'Ongelmana' on seuraava: Vaikka tekniikka ja kaikki on kehittyny jonkin verran tässä vuosien saatossa kitaraa soitellessa, niin yks juttu tuppaa ärsyttämään. Kun soittelee esim. nytten jotain vanhoja biisejä, niin ne menee yhtälailla päin ***ua ku aina ennenkin. Uudet biisit menee niin hienosti kun ko. tasolla pystyy soittelemaan, mutta aina kun kehittyy, niin ei uutta osaakkaan soveltaa enään vanhaan. Eipä tämä nyt paha ongelma ole ja hullulla jauhamisellahan siitä selviäisi, mutta jee ei oikein jaksais, kun työmäärä tuntuu kohtuuttomalta. Miten muilla? Jaksatteko tsempata vuosien takaisten ongelma-biisien kanssa? (Toki vastaavasti ennen hyvin soitetut biisit menee edelleen yhtä hyvin, mutta sehän on selviö.) No chiefs, all indians. |
Kyllä sitä tulee joitain vanhojakin juttuja joskus harjoiteltua, kun eivät aikanaan ole onnistunut. Minulla usein käy niin, että rupean soittamaan jotain vanhaa juttua, joka ei ennen ole onnistunut. Ja kas kummaa, tulee reaktio "onpas tämä helppo". Riippuu tietysti mitä harjoittelee... "Älä koskaan soita niin nopeasti kuin pystyt, opettele soittamaan niin nopeasti ettei tarvitse soittaa niin nopeasti kuin pystyy" |
marke-
Skebaristi