Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Decadetroll: Ihmeellistä nasaalia älinää nämä laulut nykyisin.
 
Ehkä sekin on joku Tull-tribuutti? Ei kai, mutta siis hyvähän tämäkin biisi on. Ei sorruta mihinkään yliyrittämiseen ja palapelijatsiperseily on hyvä sana kuvastamaan viime levyjen menoa. Kyllä se lievän optimistinen odotus kasvaa tämänkin myötä, vaikka vähän välibiisiltä kuulostaakin.

On kyllä tunnelmaltaan jotenkin tasapaksu biisi. Damnationin biiseissä sentään oli keskenään selvästi erilaisia osioita ja yllättäviä harmonisia käänteitä.

En kyllä ymmärrä tätä vokaalien kritisointia sitten ollenkaan. Missä sitä nasaaliälinään oikeen on? Uusi biisikin on varsin ehjä, ja paljon parempaa kun parilla viime levyllä monikaan biisi.

Eäh. Ei lähem toi uus ralli. Ei tosta saa oikein mitään tunnetta irti.

When there's trouble at mating, heh heh. Jaksoin kuunnella puoleenväliin.

No nyt oli hyvä kunnollinen biisi joo. Lisempää tällaista meninkiä levylle niin voi tulla jopa paras opeth levy sitten ghost reveriesin.

Ruutukunkku: En kyllä ymmärrä tätä vokaalien kritisointia sitten ollenkaan. Missä sitä nasaaliälinään oikeen on? Uusi biisikin on varsin ehjä, ja paljon parempaa kun parilla viime levyllä monikaan biisi.
 
No jos kuuntelet viimeiset kaksi levyä ja tätä uusinta tuotosta ja vertaat vaikka damnationin lauluihin, niin kyllä nämä nykyiset ovat huomattavasti nasaalimman kuuloisia. Damnationissa ja muissa puhtaissa vanhemmissa jutuissa Åke lauloi jotenkin pehmeämmin ja miellyttävämmin, nykyisissä on kovemman ja nasaalimman kuuloinen meno. Sorceressiin sopi ihan kivasti, mutta tämä taas vaatisi mielestäni pehmeämpää ulosantia. Tämä toki vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.
 
Olihan tämä tosiaan parempi kuin mikään kahdelta edelliseltä (no, ehkä faith in others on hyvä...) ja tosiaan fuusiojatsiprogepröntsähtelyt puuttuivat onneksi kokonaan (tulee muuten joka kerta skipattua sorceressin alku, kun sen kuuntelee), mutta oishan siihen tosiaan vähän jotain koukkua ja jippoa voinut lyödä johonkin väliin. Nyt jää jokseenkin tasapaksuksi ja itseään toistavaksi tämä.
 
Jetthro tullista en sen kummemmin sano mitään, ei varsinaisesti ole meikän musakuuntelun tukipilari se bändi.

Decadetroll: Olihan tämä tosiaan parempi kuin mikään kahdelta edelliseltä (no, ehkä faith in others on hyvä...) ja tosiaan fuusiojatsiprogepröntsähtelyt puuttuivat onneksi kokonaan (tulee muuten joka kerta skipattua sorceressin alku, kun sen kuuntelee), mutta oishan siihen tosiaan vähän jotain koukkua ja jippoa voinut lyödä johonkin väliin. Nyt jää jokseenkin tasapaksuksi ja itseään toistavaksi tämä.
 
Kyllähän Pale Communionilla oli jo kuitenkin ihan biisejä: Eternal Rains Will Come, Voice of Treason ja Faith in Others. Siinä nyt oli jo kuitenkin 3/8 vs. Heritagen 0/10.
 
Olen varovaisen toiveikas. Uusi biisi on luokkaa "ihan kiva" mutta kieltämättä vähän tulee just sellanen olo että jos haluan kuunnella Jethro Tullia, kuuntelen Jethro Tullia.

Ihan kiva kappale, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ehkä toimii levyllä mukavana välipalana. Kyllä näissä molemmissa sinkkubiiseissä on kuultavissa semmoista taantumista mitä en haluaisi bändin kohdalla kuulla. Eka kappale oli semmoinen ihan kiva perusrokkibiisi ja tämä nyt sitten ihan ok Jethro Tull-tribuutti. Kyllähän näitä kuuntelee, mutta kontrasti vanhempaan tavaraan on kyllä melkoinen.

laakeri: Kyllähän näitä kuuntelee, mutta kontrasti vanhempaan tavaraan on kyllä melkoinen.
 
Se nyt on sanomattakin selvää, että intressit ovat jo hyvän aikaa olleet muualla. Bändi sortuisi korkeintaan parodioimaan itseään, jos väkisin tekisivät sitä matskua mistä minäkin tykkään eniten. Tällä hetkellä riittäisi, että tulisi levyllinen hyviä biisejä, vaikkei tyylisuunta enää niin miellyttäisikään.

Decadetroll: No jos kuuntelet viimeiset kaksi levyä ja tätä uusinta tuotosta ja vertaat vaikka damnationin lauluihin, niin kyllä nämä nykyiset ovat huomattavasti nasaalimman kuuloisia. Damnationissa ja muissa puhtaissa vanhemmissa jutuissa Åke lauloi jotenkin pehmeämmin ja miellyttävämmin, nykyisissä on kovemman ja nasaalimman kuuloinen meno. Sorceressiin sopi ihan kivasti, mutta tämä taas vaatisi mielestäni pehmeämpää ulosantia.
 
Kahdella viime levyllä mielestäin Åken laulu on ollut sellasta, että jokaikinen sävel on maailman haikeimman balladin lopusta. Aiemmin oli hyvää kontrollia laulussa, mutta sittemmin siitä tuli ihme kaihohuokailua.

Nyt alkaa taso olla jo samaa kuin dream theaterin nyky "balladit". Ja ei millään hyvällä. Kauheeta väkisin väännettyä paskaa noi laulut ja sanat. Edes osia ei erota toisistaan, toisinkuin taas sorceressissa jonka kaikki osat voisi hyvinkin olla täysin eri biiseistä. Kiitos ei.

Tuntuu, että bändiltä on kadonnut ajan saatossa se tunnelmoinnin jalo taito mitä oli Damnationilla. Åkerfeldtin puhtaat ja pehmeät vokaalit suorastaan hiveli korvia. Siihen tunnelmaankin oli helppo upota. Tässä taasen ei ole läheskään samanlaista syvyyttä kuin niissä kappaleissa. Eikä tässä ole kyse siitä, että biisien tulisi olla pelkästään melankolista himmailua.

Sorceress kuulosti taas vähän kivemmalta biisiltä parin viikon tauon jälkeen. Ei mua edes haittaa se jatsi-intro, mutta itse biisissä saisi olla vähän enemmän sisältöä.

Mulla on bändiltä neljä levyä hyllyssä, mutta täytyy nyt myöntää että jostain syystä toi Sorceress iski ekalla kuuntelulla kovempaa kuin mikään niistä. Tykkään introstakin oikein kovasti. Vähän semmonen Gentle Giant -meno. Onhan metallin suurimmilla klassikkolevyillä vaikka kuinka miljoonasti introja, jotka ovat aivan eri maailmasta kuin itse biisi, mutta siihen kai on jotenkin korva tottunut että niiden introjen pitää olla akustisia tai ainakin säröttömiä ja rummuttomia.

Vanha Opeth teki ensin biisit ja sitten laulut ja lyriikat niiden päälle. Uusi Opeth tekee biisit siten, että ne tukevat Åken laulua. Eli ensin Åke miettii, että millaista laulua haluaa ja rakentaa sen ympärille biisiä. Ei toimi.
 
Huonosti soitettua Jetrho Tullia tämä uusi biisi ja Tull on tunnetusti melkoista muniin puhaltelua (varsinkin uudemmat levyt). En kyllä ymmärrä Opethin logiikkaa. Moni bändi ei ikinä onnistu luomaan omaa soundiaan ja filosofiaansa. Vanha Opeth onnistui siinä ja kuullosti niin omintakeiselta ja hyvältä että monet yrittivät kopioida Opethia. Kulttimaine perustui pitkälti tuohon omintakeiseen tyyliin, jonka olivat itse luoneet.
 
Nyt oma tyyli ja soundi on kuopattu. Uusi Opeth haluaa kuulostaa Jetrho Tullilta eikä omalta itseltään.

Chamel: Vanha Opeth teki ensin biisit ja sitten laulut ja lyriikat niiden päälle. Uusi Opeth tekee biisit siten, että ne tukevat Åken laulua. Eli ensin Åke miettii, että millaista laulua haluaa ja rakentaa sen ympärille biisiä. Ei toimi.
 
Huonosti soitettua Jetrho Tullia tämä uusi biisi ja Tull on tunnetusti melkoista muniin puhaltelua (varsinkin uudemmat levyt). En kyllä ymmärrä Opethin logiikkaa. Moni bändi ei ikinä onnistu luomaan omaa soundiaan ja filosofiaansa. Vanha Opeth onnistui siinä ja kuullosti niin omintakeiselta ja hyvältä että monet yrittivät kopioida Opethia. Kulttimaine perustui pitkälti tuohon omintakeiseen tyyliin, jonka olivat itse luoneet.
 
Nyt oma tyyli ja soundi on kuopattu. Uusi Opeth haluaa kuulostaa Jetrho Tullilta eikä omalta itseltään.
 
Tässähän se ongelma onkin, että Opeth on nykyään kuiva tribuuttibändi. Slither on jotain Dioa/Rainbowta, tämä uusi biisi Jethro Tullia, River menee Kansasin tms. ameriikam rokin suuntaan, Goblin on... no, Goblinia. Loput onkin sitten jotain Camel/King Crimson -apinointia kahden pennin mörrimöykkyprogeriffeillä ja olemattomilla haahuilumelodioilla.

Siis mitä vittua. Tuo Tullimainen biisihän on helvetin kova.

Icy-Sun: Siis mitä vittua. Tuo Tullimainen biisihän on helvetin kova.
 
Vois toimia levyllä ihan hyvin jos muut biisit ois huomattavasti energisempiä. Palella tai Heritagella tämmönen biisi ois hukkunu muiden joukkoon. Oon 3 kertaa kuunnellut tän mutta on niin tasapaksu että mielenkiinto katoaa aika nopeasti, vähän niinkuin biisissä alkais fade out heti alusta. Ehkä tästä saa jotain irti jos on kiinnostunu enemmän sanotuksista kuin musasta muuten.
 
Sorceress taas kuulosti joltain ihan kohtuulliselta biisintyngältä jonka alkuun, loppuun ja sekaan oli heitelty pätkiä jostain jazz-treeneistä/kitaran virittelystä. Pahasti kyllä näyttää että jää uusi levy hankkimatta jos ei tule mitään parempaa.