Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pari random kommenttia eräältä, joka ei aktiivisesti seuraa Metallican touhuja.
 
Ensinnäkin tuosta 3 minuutin näytetsipaleesta.
 
Ei mitenkään pahalta kuulostava, enemmän terää ja energiaa kuin mitä Metallican levyillä on kuultu aikoihin. Mikä on hyvä juttu. Mutta toisaalta ei kuulostanut myöskään minun nuoruuteni Metallicalta. Enemmän kuulosti jonkun Slayerin 80-luvun platan ylijäämäraidalta. Ja joo, kyllähän siinä alussa oli ripaus She-Wolfiakin... X)
 
Ja kun kerran Cliff Burtonin merkitys bändille näyttää palanneen taas keskusteluihin:
 
Minä näkisin sen (edelleen) Cliffin merkityksen olleen nimenomaan siinä, että hän oli bändin ainoa musiikin teoriaa yhtään opiskellut ja osaava. Hänen vaikutuksensa näkyin enemmän biisien rakenteissa, harmonioissa, sointukuluissa ja sävellajisuhteissa kuin jossain irtoriffeissä.
 
Ohessa muutama sitaatti Kirk Hammettilta Guitar Worldin elokuun numerosta 2014. Kertovat aika hyvin kuinka eri tasolla Cliffin osaaminen oli muuhun bändiin verrattuna:
 
"GW: You guys made a pretty serious jump in songwriting and style between Kill 'Em All and Ride the Lightning. Lars has said that Cliff Burton was an important force in pushing Metallica in this new progressive direction. What was your experience like working with Cliff during this time?
 
KH: Cliff was a total anomaly. To this day, I'm still trying to figure out everything I experienced with him. He was a bass player and played like a bassist. But, fucking hell, a LOT of guitar sounds came out of it. He wrote a lot of guitar-centric runs. He always carried around a small acoustic guitar that was down tuned. I remember one time I picked it up and was like, 'What is this thing even tuned to, like C?' He explained hat he liked it because he could really bend the strings. He would always come up with harmonies on that acoustic guitar. I would be sitting there playing my guitar and he'd pick up his bass and immediately start playing a harmony part. And he would also sing harmonies. I remember the Eagles would come on the radio and he would sing all the harmony parts, never the root."
 
"KH: He (Cliff Burton) wrote that 'Creeping Death' harmony part and the harmony in the intro to 'Ride the Lightning'. He even helped me with a lot of the harmony stuff I played in the solo to 'Ride the Lightning'. I remember, I thought he'd just grab a bass and show me. But no, he had me write out all the notes in my solo on a piece of paper. Then he grabbed a pencil and went through and notated it. 'If you're playing E, then G, then A, then C...' I'm looking at him, like WHAT? But I took the paper and worked it all out. And you know what? It was perfect."
 
Ja puhuen näin klasarimuusikon näkökulmasta: Ainakin minun korviini Cliff Burtonin vaikutus on korviinkuultava ja aivan järkyttävän iso Cliffin aikaisten levyjen ja kaikkien myöhempien Metallica-levyjen välillä, nimenomaan äänenkuljetukseen, sointukäännöksiin ja harmonioihin liittyvissä seikoissa. Myöhempien levyjen sävelkieli on niin paljon yksiulotteisempi ja latteampi, että eroa on kuin yöllä ja päivällä. Yleensä jokin perusfemmariffi johon vähän Iommi-tyylisiä trillejä päälle, siitä se lähtee. Akustiset/instrumentaaliset jututkin perustuvat yllätyksettömiin vakkarisointuihin.
 
The Call of Ktulun tai Orionin veroisia sinfonisia metallieepoksia Burtonin jälkeiseltä Metallicalta on ollut turha kuvitellakaan tulevan. Niiden rakentaminen edellytti syvempää musikaalisuutta ja muusikon taitoa kuin kenelläkään muulla bändissä oli.