Klassinen ›

"Huom! Olet kirjoittamassa yli 4550 päivää vanhaan aiheeseen!"
 
Musiikin syvintä olemusta en tunne, mutta otan kantaa ehkäpä hieman yleisemmällä tasolla tässäkin ketjussa esillä olleeseen näkemykseen, jonka mukaan kyseessä on vain "mielipide", joka ikään kuin kuittaa koko kysymyksen merkityksettömänä, koska kaikki mielipiteet ovat tietyllä tavalla saman arvoisia (mikä tietysti on totta, mutta vain hyvin rajoitetusti).
 
Kyllä musiikissa täytyy myös olla objektiivisia arvoja, kuten kaikessa muussakin. Siten kysymystä ei voi kuitata pelkästään "mielipiteenä". Ihan samalla tavalla voisi kuitata saman arvoisiksi vaikkapa vessatöherryksen ja Raamatun, tai linnunpöntön ja Colosseumin. Tässä siis viittaan siihen, että täytyy olla löydettävissä jotakin ehdottoman objektiivista vertaillessa vaikkapa Popedan biisiä Mahlerin sinfoniaan. Mutta siinä on myös se subjektiivinen osa: miksi Mahler ei puhuttele? Mitkä olosuhteet ovat saattaneet ihmisen suuntaamaan kiinnostustaan Mahlerin musiikkiin? Sekin on jollakin tavalla objektiivista, mutta tilanne on kuitenkin subjektiivinen, se koskee vain tätä nimenomaista yksilöä ja hänen olosuhteitaan.
 
Olenkin sitä mieltä, että taidemusiikkia ei voi kuitata "vain" musiikkina, siinä missä mitä hyvänsä musiikkia. Jos haetaan jonkinlaista puhdasta musiikkia, niin varmaan jonkinlainen tribaalimusiikki olisi sellaista. Tässä mielessä nykyaikainen popmusiikki on lähempänä "aitoa" musiikkia. Klassinen musiikki taas on hyvä esimerkki siitä kuinka ihminen vie minkä hyvänsä asian äärimmäisyyksiin.
 
Tässä katsannossa ei mitään arvottamista sinänsä. Tunnen monia todella älykkäitä ihmisiä jotka vähän välittävät mistään musiikista sinänsä, koska he ovat suunnanneet lahjakkuutensa toisaalle. Tässä mielessä se Popeda on ihan yhtä "hyvä" kuin Mahler.
 
Sitten rupesin miettimään sellaista, että ehkä menneisyyden suurteokset ovat kuitenkin edustaneet enemmän kollektiivista ihmiskuntaa kuin yksilöä. Siinäkin mielessä on aika järjetöntä vertailla Nicki Minajin taidetta Mozartiin. On olemassa myös se pelottava ajatus, että sellainen vertailu ei olisikaan järjetöntä.
 
Lisäys: tuohon edelliseen kappaleeseen vielä. Ehkäpä onkin niin, että nykypäivän kollektiivinen mielipide edustaakin ihmistä aidommin. Siis että sen sijaan, että jonkinlaisesta norsunluutornista nostetaan tieteellisen komitean toimesta jonkin merkkihenkilö edustamaan koko ihmiskuntaa, digitaalinen tietoverkko piirtää silmiemme eteen sen, mitä oikeasti olemme ja haluamme. Haluamme Mozartin sijaan tissit.