Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Dinesh: Täällä jo muutamaan kertaan mainittu The End of This Chapter on itsellekin se Sonatan paras biisi.
 
Hep! &#032 &#032

Olisko jollain kiinnostusta noihin sontan live dvd:eisiin. Olis hyväkuntoisena ja ylimääräisenä molemmat.

Saas nähdä tuleeko tällä(kään) kertaa enemmän poweria ja vähemmän häröilyä (tyyliin X Marks The Spot)...

666. viesti.
 
Jatkakaa.

Jeszse: 666. viesti.
 
Jatkakaa.
 
Jos sinulla ei ole mitään oikeaa sanottavaa älä turhaan vastaa toisten kirjoituksiin. Täysin turhat yhden tai kahden sanan kommentit poistetaan.

carnation: Jos sinulla ei ole mitään oikeaa sanottavaa älä turhaan vastaa toisten kirjoituksiin. Täysin turhat yhden tai kahden sanan kommentit poistetaan.
 
Sääntöbotti strikes again

Closer to an Animal https://www.youtube.com/watch?v=EN1D5SFw2ZE&feature=youtu.be
 
Biisilistaa ym. http://www.sonataarctica.info/news/ … l-released-album-tracklist-revealed

Aivan hirveätä skeidaa ollut Jani Liimataisen lähdön jälkeen, ja on edelleenkin.

Joo. Sonatasta on nopeasti tulossa Suomen AC/DC. Onkohan jo viides vai kuudes levy putkeen samoja biisejä?

Olenko ainut jonka mielestä Sonata muuttui tosiaankin vähän liikaa musiikillisesti Liimataisen lähdön myötä? Ihan kuin bändi olisi jotenkin hukassa sen "oman" soundin löytämisessä. Etenkin kun otetaan huomioon että alunperin Stratovarius oli suuri esikuva ja sen aloittamaa powermetallilinjaa yritettiin enemmän/vähemmän jäljitellä. Ja sitten saivatkin päähänsä että "hei nyt riittää poweri, yritetäänpäs tehdä jotain muuta"... Ikään kuin pakolla pitäisi tehdä pesäeroa siihen powermetalli-Sonataan. Yrityksen ja erehdyksen kautta vaikkapa progevaikutteilla;). Vaihtelevin (uskaltaisiko sanoa että enimmäkseen huonoin) tuloksin. Muutama ok biisi siellä täällä kyllä ollut ajan mittaan mutta sellaista kunnon ehjää Silence-tyyppistä levykokonaisuutta ei pahemmin ole meikäläisen mielestä tullut pitkään aikaan.

Regalis Apertura: Olenko ainut jonka mielestä Sonata muuttui tosiaankin vähän liikaa musiikillisesti Liimataisen lähdön myötä? Ihan kuin bändi olisi jotenkin hukassa sen "oman" soundin löytämisessä. Etenkin kun otetaan huomioon että alunperin Stratovarius oli suuri esikuva ja sen aloittamaa powermetallilinjaa yritettiin enemmän/vähemmän jäljitellä. Ja sitten saivatkin päähänsä että "hei nyt riittää poweri, yritetäänpäs tehdä jotain muuta"... Ikään kuin pakolla pitäisi tehdä pesäeroa siihen powermetalli-Sonataan. Yrityksen ja erehdyksen kautta vaikkapa progevaikutteilla;). Vaihtelevin (uskaltaisiko sanoa että enimmäkseen huonoin) tuloksin. Muutama ok biisi siellä täällä kyllä ollut ajan mittaan mutta sellaista kunnon ehjää Silence-tyyppistä levykokonaisuutta ei pahemmin ole meikäläisen mielestä tullut pitkään aikaan.
 
Bändien muuttuminen sekä kehittyminen musiikillisesti on aina toivottavaa ja lähes väistämätöntä, mutta Sonatan muuttuminen ei ole ollut sellainen toivottava suunta. Nyky-Sonata on aivan liian kevyttä ja ponnetonta, kitarat ovat jossakin synamattojen ja Kakon surkean englannin lausumisen alla.

Muuten Imperiumin laudalla oli joku kiteyttänyt mielestäni hyvin Sonatan nykytilanteen:
 
"Toinen ongelma on se, että paistaa aika vahvasti läpi että Sonata ei ole se mitä Kakko aidosti haluaisi tehdä vaan tekee ns. power metal -kappaleita ainoastaan, koska bändi on hänen työ. Samaten siinä missä Kakon "hörhöys" on osittain bändin suurin vahvuus, se saattaa olla myös suurin heikkous. Alussa koko Sonatan taika oli siinä, että sävellyksissä ja sanoituksissa oli persoonallisia ratkaisuja perinteiseen heavy- tai power metal formaattin upotettuna jopa lajityypin suuruuksin verrattuna, mutta metsään lähdettiin menemään siinä vaiheessa kun tämä "persoonallisuus" alkoi saada itse biisejä suuremman roolin. Sonatan kirjassahan Kakko itsekin myöntää, että haluaa kapinoida kaikkia metal- ja power metal -kliseitä vastaan. Kun sivusta seuraa mitä tästä kapinoinnista voi seurata, niin siitä vaan lisää kapinoimaan valkoisten vaatteiden, fritsuliinojen ja tekotaiteellisten progebiisien kanssa jos haluaa takaisin päivätöihin ja musiikista harrastuksen."
 
Niin totta. Kuin omasta näppiksestä kirjoitettua;)...

Mua kyllä ärsyttänyt aina tuo Kakon ulkonäkö ja vaatetus. On vähän niin kuin Kärtsy Hatakan ja Alice Cooperin nistikauden välimuoto.
 
http://cdn.c.photoshelter.com/img-g … TCBbrMNjY3A/s/500/alice-81-104a.jpg
https://i.ytimg.com/vi/12QNnVoudT0/maxresdefault.jpg

Niin tosiaankin 7. päivä tuli lätty ulos. Kuuntelin sen tuossa äsken, ja jotenkin oli aika hitaasti aukeava. Toki niin oli Pariah's Childkin, joka omasta mielestäni osoittautui kuitenkin kelpo levyksi muutaman kuuntelukerran jälkeen. Singlet kuultua pystyi jo odottamaan minkälainen levy on tulossa, ja sellainen siitä tuli, mitä singleistä voi päätellä. Talvella sitten katsotaan, miten uudet biisit toimii livenä.

On muuten yllättävänkin hyvä levy edellisiin verrattuna. Monipuolinen ja se "wanhempi" Sonata vilahtelee muutamassa biisissä. Progeiluakin löytyy mutta ei niin itsetarkoituksellisesti (kuten esim. Unian tapauksessa).

Sävellyskynä on vain melkoisen tylsä tällä kertaa, todella monta tasapaksua kappaletta joista ei jää mieleen oikein mitään ja todelliset ässämelodiat puuttuvat.
 
Parhaiten toimii nuo jatko-osat eli Caleb-saagan Till Death's Done Us Apart ja tietty se White Pearl, Black Oceans, Pt. II. Etenkin tuo jälkimmäinen kappale kohdasta 4:00 eteenpäin. Kylmiä väreitä. Ei missään nimessä ensimmäisen osan veroinen, mutta tällä levyllä ihan omassa liigassaan.
 
Vaan taas kerran Sonata tuntuu olevan siinä pisteessä, että tyyliä pitäisi muuttaa tai viedä uuteen suuntaan. Pyöritty tovi ympyrää viime levyillä. Unia-tyylin nahanluonti seuraavaksi, kiitos nam. Tai sitten pitäisi vain pystyä säveltämään niitä Don't Say a Word, Gravenimage, The End of This Chapter -tason lauluja.

Melkosta susipaitaheviä. Kylläpä se Cain's Offering on kaikkea sitä mitä tämä bändi ei nykyään enää ole.

Niinpä. On se viimeinkin myönnettävä että Liimataisen lähdön jälkeen ei vaan Kakolla ja kumppaneilla tahdo potku riittää kun tärkein biisintekijä ei enää ole jelppaamassa... Ja kuten aiemminkin täällä ollaan todettu, Kakko luotsasi bändinsä vähän liikaa "ulapalle" kun olisi pitänyt pysytellä rannan tuntumassa. Liikaa Queen-diggailua yms. häröilyä. Mutta mutta... siltikin uudella levyllä on yllättäenkin enemmänkin hyviä hetkiä kuin parilla edellisellä. Ei paras SA-levy muttei se huononkaan imho.