| Aihe: Musahommat keskittynyt aika hyvin | |
|---|
|
Rikulta hyvää tekstiä. Aika vaikeaa taitaa olla tällä hetkellä muilla kuin noilla kolmen suuren artisteilla. Miten päästä alalla eteenpäin - tekemällä samaa huttua kuin muutkin??
http://www.elvisry.fi/kolumni/digivallankumous-nyt | |
Yeah, itekkin luin just tänään aikasemmin tuon artikkelin. Asia tekstiä.
Spede blendaa: https://blend.io/spede |  Numb
31.08.2016 07:01:41 | |
|
Se on sitä markkinataloutta. Jos haluaa elää musalla, pitää tehdä sellaista musaa joka myy. Tai siis jota suoratoistetaan.
Case: Kirka oli erinomainen rocklaulaja, ja halusi myös rockia laulaa. Teki siinä muutaman rocklevyn, totesi, että jengi ei osta niitä eikä käy keikoilla. Sit seuraavana tulikin Anna Käsi -levy ja Surun pyyhit silmistäni pois. Samaa ilmiötä tää on. Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu | |
Numb: Se on sitä markkinataloutta. Jos haluaa elää musalla, pitää tehdä sellaista musaa joka myy. Tai siis jota suoratoistetaan.
Case: Kirka oli erinomainen rocklaulaja, ja halusi myös rockia laulaa. Teki siinä muutaman rocklevyn, totesi, että jengi ei osta niitä eikä käy keikoilla. Sit seuraavana tulikin Anna Käsi -levy ja Surun pyyhit silmistäni pois. Samaa ilmiötä tää on.
No ei tää ihan samaa ilmiötä ole. Ihan pelkästään tämän päivän eniten kuluttavan segmentin tapa kuunnella ja löytää musaa eroavat tuosta parin vuosikymmenen takaisesta melko radikaalisti. Jos vedetään mutkat suoriksi, niin yksittäiset albumit tai edes singlet eivät varsinaisesti merkitse enää mitään ilman viitekehystä, tässä tapauksessa suoratoistopalvelun soittolistoja. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti | |
jannu: suoratoistopalvelun soittolistoja.
Haluaisin tavata henkilön joka noita laatii.
(En puhu monikossa, kun kerran hittienkin kirjoittaminenkin on nykyään kasautunut muutamalle tyypille, niin miksi listojen takana olisi enemmän kuin yksi henkilö. Tai useampi vähänkään erihenkinen henkilö.)
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |  jannu
31.08.2016 12:50:32 (muokattu 31.08.2016 12:51:29) | |
|
Epämuusikko: Haluaisin tavata henkilön joka noita laatii.
(En puhu monikossa, kun kerran hittienkin kirjoittaminenkin on nykyään kasautunut muutamalle tyypille, niin miksi listojen takana olisi enemmän kuin yksi henkilö. Tai useampi vähänkään erihenkinen henkilö.)
Olisi myös mielenkiintoista selvittää, muuttuisiko suoratoistojen top-listojen rakenne ja mihin suuntaan, jos useampi tuohon hittisegmenttiin mahtumaton käyttäjä tekisi omat soittolistansa ja laittaisi ne aina julkisiksi. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti |  mdgj
31.08.2016 12:56:17 | |
|
jannu: Olisi myös mielenkiintoista selvittää, muuttuisiko suoratoistojen top-listojen rakenne ja mihin suuntaan, jos useampi tuohon hittisegmenttiin mahtuva käyttäjä tekisi omat soittolistansa ja laittaisi ne aina julkisiksi.
Soittolistat = Levy yhtiöt. Nämä määrää listat suurimmaksi osin, ja kun heillä allaan vain tietty poppoo niin vaihtuvuus pienenee. Olisihan se kiva jos radiot penkois vaikka täältä mnetistä käyttäjien kappaleita soittoon.
Jotainhan suomessa tehdään väärin jos vertaa musiikin alaa ruotsiin. Onko musiikki tuotanto samaistunut perus suomalaiseen yritystoimintaan. Eli rohkeus ja riskien otto minimoidaan ja pysytään samassa niin kauan kun on pakko = muut mennyt ohitse (vertaan nokiaa). Voitto pitää saada jo huomenna!... |  Kalmo
31.08.2016 13:01:11 (muokattu 31.08.2016 13:02:54) | |
|
Digijakelu, tai lähinnä suoratoisto, merkitsee mielestäni musalle samaa, kuin ûber taksikuskeille.
Perinteisessä taksisysteemissämme kuskit ovat luvan saaneita, kurssitettuja, autot hyviä, hintataso standardoitu ja tarjonta siten jossain määrin rajattua. Joskus pulaa, useimmiten ei. Tällä systeemillä ovat taksikuskit myös pysyneet leivän syrjässä. kiinni, ja saatu tulo on jäänyt taksifirmoille.
Über perusmuodossaan lisäisi tarjontaa kontrolloimattomasti. Asiakaskunta ehkä hyötyisi, mutta kuskit eivät enää eläisi tuloillaan tarjonnan paisuttua liikaa. Ainoa, joka tienaisi, ja tienaisikin sitten hyvin, on itse Über, joka ottaa siivun joka aktista.
Jos nyt unohdetaan huipputähdet, ja puhutaan kansallisista, vaikkapa jonkinlaisen aseman saavuttaneista esiintyjistä. Suoratoistopalvelut maksavat latauksista niin olemattoman vähän, ettei se mitenkään korvaa entisajan CD-myyntiä, ja tekniikan kehitys on lisännyt myös tarjontaa mielettömästi. Tuloksena on hirveä määrä artisteja, jotka eivät elä työllään, ja ainoa rikastuva on suoratoistopalvelubisnes.
Tämäntyyppinen kehitys on mielestäni karmivaa, eikä koske vain kahta em. alaa. Kaikki merkittävät rahavirrat kulkevat entistä harvempien taskuun, samalla
kun varsinaiset duunarit hikoilevat enemmän ja tienaavat vähemmän. Tähän kuvioon kuuluu sekin, että Suomessakin lapset päätyvät nykyään keskimäärin köyhemmiksi, kuin vanhempansa.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kaikesta uudesta vauraudesta, mikä maailmassa syntyy, koko ajan suurempi osa jää entistä pienemmälle (ja rikkaammalle) eliitille.
Hymistely vapaan kilpailun eduista on sikäli falskia, että voimakkaimmat toimijat ovat niin jättimäisiä, että nykyään ne entistä nopeammin nielevät uudet toimijat, kun paikallisuudestakaan ei enää saa suojaa tai kilpailuetua.
Ihmiskunnan pitäisi kyetä noudattamaan kasvussaan vähän kehittyneempiä (moraalisempia?) keinoja, kuin homesienen.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Epämuusikko: Haluaisin tavata henkilön joka noita laatii.
Sano Twitterissä moi: https://twitter.com/jussimantysaari
Liian ilkeä hipiksi. | |
mdgj: Soittolistat = Levy yhtiöt. Nämä määrää listat suurimmaksi osin, ja kun heillä allaan vain tietty poppoo niin vaihtuvuus pienenee. Olisihan se kiva jos radiot penkois vaikka täältä mnetistä käyttäjien kappaleita soittoon.
Joo, näinkin. Mutta tokihan Spotifyssa on yksittäisen käyttäjän laatiman listan mahdollista päätyä viraaliksi, ainakin teoriassa. Kysyntä ja tarjonta siellä määrää hyvinkin paljon, ei ne levy-yhtiöt mitään mielipidevaikuttajia ole.
Jotainhan suomessa tehdään väärin jos vertaa musiikin alaa ruotsiin. Onko musiikki tuotanto samaistunut perus suomalaiseen yritystoimintaan. Eli rohkeus ja riskien otto minimoidaan ja pysytään samassa niin kauan kun on pakko = muut mennyt ohitse (vertaan nokiaa). Voitto pitää saada jo huomenna!...
No siis, lähdetään siitä että Suomen koko musa-alan liikevaihto on vuositasolla samaa luokkaa kuin jonkun S-ryhmän yksittäisen alueosuuskaupan kuukaudessa.
Taiteelliset riskit lienevät tulkinnanvaraisia, suhteellisia ja makuasioita. Mä näkisin että tänä päivänä todelliset riskit otetaan talouspuolella, kun ne kaikkein pienimmistä pikkukivistä kilpailevat laittavat oikeasti omasta pussistaan likoon melko merkittäviäkin summia oman luovuutensa kanavoimiseksi. Tän kokoisessa maassa tai lähinnä tämmöisillä markkinoilla se ei vaan hirveästi paina. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti | |
Kalmo: ...ûber .... Über .....
Se on Uber, saatana soikoon. | |
Kyllähän noi kolme isoa tavallaan päättävät, mitä jengi kuuntelee, kun esim. Spotify on niiden oma kanava, jolla ne puffaa omia artistejaan läpi. Musa tasapäistyy kun muunlaisen kaman esiintuominen on lähes mahdotonta.
Samalla kuitenkin pitää tajuta, että ilmeisen hyvin jengi niitä tykkää kuunnella - siis valtaväestö. Kai se sitten on oikein.
Kuvio on hämäävä monella tavalla; kun Keekki vetää stadikan täyteen kahtena iltana, voisi kuvitella livebisneksellä menevän oikein hyvin... maakuntatasolla ei oo ihan sama juttu illasta toiseen. Ja kun soittolistat tarjoo sitä kapeaa kärkeä, niin se vetää taas keikoille. Ja tietysti radiot on samalla kannalla... pyörä pyörii, vaikkakin se on kovin kapea. Maassa tehdään kuitenkin todella laadukasta muutakin musiikkia. |  Gritsen
01.09.2016 02:49:46 (muokattu 01.09.2016 03:01:19) | |
|
Ärsyttää eniten nää imagonpesu/veronkierto(?) -vanitylabelit niikun PME Records ja tämä joku, joka Mestari Arttu Lindemanille juuri perustettiin. Warnerin kultapojujen JVG:n tapauksessa yritetään kyllä labelin puolesta todella viilata linssiin, että se ois kotikutoista ja itse rahoitettua rags to riches -touhua. Tämän sanon siksi, koska monesti JVG:n touhuja ollaan puolusteltu siltä kantilta, että ne ei ole kalkuloitu jättisatsaus, vaan kansan itse valitsema suosikki.
Miettikääpä tuota.
Samoin keekin Liiga Music. Lahtelainen menestystarina... tiukasti Universalin siipien alla. Kukaan ei varsinaisesti valehtele (Universalin logo löytyy varmasti kansilehdistä ja nettisivuilta jne jne), mutta pieni totuuden avoimesti kertomatta jättäminen kuuluu asiaan. Varmasti esim. Cheek-imperiumin käytännön pyörittämiseen tarvitaan oma toimisto, työntekijät ja omat laskelmat erikseen ison yhtiön yleisestä toiminnasta - mutta sama pankkitili lopulta on kyseessä, vaikka nimi ja ulko-ovet olisivat eri.
Kolmen ison siipien alla olevat, perustamalla perustetut mukaindelabelit antavat ainakin ulospäin harkitun fiiliksen, että musiikkialalla olisi diversiteettiä, ja jokaisella mahdollisuus menestyä tuosta vaan. Tuoreena esimerkkinä Justimuksen Wunderbaum-70k jättisakot: voi pientä Jiffel Entertainmentia, varmaan kaatuu firma noin ahdistavasta tilanteesta - ellei sattumalta olisi nyt vain Universalin sivukonttori. Lehdistössä ei sanallakaan toki mainittu tästä oleellisesta kytköksestä yhdessäkään uutisessa asiasta.
Miksi jotkut artistit (Sanni ja muut naislaulajat) signataan häpeilemättä ison yhtiön sopimusta piiloittelematta ja jotkut - varsinkin räppipuolelta - peittelevät jälkiään ja yhteyksiään ja heihin tursutettua rahaa?
Ja siis - tätähän nyt on maailmalla harrastettu jo vähintään 10-15 vuotta. Paramoren "löytötarina" on jälkeenpäin myönnetty pelkäksi teatteriksi, jossa valmiiksi salaa ison kanssa tehty sopimus kirjoitettiin uudestaan pressin edessä marionetti-indielabelin kanssa (vai olisiko mafia-parturikampaamo-label parempi vertauskuva?).
Macklemorehan tunnetusti kustansi itse omasta pussistaan Trift Shopin tuotannon ja videon, ja pääsi riskillä ykköseksi. Taustalla oli tosin "halvalla saatu markkinoinninedistysdiili Warnerin kanssa". Oiskohan ollu epäilyttävän halvalla? Omakustannejumala Chance The Rapperin featit Justin Bieberin kanssa saavat myös kysymään kana vai muna -henkisiä kysymyksiä.
Nykyisistä YleX:nkin uutisoimista omg-huipullepääsytarinoista voisi tyhmä päätellä, että yksi sähköposti sis. pöytälaatikkorunoja ja kokovartalokuvan herr. MGI:lle riittää. |  Epämuusikko
01.09.2016 07:07:26 (muokattu 01.09.2016 07:18:59) | |
|
e: lässytystä. Gritsenin otetta arvostan kovasti.
Maassa tehdään kuitenkin todella laadukasta muutakin musiikkia.
Tämä.
Asian vierestä: kävin Music Televisionin nettisivuilla. Alan vissiin olla vanha, sekä siksi, että a) en tunnistanut juuri ketään, ja b) kävin Music Televisionin nettisivuilla.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Gritsen: Miksi jotkut artistit (Sanni ja muut naislaulajat) signataan häpeilemättä ison yhtiön sopimusta piiloittelematta ja jotkut - varsinkin räppipuolelta - peittelevät jälkiään ja yhteyksiään ja heihin tursutettua rahaa?
Paljon hyviä ajatuksia kirjoituksessasi.
Noita levylabeleitahan (Fueled By Ramen, Warner Musicin omistama jne.) on nyt aina ollut, ainakin siitä saakka ku indielafkoilla oleminen tuli mediaseksikääkksi. Ne(kin) ovat olleet osa artistin imagoa.
En tiedä onko lainaamani osa retorinen kysymys vaikö ei, mutta vastaan silti: Rap on lähtöisin DIY-pohjalta aikoinaan ja tod. näk. sen takia monet räppärit signataan jollekkin pienemmälle merkille katu-uskottavuuden nimissä. Ja monet ovat ylipäänsä ponnistaneet yleensä itse tekemistään lafkoista kuten vaikkapa artikkelissa mainittu Elastinen.
Gritsen: Kolmen ison siipien alla olevat, perustamalla perustetut mukaindelabelit antavat ainakin ulospäin harkitun fiiliksen, että musiikkialalla olisi diversiteettiä, ja jokaisella mahdollisuus menestyä tuosta vaan. Tuoreena esimerkkinä Justimuksen Wunderbaum-70k jättisakot: voi pientä Jiffel Entertainmentia, varmaan kaatuu firma noin ahdistavasta tilanteesta - ellei sattumalta olisi nyt vain Universalin sivukonttori. Lehdistössä ei sanallakaan toki mainittu tästä oleellisesta kytköksestä yhdessäkään uutisessa asiasta.
Näiden pienempien levymerkkien kytkös isoveljeen ei välttämättä ole ihan niin tiukka kuin tekstisi antaa ymmärtää.
Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Suomen kaikki levymerkit: Universal Music-, Warner Music-, ja Sony BMG Finland. Kaikki nää on just samanlaisia levylabeleita monikansallisille isoveljilleen.
Eikö ole huvittavaa kuinka nimenomaan Suomessa 90% listoille päätyvästä musasta on monikansallisen levy-yhtiön levymerkin kautta julkaistua ja siitä huolimatta niin harva artisti pääsee esiintymään ulkomaille?
Spede blendaa: https://blend.io/spede | |
nirzin: Se on Uber, saatana soikoon.
Taitaapa olla. Tulee selkäytimestä tuo Über, kun se on niin ilmeinen kantasanaksi, ja kontekstiin niin sopiva, übertaksifirma.
Kyllä näin isosta asiasta sopii muutamankin kirosanan heittää pontimeksi, ilman muuta.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Eikö ole huvittavaa kuinka nimenomaan Suomessa 90% listoille päätyvästä musasta on monikansallisen levy-yhtiön levymerkin kautta julkaistua ja siitä huolimatta niin harva artisti pääsee esiintymään ulkomaille?
Joskus 80-luvulla, kun kotimaiset levy-yhtiöt olivat vielä täällä merkittävässä asemassa, "kansainvälisille" siirtymistä saatettiin artistin puolelta perustella paremmilla mahdollisuuksilla ulkomailla. Vaan kuinkas sitten kävikään. Eipä niillä "kansainvälisillä" sen kummempaa intressiä ollut reagoida Suomen-konttorin muodolliseen yhteydenottoon. Niillähän oli jo ne omat megastarat...
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett | |
Tää topikki sopii ehkä mun ihmetyksen ihmettelyyn. Liittyen levyihin ja keikkailuun.
Elikkäs. Tuntuu, että jotkut tuntemattomat bändit myy suhteessa enemmän. Annan nyt käytännön esimerkin. Olin tossa taannoin katsomassa bändiä nimeltä The Coffinshakers. Aika tuntematon suuruus. Mutta niin vaan oli keikat loppuunmyytyjä. Okei paikatkin pienehköjä(kuudes linja ja Turusta en muista, ehkä gong). Noitten levyt on aina jotain max. 1000 kpl painoksia mitkä myydään loppuun. Okei maailmanlaajjisesti mutta silti. On muitakin tollasia bändejä vastaavia mitkä voi myydä suomessakin satoja levyjä.
Ja sitten taas otetaan vaikka reckless love. Juuri tullut uusi levy, biisit soi radiossa. Levykin varmaan myy muutaman kappaleen mutta silti ei keikkapaikat ole täynnä vaikka olisi pienikin paikka.
Elikkä siis miksi näin on? Miten isomalla bändillä(reckless love oli esimerkki, sopii siihen muitakin) kuitenkin suhteessa pienempi suksee.
Suomessa saa tyyliin 1000 levyllä nykyään listaykköspaikan. Miksei listoilla sitten ole tuntemattomampia bändejä vaikka myisivätkin?
Olenko ihan hakoteillä? | |
reaper666: Ja sitten taas otetaan vaikka reckless love.
Kiinnostava ja pitkäkestoinen ura kannattaa rakentaa jollekin muulle pohjalle, kun varastetuille kertseille ja kevyelle huumoriasenteelle. Ei Bat&Ryydiäkään montaa kertaa jaksettu ysärillä käydä tsekkaamassa ennen vitsin vanhenemista? | |
Gritsen: Kiinnostava ja pitkäkestoinen ura kannattaa rakentaa jollekin muulle pohjalle, kun varastetuille kertseille ja kevyelle huumoriasenteelle. Ei Bat&Ryydiäkään montaa kertaa jaksettu ysärillä käydä tsekkaamassa ennen vitsin vanhenemista?
Juuri tämän takia kirjoitin tuohon, että esimerkki ja sen tilalle voi pistää muunkin bändin. Arvasin, että tohon puutuutaan ja jää asia kokonaan huomaamatta. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
