| Aihe: Soittokamat, joista olet tykännyt | |
|---|
 Gabe
29.08.2016 15:08:43 | |
|
Vastapainoksi myös hyvänmielen listoja?
Ruokangas Guitars, Swart & Mesa Boogie Amps. |
|
Stratocaster.
They pass too much electricity. -SRV |
Gabe
29.08.2016 15:11:05 (muokattu 29.08.2016 16:08:56) | |
|
Tässä ovat itselleni eniten hyviä fiiliksiä aiheuttaneet jutut:
-Paksut/normaalipaksuiset kielet.
-Kohtalaisen paksut kaulat
-Vintage nauhat
-Kevyet kitarat
-6V6,6L6,EL84, KT66
-Tremolo
-Reverb
-Fuzz
-Tele
-Strato
-Lp
-Swart
-Mesa
-Ruokangas
-Amfisound
-Fender
-Gibson
-Orange
-Korpi Instruments
-Vox
-Engl
-Rikstone
-Romu
-Fargen
-Diamond
-Kemper
-Yamaha
-Strymon
-Mad Professor
-FYA pedals
-Jaska`s Music Garage
-Änäkäinen
-BJF
-DAM
-Pigdog
-Martin
-Taylor
-Noso
-Boss
-ZVex
-Analogman
-Black Arts Toneworks
-Jam Pedals
-ESP
-Navigator
-Tokai
-Celestion G12M ja G12M-65
-WGS Blackhawk
-Lollar, BKP, Duncan...
-Elixir, Rotosound, Daddario..
Ei missään järjestyksessä ja paljon varmasti unohtuikin.
Ruokangas Guitars, Swart & Mesa Boogie Amps. |
|
ESP Eclipse I - LP-mallinen keppi, jossa kaikki vaan toimii. Räyhäkkäät passiivimikit, hyvä kaula, sopivasti hitusen kulahtanut ulkomuoto. Musta. Rokkimetallikeppi. Mitään en tästä vaihtaisi. Pysyy vireessä ja on parempi soitin kuin ansaitsisin.
Martin OMCPA4 - Kaipasin hyvää akkaria pitkään ja kävin lopulta tsekkaamassa Martineita Pajalla. Tämä oli kalliimpi kuin oli tarkoitus mutta ostin silti. Toisiksi paras kitaroista, joita siellä testasin, mutta se kolmen tonnin D-28 oli liikaa. Hieno kitara, joka inspiroi soittamaan joka kerta kun sen ottaa käteen. Kitaraopettajakin kehui kovasti. Loppuelämän soittopeli.
Old Blood Noise Black Fountain - Hitusen harvinaisempi delay-pedaali, joka simuloi vanhaa öljyrumpu-delayta. Käytän tätä oikeastaan enemmän reverbinä, lisäämään sellaista hitusen huuruista muhjua/aavikkosoundia. Parissa biisissä aivan oleellinen osa soundia.
Ebow - Ambienttikitarointiin ihan ehdoton laite. Täytyy varoa, ettei tästä innostu liikaa, sillä tämä on parempi mausteena kuin pääruokana.
Pedaltrain-pedaalilauta - Kaikensorttista itsetehtyä lautaa kokeilin, ja muovipussitaktiikkaa, mutta on tämä vaan silti koko rahan arvoinen. Voodoo Labsin Pedal Power menee kätevästi laudan alle, tämä on kevyt ja kestää ydinsodan. Ja gigbagin taskuun voi jemmata kaiken sen, mitä kuitenkin tarvitsee joskus eikä satu juuri sillä hetkellä olemaan mukana. |
 ÄrGee
29.08.2016 15:56:23 (muokattu 29.08.2016 15:58:20) | |
|
- Sopivan muotoinen ja paksuinen kaula, 19mm ekalta nauhalta on hyvä
- Kaulan pintakäsittelynä kevyt lakkamainen öljy, tai mattapinta tms.
- Tasapainoisuus ja keveys kitarassa
- Kiinteä talla joka istuu matalalla runkoon nähden
- Jumbonauhat ovat aivan ehdottomat
- Kovasta puusta valmistettu otelauta, vaahtera, eeben jne.
- Heavy bottom kielisetit, tuntuman takia
- Lukkovirittimet ovat paras keksintö
- Hi-gain
- Noise gatet
- TS-johdannaiset overdrive pedaalit
- 4x12" kaapit
- Mallintavat
- Räkkilaitteet
- Reverb, delay, chorus...
- Plugareissa TSE X50 2.4, Overloud TH2 & TH3
- Peavey
- Engl
- Ibanez
- DiMarzio
- Seymour Duncan
- Bareknuckle Pickups
- Elixir
- D'addario
Ibanez-pervo, kamarunkkari kitaristi. |
 Stone
29.08.2016 16:11:09 (muokattu 29.08.2016 16:11:33) | |
|
Telecaster ollut aina varma hankinta, mutta Ibanez Artcore AS-103 Custom yllätti erittäin positiivisesti.
"If you want heavy metal, listen to John Lee Hooker, listen to that motherfucker play. Thats heavy metal. Thats armour"! - Keith Richards |
|
Marsun räkkikamat ja kasarikaapit, Charvelin ja Jacksonin vanhat MIJ-tuotokset.
Muitakin on mutta noi on ne tärkeimmät.
Tulin, näin, paskoin housuun. |
|
Kyllä se on tuo jäsen kojonesin mulle kasaama Myyris. Siinä on kaikki, kuin Tele mutta pikku lisiä. Esmes neliasentoinen mikkikytkin, reverse-lapa ja viisteet.
"Ei riitä pelkkä netissä mouhoominen, pitää olla myös kova kullimies ja otollinen Saatanalle." - Vessajono |
|
Mutta onko listaaminen keskustelua?
"50-luvun Telecasterin arvo ei ole soitettavuudessa tai äänen värissä vaan siinä, kuinka hyvältä se näyttää ripustettuna seinälle alkuperäisen Andy Warholin ja vähintään 30-vuotiailla mallasviskeillä täytetyn kokotammisen baarikaapin väliin." |
Gabe
29.08.2016 17:07:59 | |
|
Räbbänä: Mutta onko listaaminen keskustelua?
Saa myös perustella ja toiset voivat esittää lisäkysymyksiä.
Ruokangas Guitars, Swart & Mesa Boogie Amps. |
|
Tähän voisi tietysti vastata että kaikki mitä olen ennen omistanut. Kaikista olen hetken tykännyt mutta myyntiinhän ne lopulta menee joko rahapulassa tai siksi ettei se viehätys kestänyt kuin hetken. Mutta jos jotain pitää mainita ja joka rajuista GAS oireista huolimatta säilyy on Japanin Jackson soloist ... paikoittain melko rupinen ulkonäkö kertoo että on sitä käytettykin. Mutta vannomaan en lähde ettei tämäkin löydy joskus vielä torilta. |
|
No tähän voisin heittää oikeastaan saman kirjoituksen kuin siihen toiseen ketjuun eli olen tykännyt ihan kaikista kitarakamoista, koska ne vaan on ihan ihquja.
Oikeastaan voisin lyhyesti perustella, miksi suhtaudun näin lempeästi soittokamoihin. Se johtuu siitä, että mun mielestä se on soittajan osaamisesta kiinni pystyykö hyödyntämään laitteistonsa ominaisuuksia ja yleensäkin mielikuvituksesta kiinni, että keksii mihin voi laitteitansa käyttää. Tietenkin meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja viihdymme joidenkin laitteiden parissa paremmin kuin joidenkin toisten, mutta kamat eivät ole syypää siihen jos ei rokkaa, sitten pitää vaan katsoa peiliin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
10-52 kielisetit, tortex plekut, EMG tw eli puolitettavat mikit, Duncan JB talla mikki, ESP truckster oli paras kitara minkä oon omistanu Pl. Ulkonäkö..
What's yours?! |
|
Jos mitään ei olisi ja hankintoja pitäisi tehdä alusta uudelleen, niin aloittaisin kasaamisen Hughes & Kettner Statesman vahvistimesta/kombosta ja Washburn Parallaxe sarjan 6-kielisestä floikkakitarasta.
Kai tämä sitten tarkoittaa niitä merkkejä ja muotoja joista olen tykännyt.
- Rock ... erityisesti kasarirock ! - |
|
Ethos. Enpä ole ostoa katunut.
White men can't Monk |
|
Slideputkella tykkään soittaa ja keraamiset putket ovat minulle osoittautuneet hyväksi. Toki muillakin voi soittaa, mutta itselle tuottaa hieman ongelmia kun soitan slideä pikkurillissä ja monesti putkien koot ovat aika suuria. Kaupoista on vain pienempiä kokoja hieman vaikeampi löytää, vaikka nykyään on slideputkiakin lähes joka kaupassa ja valikoima on kyllä parantunut ihan huomattavasti. Tosin tällä hetkellä on itsellä useita erilaisia putkia ja uusille ei ole ainakaan toistaiseksi tarvetta.
Myös avoin G-vire on varmaan mukavin, mutta monenlaisia muitakin tulee käytettyä slidesoitossa.
Tykkään myös ihan omanlaisista slidevireistä ja soitan myös ukulelea ja balalaikkaakin slidellä.
Jollainlailla on joku ihme hinku löytää myös nykyään hieman erikoista tai halvemmista soittimista se oma juttu ja vire, jolla ne toimivat. Lähes aina jokainen ehjä soitin soi melko hyvin jonkinlaisella virityksellä tai slidellä. Useasti sellaiset normivireellä parhaiten toimivat monipuoliset soittimet eivät niin kiinnosta.
Aikaisemmin piti kaikkien soittimien olla kalliita, mutta nykyään on ihan sulassa sovussa niin halvat kuin hieman arvokkaammatkin soittimet.
Paljon voisi luetella soittimia, joissa on ollut jotain hyvää. Jotkut ovat olleet monessakin hommassa jopa todella hyviä, mutta en tiedä olisiko mitään sellaista soitinta kuitenkaan jota ei voisi jollain muulla korvata.
Yleensä minulle toimii yksinkertaiset ratkaisut paremmin kuin vaikka kitarat, joista saa erilaisilla kytkimillä ja nappuloilla älyttömästi erilaisia soundeja. Mielummin yksi mikki kuin kolme, jos pitäisi näin äkkiä jotain heittää. |
|
EDIT: se kaikkein tärkein tietysti unohtui: Boss GE-7 eli eq-pedaali. Varmatoiminen kaiken pelastaja. Jos hajoaa, niin m.netin torilta löytyy aina käytetty tilalle halvalla :)
Two Notes Torpedo Live - keinokuorma sekä kaiken maailman kitarakaappi- ja niiden mikityssimulaatiot samassa. Kotistudion must have, kun kuitenkin haluan käyttää järeitä putkivahvistimia mieluummin kuin jotakin niitä mallintavaa laitetta. Tosin esimerkiksi Kemper on loistava laite, mutta se järeän putkivahvistimen fiilis ja hehku - ja on siinä dynamiikassakin vielä pieni ero, ainakin oman subjektiivisen kokemukseni perusteella.
Mesa Boogie Stiletto DeuceII - mun the vahvistin. Soundi on sanalla sanoen leikkaava.
Fender Machete Combo - taipuu lähes mihin vain. Löytyy perinteiset Fender-soundit melkein laidasta laitaan (ns. Notch Control -säätimet), mutta tarvittaessa myös murhaava määrä gainia. Tämä oli todellinen löytö, ei valmisteta enään.
Vox AC15TB - Englannissa 90-luvun lopulla valmistettu. Upea soundi. En minäkään aina mitään high gainia jaksa soitella - ja on mulla Telecasterikin... ;D
Woodoo Lab Pedal Power Mondo. Syöttää virrat muovikassilliselle pedaaleja. Ei ole tullut vastaan sellaista poljinta, jota tähän ei saisi kytkettyä. Ei hurise...
...mutta kun kuitenkin aina joku särömiina jotain hurisee, niin Boss NS-2 Noise Suppressor. Peruspeli joka tekee sen minkä pitääkin.
Eartquaker Devices Ghost Echo - mun the yleiskaikuni.
Digitech Supernatural Ambient Reverb - maalaamaan överit avaruus/satumetsä/hautausmaa -kaikumaisemat.
Roland GR-20 -kitarasyntetisaattori - äärettömän hauska ja inspiroiva. Lopputtomiin kokeiluihin ja fiilistelyyn. Kiva tunkea kitarasoundin sekaan vaikka sinfoniaorkesteri ja/tai kuoro. Virrat päälle, viinipullo auki ja manuaali käteen - siinä se aika taas vierähtääkin.
ESP Forest GT Custom Shop - soitettavuudeltaan fantastinen kitara, jonka kruunaa syntikkamikki ja sen integroidut säätimet.
Parker Fly Deluxe 90-luvun puolivälistä. Viimeistelyn ja ykistysikohtien sekä materiaalien taso on ällistyttävä (eilen vaihdoin patterin ja totesin, että paterikotelon kansi taitaa olla titaania, samoin kampi). Lisäksi piezo-mikki. Plussaa myös keveydestä ja ergonimisesta muotoilusta.
Itse asiassa kaikki muutkin kitarani ovat erinomaisia, erityisesti kaksi Mayones Setius Pro -skebaa, toinen 6-kielinen ja toinen seiska.
Viimeisenä mainittakoon valkoinen Marshall JCM800 2203 - viimeisen päälle tikissä sekä sisäisesti että ulkoisesti. En juuri koskaan soita sillä, koska pidän enemmän Stiletosta, mutta aina kun katson sitä, haluan tarttua sähkökitaraan.
Jack of all trades - master of none |
|
Yamaha DG60 -vahvistin. Muita pömpeleitä on tullut ja mennyt, putkilla ja ilman mutta Yamaha vain on ja pysyy ja taittuu kyllä liki kaikkeen.
Les Paul on myös parrautta.
No niin... No ei! |
|
Lyhyestä virsi kaunis:
Aurora
Laboga
Blackheart
Gibson
Prs soapbar
Bugera
Kappale on kuin tulkitsijansa. Yleensä vähän vajaa. |
 Corto
29.08.2016 19:43:41 (muokattu 29.08.2016 19:46:11) | |
|
Telecaster: hyvänmielen peruskeppi. Karu peruskitara, joidenkin mielestä jopa ruma. Mutta sydämeni sykkii aina telelle. Oli kätösissä sitten J&D:n satasen kepukka, perusmehikoilainen Fender tai yli tonnin Custom-tele niin aina on hymy huulilla.
Ibanez Tonelok Series DE-7: mahottoman hyvä digitaalinen perusdelay, jossa bonuksena digimallinnettu nauhakaikukin. Ostin DE-7:n yli 10 vuotta sitten ja se pysyi koko ajan keikkalankussa kiinni. Myin sen tänä vuonna pikaistuksissani hetkeksi pois, oli pakko ostaa heti takaisin.
Orange Rockerverb 50 mkI: Todella hyvä vahvistin, ajaa asiansa niin kotioloissa makuuhuonevahvistimena (erinomainen mastervolume) kuin keikkajyränä. Vahvistimen oma gain riittää, OD-purkkeja ei tarvi (ehkä boosteria jos haluaa). Rockerverbin jälkeen yksikään vahvistinhankintani ei ole enää tullut ns. tarpeeseen, vaan kokeilen muita vahvareita lähinnä hupailumielessä. Rockerverb antaa mulle kaiken mitä kitaravahvistimelta tarvitsen.
Bare Knuckle Pickups: aiemmin luulin että Seymour Duncanit ja DiMarziot on ihan riittävän hyviä vaihtomikkejä. BKP pistää yleensä joka osa-alueella paremmaksi ja ovat rahallisen lisäsatsauksensa väärti.
WGS Speakers: Celestion-luokan laatukaiuttimia hintatietoisille.
PRS SE -kitarat: Ihan tajuttoman hyviä korealaisia sähkökitaroita. En edes uskalla tyypata jenkki-Pärssisiä, tulisi liian kova GAS.
More Gary, Less Paul |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
