Yleistä keskustelua musiikista ›

Karlsson: Ihan sokkona ei kannata ostaa kuitenkaan. Soittimen (tai oikeammin äänivarren) ja rasian yhteensovittaminen on oma taiteenlajinsa ja katsoin, että tuohon Akain soittimeen ei suoraan löydy tarvittavia tietoja yhteensovittamiseen. En mene nyt detaljeihin, mutta lähinnä riskinä on eri aikakausien ihanteet näiden yhteensovitettavien palikoiden spekseissä ja lopputulos voi olla se, että rasia seuraa turhan huonosti uraa tai soundi on muuten vähän mitä sattuu.
 
Mutta kysytäänpä Akain omistajalta, että mikä rasia siinä on tällä hetkellä kiinni? Sen avulla pääsee vähän kiinni asiaan.
 
Joo, ihan totta. Itsellä on -79-vuoden Technics, johon menee tosi monet rasiat, eli siltä pohjalta huutelin.

Henri Henri Olavi: Joo, ihan totta. Itsellä on -79-vuoden Technics, johon menee tosi monet rasiat, eli siltä pohjalta huutelin.
 
Lähinnä näissä on se, että (ja pahoittelen ehkä irralliselta kuulostavaa nippelitietoa) jossain vaiheessa oli kausi, jolloin suosittiin hyvin kevyitä* äänivarsia, jotka taas vaativat hyvin joustavan (neulavarsi + sen ripustus) rasian. Tälläiseen varteen jos laittaa kiinni nykyaikaisen hieman jäykemmän rasian, voi lopputulos olla ongelmallinen. Rasian ja varren muodostaman kokonaisuuden resonanssitaajuus saattaa ulottua melkeimpä kuuloalueen alapään lähelle, jolloin luvassa on mössöä bassoa ja huonoa uran seurantaa.
 
*tarkoittaa varren "efektiivistä" massaa

GiovanniDiRondo: Ja milläs tavalla digitaalimediat ovat häiriöille vapaita?
 
Enpä niitä mitenkään häiriövapaiksi kehunutkaan, mutta ne häiriöt ovat pääsääntöisesti soittimessa. Digitaalimedia yleensä joko soi tai ei soi, Jos se toimii, sen äänenlaatu on aina alkuperäisellä tasolla.
 
Vinyylit vain ovat haavoittuvia, mutta toisaalta, ne soivat vaurioituneinakin edes jotenkin. Niitä on varjeltava kuin silmäterää. Katsottava, kuka niihin pääsee koskemaan yms. Unohdat sen ikkunanlaudalle kaupungissa ilman suojakuorta, ja noki puskee niin syvälle uriin, ettei ritinää saa ehkä koskaan kokonaan pois.
Vinyylin parhaita puolia on se, että se kannustaa keskittyneeseen kuunteluun, kun ei voi pistää pyörimään soittolistaa tai 20 levyn pakkaa randomilla.
 
On paradoksaalista, että nykytekniikan aikakaudella filmikameralla otettu mustavalkokuva ja vinyylilevy ovat ainoat kansanmediat, joiden voi olettaa olevan
käyttökunnossa yli sadankin vuoden kuluttua ilman mitään kommervenkkejä.
 
Digitekniikalla meidän lapsenlapsemme eivät ehkä voi laittaa soimaan isoisän vanhoja levyjä, eikä heillä eläkeikäisenä ole välttämättä tallessa yhtään valokuvaa häistään tai lastensa ensimmäisiltä synttäreiltä.

Karlsson: Mutta kysytäänpä Akain omistajalta, että mikä rasia siinä on tällä hetkellä kiinni? Sen avulla pääsee vähän kiinni asiaan.
 
Akaihin sainkin jo neulan hommattua, mutta päätin kuitenkin pistää soittimen kiertoon ja jatkaa Debut III:lla, miksipä sitä pelkän vaihtelun vuoksi vaihtamaan, vaikka jostain syystä välillä mielessä pyörii vaihto johonkin 70-lukulaisempaan. En tiedä miksi, kai ne jotenkin omaa silmää vaan enemmän miellyttää.
 
Neula- ja äänirasiajuttuja tutkiessa päätin kuitenki että josko tuohon Projectiin tekisi jotain parannuksia. Soitin on jo 5+ vuotta vanha, neulanvaihto voisi olla paikallaan niin miksipä ei samalla vaihtaisi koko rasian. Soittimen hinnan huomioiden, niin joku satasen rasia kuulostaa omaan korvaan kohtuulliselle.
 
Ortofonin 2M Red tuntuu olevan jonkun sortin vakiovastaus tuolle, ja näyttää juurikin satasella löytyvän helposti. Mutta onko tuolle hyviä/parempia kilpailijoita? Ja onko tuo Ortofonin vaihtaminen Ortofoniin hyvä asia jos meinaa selvitä vaihdosta ilman itkua ja raivoa?
 
Entä nuo Gradon äänirasiat, niitä tuntuu löytyvän yli ja alle satasen monenlaista mallia?
 
Mitäs muuta tuolle Debut III:lle olisi tehtävissä? Se levymattohan on ainakin semmonen höyhenenkevyt riekale mikä pyörii lattialla joka levynvaihdon jälkeen :)

Huopamatot on about samaa kamaa kaikki. Jos päivitystä haluat, niin kokeile sitä akryylistä levylautasta. Sulla taitaa olla nyt se peltinen siinä soittimessa?
 
Saikohan Debuttiin jotain tassupäivityksiä? Joka tapauksessa soittimen eristäminen paremmin alustasta voisi olla yksi asia jolla etsiä mahdollista parannusta (paras olisi tietysti saada se omalle telineelleen seinälle).
 
Tosin rasiapäivityksen jälkeen itse panostaisin ihan ensimmäisenä phono-asteeseen.

Karlsson: Huopamatot on about samaa kamaa kaikki. Jos päivitystä haluat, niin kokeile sitä akryylistä levylautasta. Sulla taitaa olla nyt se peltinen siinä soittimessa?
 
Saikohan Debuttiin jotain tassupäivityksiä? Joka tapauksessa soittimen eristäminen paremmin alustasta voisi olla yksi asia jolla etsiä mahdollista parannusta (paras olisi tietysti saada se omalle telineelleen seinälle).
 
Tosin rasiapäivityksen jälkeen itse panostaisin ihan ensimmäisenä phono-asteeseen.
 
Joo, tuo matto on lähinnä vaan käyttömukavuusjuttu. Kun se on niin ohut ja kevyt ja sähköinen niin se lentää lattialle joka levynvaihdon yhteydessä.
 
Akryylinen on toki ihan nätti, mutta toisaalta satasen juttu sekin. En tiedä onko se ihan nyt ihan se hinta minkä siitä levymaton lentämättömyydestä oon valmis maksamaan. Tai kun just reilu satanen menee äänirasiaan ja siihen vastapainoon, niin ehkä joku budjettiratkaisu tuohon käyttömukavuuteen houkuttaisi nyt enemmän.

slowdive: Joo, tuo matto on lähinnä vaan käyttömukavuusjuttu. Kun se on niin ohut ja kevyt ja sähköinen niin se lentää lattialle joka levynvaihdon yhteydessä.
 
Akryylinen on toki ihan nätti, mutta toisaalta satasen juttu sekin. En tiedä onko se ihan nyt ihan se hinta minkä siitä levymaton lentämättömyydestä oon valmis maksamaan. Tai kun just reilu satanen menee äänirasiaan ja siihen vastapainoon, niin ehkä joku budjettiratkaisu tuohon käyttömukavuuteen houkuttaisi nyt enemmän.
 
Korkki- tai kumimatto pysyy paremmin paikallaan. Tosin tosihifistihän rakastaa diy-innovaatioita, joten mitäs jos etsisit hyvin ohutta jumppamattoa tai vastaavaa ja leikkaisit siitä oikean kokoisen lätkän? Mulla on yksi ihan tehdastekoinen aika hinnakas soitin, jossa matto on about tuollaista materiaalia.
 
Liian paksua materiaalia ei kuitenkaan kannata käyttää, koska debutissa ei ole muistaakseni varren korkeussäätöä eli varsi ja sitä kautta neula voi jäädä vähän huonoon kulmaan.

Karlsson: Korkki- tai kumimatto pysyy paremmin paikallaan. Tosin tosihifistihän rakastaa diy-innovaatioita, joten mitäs jos etsisit hyvin ohutta jumppamattoa tai vastaavaa ja leikkaisit siitä oikean kokoisen lätkän? Mulla on yksi ihan tehdastekoinen aika hinnakas soitin, jossa matto on about tuollaista materiaalia.
 
Joo, totta. Vähän epäilyttää saako itse (mun taidoilla ja työkaluilla) siistiä, mutta eihän sitä yrittänyttä laiteta. Kyllähän sen tietää, ettei asian kanssa pysty elämään jos matto on niinku eskarilaisten askartelukerhosta, mutta toki se materiaali ratkasee siinäkin että saako laidoista siistit. Tai oishan nuita rikkinäisiä levysoittimia tietenki kirpparit ja torit väärällään, että jos sellaisesta kumimaton ottaisi ja koittaisi saada pari senttiä laidoista pois. Olisi sentään keskireikä siisti :)
 
Liian paksua materiaalia ei kuitenkaan kannata käyttää, koska debutissa ei ole muistaakseni varren korkeussäätöä eli varsi ja sitä kautta neula voi jäädä vähän huonoon kulmaan.
 
Joo näin se on, ja tuo uus rasia on muutenkin vanhaa korkeempi niin aika ohut sen pitäisi kyllä olla.

Joskus muistan nähneeni jossain nahkaisen levymaton. Ei varmaan kallis olisi edes teetettynä jos jossain ammattilaisella leikkauttaa sopivasta nahanpalasta oikeankokoisen ympyrän?

Levymatot on kyllä sellainen kitaroiden puut-luokan aihe. Mulla on SL-1200 kopiossa korkista tehty matto ja se on kyllä ihan hyvä ollut, ei kankaisissakaan sikäli mitään vikaa ole mutta keräävät pölyä aika helposti kannenkin kanssa kun eivät mitään ilmatiiviitäkään ole.

Bullitt: Joskus muistan nähneeni jossain nahkaisen levymaton. Ei varmaan kallis olisi edes teetettynä jos jossain ammattilaisella leikkauttaa sopivasta nahanpalasta oikeankokoisen ympyrän?
 
Ite oon hommannu nahkaisen levymaton Gtieltä ja ollu oikeen tyytyväinen: http://gtie.com/en/products/leather … llection/witched-platter-mat?id=164

Ikealla näyttää olevan tuollaista uutta(?) NORNÄS -nimistä lokerikkoa, mikä taitaisi LP-levyille olla ihan hyvä. Muuten Expedit/Kallax -mitoissa, mutta ainakin mun silmään parempaa on takaseinä ja jalakset. Eihän se paljoa levyjä tuo ylemmäs, mutta itseä ainakin lappeellaan olevassa Expeditissä ärsyttää se alarivi, kun saa aina lattialla möyriä kun sieltä koittaa levyjä katsella.
 
Lieköhän myös kestävämpi kun on ihan oikeaa puuta. Maalaus/petsaushommiin tosin joutuisi, koska on pintakäsittelemätön.
 
Onko kellään käytännön kokemuksia?
 
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00280939/
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/40280937/

slowdive: Ikealla näyttää olevan tuollaista uutta(?) NORNÄS -nimistä lokerikkoa, mikä taitaisi LP-levyille olla ihan hyvä. Muuten Expedit/Kallax -mitoissa, mutta ainakin mun silmään parempaa on takaseinä ja jalakset. Eihän se paljoa levyjä tuo ylemmäs, mutta itseä ainakin lappeellaan olevassa Expeditissä ärsyttää se alarivi, kun saa aina lattialla möyriä kun sieltä koittaa levyjä katsella.
 
Lieköhän myös kestävämpi kun on ihan oikeaa puuta. Maalaus/petsaushommiin tosin joutuisi, koska on pintakäsittelemätön.
 
Onko kellään käytännön kokemuksia?
 
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00280939/
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/40280937/
 
Itsekin näitä katsellut. Mun mielestä ovat parempia kuin Kallax, koska takaseinä ja aito puu. Itse pidän myös siitä, että ovat pintakäsittelemättömiä, mutta ajattelin kuitenkin laittaa vähän läpikuultavaa luonnonvalkoista päälle.

Mistähän muuten johtuu että vinyylisinkkujen keskireikä on LP-levyjä suurempi? Voisiko kyse olla vain siitä että isommalla reiällä olevia levyjä on ollut helpompi käyttää jukebokseissa?

Bullitt: Mistähän muuten johtuu että vinyylisinkkujen keskireikä on LP-levyjä suurempi? Voisiko kyse olla vain siitä että isommalla reiällä olevia levyjä on ollut helpompi käyttää jukebokseissa?
 
Nimenomaan kai niin. Jukeboksi-sinkut ovat isolla reiällä. On mulla läjä 7" sinkkuja, joissa on pieni reikä. Niistä saa napsautettua usein sitten sellaisen isomman reiän, eli niissä on melkein kuin katkoviivat.

Siis nyt tyhmää kysymystä:
Mitä erilaisia soittimia on tekniikaltaan, eli siis suoraveto yms. Ja mitä eroa näillä on?

reaper666: Siis nyt tyhmää kysymystä:
Mitä erilaisia soittimia on tekniikaltaan, eli siis suoraveto yms. Ja mitä eroa näillä on?
 
Hihnaveto, välipyöräveto, suoraveto. Moottori toimi savikiekkosoittimissa jousella, myöhemmin sähkömoottorilla.
 
Etuja vetoratkaisuin on hiukan hankala listata, koska kullakin on puolensa. Välipyöräveto on tosin ns. huonoimpana kadonnut. Jos niitä jossain onkin, ovat ne laadullisesti '70-lukua, siis 1870-lukua.
 
Hihnavetoa kehutaan värinättömäksi, koska hihna imee moottorin hurinat. No periaatteessa kyllä, jos moottori on kotelon ulkopuolella ja eri pöydällä massiivisella betonilattialla...
 
Suoravetolaitteessa levylautanen on - hieman oikoen - osa moottoria. Hihnavetohifistien mielestä suoravetoinen on suoraan s**tanasta, koska moottorin möykkä (rumble) on sietämätöntä. Juttu on tosin pääosin laakeroinnin ongelma (ja koskee ihan kaikkia levareita), joten me kuolevaiset puurokorvat emme pienistä välitä.
 
Äänivarsista kysyt seuraavaksi, joten lyhyesti: kolme tyyppiä. Suora, S ja lineaarinen. Lineaarinen vaatii erillisen moottorin ja ohjauksen, joka osaa siirtää äänivartta vinyylin raidan suuntaisesti. Monimutkaisin rakenteeltaan, vaikkeivät muutkaan itse asiassa ihan simppeleitä ole. Ässän ja suoran erot ovat sinänsä termeillä leikkimistä meille muille mutta jälleen rakkaat hifistelijät kuuluvat toiseen tai toiseen leiriin. Varsia voi liikuttaa ylös ja alas, tasapainottaa eri rasioille sopivaksi ja niistä voi säätää antiskatingia, jottei varsi tunge itseään levyltä ulos (fysiikkaa). Siis paremmissa härveleissä. Roskisvehkeissä neulapainokin voi olla kiinteä.
 
Äänirasioita on liikkuvakelaisia (MC) ja liikkuvalla magneetilla (MM). Ensimmäisistä ei voi vaihtaa itse neulaa kuin joissain aivan poikkeustapauksissa ja niitten ulostulotaso on MM:ään verrattuna pieni. Siksi etuaste on hiukka erilainen molemmille.
 
Neuloja on noin kolmenlaisia: pyöreitä (usein halvin), elliptisiä eli soikeita (variaatioineen) ja erikoisuutena isiöitten soittamiseen tarkoitettuja hmm, sanotaan vaikka haarukoita. Raita onkin harjanne eikä monttu levyssä.
 
Olen nähnyt kuvia lasersoittimesta, jossa neula on kolmisäteinen laser. Valo voi lukea raitaa paikasta, joihin neula ei osu. Siten levyn kulumisen ei pitäisi kuulua toistossa. Varsin arvokkaita härveleitä, valmistusmäärät pieniä.
 
RIAA-korjaimesta kannattaa hiukan lukea muualta mutta perusidea on, että vinyyli ei pysty toistamaan kaikkia taajuuksia samoin. Siksi toistoa pitää korjata. Jopa eri levyn osat kuulostavat erilaisilta (taas sitä fysiikkaa), joten hyvä kaivertaja voi suositella kappaleille sopivia kohtia levystä. Nyansseja mutta kunhan tuli mainituksi.
 
Jos into on mennä detaljitasolle, levysoittimista löytyy oikeita tieteellisiä tutkimuksia ja hirveästi tietoa eri jutuista. Kyykkeli päälle ja etsimään. Kannattaa kuitenkin hiukan varoa uskomasta ihan kaikkia leirisotien julistuksia.
 
Hifipuolta sivuten, kuulin tällaisesta kaverilta. Jos olet Aito Oikea HiFisti, tämä on ihan pakko hankkia - jo jouluksi!
(Ei, en edes kuvittele tämän vaikuttavan mihinkään. Täyttä soopaa tonnilla.)
 
http://www.enjoythemusic.com/magazine/equipment/0404/audioharma.htm

ituvirtanen: Hihnaveto, välipyöräveto, suoraveto. Moottori toimi savikiekkosoittimissa jousella, myöhemmin sähkömoottorilla.
 
Etuja vetoratkaisuin on hiukan hankala listata, koska kullakin on puolensa. Välipyöräveto on tosin ns. huonoimpana kadonnut. Jos niitä jossain onkin, ovat ne laadullisesti '70-lukua, siis 1870-lukua.
 
Hihnavetoa kehutaan värinättömäksi, koska hihna imee moottorin hurinat. No periaatteessa kyllä, jos moottori on kotelon ulkopuolella ja eri pöydällä massiivisella betonilattialla...
 
Suoravetolaitteessa levylautanen on - hieman oikoen - osa moottoria. Hihnavetohifistien mielestä suoravetoinen on suoraan s**tanasta, koska moottorin möykkä (rumble) on sietämätöntä. Juttu on tosin pääosin laakeroinnin ongelma (ja koskee ihan kaikkia levareita), joten me kuolevaiset puurokorvat emme pienistä välitä.
 
Äänivarsista kysyt seuraavaksi, joten lyhyesti: kolme tyyppiä. Suora, S ja lineaarinen. Lineaarinen vaatii erillisen moottorin ja ohjauksen, joka osaa siirtää äänivartta vinyylin raidan suuntaisesti. Monimutkaisin rakenteeltaan, vaikkeivät muutkaan itse asiassa ihan simppeleitä ole. Ässän ja suoran erot ovat sinänsä termeillä leikkimistä meille muille mutta jälleen rakkaat hifistelijät kuuluvat toiseen tai toiseen leiriin. Varsia voi liikuttaa ylös ja alas, tasapainottaa eri rasioille sopivaksi ja niistä voi säätää antiskatingia, jottei varsi tunge itseään levyltä ulos (fysiikkaa). Siis paremmissa härveleissä. Roskisvehkeissä neulapainokin voi olla kiinteä.
 
Äänirasioita on liikkuvakelaisia (MC) ja liikkuvalla magneetilla (MM). Ensimmäisistä ei voi vaihtaa itse neulaa kuin joissain aivan poikkeustapauksissa ja niitten ulostulotaso on MM:ään verrattuna pieni. Siksi etuaste on hiukka erilainen molemmille.
 
Neuloja on noin kolmenlaisia: pyöreitä (usein halvin), elliptisiä eli soikeita (variaatioineen) ja erikoisuutena isiöitten soittamiseen tarkoitettuja hmm, sanotaan vaikka haarukoita. Raita onkin harjanne eikä monttu levyssä.
 
Olen nähnyt kuvia lasersoittimesta, jossa neula on kolmisäteinen laser. Valo voi lukea raitaa paikasta, joihin neula ei osu. Siten levyn kulumisen ei pitäisi kuulua toistossa. Varsin arvokkaita härveleitä, valmistusmäärät pieniä.
 
RIAA-korjaimesta kannattaa hiukan lukea muualta mutta perusidea on, että vinyyli ei pysty toistamaan kaikkia taajuuksia samoin. Siksi toistoa pitää korjata. Jopa eri levyn osat kuulostavat erilaisilta (taas sitä fysiikkaa), joten hyvä kaivertaja voi suositella kappaleille sopivia kohtia levystä. Nyansseja mutta kunhan tuli mainituksi.
 
Jos into on mennä detaljitasolle, levysoittimista löytyy oikeita tieteellisiä tutkimuksia ja hirveästi tietoa eri jutuista. Kyykkeli päälle ja etsimään. Kannattaa kuitenkin hiukan varoa uskomasta ihan kaikkia leirisotien julistuksia.
 
Hifipuolta sivuten, kuulin tällaisesta kaverilta. Jos olet Aito Oikea HiFisti, tämä on ihan pakko hankkia - jo jouluksi!
(Ei, en edes tämän vaikuttavan mihinkään. Täyttä soopaa tonnilla.)
 
http://www.enjoythemusic.com/magazine/equipment/0404/audioharma.htm
 
Kiitos!
 
Mulla tällänen soitin käytössä:
http://www.vinylengine.com/library/pioneer/pl-640.shtml
 
Eli tähän on bestiä kun suoraveto ja suora varsi.

ituvirtanen:
 
Äänivarsista kysyt seuraavaksi, joten lyhyesti: kolme tyyppiä. Suora, S ja lineaarinen. Lineaarinen vaatii erillisen moottorin ja ohjauksen, joka osaa siirtää äänivartta vinyylin raidan suuntaisesti. Monimutkaisin rakenteeltaan, vaikkeivät muutkaan itse asiassa ihan simppeleitä ole. Ässän ja suoran erot ovat sinänsä termeillä leikkimistä meille muille mutta jälleen rakkaat hifistelijät kuuluvat toiseen tai toiseen leiriin. Varsia voi liikuttaa ylös ja alas, tasapainottaa eri rasioille sopivaksi ja niistä voi säätää antiskatingia, jottei varsi tunge itseään levyltä ulos (fysiikkaa). Siis paremmissa härveleissä. Roskisvehkeissä neulapainokin voi olla kiinteä.

 
Kiitos viihdyttävästä tekstistä. Tartun sen verran, ja olkoon vaikka avuksi jutun jatkojalostamisessa, että äänivarsissa laakerointi aiheuttanee enemmän keskustelua kuin varsiputken muotoilu. Siihenkin väliin pääsee vielä varren pituudella spekulointi, joka taas liittyy neulan levylle "piirtämään" geometriaan.