| Aihe: fudista vai suomiklassista? | 1 |
|---|
|
fudis tuntuu olevan sitä valtakunnallisen tv ja radioyhtiön paljon mainostamaa kansansivistystyötä rahvaalle, ylen tarjotessa viihdettä ja sirkushuveja kansalle kernaammin kuin subliimia suomalaista taidemusiikkia sivistyneistölle kun suuri osa arvokkaasta suomalaisesta kulttuuriomaisuudesta ja korkeataiteesta, ylevästä ja pakahduttavalla romanttisella kauneudellaan kohottavasta, ihmismieltä jalostavasta ja sydäntä avartavasta, tahtomisen ulos tajunnasta tunkevasta, älyn mukaisia tahdonliilkeiden vastineita kiihdyttävästä, korkeimman asteisiin psykofyysisiin tiloihin kohottavasta klassisesta suomalaisesta säveltaiteesta lojuu arkistojen ja levystöjen kätköihin unohdettuna valtakunnallisen radioyhtiön tuottamina kantanauhatallenteina joista edes kultivoituneet intellektuellit eivät pääse nauttimaan rahvaasta puhumattakaan. Kernaasti haltioituisin ja lumoutuisin ahti karjalaisen tai kalervo tuukkasen, sulho rannan tai erkki aaltosen ja melartin kuumottavista sinfonioista ja orkesterirunoelmista jos tällaisen kultivoituneen diletantin toiveita kuunneltaisiin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Sä aika epäselvästi ilmaisit olevasi futisfani mutta nauti siitä!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Sä aika epäselvästi ilmaisit olevasi futisfani mutta nauti siitä!
fudiksen kuten kaikkien muidenkin palloilulajien harrastaminen ja pelaaminen edellyttää tahtomista ja olioiden välisten suhteiden tiedoitsemista osaksi toisiinsa, osaksi tiedoitsevan subjektin tahtoon kun taasen klassisen musiikin mestariteosten sanoman syvällinen ymmärtäminen ja vastaanottaminen edellyttää että tiedoitseva subjekti on vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen vaikka musiikki välittömästi tahtoon tunteisiin ja affekteihin vaikuttaakin ja muuttaa ja kohottaa näitä nopeammin kuin kirjallisuus toiseen vireeseen mutta vain siten ettei tahdon liikutusta itseään saa kiihdyttää vaan vain sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana ja minuutemme on irtitemmattu tajunnastamme ollessamme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitseva tiedoitsemisen puhdas subjekti ja objektiivinen äly joka tunkee tahtomisen, olion sinänsä, imiön empiirisen ja metafyysisen sisällyksen ulos tajunnasta ja koemme käsittämättömiä tunteita maailmankaikkeuden suurimpana ihmeenä älyn kirkkaudessa ja musiikin musertavassa emotionaalisessa vaikutuksessa jota ei pop tuota
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Megis on vedossa! Itsehän en potkupelin seuraamisesta osaa innostua, eli vastaus otsakkeeseen: jälkimmäinen. Mieluummin Toivo Kuula kuin nahkakuula.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Megis on vedossa! Itsehän en potkupelin seuraamisesta osaa innostua, eli vastaus otsakkeeseen: jälkimmäinen. Mieluummin Toivo Kuula kuin nahkakuula.
kuulan keskeneräiseksi jäänyt jupiter symphony on heikoimpia ja mitättömimpiä genreensä teoksia mitä suomessa milloinkaan on sävelletty eikä tuolkaista johdannoksi jäänyttä fragmentaarista torsoa pitäisi muutoinkaan milloinkaan edes kutsua sinfoniaksi vaikka sellaiseksi sävellysmuodoksi sitä harhaanjohtavasti musiikkiohjemissa usein kutsutaankin kun ei kyetä erottamaan epätodellisuutta todellisuudesta, jolloin kysymyksessä on psykoosi, tai johtuen siitä että tajunta on immanentti. Saikkolakin on tosi merkittävä ja tuottelias sinfonikko kuulaan verrattuna tyyliaikakausien vedenjakajalla vaikkei hänen postromanttisia, traaginen, tai uusklassisia, mm. Quasi una fantasia e scherzo infernale, sinfonioita uskomatonta mutta totta ihme kyllä koskaan missään ilmeisesti soitetakaan vaikka jopa itse joonas kokkonen mainitsi saikkolan ensimmäisessä la campale symphonyssa olevan sinfoniaksi sopivaa materiaalia. Myös esim. Aaltosen, fougstedtin, karjalaisen ja tuukkasen sinfoniset manifestit nousevat omaan luokkaansa kuulan keskinkertaiseen ja tavanomaisesti orkestroituun ja kumman persoonattomaan ja ideaköyhään yritykseen verrattuna vaikka muuten kuula kuorosäveltäjänä on paljon sibeliustakin merkittävämpi
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Minun mielestä musiikin seuraaminen ei vaadi mitään sivistyneistöön tai eliittiin kuulumista, vaan se onnistuu vaikka betoniraudoittajien kersoilta jos mahdollisuus on olemassa.
Itse en seuraa futista koska ei kiinnosta, mikä voi johtua siitä, että olen todella huono pallopeleissä. Sensijaan musiikki ei vieri yhtä pahasti pakoon kuin pallo.
Pitäisin silti tervetulleena, että esillä voisi olla vahvemmin kansansivistyksellinen näkökulma. Huomaa silti vierailleeni useammankin kerran Iltalehden nettisivulla vaikka meininki ei ole kovin fiksua.
Oma näkökulmani on, että kykenemme samaan aikaan fiksuun ja tyhmään suuntautumiseen. Fiksu vaatii ehkä vähän enempi älyllistä aktiivisuutta. |  megatherium
09.08.2016 03:43:33 (muokattu 09.08.2016 03:49:33) | |
|
se edellyttää kuitenkin jonkinlaisen musiikillisen herätteen saamista esimerkiksi musikaalisilta vanhemmilta, jotka soittavat jotakin instrumenttia tai satunnaisesta levyltä kuullusta teoksesta, joka tuottaa mielihyvää ja nautintoa ja ruokkii kiinnostusta musiikkiin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: se edellyttää kuitenkin jonkinlaisen musiikillisen herätteen saamista esimerkiksi musikaalisilta vanhemmilta, jotka soittavat jotakin instrumenttia tai satunnaisesta levyltä kuullusta teoksesta, joka tuottaa mielihyvää ja nautintoa ja ruokkii kiinnostusta musiikkiin.
Jostain kipinän tarvii. Kipinöitä kuitenkin on joskin klassisen musiikin kipinä saati suomiklassisen ei ole yhtä helposti tarjolla kuin vaikka joku rock kipinä. Itse olen pitänyt elokuvia yhtenä hyvänä tapana kiinnostua musiikista ja jos on ylipäänsä kiinnostunut monipuolisesta musiikista, se luo kiinnostusta myös klassisen suuntaan. | megatherium
10.08.2016 17:51:34 (muokattu 10.08.2016 21:04:38) | |
|
musamies: Jostain kipinän tarvii. Kipinöitä kuitenkin on joskin klassisen musiikin kipinä saati suomiklassisen ei ole yhtä helposti tarjolla kuin vaikka joku rock kipinä. Itse olen pitänyt elokuvia yhtenä hyvänä tapana kiinnostua musiikista ja jos on ylipäänsä kiinnostunut monipuolisesta musiikista, se luo kiinnostusta myös klassisen suuntaan.
ehkä sen suurimman sysäyksen klassisen musiikin mestarien teosten intohimoiseen kuunteluun, sekä näiden teosten musiikillisen sanoman ja informaation reseptioon sain peruskoulun musiikintunneilla, jossa soitettiin levyltä mozartit ja beethoven ja sinne sai tuoda mukanaan itse äänittämiään kasetteja joita kuunneltiin koko luokan kesken haltioituneena ja lumoutuneena.
Jo aiemmin iskä tilasi sekä kevyemmän että klassisen musiikin kokoelmalevyjä postitse ja näiden kuuntelemisesta tarpeeksi nauttittuain sain äiskän ostamaan fazerilta kokonaisia sinfonioiden ym. Levytyksiä ja koin suurimmat hurmion hetket mozartin taivaallisten pianokonserttojen ehtymättömästä kauneudesta.jossain vaiheessa iskä hankki cd soittimen.
Mutta vasta jokin aika sitten sain sysäyksen kaikenkattavaan suomiklassisen kuunteluun kun vastaavasti kiinnostuksein hiipui erään populaarin kansallisromantikkomme musiikkiin johon olin tutustunut jo aiemmin eikä sen musiikillinen ilmaisu enää tyydyttänyt emotionaalisten kokemusten tarvetta, sikäli kun se edes milloinkaan aiemmin oli näin tehnyt, jotta sen olematon ekspressiivinen melodinen kauneus olisi jaksanut kiehtoa enempää.
Länsimaisen taiteen suurimpien nerojen puhtaan ja objektiivisen musiikillisen älyn tuotteet edustavat objektivoidussa tunteessaan ainutkertaista korkeaa musiikillista laatutasoa, johon verrattuna nykyajan rokkipoppi kalpenee monotonisessa jumputuksessaan, säkeistömuotoisissa rakenteissaan ja nyyhkysentimentossaan, yltämättä lähellekään absoluuttisen musiikin ja korkeimman sinfonisen muodon mestarien teosten metafyysisiä syvyyksiä ja laajamuotoisten kompleksisten rakenteiden taidokasta monumentaalista muotoarkkitehtuuria.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: ehkä sen suurimman sysäyksen klassisen musiikin mestarien teosten intohimoiseen kuunteluun, sekä näiden teosten musiikillisen sanoman ja informaation reseptioon sain peruskoulun musiikintunneilla, jossa soitettiin levyltä mozartit ja beethoven ja sinne sai tuoda mukanaan itse äänittämiään kasetteja joita kuunneltiin koko luokan kesken haltioituneena ja lumoutuneena.
Olen samaa mieltä siitä, että peruskoulussa voi saada kipinöitä laajempaa kiinnostusta musiikkiin silmälläpitäen. Jotain sentapaista taisi sattua koulussa, että joku toi levyraatiin jotain punkkia tms. ja opettaja jopa suuttui siitä. Itsellä isovanhemmat kuunteli paljon musiikkia ja siitä sai kipinöitä myös.
Koulussa pyrittiin tarjoamaan myös urheilukipinää. Siinä ei oppi mennyt omalla kohdalla ihan hetimiten perille kovinkaan hyvin. Musiikki oli jotenkin matalamman kynnyksen takana kun siihen ei niin voimakkaasti liittynyt kilpailu.
Musiikissa on kuitenkin omat kynnyksensä ja klassisessa musiikissa vaikkapa keikkailua ajatellen paljonkin kynnystä. Vaikka itse en pelaa fudista, niin lukisin sen etuihin, että varmaan harrastuskavereita löytyisi helpommin kuin klassiseen musiikkiin. | megatherium
11.08.2016 00:39:11 (muokattu 16.08.2016 16:43:09) | |
|
musamies: Olen samaa mieltä siitä, että peruskoulussa voi saada kipinöitä laajempaa kiinnostusta musiikkiin silmälläpitäen. Jotain sentapaista taisi sattua koulussa, että joku toi levyraatiin jotain punkkia tms. ja opettaja jopa suuttui siitä. Itsellä isovanhemmat kuunteli paljon musiikkia ja siitä sai kipinöitä myös.
äidin pianonsoitto saattoi kanssa osaltaan vaikuttaa alitajuisesti siihen että myöhemmin kynnys klassisen musiikin kompleksisten laajamittaisten sinfonisten muotorakenteiden vastaanottamiseen oli matalampi ja siirtyminen kevyestä suomipopista älyllisesti ja emotionaalisesti vaativampaan ja haastavampaan taidemusiikkiin kävi mutkattomammin kun oli tutustunut jo hyvin nuorena pikkupoikana äitinsä soittamaan debussyn claire de luneen, sen sävelien tuudittaessa uneen, soittimen pedaalien ääreen nukahtaen, vaikka tietysti paljon muutakin klassista pianokirjallisuutta kuten chopineja, schuberteja ja mozarteja hän klaveerilla soitti itse sepittämiensä pikku kappaleiden ohessa, kerran jossakin ohjelmassa myös televisiossa ja yritti saada minuakin pianotunneille.
Hän sävelsi muistaaksein myös jarvolan kehaisemia ja sovittamia ? kuoro- ja lastenlauluja sanoittaen ne itse sekä luki ja kirjoitti runoja ja näytelmiä. Vielä muutama vuosi sitten hän esiintyi eräässä tv ohjelmassa näyttämökaverinsa kanssa lukien muurahaisen runoa.
Ehkä näytteleminen oli taideharrastuksista nyt kuitenkin lähinnä hänen sydäntään ja taipumuksiaan, ikään kuin ominta alaansa, alan ammattilaiseksikin maaniteltuna, kun hänestä ei kuitenkaan mitään konserttipianistiakaan tai balettitanssijaa tullut vaikka jälkimmäistäkin hän oli kokeillut mutta jättänyt sikseen varvastossun käyttöön liittyvien ergonomisteknisten haasteiden vuoksi.
Hän sai myös taiteilijalle osoitetun kiitoskirjeen hyvästä yhteistyöstä eräältä keskisuomalaiselta ammattiteatteriltakin.
Taitavasti piirtää ja maalatakin hän osasi, myös laatuunkäypiä akvarelleja (vaikkei maalaustaiteilijana ollut läheskään veljensä vertainen) ja oli aktiivinen kuorossa laulaja ja laulufestivaalien kävijä mm. Bern laulufestivaaleilla sekä etevä, kriitikko kajavankin kehumien lastennäytelmien kirjoittaja ja lapsiryhmän ohjaaja näytelmäkerhossa, josta muuan tunnettu suomalainen ammattinäyttelijäkin on uralleen ponnistanut alunpitäen äidin hyvillä suosituksilla.
Vaikka hän esiintyi melko paljon televisiossa filmien ja tv sarjojen pienehköissä rooleissa(joistakin hän joutui kieltäytymäänkin) ja varsinkin mainoksissa, jonka johdosta monet hänelle tuntemattomatkin ihmiset saattoivat tulla kaupassa juttelemaan kertoen että olivat nähneet hänet jossakin tv ohjelmassa, lienee hänen näyttämöuransa eräs muistettavimpia eräänlaisia kohokohtia kuitenkin ollut calgaryn olympiadit -88?, joihin hänen näyttämökerhonsa, vr näyttämöharrastajat, jonka puheenjohtaja hän oli, valittiin ainoana ryhmänä pohjolasta edustamaan koko pohjoismaista harrastajateatteria ja heidän suomen kielellä esittämänsä samuel beckettin talonpurkajat näytelmä sai paikallisen yliopiston näyttämötaiteen professorilta loistavat arvostelut.
Hienoja tunnustuksia olivat myös suomen harrastajateatteriliitolta ja työväen näyttämöiden liitolta saadut ansiomitalit arvokkaasta työstä suomen harrastajateatterin hyväksi. Liittojen puheenjohtajina toimi tunnettuja suomalaisia vaikuttajanaisia, mm. Tuleva tasavallan presidentti.
Ikäihmiset muistanevat vieläkin legendaarisen aseman äänen hyvin selkeästi artikuloidut ja paljon kiitosta saaneet kuulutukset asemalla joita hän työnsä puolesta ulkomaanosaston vastaavana ja vr matkatoimistossa mm. teki vaikka oli aloittanut uransa vr:llä junanlähettäjänä tiukat psykologiset testit läpäisten.
Nuorena äitiä pyydettiin sairaanhoitajaksi ruotsiin, jossa tehtävässä hän viihtyi muutaman vuoden. Myös lontoosssa hän toimi pari vuotta erään juutalaisperheen taloudenhoitajana sodan jälkeen. Myös linnanmäellä hän toimi kuuluttajana.
Äiti, jolla oli vain yleinen virkamiestutkinto, olisi halunnut mennä yliopistoon opiskelemaan, mutta miehensä, siis minun isä, ei sallinut tätä.
Riitti että hänen miehensä oli akateemisen koulutuksen saanut lakimies, oppiarvoltaan varatuomari, joka oli myös ponnistanut virkauralleen vr:ltä, jossa hän uransa alussa toimi asemapäällikkönä, kirjurina ja osastosihteerinä(vr satavuotisjuhlajunan lähettäjä valokuvissa ja tv:ssä)ja myöhemmin mm. Opetti rautatieopistossa ja oli apulaisoikeuskanslerin määräämänä ja nimittämänä apulaisasiainvalvojana ja virallisena syyttäjänä rautatiehallituksessa sekä rikosnotaarina ja oikeusneuvosmiehenä ennen kuin vähitellen siirtyi korkeimman hallinto-oikeuden palkkalistoille edeten ylimääräisestä virkamiehestä, nuoremmasta ja vanhemmasta hallintosihteeristä ja esittelijästä esittelijäneuvokseksi ja vihdoin ylimääräiseksi hallintoneuvokseksi jossa virassa hän toimi eri aikoina moneen otteeseen
Tosin eräässä toivotuskirjeessä kho presidentti käytti isästä hallintoneuvoksen titteliä. Hän oli useaan otteeseen myös vt kansliapäällikön virassa, rekrytoiden minut kho arkistonhoitajan apulaiseksi, ja vuoteen 87 saakka virkaylioikeuden tuomarina sanoen hoitavansa kyseistä tuomioistuinta. Tasavallan Presidentti valitsi 6 virkaylioikeuden tuomaria. Isä oli luennoimassa myös pohjoismaisilla lakimiespäivillä ja toimitti joitakin alan julkaisuja. Hän sai myös väestönsuojelumitalin suojelujohtajan luottamustoimesta. Mannerheim oli jatkosodan päätyttyä myöntänyt hänelle myös vapaudemitalin urheudesta ym.
Isä ei ottanut vastaa oikeustieteen professorin hänelle tarjoamaa stipendiä kunnostautuessaan lakitieteen opinnoissa erinomaisin arvosanoin koska työssä käyvänä ei katsonut tarvitsevansa sitä.
Vanhin veli on eu ydinturvallisuus-ja koulutushankkeiden johtava asiantuntija, diplomi insinööri ja tekniikan tohtori joka on työnsä puolesta matkustellut ympäri maailmaa alan konferensseissa ja tarkastamassa ydinvoimaloita mm. Pietarissa, josta hän oli uutisissakin haastateltavana.
Äiti näki jo hyvin nuorena 30-luvun alussa melartin klassisen suomalaisen satubaletin, sininen helmi, oopperassa ja muisti hyvin kuinka näyttämölle asetetusta suuresta simpukasta sen avautuessa astui sirosti esiln pienoisia ballerinoja.
Itse liityin nuorena hjk:n juniorijoukkueeseen ja kävin aluksi säännöllisesti seuran harjoituksissa hiekkakentällä, kun koulukaverit saivat minut houkuteltua mukaan, ja hankin nappulakengätkin, mutta jätin palloiluharrastuksen kesken kyllästyttyäin käymään vain treeneissä kun minua ei huolittu mukaan sarjapeleihin joukkueen pelaavaan kokoonpanoon edes vaihtomiehenä illmeisesti taitojen puutteesta ja lahjattomuudestain johtuen.
Usein jouduin maalivahdiksikin kun keskikentälläkin pallo tarttui joskus vaistomaisesti ylitse leijaillessaan käsivirheen arvoisesti hyppysiin, sen sijaan että olisin edes pyrkinyt pukkaamaan sitä oikeaoppisesti ja minua alettiin kutsua pilkallisesti käsikuninkaaksi.
Koulussa välitunneillakin fudis oli suosittua ajanvietettä ulkokatoksen alle kyhättyjen maalipuiden virkaa toimittaneiden pylväiden välissä.Sittemmin tenniksen ohella koripallo, kenkälätkä, pingis ja pyöräily veivät mukanaan, jotka tuntuivat fudista mielekkäämmiltä harrastuksilta ja koriksessa pelasimme kerran jopa suomen cupissa tynkäjoukkueella ja vaikka joukkueen menestys oli varsin heikko, jäimme karsintaturnauksemme jumboksi, oma suorittaminen oli espoonlahdessa varsinkin viimeisessä ottelussa kauttaaltaan hyvää ellei jopa erinomaista heittoprosentilla ja pistesaldolla mitattuna sekä puolustustyöskentelyä ajatellen joukkueiden välinen suuri tasoero huomioon ottaen ja tuntui kuin kaikki heitot olisivat menneet kuin hurmiossa koriin, kaukaa kuin läheltä ja nopeiden hyökkäysten päätteeksi vastustajan koko kentän prässistä huolimatta.piste eron venyessä yli sadan siinä hurjatempoisessa juoksupelissä jossa kaikki halusivat heittää mutta vastustajan tiukka puolustus toi kosolti harhasyöttöjä joukkueellemme.
Nuorena koulupoikana liityin myös koulun näytelmäkerhoon,näyttikseen jossa ohjaajan kanssa kuvasimme lasten satua fedjasedästä kissasta ja koirasta mutta kuvaukset jäivät kesken erään tärkeilevän opettajan haalittua itselleen oikeudet näytelmäkerhon pitämiseen jonka vuoksi monet oppilaat erosivat siitä ohjaajan vaihduttua
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Clair de lune ja vaikka tämä - sanotaanko tätä suomeksi Suihkulähteeksi:
https://youtu.be/v-QmwrhO3ec
puhuvat hyvän musiikin puolesta kun vaan malttaa kuunnella.
Urheiluesimerkki minkä mainitsit liittyy osaltaan siihen, miksen minä kauheasti pidä urheilusta muuta kuin kuntoliikunnan miellä pakolliseksi.
Klassisessa musiikissa ehkä kiusallisena piirteenä on osittain korkea kynnys. Onko tärkeää, että voidakseen keikkailla, pitäisi olla varsin hyvä? Itse haluaisin, että klassista voisi esittää myös siellä, missä minä harvakseltaan esiinnyn. Minä esimerkiksi en odota muilta loistavia arvosteluja - ehkä heikommat pyörtyy ja kirjoittelee lehteen linjalla enemmän...
Klassisessa musiikissa niin monenlaisia tunnelmia, että itse haluaisin ne monipuolisempaan käyttöön! | megatherium
12.08.2016 16:56:52 (muokattu 14.08.2016 00:55:50) | |
|
musamies:
Klassisessa musiikissa niin monenlaisia tunnelmia, että itse haluaisin ne monipuolisempaan käyttöön!
itse toivoisin enemmän jälkimadetojalaisten postromantikkojen musiikkia, kuten tuukkasta, karjalaisen pasuuna-, viulu-, ja sellokonserttoja joista on veronmaksajien rahoilla tuotettuja kantanauhatallenteita, joita ei jostakin syystä koskaan soiteta ja sinfonisia runoja, sekä rannan, pesosen, aaltosen, fougstedtin, pesolan, tuukkasen, saikkolan, fordellin ym. Sinfonioita radioon ja levylle. Sanalla sanoen suomiklassista. Kaikki muu nyt tunnetaan jo tarpeeksi hyvin.
Meri sinfoniassaan, johon tuukkasen kalervo sai sanojensa mukaan alkuidun ollessaan olympiamitalin hakumatkalla meriteitse lontooseen, on kiehtovaa alun lähes impressionistisen väräjävä häilyvä tunnelma ja aaltomainen liike yhdistettynä hieman kansallisestikin sävyttyneisiin peittelemättömän romanttisiin tuokioihin, affekteihin ja elementteihin ja lähes italialaisen oopperan bel canto tyyliä muistuttavaan vokaaliseen loistokkuuteen, mozartin melodiseen sulokkuuteen ja schubertille ominaiseen melodian mestaruuteen ja 3. Osan vokaalisten ja orkestraalisten voimien sinfonisuuteen monenlaisten tyylivaikutteiden synteesinä. Uskon tuukkasella olevan vielä vaikuttavampiakin sinfonioita teosluettelossaan jotka ovat tavanomaisia kansallisromanttisia sinfonioita fasinoivampia.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: itse toivoisin enemmän jälkimadetojalaisten postromantikkojen musiikkia, kuten tuukkasta, karjalaisen pasuuna-, viulu-, ja sellokonserttoja joista on veronmaksajien rahoilla tuotettuja kantanauhatallenteita, joita ei jostakin syystä koskaan soiteta ja sinfonisia runoja, sekä rannan, pesosen, aaltosen, fougstedtin, pesolan, tuukkasen, saikkolan, fordellin ym. Sinfonioita radioon ja levylle. Sanalla sanoen suomiklassista. Kaikki muu nyt tunnetaan jo tarpeeksi hyvin.
Kummelin Musacorneria mukaellen:
Oisko sul heittää Tuubista jotain irtomatskuu tähä, että jengi pääsis diggailee tota matskuu mitä sä oot täräyttämässä eetteriin?! | megatherium
15.08.2016 16:38:13 (muokattu 21.08.2016 20:14:53) | |
|
musamies: Kummelin Musacorneria mukaellen:
Oisko sul heittää Tuubista jotain irtomatskuu tähä, että jengi pääsis diggailee tota matskuu mitä sä oot täräyttämässä eetteriin?!
en ole tosiaan tuubista paljon löytänyt vähemmän tunnettujen suomalaissäveltäjien teoksia vaikka aikanaan he olivat esitetyimpien säveltäjien kärkikaartia, radiossa kuin konserttisaleissakin.
Esmes lauri ikosen postromanttiset madetojavaikutteiset sinfoniat ovat konserttirepertoaarissa todellisia harvinaisuuksia. Sinfonia concentratan uusittu-,vaan ei alkuperäisversio, esitettiin radiossakin viimeksi kait joskus 50 luvulla.rariteetista kielii jo sekin että hänen sujuvaa 5. Ja kokosävelisiä aineksiakin sisältävää 6. Sinfoniaansa ei liene koskaan esitetty julkisesti.
Madetoja kavahti ikosen joidenkin sinfonioiden orkesterikaikua mutta kuuli ikosen esikoissinfoniaa suurisuuntaisemmassa, joskin salmenhaaran mielestä vielä kaavamaisemmassa 2. Sinfoniassa hartaiden aiheiden synnyttämän aidon tunnelman, joskaan ikonen ei kykene laajentamaan aiheidensa sekvensiaalista kehittelyä musiikkinsa kauneudesta lumoutuen tyytyen melodikkona toistamaan vain löytämiään tai taivaasta annettuja aiheitaan lähes sellaisenaan, originaalina, yhä uudelleen varioimatta niitä juuri millään tavoin. Salmenhaaran beethoven rinnastukset tuntuvatkin sitä käsittämättömämmiltä ellei ikonen sitten myöhemmissä sinfonioissaan äkkiseltään hankkinut itselleen beethoveniin tai haydniin verrattavia ammattilaisen kehittelytaitoja, mikä tuntuu epätodennäköiseltä. Yhtymäkohdat wieniläismestariin täytyvätkin olla sangen pintapuolisia kuin klassisten muotoiluperiaatteiden ja taidokkaiden kehittelyjen ansiota. Mutta sitä emme tiedä ennen kuin taivaasta tuleva valo valaisee meille totuuden ikosen sinfonioista.Karakteristisimmat aiheet löytyvät professori salmenhaaran mukaan scherzo-osasta.
Seuraavassa ikosen alunperin oopperaksi luonnostelemassaan lemminpoika sinfoniassa ensiosa, lemminpoika hiiden hirveä ajaa, etenee pikemminkin beethovens 7. Sinfoniaa muistuttavin rytmikuvioin kuin suomalaiskansallisittain, arvelee erkki salmenhaara, kun taasen sinfonian saarelle selälliselle-osassa ikonen ei suo vähäisintäkään myönnytystä ranskalaiselle koloriitille vaan kirjoitustyyli on kamarimusiikillisen selkeäpiirteistä, kirjoittaa professori toivo haapanen.
Impressionismi tuntuu menneen ikoselta ohi jälkiä jättämättä hänen tavanomaisesti orkestroiduissa sinfonioissaan, jollei sellaiseksi tyylipiirteeksi katsota esmes joitakin osien alun puhallinsooloja. Vaikutelma myöhempien sinfonioiden ääriosissa on usein varsin beethoveniaaninen
beethoven vaikutteet ovat ikosella muutoinkin varsin olennainen aspekti hänen sinfonista tyyliään, joka ei kuitenkaan ole, kuten esikuvasta saattaisi luulla, klassismia vaan yleis-ja jälkiromantiikkaa. Joskin 6.sinfoniaakin voidaan pitää tyyliltään lähinnä klassisromanttisena teoksena professori salmenhaaran mukaan.
Rannan suppea musiikinhistoria mainitsee ikosen esikoissinfonian tulevan likelle sibben konservatiivista tyyliä, jonka vuoksi epiteetti viimeinen sibeliaaninen säveltäjä ei lienekään kaukaa haettu. Rannan mukaan ikonen työskenteli hiukan raskastekoisesti mutta johdonmukaisesti. Useimpien kommentaattorien mielestä laulut ovat säveltäjän parasta antia. Ruotsissakin häntä luonnehdittiin erittäin lahjakkaaksi säveltäjäksi. Tuubista löytyy muutama ikosen viehättävä klaveerisävellys, menuetti.
Ihmetellä sopii myös saikkolan sotamuistoja sisältävien postromanttisten, traaginen lyyrisine ja pateettisine molliteemoineen ja la campale tuttiorkesterin staccatoiskuineen ja kelloefekteineen blokkimaisessa muotoajattelussaan ja uusklassisten sinfonioiden osaksi tullutta totaalista unohdusta, vaikka ne kuuluvat sekä musiikkitieteilijöiden että mestarin itsensä mielestä säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon ja edustavat professori salmenhaaran mukaan tavallaan tyylillistä vastinetta erään hyvin tunnetun sinfonikon sostakovitsin ko. Lajityypin sinänsä melko heikkolaatuisille teoksille.
Saikkola suosii sinfonioissaan äärimmäisen nopeita tempokaraktereja ja lisää uusklassisiin sinfonioihin mielellään myös scherzo-osan. Sinfoniassa pensiero movimento, kontrastoivien aiheiden välinen vastakkainasettelu jatkuu loppuun saakka.
Saikkolan niinikään harvoin kuultu lähinnä nopeista osista koostuva serenadi on salmenhaaran mukaan puhdas tyylipastissi, joskin sitä on luonnehdittu myös 1900 luvun prisman läpi nähdyksi haydniksi. Saikkolan parasta musiikkia sisältyy myös palkittuun oopperaan ristiina sekä taivaaseenmenijä ja nuuskarasia ja 12 sinfoniettaan. Puhallinkvintettoa esitettiin aikanaan myös tel avivin uuden musiikin festivaaleilla.Saikkolan viulukonsertto otettiin tilapäisesti uudellen ohjelmistoon vuosituhannen alussa, mutta säveltäjän tunnetuin "teos" on kuitenkin kaikkien tuntema suomen television vanhempi tunnussävel.
Myös ranta ja viimeisissä sinfonioissaan mm. Merikanto ja karjalainen sekä kokkonen ja englund edustivat uusklassista tyyliä. Rannan tunnettu kansansävelmä on polyfonisten jaksojen lomassa osa hänen sinfoniastaan oratorio volgare.
Radio-orkesterin kapellimestari nils-erik fougstedtin dodekafonialla eksperimentoivat tonaalisuuteen ankkuroituneet breitkopf&härtelin julkaisemat sinfoniat monumentaalisessa polyfoniassaan ovat jääneet yhtä vähälle huomiolle nyt kuin aiemminkin musiikin kiistämättömästä mestarillisuudesta ja korkeasta ammattitaidosta huolimatta. Berglund johti fougstedtin muistokonsertissa säveltäjän sinfonia triptycan.
Esikoisella on nyt vielä juurensa kansallisromanttisessa valtavirrassa ja sävelmaisemassa ehkä joinekin sibbe vaikutteineen mutta myöhempien sinfonioiden kypsä polyfoninen mestaruus ja modernistiset alluusiot kertovat atonaalisuutta tyylikeinona karsastaneen mutta omia polkujaan kulkeneen säveltaiturin tinkimättömästä ammattitaidosta ja omaleimaisesta visionäärisyydestä hänelle ominaisine omintakeisine tunnelmineen. Fougstedtin varhainen mutta sangen vaikuttava konserttialkusoitto opus 7 oli ladattu tuubin mutta lienee sieltä jo poistettu.
Tuukkasen meri sinfoniasta on aikoinaan tehty levytys, josta pari osaa oli tuubiinkin ladattu mutta nyttemmin ovat sieltä mystisesti jonnekin kadonneet eikä laajaa 17 minuuttista avausosaa lainkaan. Kapellimestari jussi jalas on johtanut tuukkasen merkittävimpiin kuuluvasta 6. Sinfoniasta tehdyn kantanauhatalleen, jota ei kuitenkaan edes ylen kanavilla ole soitettu miesmuistiin jos koskaan. Tuukkanen itse on johtanut 5. Sinfoniastaan tehdyn kantanauhatallenteen.
Suvereenisti tunnetuinta sodan jälkeisen ajan suomalaista sinfonista mestariteosta, jota esitetään kai vieläkin säännöllisesti japanissa saakka(suomessa tampereella viimeksi kai -97), vasemmistolaisen pasifistin erkki aaltosen sitä sinfoniaa, josta hänet parhaiten tunnetaan, ei liene koskaan edes levytetty 50 luvulla saamastaan suuresta suosiostaan huolimatta myös useissa itä-blokin maissa. Liekö hän sitten kaihtanut musiikkinsa kaupallistamista ja ollut myötämielinen vain teostensa konserttiesityksille.
Aaltosen sinfoninen monumentti tehokkainen sinfonisine jaksoineen on sikälin merkittävä lajityyppinsä teos monista jopa varsin atonaalisessa fuugateemassaan dodekafoniaan asti viittaavista fuugista, Anakronistisesta minimalismista, staattisista sointikentistä nousevista fanfaareista, matalien soittimien mollisävyistä, finlandiaan assosioituvista hymniaineksista, scherzon kromatiikasta ja joistakin orkestraalisista efekteistään että sitä voidaan pitää perinteisen ja modernimman sinfoniakäsityksen vedenjakajalla uuden suomalaisen sinfonian airueena.
Aaltonen itse kiisti sinfoniansa ohjelmalliset tendenssit. Hänen mielestään sinfoniassa ei ole sen enempää ohjelmallisuutta kuin haydn yllätys sinfonian andante osan kuuluisassa patarummuniskussa.
Marttisen sinfonioiden tyylikarakteri ulottuu uusklassismista vapaasti dodekafonisuutta soveltavaan modernismiin.parhaimmillaan tämä hämeenlinnan shamaaniksikin kutsuttu marttineisti lienee ollut sinfonisten runojen punojana.
Erik Fordell on useiden kymmenten sinfoniain valtavasta tuotannosta huolimatta, yht.lähes 1800 sävellystä, jäänyt eräiden kamariorkestereiden suosimiksi tulleiden aikalaistensa(PH Nordgren)varjoon epäoikeudenmukaisesti. Turha näitä tuubista on etsiä. Melartin nyt on aika hyvin tuubissa esillä kuten englundkin.
Vaikuttanee hullulta, että professori salmenhaaran musiikki kelpaa radioon hänen arvostelemiensa säveltäjien musiikkia kernaammin joita ei juuri esitetä lainkaan merkittävyydestään huolimatta kun pitäisi olla päinvastoin tai ainakin tasapuolisemmin vaikka toimihan madetojakin kriitikkona luovan työnsä ja professuurinsa ohessa.neroja ja hulluja lienee joka alalla.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Jotkut väittävät että jalkapallo olisi yhtä tärkeätä kuin elämä, mutta se on pötypuhetta.
Jalkapallo on paljon tärkeämpää kuin elämä.
"Aber Einmischung die Enkelin ist schneller." - päänahka | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
