieli ehdottaa Neil Youngia - ja sieltähän se sitten tulikin. On olemassa niin paljon erilaista musaa ja siksi on hyvä, että on myös erilaisia soittajia.
 
Kiitos ja kumarrus :-). Olen huomannut, että taidetaan ajatella monista jutuista aika samalla tavalla.

Lawrence of Suburbia: Sinua en tunne enkä halua tuntea foorumipersoonasi perusteella. Vaimosi olen kyllä tavannut, ihme että niinkin kypsän oloinen nainen (saa ymmärtää kaikissa mahdollisissa muodoissa) jaksaa katsella itsetunto_ongelmaista besserwisserjunnua.
 
Marginaalivahvistinbrändejä tuntemattomat samaan uuniin 7-kielisten kitaroiden omistajien kanssa, vai? Jumalan miehenä varmaankin osaat siteerata sen kohdan Isosta Kirjasta missä puhutään käyttäytymisestä muita kohtaan, täälläkin se toimisi.
 
Voimia eheytymiseen, kyllä sinäkin olet arvokas. Olet taitava muusikko ja sinulla on kovemmat kamat kuin suurimmalla osalla täällä pyörivistä hahmoista.
 
Mistä tämä sietämätön vihamielisyys voi johtua? meillä kaikilla on välillä vähän kulmikkaita kirjoituksia ja mielipiteitä, mutta tuntuu kummalta tällainen avoin hyökkäys ilman mitään provosointia toista foorumilaista vastaan. Oikeastaaan se ei tunnu oikein asialliselta.

hallu: Mistä tämä sietämätön vihamielisyys voi johtua? meillä kaikilla on välillä vähän kulmikkaita kirjoituksia ja mielipiteitä, mutta tuntuu kummalta tällainen avoin hyökkäys ilman mitään provosointia toista foorumilaista vastaan. Oikeastaaan se ei tunnu oikein asialliselta.
 
Foorumia seurailleelta tuli kaikki tämän erään hahmon touhuilusta kertyneet mielipiteet kerralla? Asiaton purkaus vs vuosien perseily.

Niin, paras tapahan on vastata mahdolliseen idiotismiin käyttäytymällä kuin idiootti. Nerokas logiikka.
 
Parastahan olisi antaa vain mennä ikään kuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ottamatta henkilökohtaisesti.

Menisin aikakoneella vieläkin etäämmälle, hetkeen jolloin nokkahuilu iskettiin musiikkitunnilla kouraan. Kuiskuttelisin korvaan, että heitä se nokkahuilu persiiseen, kyllä se musiikki muutakin tarjoaa ja toivo joulupukilta kitaraa lahjaksi. Ois meinaan soittovuosia enempi takana, kun on tää sen verta kivaa touhua. :)

Jaketsu: Menisin aikakoneella vieläkin etäämmälle, hetkeen jolloin nokkahuilu iskettiin musiikkitunnilla kouraan. Kuiskuttelisin korvaan, että heitä se nokkahuilu persiiseen, kyllä se musiikki muutakin tarjoaa ja toivo joulupukilta kitaraa lahjaksi. Ois meinaan soittovuosia enempi takana, kun on tää sen verta kivaa touhua. :)
 
Tästä tuli mieleen, että ekan kitaramaikan skippaisin kokonaan. Nimitteli ja muuta, taisipa olla kännissäkin joskus, eikä erityisen joviaalissa hengessä. Vuoden kävin sen tunneilla. Ehkä se sai fudua kyseisestä laitoksesta sen jälkeen tai tajus itekkin, että ei oo sen juttu.

Arkka: Tästä tuli mieleen, että ekan kitaramaikan skippaisin kokonaan. Nimitteli ja muuta, taisipa olla kännissäkin joskus, eikä erityisen joviaalissa hengessä. Vuoden kävin sen tunneilla. Ehkä se sai fudua kyseisestä laitoksesta sen jälkeen tai tajus itekkin, että ei oo sen juttu.
 
Ei sattumalta olisi eräs P-kirjaimella alkava kaupunki ? Siellä olen musaliikkeissä tavannut näitä seileissä olevia muusikoita, myyjiä ja opettajia. Tosin nykyisin touho on jo parantunut.