Bassot ›

Olen soitellut bassoa harrastusmielessä pari vuotta. Bändinkin kanssa. Nyt mietityttää, kun tulee yleensä soitettua jotain perus rokkia ja tekis mieli maustaa soittoa jotenkin lisää. Ehkä vähä jazzahtavaan suuntaan jopa. Tiedän, et pentatonisista voi tiluttaa jotain sopiviin väliin, mutta mitähän muuta teoriaa olisi tähän soiton maustamiseen?
 
Pidän esim. siitä miten Suurlähettiläiden basisti soittaa. Sellasta jatkuvaa linjaa, joka tuntuu jopa etenevän. Oisko mitään keinoa miten perus pompottelusta pääsisi siirtymään enemmän walking beissin suuntaan? Vaikka tuskin nekään tosin improaa sitä bassolinjaansa.
 
Ois muutenkin kiva, jos vois joka kerta vetää vähä eri tavalla, ni ei pääse kyllästymään samoihin biiseihin. Olen yrittänyt esim. soittaa välillä alempaa kaulalta ja välillä ylempää. Sit sopiviin väleihin jotai liukusiirtymiä. Nauhattomalla se on niin kivaa. ;-) Aattelin, et vois ehkä jollai tunneillakin käydä, mut kysyn kuitenkin eka täältä, jos jollakulla ois vinkkejä.

Treenaa biisejä joissa on walking bass niin tulee homma tutuksi. Esim. Queen Crazy Little Thing Called Love.

Ja jos teoriaa haluaa käydä läpi, niin suosittelisin tätä Carol Kayen opusta. Siinä on melko lyhyesti ja ytimekkäästi käyty läpi tärkeimpiä perusasioita harjoituksineen.
http://www.carolkaye.com/catalog/product_info.php?products_id=30

Jussi Kinnusen Rockbasso-treenejä vihkonen on myös hyvä lähdeteos asian tiimoilta. Löytynee hyvinvarustelluilta miehiltä ja kirjastoista.

hollstro: Treenaa biisejä joissa on walking bass niin tulee homma tutuksi. Esim. Queen Crazy Little Thing Called Love.
 
Tähän voisi lisätä sen, että opiskelee biisin soinnutkin ja jonni verta musiikin teoriaakin. Että mitäs säveliä soitellaankaan sointuun/sävellajiin nähden. Yllättävän usein tietyt kuviot toistuvat.

http://www.northernsounds.com/forum … 7421-Lesson-3-Bass-Lines-(Continued)

https://youtu.be/XueSfYBYI3c Tuosta on hyvä lähteä liikkeelle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että basso on komppaava soitin. Eli usein jopa säveliä tärkeämpää on se, miten soittoa rytmittää.
Totta kai on fiksua opetella teoriaa ja maustaa omaa soittoa, mutta siitä että soittaisi samat biisit aina vähän eri tavalla, ei kannata tehdä pääasiaa.

J.Hollström: Jussi Kinnusen Rockbasso-treenejä vihkonen on myös hyvä lähdeteos asian tiimoilta. Löytynee hyvinvarustelluilta miehiltä ja kirjastoista.
 
Levottomat jalat! Levoton bassolinja myös.

J.Nikkanen: Levottomat jalat! Levoton bassolinja myös.
 
Mä alottelin silllä Kinnusen kirjalla joskus 11-vuotiaana. Levottomat jalat vielä jotenkin taipui mut Uhrisavua oli jo sellanen että silmät meni ristiin jo pelkästään siitä nuotin vahtaamisesta.

Funkånaut: Tähän voisi lisätä sen, että opiskelee biisin soinnutkin ja jonni verta musiikin teoriaakin. Että mitäs säveliä soitellaankaan sointuun/sävellajiin nähden. Yllättävän usein tietyt kuviot toistuvat.
 
Tämä. Neli- ja viisisoinnut kun lähtee selkärangasta niin loput on korvaa, lomasäveliä ja tyylipiirteitä.

Walkingissa hyvä rytmi (mm. äänen pituus, fraseeraus jne.) on melkeinpä tärkeämpi kuin äänet.

J.Hollström: Jussi Kinnusen Rockbasso-treenejä vihkonen on myös hyvä lähdeteos asian tiimoilta.
 
Täytyy itsekin heittää suositus Kinnusen vihkolle. Pienimuotoinen klassikkohan on kyseessä.

okabass: Walkingissa hyvä rytmi (mm. äänen pituus, fraseeraus jne.) on melkeinpä tärkeämpi kuin äänet.
 
Tämä pätee oikeastaan kaikkeen bassonsoittoon.

omarklah: Ja jos teoriaa haluaa käydä läpi, niin suosittelisin tätä Carol Kayen opusta. Siinä on melko lyhyesti ja ytimekkäästi käyty läpi tärkeimpiä perusasioita harjoituksineen.
http://www.carolkaye.com/catalog/product_info.php?products_id=30
 
Tuon pistin tilaukseen jatko-osineen. Kiitos vinkistä.

J.Hollström: Jussi Kinnusen Rockbasso-treenejä vihkonen on myös hyvä lähdeteos asian tiimoilta. Löytynee hyvinvarustelluilta miehiltä ja kirjastoista.
 
Kirjastossa näyttäs olevan. Vois kipasta.

Tuossa on walking bass -perusteos.
https://www.amazon.com/Modern-Walki … ss-Technique-Richmond/dp/9995982447
Käsinkirjoitettuja choruksia jazzblues-harmonioihin eri sävellajeissa. Tuosta oon ite ammentanut valtavan määrän vaikutteita omaan walking-soittooni. Ei ehkä ihan aloittelijan vihko, mutta täyttä asiaa sisällöltään - edelleen.

..........................

okabass: Walkingissa hyvä rytmi (mm. äänen pituus, fraseeraus jne.) on melkeinpä tärkeämpi kuin äänet.
 
Ja just näitä asioita on miltei mahdoton nuotittaa. Kirjoitetaan viivastoon että groovaten... Mun mielestä on väärin usuttaa teorian kimppuun ensimmäisenä. Soittamaan oppii soittamalla ja siinä korva kehittyy. Sitten jos teoria kiinnostaa niin voi lukea miksi sävelet soitetaan niinkuin ne soitetaan.

Yks ihan hyvä perusindikaattori on ottaa vapaavalintainen Real Book joltain sivulta auki ja lähteä jauhamaan hitaasti 4-osapohjalta. Jos jonkun sointumerkin kohdalla suksi tökkää, niin silloin pitää katsella että mitäs mitäs.
 
Ja muistetaan suunnanvaihdot heikoilla tahdinosilla, ainakin asteittain edettäessä. Jo J.S. Bachin ajoilta tuttua mekaniikkaa.
 
terveisin: "talking out of my ass mutta walking-ukkojen vieressä jo jonkin aikaa pyörineenä" :D
 
e: toki ensiluokkaisen selkeän walking bass -toiminnan kuuntelusta voisi olla hyötyä. Selkeydessä ja soundissa tulee itselleni ensimmäisenä mieleen Paul Chambers. 50-60-luvun hitaammista hard bop -paloista luulisi löytyvän. Ja jos ilmoitit että tunnilla vois käydä niin mene jo.