Kitarat: kitarakamat ›

Numb: Käsittääkseni aika lähellä siistin ehjän hintaa on pyyntö tuosta flygarista.
 
Kyllä, '98 limitedit on ehjänä se tonnin päälle, tuolla värillä tosin ehkä minttinä nippa nappa tuon pyynnin verran. Tuossa kunnossa voisin harkita 200:lla eurolla tekeväni kaupat.

Itse ostin tuollaisen mikä on Kitarapajalla myynnissä 89 tai 90 vuonna. Silloin kun levytukku toi niitä maahan oli 67 reissue laukun kanssa 3950 markkaa ja Explorer laukun kanssa 3770 markkaa. Nuo laukut oli muten sellaisia "laukkuja", että painoivat varmaan usean kitaran verran ja muutenkin todella kookkaita kooltaan. Nykyään ovat kyllä kokonsa puolesta mukavampia, niin roudata kuin muutenkin.
Itse ostin siis tuon oman tupakki sunburst Flying V kitaran musafasulta käytettynä ja se oli tuolloin 2800 markkaa.
 
Kun tultiin tuohon 2000 luvulle ja oltiin jo eurossa sekä Gibsonin maahantuoja oli vaihtunut Into-Luthmanin, niin samainen Flying V 67 Reissue maksoi siis ainakin cream white värillä 1995 euroa. Hinta oli noussut kymmenessä vuodessa kolminkertaiseksi ja sitten noin kymmenen vuotta sitten(2000-luvun alkupuolella) Gibson julkaisi myös tuon edullisemman Faded sarjan.
Nämä kaikki seikat laskivat noiden useiden Gibsoneiden hintoja(vaikka Faded kitarat ovat kyllä erilaisia kuin vaikka 67 reissueet), koska 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa oli varsinkin Flying V ja Explorer todella edullisia Gibsoneita. SG mallia sai myös melko edullisesti, mutta kuitenkin.
Fenderillä eikä millään muulla merkillä nuo hinnat nousseet euroon kun mentiin noin paljoa. 2000 euroa on kuitenkin markoissa noin 12000 markkaa ja sillä sai siis 10 vuotta aikaisemmin 3 kpl uusia Flying V tai Explorer kitaroita ja käteisellä saattoi saada vielä hieman alennustakin. Expolerin kohdalla rahaa olisi jäänyt vielä ihan mukavasti taskuunkin.
 
Kun nykyään on vielä noita Faded kitaroitakin todella paljon liikenteessä ja halvempia SG malleja saa myös uutenakin tuohon 500 euron pintaan, niin monenkin Gibsonien hinta on tavallaan romahtanut.
Tätä juttua ei ainakaan paranna sekään, että Gibson on julkaissut myös tuota Faded sarjaakin edullisemman Melody Maker sarjan. Malleja oli siinä MM sarjassa tasakantinen LP, SG, Flying V ja Explorer ja kaikki 399 euron hintaan. Noita on muuten vielä Top soundissa muutamia uutena jos jotain kiinnostaa. Uutena niitä ei kyllä enää tehdä.
Gibson on siis tavallaan omallakin markkinoinnillaan tehnyt itselleen karhunpalveluksen, mutta toki siihen on vaikuttanut myös markan muuttumisen myötä EU tullit ja muutenkin dollarin vahvistuminen.

mpekkanen: ...........
Kun tultiin tuohon 2000 luvulle ja oltiin jo eurossa .................
 
Mun muistini mukaan eurot tulivat käyttöön suomessa vuonna 2002 eli pari vuotta ehdittiin kaksituhattalukua elellä markoissa.
 
Mitä Gibsonin hinnoitteluun tulee, niin muistaakseni flygareista haluttiin yheksänkytluvulla ihan rahaakin (en kylläkään hintoja muista). Itse ostin markka-aikana uuden LesPaulin vuonna 1995 ja maksoin siitä 12800mk ja euroaikana ne on maksaneet parin tonnin huitteilla (taisi olla silloin alussa jotan 2400 euroa). 12800 :6= 2133,3 niin sanoisin ettei ainakaan LesPaulin hinnassa mitään erityisen kovaa europopsahdusta ole tapahtunut. Väittäisin että Gibsonin hinnoittelu tänäpäivänä menee ihan linjassa valuutan hinnoittelun kanssa eikä soittemen hinnassa itsessään ole mitään valtavaa hypähdystä tapahtunut.

Gibsonin Les Paulien hinnat on aika taivaasta temmattuja ottaen huomioon mimmoisia lapsuksia perustuotantolinjan keppeihin välillä pääsee. 2300 euron soittimiessa ei pitäisi olla tasan minkäänlaisia virheitä ja setuppikin pitäisi olla tehtaalta täydellinen kun vielä PLEK-koneenkin kautta mokomat menevät, myös valmistusmateriaalit ja osat pitäisi olla vain laadukkaimpia mitä rahalla saa, mutta silti Les Paulien vakiovarusteisiin kuuluu pintavirheitä, "muovinen" satula, richlite-otelauta joka on joskus laminoitu ja murometalliosat. Myös nuo nykyset nk. clownburst värit on kyllä melkosia designvalintoja. Thommannilla on tällä hetkellä 2016 T-malleja 1400 euron hintaan, toi on musta paljon realistisempi katuhinta noille soittimille.

tuskiz: mutta silti Les Paulien vakiovarusteisiin kuuluu pintavirheitä, "muovinen" satula, richlite-otelauta joka on joskus laminoitu ja murometalliosat...
 
Sen takia pitääkin relicoida näitä, ettei nuo pintavirheet enää haittaa :) Osat voi toki aina vaihtaa.

Shredator: Sen takia pitääkin relicoida näitä, ettei nuo pintavirheet enää haittaa :) Osat voi toki aina vaihtaa.
 
Pointti oli tosiaan se, ettei n. 2500 euron katuhinnan soittimessa pitäisi olla osia jotka joutuu vaihtamaan.

tuskiz: Pointti oli tosiaan se, ettei n. 2500 euron katuhinnan soittimessa pitäisi olla osia jotka joutuu vaihtamaan.
 
Samaa mieltä, ei todellakaan pitäisi olla. Kait nuo 2000e ja yli ei sitten ole Gibsonin mukaan vielä niitä "kalliita" keppejä, kun niillä on niitä 5000e ja yli olevia ja noissa sitten varmaan on kaikki tip top vasta. :)

Katuhinnasta tulee mieleen huumeet

heviäijä: Katuhinnasta tulee mieleen huumeet
 
Tarkoittaako tuo ovh-hintaa vai käytetyn hintaa?
 
Tämä on vähän niinkuin joitakin vuosia sitten puhuttiin vaalien alla paljon 'perusvoimasta' kun yritettiin määritellä jotain energiantuottamislinjauksia.

tuskiz: Gibsonin Les Paulien hinnat on aika taivaasta temmattuja ottaen huomioon mimmoisia lapsuksia perustuotantolinjan keppeihin välillä pääsee. 2300 euron soittimiessa ei pitäisi olla tasan minkäänlaisia virheitä ja setuppikin pitäisi olla tehtaalta täydellinen kun vielä PLEK-koneenkin kautta mokomat menevät, myös valmistusmateriaalit ja osat pitäisi olla vain laadukkaimpia mitä rahalla saa, mutta silti Les Paulien vakiovarusteisiin kuuluu pintavirheitä, "muovinen" satula, richlite-otelauta joka on joskus laminoitu ja murometalliosat. Myös nuo nykyset nk. clownburst värit on kyllä melkosia designvalintoja. Thommannilla on tällä hetkellä 2016 T-malleja 1400 euron hintaan, toi on musta paljon realistisempi katuhinta noille soittimille.
 
Kiinnostaisi tietää, mitä on nämät "murometalliosat".. Myös olis kiva kuulla asiantuntijalta, mikä on tämän hetkinen tehdaspalautusprosentti? Onko se noussut merkittävästi noista "muinaisista ajoista" kun mulla oli ko. puljuun jotain yhteyksiä..
Mutta jos aletaan purkamaan tätä dilemmaa vaikka noista "murometalliosista", kiinnostaa hieman.

fox: Kiinnostaisi tietää, mitä on nämät "murometalliosat".. Mutta jos aletaan purkamaan tätä dilemmaa vaikka noista "murometalliosista", kiinnostaa hieman.
 
Kai sillä viitataan johonkin pehmeään tinaseokseen? Tai jotain.

fox: Kiinnostaisi tietää, mitä on nämät "murometalliosat".. Myös olis kiva kuulla asiantuntijalta, mikä on tämän hetkinen tehdaspalautusprosentti? Onko se noussut merkittävästi noista "muinaisista ajoista" kun mulla oli ko. puljuun jotain yhteyksiä..
Mutta jos aletaan purkamaan tätä dilemmaa vaikka noista "murometalliosista", kiinnostaa hieman.
 
Gibson käyttää perusliukuhihnakitaroissa edelleen sinkkivalusta valmistettuja kielenpitimiä ja talloja, tallapalat saattaa olla jotain laadukkaampaa metallia, ehkä. Myöskin Nashville-talla on edelleen musta vähän kyseenalanen, aika moni vaihtaa Nashvillet ABR:aan mutta kuinka moni vaihtaa ABR:n Nashvilleen... Niissäkin on holkit ja ruuvit jotain muuta kuin kunnon terästä.
Tehdaspalautusprosenteista en tiedä, mutta kuinkahan moni liikkeeseen palautettu soitin oikeasti lähtee takaisin tehtaalle eikä vaan mene takaisin myyntihyllyyn ns. B-stock tuotteena? Varmaan aika pieni prosentti soittimista on oikeasti viallisia tai vaatisivat paljon korjausta, mutta huolimattomuusvirheitä löytyy senkin edestä, esim. juuri pintakäsittelyssä tai nauhojen viimeistelyssä.

tuskiz: Gibson käyttää perusliukuhihnakitaroissa edelleen sinkkivalusta valmistettuja kielenpitimiä ja talloja, tallapalat saattaa olla jotain laadukkaampaa metallia, ehkä. Myöskin Nashville-talla on edelleen musta vähän kyseenalanen, aika moni vaihtaa Nashvillet ABR:aan mutta kuinka moni vaihtaa ABR:n Nashvilleen... Niissäkin on holkit ja ruuvit jotain muuta kuin kunnon terästä.
Tehdaspalautusprosenteista en tiedä, mutta kuinkahan moni liikkeeseen palautettu soitin oikeasti lähtee takaisin tehtaalle eikä vaan mene takaisin myyntihyllyyn ns. B-stock tuotteena? Varmaan aika pieni prosentti soittimista on oikeasti viallisia tai vaatisivat paljon korjausta, mutta huolimattomuusvirheitä löytyy senkin edestä, esim. juuri pintakäsittelyssä tai nauhojen viimeistelyssä.
 
Kyllä vaan, mutta..luuletko että ne noita ihan Gibsonilla tekee, noita metalliosia?
=)

fox: Kyllä vaan, mutta..luuletko että ne noita ihan Gibsonilla tekee, noita metalliosia?
=)
 
En luule, mutta luulen että Gibson teetättää niitä tai käyttää muun valmistajan valmiita osia. Se ei silti tarkoita ettäkö 2500 euron soittimeen pitäisi laittaa tälläisiä osia kun noin viidelläkympillä saa myös parempaakin.

tuskiz: En luule, mutta luulen että Gibson teetättää niitä tai käyttää muun valmistajan valmiita osia. Se ei silti tarkoita ettäkö 2500 euron soittimeen pitäisi laittaa tälläisiä osia kun noin viidelläkympillä saa myös parempaakin.
 
Ei se suinkaan mitään luuloa ole, toki jos muodostaa mielipiteensä nettikirjoitteluun pohjautuen, niin sehän on "yleismaailmallinen" fakta, että ehdottomasti eniten "tarinoita" netissä on, no, mistähän merkistä? ;)
Milloin on erään pojan isoveljellä ollut sitä-ja-tätä vikaa, virhettä ym., mutta totuuden nimessä se todellinen vika-ja virheprosentti on minimaalinen. Mutta, en väitä etteikö se ole olemassa. Varmasti nykyäänkin, vaikka ko. valmistaja ei tuotantomääriltään ole lainkaan niin suuri toimija kuin monet kuvittelevat..
Ennen muinoin noita metalliosia tuli erittäin paljon Schallerilta esimerkiksi, omistajan vaihdoksen jälkeen myös Gotoh Gut ja muut toimittajat tuota rautapuolta hoitavat. Eli se murometallinen kieltenpidin voi olla yhtä laadukas kuin sun SG-mukaelmassa, tai sitten laaduton?? Totta kai voitaneen olettaa, että voihan se olla niinkin, että jos Gibson esmerkiks Gotohilta jotain tuumakoon seosvaluosia tilaa, ne tekeekin tehtaalla källin, ja laittaa paskempaa seosta valuun. Tuskin kuitenkaan näin, vai mitäpä luulet?
Onhan se tietenkin vallan hirvittävää, jos ja kun Gibson käyttää samoja rautaosia, kuin "laadultaan ylivertaiset" niinsanotusti "hyväksytymmät" soittimen kasaajat.

tuskiz: Gibsonin Les Paulien hinnat on aika taivaasta temmattuja ottaen huomioon mimmoisia lapsuksia perustuotantolinjan keppeihin välillä pääsee. 2300 euron soittimiessa ei pitäisi olla tasan minkäänlaisia virheitä ja setuppikin pitäisi olla tehtaalta täydellinen kun vielä PLEK-koneenkin kautta mokomat menevät, myös valmistusmateriaalit ja osat pitäisi olla vain laadukkaimpia mitä rahalla saa, mutta silti Les Paulien vakiovarusteisiin kuuluu pintavirheitä, "muovinen" satula, richlite-otelauta joka on joskus laminoitu ja murometalliosat. Myös nuo nykyset nk. clownburst värit on kyllä melkosia designvalintoja. Thommannilla on tällä hetkellä 2016 T-malleja 1400 euron hintaan, toi on musta paljon realistisempi katuhinta noille soittimille.
 
Mun mielestä mitään vikoja ei tulekaan hyväksyä tuon hintaisessa soittimessa ja jos olet saanut viallisen yksilön Gibson stankkua niin kai palautit sen liikkeeseen? mitä ne siellä sanoi? Omasta puolestani voin sanoa, että ostin uutena ihan peruslinjan Gibson LesPaul standardin vuonna 1995 ja siinä on edelleen alkuperäinen satula ja muutkin osat. Toki satula on poikkeuksetta tehdaskitaroissa jotakin polymeeriä (lue muovia) monestakin syystä, mutta hyvin tuo on kyllä kestänyt. Keikkoja treenejä ja himassa soittelua ja säilyttämistä ja kaikkea kitaran ihan normaalia elämää.
 
Minulla on ollut myös muita kalliita kitaroita ja muutenkin olen paljon soitellut monenlaisilla vehkeillä ja minusta Gibson LesPaul standard (ja nykyisin traditional) kestää vertailun hyvin ihan mihin tahansa soittimeen.
 
Sulla on ollut huono tuuri, että kohdallesi on sattunut noin kelvoton soitin, mutta mielestäni sen pitäisi hoitua ihan reklamoinnilla.

Duoda noin, kyllähän kipponeissa "käsityön jälki" on näkyvissä, oli se sitten parin tonnin Trad. tai yli viiden tonnin CS. Ei ne viimeistelyltään kauheasti eroa. Mullakin on ollut paremmin vimosteltu Trad. kuin R7. Oikeastaan noiden Stankkujen ja Tradien tallasysteemit on toiminnallisesti parempia, kuin Ärrämallien ABR:t. Ei kait noiden metalliseoksissa mitään suurempaa vikaa ole, ABR on vaan turhan "vintage-correct", eli tallapalat on väljiä kolossaan ja ääriasennossa tuppaavat keinahtelemaan, jos VOS-käsitelty, niin tuppaavat liikkumaan vähän tahmeasti, paska juttu muuten, jos se väljä tallapala ponnahtaa kolostaan kielen katketessa kesken keikan, siinä sitä riittää stagella naurussa pitelemistä, kun konttaa ympäri lavaa. Mun mielestä perus-Trad/Stankku on raudoiltaan ihan ok, Ärrämalleihin ABR:n tilalle ABM, tai joku muu tiukkasovitteinen, niin se on aika lailla siinä, kustantaa alta satkun, mikkipolitiikka on sit makuasia. Toki vois olettaa, et yli kahden tonnin kepukassa on kaikki jiirissään. Onhan monella merkillä jo tonnin hintaluokassa asiat kunnossa, eikä tartte tehrä mittää ja sit on näitä suhrustimia ynnä muita kalliimpia, joissa ei kanssa ole mitään sanomista, toisaalta moni niistä kärsii tietynlaisesta persoonattomuudesta, vaikka ois kuin hienosti viimeistelty ja parhaista osista. No onneksi ostajalla on valinnan mahdollisuus, eikä hyvän kitaran tarvii aina älyttömiä maksaa. Jos multa kysytään, niin isojen brändien CS-pelit ei kyl uutena ole missään määrin hintansa arvoisia, mut se on vaan mun mielipide, mieluummin kyllä ostan samalla hinnalla, tai vielä halvemmalla käytetyn, vaikkapa R8:n, kuin uuden Stankun, mut kukin alallaan. Tais mennä taas vähän ohi aiheenkin, paree stoppaa tähän, ettei mee vielä enemmän...

Jukka Häikiö: .. paska juttu muuten, jos se väljä tallapala ponnahtaa kolostaan kielen katketessa kesken keikan, siinä sitä riittää stagella naurussa pitelemistä, kun konttaa ympäri lavaa.....
 
Sitä vartenhan niissä on se pahuksen "resonaatiolanka" ettei putois.. ;) Victoryissä oli Schallerilta yhdessä vaiheessa talloja joissa ei ollu mitään "pidikettä", noista pikkusen "uudemmista" malleista. Suomessa ei Victory-kitaroita liiemmälti kai ollut, mutta yhden tallaan uutta tallapalaa joutui hommailemaan. No, ei ollut kovin pitkäikäinen malli kyseessä.
Ite olen kyllä muunmallisten tallojen ystävä (kuin vintage-korrekti ABR), surettaa kun uuden hallinnon aikana haaskasivat pois esimerkiks 3-point Nashvillen. Intonaatiovarat oli runsaat siinä. Ehdottomasti samoilla lukemilla vaikka Ibanezin Gibraltar ykkösen kanssa. No, vanha Nashville, eli harmonica bridge 70-luvulta, sekin Schallerin tekoja, oli tuossa suhteessa vallanernomanen myös. Olkoonkin että oli vissiin sitä "murometallia" eli zamac-valurunkoinen. ;) Yhtään kappaletta en muista kyllä taipuneen tahi muuten vikuuntuneen. Tosin varmaan nettikirjoituksista sellnenkin vaivanen löytyy.

Ostaisitte kerralla Yamahaa niin ei tarviis ulista hinnasta ja paskoista osista.