| Aihe: Lihasmuisti | 1 |
|---|
|
Olen kuullut usealtakin eri taholta lihasmuistin tärkeydestä esim. opeteltaessa uutta kitarakappaletta.
Sivistyksessäni on aukko juuri tämän asian kohdalla, joten voisiko joku selittää mikä on lihasmuisti ja varsinkin miten se toimii em. kaltaisesessa tilanteessa?
Ota iisisti - loppu lähestyy... |
|
Old Guitar: Olen kuullut usealtakin eri taholta lihasmuistin tärkeydestä esim. opeteltaessa uutta kitarakappaletta.
Sivistyksessäni on aukko juuri tämän asian kohdalla, joten voisiko joku selittää mikä on lihasmuisti ja varsinkin miten se toimii em. kaltaisesessa tilanteessa?
"Lihasmuisti" on yleiskielinen synonyymi säilömuistin osa-alueelle, proseduraaliselle muistille. Proseduraalinen eli toiminnallinen muisti toimii siten, että kun tiettyä liikesarja opetellaan ja toistetaan monta kertaa, se pystytään palauttamaan uudestaan.
Soittamisessa ei siis riitä että muistaa kappaleen tietosisällön, eli mitä nuotteja siinä on, vaan lähinnä harjoittelun kautta automatisoituneet kehon liikesarjat. Toki toinen säilömuistin osa-alue, tietosisältöjä tallentava muisti, toimii tässä esittämisen tukena.
Lihasmuistin käsitettä käytetään myös erilaisten psyykkisten traumojen kehossa aiheuttavien jännitystilojen kuvaamiseen, muun muassa Aleksander-tekniikka ja siitä johdetut muut kehon ja mielen sopusointua korostavat harjoitusohjelmat perustavat metodinsa lihasmuistin käsitteeseen. Tämä on kuitenkin siis eri asia kuin edellä mainittu varsinaisesti fyysisten taitojen oppimiseen liittyvä ilmiö.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. |
|
Kiitos kattavasta selvityksestä, mutta se ei kuitenkaan auta minua oppimaan kitarakappaleita paremmin, koska opetelessani kappaletta toisto on se tärkein menetelmä, jolla sitä taon kaaliini.
Pitäisiköhän opetella kappale peräkkäisinä liikesarjoina? Ehkä pitäisi lisätä kappaleen erittelyä ja opetella kappale loogisina kokonaisuuksina. Näiden yhdistelmä voisi tuottaa hyvän tuloksen.
Odotan vieläkin jonkinlaista heureka-ilmiötä tämän asian suhteen, joka lopullisesti valaisi muistamisen salat.
Ota iisisti - loppu lähestyy... |
 tuskiz
08.06.2016 00:50:52 (muokattu 08.06.2016 00:52:12) | |
|
Mä ainakin opettelen kappaleet niin että muistan miten ne menee, voin suositella. Sen jälkeen kun se hämärä lihasmuisti on kehittynyt ei soittaminen ole enää niinkään teknistä suorittamista, vaan juurikin musiikin peruselementtejä kuten tahdissa pysymistä ja vaikka kompatessa melodian seuraamista.
EDIT: Niin, ja se lihasmuisti ei ihan viikossa parissa kehity tietenkään iästä ja taitotasosta riippuen.
Elämänkoulu = paras koulu. |
|
Old Guitar: Kiitos kattavasta selvityksestä, mutta se ei kuitenkaan auta minua oppimaan kitarakappaleita paremmin, koska opetelessani kappaletta toisto on se tärkein menetelmä, jolla sitä taon kaaliini.
Pitäisiköhän opetella kappale peräkkäisinä liikesarjoina? Ehkä pitäisi lisätä kappaleen erittelyä ja opetella kappale loogisina kokonaisuuksina. Näiden yhdistelmä voisi tuottaa hyvän tuloksen.
Kappaleiden muistamisessa toistojen lisäksi on teorian hallinta. Nuotinlukutaito on tietenkin myös kova sana.
Skaalojen, asemien, intervallien, moodien ym. teorian pänttääminen on paras tapa kehittää muistin tueksi apuvälineitä.
Jos tunnistat kappaleesta eri osat, rakenteen ja erilaiset kehityksen kaaren elementit, niin sitä kautta kokonaisuus tulee tutuksi.
Toiminnallinen ja kognitiivinen muisti varmaankin tässä kohtaa tukevat toisiaan.
Sinänsä liikesarjojen ajattelu ei paljoa hyödytä, kyllä sitä osa-aluetta hallinnoi aivoissa ihan eri osa-alue.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. |
|
Eikös tuo lihasmuisti oo sitä, ku biisi "on näpeissä"?
Slack'n Rag Music |
|
Mielestäni lihasmuisti toimii silloin jos käsi asettuu vaikka pimeässä
sointukuvioon "vanhasta" muistista eikä tarvitse silmin katsoa ja asetella
sormia väkkyrälle....
Sillon voi keskittyä siihen miten sen soinnun tuottaa ulos kun otelautakäsi
toimii automaattisesti. |
|
Mikäs muisti se on kun näkee mies näkee kauniin naisen ja sitten.. alkaa..silleen..kyllä te tiedätte.. vai liittyykös tuo enempi vaikka verenkiertoon ;D
PappaSFin |
 Gary Enfield
09.06.2016 11:13:47 (muokattu 09.06.2016 11:14:16) | |
|
Itse miellän lihasmuistin niin, että kun asettaa sormet otelaudalle ne tietää mihin mennä. Kaikki minkä opettelee menee lihasmuistiin, jos se sieltä haihtuu niin ei auta kuin opetella uudestaan. Mistään erikoisista tekniikoista joilla sitä lihasmuistia parantaisi en tiedä.
Sormet saattaa yllättäen muistaa jotain pätkiä, mitä olen soittanut parikymmentä vuotta sitten. Mutta toisaalta kun olen oikein yrittänyt muistaa kuinka Renbournin Misty Mountains menikään niin ei tulosta. Sormet muistaa mitä niitä huvittaa muistaa. |
|
"Mielestäni lihasmuisti toimii silloin jos käsi asettuu vaikka pimeässä
sointukuvioon "vanhasta" muistista eikä tarvitse silmin katsoa ja asetella
sormia väkkyrälle....
Sillon voi keskittyä siihen miten sen soinnun tuottaa ulos kun otelautakäsi
toimii automaattisesti. "
Hyvin mielenkiintoinen aihe. Ei ole mitään oikopolkua. 10 000:n tunnin harjoittelun jälkeen olet vähintään hyvä. Ja se lihasmuisti, tai oikeastaan kyky jossa tunto, monialainen muisti ja motoriikka, toimivat saumattomasti.
Kun haluat testata sitä omaa soittotaitoa, niin mene selällesi sängylle, ja soita siinä. Tai peilin eteen ja katsot siitä sormiasi, molempia käsiä.
Ja sitten kun haasteet loppuu, niin capolla muutat kohtaa otelaudalta, taikka virettä. Tai vaihdat johonkin toiseen rytmiin. Toistoja ja toistoja... |
|
Itse ajattelen lihasmuistin vaikkapa kitaransoitossa niin, että alussahan sitä asettelee vaivalloisesti vaikkapa soinnun. Sormet eivät asetu vielä automaattisesti oikein, varsinkaan kun vielä vaihtaa sointua. Myöhemmin kun on harjaantunut, niin näitä sormiasentoja ei tarvitsekaan asetella erikseen, vaan ne hakeutuvat automaattisesti oikein. Seuraavaksi kun soittaa jotakin biisiä, niin aluksi näitä sointuja/riffejä tms. pitää erikseen hakea. Jossakin välissä ne soinnutkin tulevat samalla tavalla itsestään kuin yksittäinen sointu ja itse voi keskittyä itse kappaleeseen kun sormet hoitavat suuren osan sen lihasmuistin ansiosta. Sormet yleensä "muistavat" varsin suuren määrän biisejä, eikä nuotteja ehkä tarvitakaan. Sama juttuhan liittyy vaikka polkupyörällä ajamiseen, ei niitä jalkoja tarvitse erikeen käskyttää ja esim jarruttaminen (hätä-sellainen) lähtee refleksiomaisesti.
"Tosta se taitaa lähteä.." |
|
Minun käsittääkseni motorista muistia on kyllä mahdollisuus jossakin määrin tehostaa.
välineitä on kaksi:
1) lepo
Kun harjoitus on tehty, rentoudutaan ja puuhastellaan jotain aivan erilaista. Tällöin jää aikaa siihen, että opittu aines painuu muistiin. Yksittäinen harjoitusjakso ei mielestäni pitäisi olla tarpeettoman pitkä, esimerkiksi 45 minuuttia kerrallaan voi olla hyvä.
2) stressi
Harjoitusten pitäisi olla riittävän vaativia. Pitäisi yrittää soittaa tempossa ja kokonaan, jos harjoittelee liian kauan pätkissä ja keskittyen osiin, isojen aivojen tietoinen osa pääsee hallitsemaan tilannetta. Samoin kannattaa tähdätä teoksen esittämiseen, vaikka perheen nimipäiväkahveja varten. Esiintymistilanteen ajattelu luo tilanteeseen motivaatio/paine-tekijän.
Automaattiset toiminnot syntyvät myös siksi, että hermosto jossain määrin ylikuormittuu ja ikään kuin hakee vapaata muistia motoriselta alueelta.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. |
|
GiovanniDiRondo: Minun käsittääkseni motorista muistia on kyllä mahdollisuus jossakin määrin tehostaa.
välineitä on kaksi:
1) lepo
Kun harjoitus on tehty, rentoudutaan ja puuhastellaan jotain aivan erilaista. Tällöin jää aikaa siihen, että opittu aines painuu muistiin. Yksittäinen harjoitusjakso ei mielestäni pitäisi olla tarpeettoman pitkä, esimerkiksi 45 minuuttia kerrallaan voi olla hyvä.
Erittäinkin todeksi omalla kohdalla todettu. Jos ei meinaa millään onnistua jonkun uuden asian opettelu, tekee tauko ihmeitä. Usein tauon jälkeen jo ekalla kerralla onnistuu kun aiemmin ei lähtenyt sitten millään. |
|
Joskus on niin, että joku riffi tuntuu ihan ylivoimaisen hankalalta. Sormet eivät tunnu tottelevan ja riittävän mihinkään. Itse palastelen sen usein pienempiin osiin ja treenaan niitä. Toki luova taukokin on monesti paikallaan. Sitten se vaan alkaa tulemaan - pitkältikin sen lihasmuistin ansiosta - ja myöhemmin ihmettelee, mikä tuossa oli niin hankalaa.
Lihasmuisti liittyy usein myös esim pin-koodeihin. Kokeilkaapa näppäillä tuttu koodi vaikka tietsikan numeronäppäimillä tai laskimella, jotka ovat erilaisia kuin puhelimissa, pankkiautomaatilla, kulunvalvonnassa jne. Onpa hankalaa! Itseasiassa usein muistaa vain kuvion, ei niinkään numeroita. Tällä saattaa olla paljonkin samaa eri soittimien kanssa.
Tämä puhelimen "väärä" näppäimistö tuli LM Ericssonin ensimmäisestä näppäinpuhelimesta (lanka) ja sieltä näihin pin-näppäimiin. Jostakin syystä poikkesivat laskinten ja kassakoneiden tutusta järjestyksestä, joissa ykkönen on alhaalla ja vasemmalla. Näkyypä olevan tuossa pöydällä olevassa kaukosäätimessäkin.
"Tosta se taitaa lähteä.." |
 öl m
13.06.2016 20:11:25 | |
|
Yallup: Lihasmuisti liittyy usein myös esim pin-koodeihin. Kokeilkaapa näppäillä tuttu koodi vaikka tietsikan numeronäppäimillä tai laskimella, jotka ovat erilaisia kuin puhelimissa, pankkiautomaatilla, kulunvalvonnassa jne. Onpa hankalaa! Itseasiassa usein muistaa vain kuvion, ei niinkään numeroita.
Jostain syystä tämä ei pidä paikkaansa omalla kohdallani. Muistan numerot, en niinkään kuviota. |
|
öl m: Jostain syystä tämä ei pidä paikkaansa omalla kohdallani. Muistan numerot, en niinkään kuviota.
Sitä kuviotahan ei oikeastaan muisteta, ainakin mulla lihasmuisti vaatii tietynlaisen rentoutumisen, jolloin vaan tehdään se homma, esim. unohtuneen PIN-koodin näppäily, ajattelematta tietoisesti mitään.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Lihasmuisti liittyy usein myös esim pin-koodeihin. Kokeilkaapa näppäillä tuttu koodi vaikka tietsikan numeronäppäimillä tai laskimella, jotka ovat erilaisia kuin puhelimissa, pankkiautomaatilla, kulunvalvonnassa jne. Onpa hankalaa! Itseasiassa usein muistaa vain kuvion, ei niinkään numeroita. Tällä saattaa olla paljonkin samaa eri soittimien kanssa.
Mulla on tuo sama joskus. Siis menee pasmat sekaisin, kun on erilainen näppäimistö jollekin koodille. Johtuu lihasmuistista.
Usein tuo ei vaivaa, koska minä ainakin puhun koodit "sisäisessä puheessani" (muistaakseni Vygotskyn käsite). Hyvin erikoinen tilanne on se, kun sisäinen puhe ja lihasmuisti on ristiriidassa. Joskus käy niin kun olet hiljattain vaihtanut pitkän salasanan. Puhut uutta koodia itsellesi sisäisesti, mutta taot salamana vanhaa lihasmuistista ja tuloksena tulee joku outo yhdistelmä. Tai sittten sormet vaan sekoaa täysin.
se parhaiten nauraa jolla vahvin lääkitys |
|
Se vaiva meidän lihasmuistissa on, että sen voi helposti menettää. Juuri kuten tuo pankkikortti esimerkki.
Itse en ole pitkään aikaan harrastanut klassisen soittoa. Ja nykyisin olen tuohon peukalon apoyando tekniikkaan mielistynyt. Jos jotkut vanhat kappaleet vielä on päässäni, niin ei vaan toimi, kun en sitä peukkutyyliä koskaan ennen käyttänyt.
Siihen löytyy ne nuotit :)
Ja taas joskus sähköisellä oli jotkut tiluttelut melko pitkälle lihasmuistissa. Parempi muistaa musiikkina, jos ne todella sitä oli. Pystyä soittamaan noita monilla eri tavoilla.
Kuitenkin lihasmuisti on soittajalle tärkeä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
