Yleistä keskustelua musiikista ›

Epämuusikko: Blues ja funk on kaksi sanaa joita en voi peräkkäin mainittuna sietää milliäkään. Voisin linkittää tähän ysärillä tehtyä suomalaista tinkimätöntä käsityötaitoa aikansa huippusoundeilla, mutta en sitä tee.
 
+ Kemin lumilinnan jamit mainittu :D Kemi on yllättävän hieno musiikkikaupunki, blues-skenensä on aktiivista, semmoista se joskus on.
 
Hämmästyttävää. Olen kerran haaksirikkoutunut yhdeksi iltapäiväksi Kemiin työmatkalla ja jotenkin jäi kuva että se koostui marketista jonka ympärille oli laajenevana kehänä rakennettu omakotitaloja. Hyvä Kemi!

qal: Hämmästyttävää. Olen kerran haaksirikkoutunut yhdeksi iltapäiväksi Kemiin työmatkalla ja jotenkin jäi kuva että se koostui marketista jonka ympärille oli laajenevana kehänä rakennettu omakotitaloja. Hyvä Kemi!
 
Mun käsitys Kemistä on, että sinne on vuosisadan alussa kaavoitettu aivan liian optimistisesti Vallilan Mäkelänkadun levyisiä viisikaistaisia bulevardeja jättimäistä kasvua varten, ja silti lopulta Oulu paahtoi ohi pohjoisemman Suomen keskuksena. Onko edes sattumaa, että Sonatat ja Oodinit *hailaavat* samasta taajamasta?

Gritsen: Jos SRV - Scuttle Buttin':sta ottaa pois sen toistuvan nopean lickin, tuloksena on hirvein-ikinä blues-funk isäjam, joka on tylsillä soittajilla jo äidinmaidossa. Just tällä hissimusiikkitavalla soitetun blueskierron kuulee kuulee joka Streetbarin ja Kemin lumilinnan jameissa, ja tulee vaivaantunut olo.
 
Offtopic, en muuten vihaa artistia, mutta eikö SRV ole aika käänteistä bluesia? En normaalisti välitä tippaakaan cultural appropriationista, mutta mielestäni kymppitonnin kitaroilla koreissa lava-asusteissa suhteellisen hilpeetä taituruushumppaa soittava valkoinen ihminen on lähempänä country-artistia kun bluesia. Etsikää vain googlen kuvahausta "slave owner" ja katsokaa, minkä näköisiä tyyppejä tulee.
 
Ei se oo vaikka vähän rasittava show-mies välillä olikin. Sulla on vaan rajoittuneet käsitykset, ajelihan T-Bone Walkerikin Cadillacilla. Puuvillapellot ovat soo last season. Eikä SRV:n kitarat mitään kalliita olleet, jollain Tokaillakin rämpytteli ja tohon aikaan joka ukolla oli viiskytluvun Strato.

I WILL STAY : Hurriganes .
 
Juuri nyt joku toivoi tuota Radio Suomessa.
Eli onko tuon muka paras Hurri biisi ? Ei voi olla totta.
Miten joku voi kuunnella noin vetelää ja masentavaa uikutusta?
Hurrikanesilla on kaikki muut hyviä mutta tuo on oksettava.
Myös muiden esittämänä. Vatsinkin alkuperäinen.
Hurrit on ihan ok mutta jotenkin sietämätön on tuon sävelkulku.

Dave Dangerous: I WILL STAY : Hurriganes .
 
Juuri nyt joku toivoi tuota Radio Suomessa.
Eli onko tuon muka paras Hurri biisi ? Ei voi olla totta.
Miten joku voi kuunnella noin vetelää ja masentavaa uikutusta?
Hurrikanesilla on kaikki muut hyviä mutta tuo on oksettava.
Myös muiden esittämänä. Vatsinkin alkuperäinen.
Hurrit on ihan ok mutta jotenkin sietämätön on tuon sävelkulku.
 
I will phone your mother and ask her if I can marry you

Massapsykoosi toimii. Mutta ei tehdä tästä toista Hurriganes-ketjua, yhdessäkin on tarpeeksi kestämistä.

R.I.P Cisse!!!!
 
E: Ja Pekka kans!

Eminem - No Love. Heti kun Lil Wayne avaa suunsa, on koko biisi pilalla. Tympeää monotonista käninää, eihän tuolla ole edes minkäännäköistä flowta räppäämisessään.

Lynyrd Skynyrdin Simple man. Ei hitto mitä idiotismin ylistämistä.
 
Jotenkin pitäs kuitenkin yrittää kuunella monenlaista musaa. Niin ainakin luki yhdessä oppaassa, jonka luin, ku alotin basson soittamisen. Ehkä, kun on perustelu, miks joku on paskaa, sitä saa sitten sanoa paskaksi.

Zed: Poskiontelosoundin pohjalta luulin Olavi Uusivirraksi, mutta sittemmin kuulin esittäjän olevan jokin Mikro-Mikko tai vastaava. Kappaleen kertosäkeessä ärjähdellään "Olisitko mun", jota seuraa häntänä monen tahdin ajan jatkuva "oijjoi, oijjoijjoi, oijjoi". Tiedän kyllä etteivät rakenteeltaan huolitellut ja painokkaat tekstit ole tämän päivän popmusiikissa arvossaan, mutta sitä saatanan perkeleen voivotusta on valehtelematta puolet kappaleen kestosta.
 
Onkoha se joku kosto, ku ainaki suomirokki lienee melkein aikojen alusta asti ollut jonkinsortin melankoliaa? Ei tartte kuunella sitä, kuha oppii vaa voivottelemaan, ni on asian ytimessä heti.

Cutting Crew: I just died in your arms tonight
 
Ei kulje ei tippaakaan. Kappale, josta koettaa löytää jotain, johon tarttuisi, mutta ei löydy.
Ja tuo sanoitus - "kuolin käsivarsillesi". Makaaberia.

Calliope: Cutting Crew: I just died in your arms tonight
 
Ei kulje ei tippaakaan. Kappale, josta koettaa löytää jotain, johon tarttuisi, mutta ei löydy.
Ja tuo sanoitus - "kuolin käsivarsillesi". Makaaberia.
 
Luulin, että se on sotabiisi, että kuolin aseisiisi?

Calliope: Cutting Crew: I just died in your arms tonight
 
Ei kulje ei tippaakaan. Kappale, josta koettaa löytää jotain, johon tarttuisi, mutta ei löydy.
Ja tuo sanoitus - "kuolin käsivarsillesi". Makaaberia.
 
Se on radion pilaama ja muutenkin vaisu biisi. mutta tsekkaa sitä levyllä edeltävä Fear of Falling. Upea!
 
https://www.youtube.com/watch?v=lcqu0Jrq_wU

Hermannin Olli näki siinä biisissä silti jotain sisältöä, kun otti sen laulu- ja soitinyhtyeensä ohjelmistoon: https://www.youtube.com/watch?v=1dFdv712wFQ
 
Tiedän, tälle on toinenkin ketju. Mutta kuuluu tää tännekin, eipä onneks vaan törmää tahatta tuohon radiossa.

Se Claptonin live unplugged versio Laylasta...semmosta ihme hymistelyä ja fransisgoyamaista akkarin hiblausta.
Eipä sitä alkuperäistäkään kyllä jaksa kuunnella mutta toi veto saa aikaiseksi vatsanväänteitä

Epämuusikko: Blues ja funk on kaksi sanaa joita en voi peräkkäin mainittuna sietää milliäkään.
 
No tämä, todellakin! Onneksi en ole ainoa.
 
Mutta Cläbän akustisessa Laylassa ei ole mitään vikaa. Kitarasoolossa tosin ei ole päätä eikä häntää, luulisi mestarikitaristin saavan enemmän substanssia tulkintaansa.

Kefiiri: .....
 
Mutta Cläbän akustisessa Laylassa ei ole mitään vikaa..
 
On. Se on sietämätön. '....got me on my knees...' Räddädäddädää

qal: Se Claptonin live unplugged versio Laylasta...semmosta ihme hymistelyä ja fransisgoyamaista akkarin hiblausta.
Eipä sitä alkuperäistäkään kyllä jaksa kuunnella mutta toi veto saa aikaiseksi vatsanväänteitä
 
Orkkiksesta pidän. Unplugged on hieman tekemällä tehty. no, tuommoista se mollifox on.

Se joku saksalainen pop-hitti 80-luvun alusta. Komppi on reipasta hölkkää, jonka päälle amatöörimäiseltä kuulostava naislaulaja mäjästää lapsellista duurimelodiaa rumalla saksalla että "Äune öune liechten rausch!".