Kitarat: akustinen ›

Viestisi perusteella kitarasi tuskin on EF-349, koska niiden pitäisi olla mikitettyjä. Onko se sitten mikitön sisarmalli F-349? Vaikea sanoa.
 
Oma tarinani on seuraava:
 
Omistan Takaminen elektoakustisen EF-349-mallin vuodelta 1988. Ostin sen uutena Hämeenlinnan TV-sävelestä 15.10.1988 ja silloin kitara oli opiskelijalle todella kallis. Kuitin mukaan kitara + korealainen kova tarvikelaukku maksoivat 3750 mk. Vaihdossa meni Ibanezin akustinen kitara, josta hyvitettiin 850 mk, eli maksoin väliä 2900 mk. Suoralla kaupalla tuo kitara olisi varmaankin ollut laukkuineen noin 3500 mk.
 
Kitara on jonkin sortin mahonkia ja otelauta ruusupuuta. Malli on dreadnought. Käsitykseni mukaan kitarani on laminaattikitara. Kitaran kaikuaukon reunat ovat mustat, joten siitä ei kannen rakennetta näe. En ole irrottanut elektroniikkaa kyljestä, jotta näkisin sivujen rakenteen. Niin tai näin, kitara on kohtalaisen kaunisääninen (ei pelkästään omasta mielestä) ja varsin tummasointinen. Kokonaisuutena kitara on siistiä työtä. Painoa kitaralla on reilusti, joskin toinen - uudehko - Takamineni painaa suunnilleen saman verran, vaikka on taatusti kokopuuta. Laminaattisuuden puolesta puhuu sekin, etten nuorena tiennyt kostuttimista mitään ja silti kitaran kansi on kestänyt halkeilematta, onpa se sitten ollut talvisin telineessä huoneen nurkassa tai pitkään soittamattomana omassa laukussaan.
 
Netin mukaan kitarasta on olemassa mikittämättömiä versioita (F-349). Mahdollisesti on olemassa myös kokopuukannellisia ja kokopuisia versioita, joiden pitäisi olla Takaminen horjuvan logiikan mukaan merkitty ässillä (EF-349S ja EF-349SS). Tai sitten kitara on enemmän tai vähemmän kokopuinen ilman ässiäkin.
 
Kitaraa pidetään jonkin sortin Martin kopiona, lähteestä riippuen jo D-17 tai D-19 mallien. Vanhimmat, erilaisella headstockilla ja logolla varustetut ovat ns. Lawsuit-malleja, joskaan oikeusjuttua Martin ei ilmeisesti koskaan nostanut. Ehkäpä jonkinlainen uhka kuitenkin oli kun Takamine muutti designiaan.
 
Omasta kitarastani löytyy sisältä selvä mallimerkintä. Valmistusmaata ei ole mainittu, mutta se saattaa hyvinkin olla Japani. Ainakin hiukan vanhempia F-349-malleja on siellä valmistettu. Kitaran patterikotelo on hankalasti kopan sisällä. Kaulan vierestä köytyvät treble-, bass- ja gain-liukusäätimet.
 
Ostoaikaan Takamine ei ollut Suomessa kovin tunnettu merkki. Eletroakustisten mallien elektroniikka oli kuitenkin silloin edistyksellistä, minkä vuoksi niitä alkoi näkyä myös ammattilaisilla. Muistan, että ainakin Liisa Akimoff soitteli Alkava pimeä vuodenaika -levynsä (on muuten hyvä levy) aikoihin jollakin mustalla soololovellisella Takaminella, ja oli niitä muillakin. Sattumalta myös yhdellä opiskelukaverillani oli aivan samanlainen EF-349 kuin itselläni.
 
Netissä kitarasta löytyy juttua paljonkin. Tässä yksi keskusteluketjulinkki
http://www.guitarsite.com/discussion/messages/11125.shtml
asiallinen F-349-esittely (Lawsuit)
http://www.rexbass.com/2013/09/1981 … takamine-f-349-acoustic-guitar.html
ja hauska EF-349-tarina
http://www.tomdavis.com/guitar/
 
Oma kitarani palvelee eläkepäivillään lähinnä tilanteissa, joissa se on vaarassa joutua tahattoman huolimattoman käsittelyn kohteeksi (reissut, nuotiokitarointi ja sekalaiset illanvietot, joissa jokainen tahtoo soittaa). Lujatekoinen kitara sopisi myös mainiosti luotettavaksi keikkakitaraksi, jos setissä tarvitaan akustinen kitara muutamaan biisiin mausteeksi.