Kitarat: kitarakamat ›

Karvamammutti: Ite en kyllä mieti jälleenmyyntiarvoa noitten kitaroitten kanssa, soittoon ne ostetaan ja soundi ei synny jälleenmyyntiarvon perusteella.
 
Tämä on minusta se juttu joka pitäisi olla ihan jokaisen soittimen kanssa.
 
Olipa sitten joku halpa aasian kitara tai kalliimpi tilaustyökitara. Minustakaan kitaroita ei kannata hommata kuin tarpeeseen, mutta joskus voi tilaustyönä teetetty olla jopa hyvinkin perusteltu ja järkeväkin ostos.
Kaikki harrastukset maksaa ja jos ostaa vain sellaisia kitaroita joissa tuo hinta pysyy, niin silloin ei kannata hommata arvokkaampia soittimia ollenkaan. Esim. Harley Bentonin metallikoppaisen resonaattorikitaran sai uutena noin 10 vuotta sitten 150 euron kieppeillä. Nykyään samainen peli on 299 euroa.
80-luvun lopulla maksoi jossain vaiheessa Fenderin American Standard Telecaster ja samainen Stratocaster 4750 markkaa. Molempia sai niin vaahtera otelaudalla kuin ruusupuisellakin ja hinta oli sama. Laukku oli sellainen muovinen ja aika ihme jos jostain löytyy tänä päivänä jostain ehjä tuollainen laukku. Jos sillä kitaralla on siis vähänkään keikkailtu tai muutoin roudattu.
 
Noista yli 25 vuotta vanhoista kitaroista saattaa saada nykyään hyvällä tuurilla sen 800 euroa, jos on hyvässä kunnossa, modaamaton ja laukkukin löytyy(ehjä).
Tosin vaikka tuon markkamääräisen hinnan muuttaa suoraan euroiksi, niin ei se kyllä ihan sama asia ole. Markka-aikaan kun jollain 5000 markalla oli ostovoimaa aika reilusti enemmän kuin nykyään jollainen hieman reilulla 800 eurolla.
Nykyään vastaava American Standard Telecaster/Stratocaster Fender maksaa kovan laukun kanssa noin 1400 euroa, hieman riippuen mistä ostaa. Voi olla aavistuksen halvempi tai myös kalliimpikin.
 
Jos tuollaista hintaa miettii tuosta kitarasta joka ei ole siis vielä mikään Custom Shop kitara. Niin kyllä se aika lähelle jo menee kotimaisien valmistajien vastaavia telecaster ja stratocaster tyylisiä soittimia.
Varmasti Ruokankaalta tai Versoulilta ei saa parilla tonnilla kitaraa tai tuolla 1400 eurolla, mutta aika lähellä samaa hintaa monikin kyllä tekee ihan hyvän telecasterin.
Toki jos siihen haluaa kalliit boutique mikit, loimukantta, bindauksia, erikoisia upotuksia ja otelautamerkkejä-->Niin ei varmasti saa samaan rahaan miltään valmistajalta.
 
Jos taas hankii vaikka telecasterin ja ostaa sen samalla tyylillä kuin sen Fenderin American Standard mallin johon saa värin lisäksi valita tuon otelaudan joko vaahterasta tai ruusupuusta, niin se voi olla hyvinkin kannattava teettää kotimaassa. Siihen jotkut Dimarzio tai Duncan mikit esimerkiksi ja kaulan voi teettää haluamillaan spekseillä ja vaikka rosterinauhoilla, joista tulee varmasti hieman lisäkustannuksia. Jos kitara tulee soittoon eikä mihinkään lasivitriiniin sellaisien konjakkipullojen viereen joita ei ole koskaan tarkoitus avata, niin tällainen soitin on varsin hyvä käyttöpeli. Ja tosiaan kotimaassa on useita valmistajia joilta tuollaisen telen saa jo parilla tonnilla.
Saa ainakin sellaisen kun itse haluaa ja omaan käteen sopivan. Fenderin uusissa kitaroissa kun on minusta tuo kaula turhan ohut ja siksi jos ei sellaisesta tykkää, niin voi olla järkevää teettää sellainen joka omaan käteen sopii. Kyllä Fenderiltäkin saa Custom Shopista monenkinlaisia soittimia, mutta sitten on jo hinnatkin yli tuplaten tuon 1400 euroa.
Tietysti jos kitaralla ei tule soitettua, niin silloin ei kannata ostaa minusta minkään merkkistä kitaraa. Tai jos haluaa maksaa koristeista, niin kai sekin on jokaisen oma asia. Onhan nuo monet taulutkin arvokkaita ja soittimet ovat myös ihan hienoja seinällä...
 
Ei tuo lavassa lukeva merkki kuitenkaan takaa mitään sellaista, että siitä saa omansa pois jos sen joskus myy. Sitten voi ehkä joistakin saada jos niillä ei tosiaan keikkaile ja niitä pitää muutenkin todella hyvässä kunnossa. Sittenkin sitä soitinta joutuu "säilömään" yleensä 20-30 vuotta. Tämäkin on vain tämän hetken tilanne monien kitaroiden kohdalla, kun katsellaan ajassa taaksepäin ja tulevaisuutta on taas aika vaikea ennustaa.
Itse olen vain huomannut sellaisen seikan, että jos kitaraa yrittää oikein varjella kaikenlaiselta kolhulta-->Niin se on varmin tapa saada soitin ruvelle jne. Joku Murphyn laki siinä on. Samainen juttu myös tuon "sijoitus" mielessä ostettujen soittimien kanssa.
 
On varmasti totta, että jos ei tiedä mitä haluaa-->niin silloin ei minkään merkkinen tilaustyösoitin ole vielä oikea tai muutenkaan hyvä valinta. Jos soitin tulee taas käyttöön, niin sitten on asia jo ihan toinen.
Eikä tämäkään tarkota sitä, etteikö hyviä ja itselle sopivia soittimia voisi löytyä ihan niistä normaaleistakin malleista joita kaupassa jo on.
Sijoituskohteiksi ei ole uusista Fendereistä, eikä oikein mistään kitaroista. Kannattaa siis ostaa ihan muunlaisia tavaroita, kuin soittimia jos haluaa rahansa johonkin irtaimistoon sijoittaa.

Karvamammutti: Ite en kyllä mieti jälleenmyyntiarvoa noitten kitaroitten kanssa, soittoon ne ostetaan ja soundi ei synny jälleenmyyntiarvon perusteella.
 
Jep, jos custom soitinta tilatessa ensimmäisenä on mielessä jälleenmyyntiarvo niin kannattaa jättää tilaamatta. Itse ainakin lähdin liikkeelle sillä ajatuksella että nyt laitetaan mieluisin malli mieluisimmilla spekseillä ja sitten se saa olla siinä. Tietenkin jos kitarat, mallit ja speksit vaihtuvat joka kuukausi niin kannattaa jättää customit väliin kokonaan ja ostella vain niitä käytettyjä. Onhan se custom kuitenkin mittatilauksena juuri tilaajalleen yksilölliseksi räätälöity, ei siinä pitäisi painaa kenenkään muun mielipiteet.
 
Kokeilemallahan sitä tietysti vain oppii, mutta tietyn pisteen jälkeen jatkuvasta kamarumbasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Nyt sitten, multiscalet uusi juttu? Vastahan ne -70 luvulla keksittiin. Ja jos kiinnostaa tuommoista pääsee kokeilemaan kohtapuoliin Tampereella luonani.
 
Itse en henkilökohtaisesti aio tilata suomalaista customia. Suomalainen työ on kallista ja osien/puiden tuominen kalliimpaa kuin muualle Eurooppaan.
Sain juuri parisen viikkoa sitten Carillionilta custom seiskan ja epäilen että samoilla specseillä ja samaan hintaan ei Suomesta saa.
 
Mielestäni customin saa tilata ken haluaa jos haluaa, ammattimuusikko tai ei. Muualla maailmassa customit ovat nyt kovassa huudossa ja kauppa käy kovemmin kuin koskaan. Sama innostus ei ole vielä levinnyt Suomeen, torilla esim. näkyy harvemmin perusmerkkejä eksoottisempaa.

Heroooh: osien/puiden tuominen kalliimpaa kuin muualle Eurooppaan..
 
:D Ok.

Jeszse: :D Ok.
 
Logistiikka maksuja tarkotan

Gabe: Jep, jos custom soitinta tilatessa ensimmäisenä on mielessä jälleenmyyntiarvo niin kannattaa jättää tilaamatta. Itse ainakin lähdin liikkeelle sillä ajatuksella että nyt laitetaan mieluisin malli mieluisimmilla spekseillä ja sitten se saa olla siinä. Tietenkin jos kitarat, mallit ja speksit vaihtuvat joka kuukausi niin kannattaa jättää customit väliin kokonaan ja ostella vain niitä käytettyjä. Onhan se custom kuitenkin mittatilauksena juuri tilaajalleen yksilölliseksi räätälöity, ei siinä pitäisi painaa kenenkään muun mielipiteet.
 
Kokeilemallahan sitä tietysti vain oppii, mutta tietyn pisteen jälkeen jatkuvasta kamarumbasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
 
Kyllä minä muistan erään herran joka mietti hyvinkin paljon customin jälleenmyyntiarvoa. Sittemmin on näemmä sisäistänyt tuon oikean mallin ja tärkeysjärjestyksen. ;)

JaaGeRMaisTeR: Kyllä minä muistan erään herran joka mietti hyvinkin paljon customin jälleenmyyntiarvoa. Sittemmin on näemmä sisäistänyt tuon oikean mallin ja tärkeysjärjestyksen. ;)
 
Melkein oikein ymmärsit. :D Ei mulla ollut mietinnän alla niinkään se mahdollinen jälleenmyyntiarvo siltä varalta että alkaisin sitä kitaraa itse myymään, kyllä se tilattiin sillä ajatuksella ja sellaisilla spekseillä ettei tartte enää koskaan alkaa vaihtelemaan. Mutta olihan mulla tosiaan sen verran tuokin mielessä että pohdiskelin miten brändi/valmistaja mahtaa vaikuttaa tämän kaltaisen mittatilaus esineen arvoon sen jälkeen kun rahat vaihtavat omistajaa. Olisihan se kiva jos kallis soitin ei menettäisi suurinta osaa arvostaan sen jälkeen kun sen on kiikuttanut pajalta kotiin, vaikkei sitä olisikaan koskaan myymässä. Mutta viimeisenä kriteerinä se mulla oli kuitenkin mielessä, tärkeintä oli että saa mahdollisimman mieluisen ja laadukkaan soittimen... Hinnasta viis. :)

Jälleenmyyntiarvon miettiminen ylipäätään uutta instrumenttia ostaessa on vähän turhaa ja siitä ei tuu kun paha mieli, hyvänä esimerkkinä sarjatuotannosta Ltd 407 sarja mitkä maksaa thomannilla n.1000€ ja niitä pyörii torilla 600€ nurkilla.

antikristus: Jälleenmyyntiarvon miettiminen ylipäätään uutta instrumenttia ostaessa on vähän turhaa ja siitä ei tuu kun paha mieli, hyvänä esimerkkinä sarjatuotannosta Ltd 407 sarja mitkä maksaa thomannilla n.1000€ ja niitä pyörii torilla 600€ nurkilla.
 
Autossa menee murrin perseeseen monta kymmentä tuhatta muutamassa vuodessa kun oikein sopivasti osaa kulkimen hankkia, joten tuo 400 EUR on tavallaan aika mitätöntä.

Kannattaa hankkia jokin ominaisuuksiltaan miltei sopiva ja laadultaan asiallinen kitara ja kiikuttaa se paikalliselle kitarasepälle muokattavaksi.
 
Näin toimien selviää pienimmällä mahdollisella rahallisella tappiolla. Lisäksi tulee hyvä mieli siitä että on tukenut paikallista pienyritystoimintaa.

Ihan saman se soitin maksaa, vaikka sitä ei soittaisi minuuttiakaan, ja harrastus se on omistaminenkin.

antnis: Ihan saman se soitin maksaa, vaikka sitä ei soittaisi minuuttiakaan, ja harrastus se on omistaminenkin.
 
Ja mitenkähän tämä liittyi otsikon aiheeseen?
 
Omakaan viestini ei toki kovin hyvin.

hollstro: Itse en ihan täysin ymmärrä jonkun Gibsonin tai Fenderin kopion teettämistä, niissä saa aina turpaansa kun myy koska markkina on kyllästetty ko. kepeillä. Heiltäkin saa tilattua CS-spekseillä ja sillä oikealla logolla, sitten tosin maksaa ja kestää.
 
Itse ostin tuossa pari viikkoa sitten (aloittelevan) suomalaisen soitinrakentajan telecasterin. Ja viikon sitä päivittäin aamusta iltaan ränkänneenä päätin tilata samalta kaverilta mittatilaustyönä Masteryn osia hyödyntävän Bigsbyllisen telen. Miksi?
 
Tässä on nyt tullukin aika moneen kertaan esille tuo jälleenmyyntiarvo. Omistan itse Fenderin CS-mallistoa ja myönnän, että niissä on oma fiiliksensä, joka varmasti toimii monelle mielikuvatasolla ihan eri tavalla kuin suomalaisen pajan kopio "real thingistä". Bigsbyllinen "real thing" on vain aika monesti hit/miss, Custom Shopin bigsby-mallit taas maksaa jo neljättä tonnia. Sitä on jo hankalampi saada kaupaksi jo myyntihintansa puolesta, vintage-arvoakaan kun ei juuri 2017-2018 valmistuneella soittimella ole - ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.
 
Itse oon aika pohtinut tätä omaa jo vuosikymmeniä kestänyttä kamarunkkausta ja kyllä se pääajatus siellä takana on kirkastunut pikkuhiljaa; itselle tärkeintä hommassa on kuitenkin tone ja laatu. Mikään ei soi yhtä hyvin kuin hyvistä puista ja jopa Fenderin osia laadukkaammasta hardwaresta kasattu tele (täysin subjektiivinen mielipide). Se, että siinä sivussa pääsee auttamaan asiaansa omistautunutta, suomalaista kädentaitajaa rahallisesti, tarjoaa tottakai lisäarvoa. Eihän se hetkessä valmistu suomalaisellakaan rakentajalla, mutta tässä tilauksessa iso osa viehätystä on ollut jo tuon kitaran speksailu ja asialla hekumointi.
 
Rakentelen myös työväenopistossa täysin omaa malliani, ja ehkä se sitten on hieman sammuttanut näitä pahimpia himoja täysin customia mallia kohtaan.

Customi on ihan jees. Rahalla saa mitä haluaa, mutta pitää tietää mitä haluaa. Mulla se tökkää tuohon jälkimmäiseen, koska olen soittajana joustava ja pystyn tottumaan melkeen mihin vaan (kunhan se on ehjä ja kunnollinen) enkä vielä vuosienkaan jälkeen osaa nimetä yhtäkään speksiä mikä olisi mulle jotenkin tärkeä. Jos minä lähtisin ostamaan Ruokankaalta customia, niin kysyisin siltä että "onko sulla jotain valmiina, ostan sen " :-D
 
Kun torin tarjontaa katselen, niin varmaan aika moni muukin on joutunut toteamaan saman jutun ettei olekaan tiennyt mitä haluaa ;-) tai ehkä meille se kuluttaminen on vaan niin verissä, että saamme vieroitusoireita jos emme joka hetki halua jotakin. Ehkä se tavaran haluaminen on sittenkin tärkeintä.
 
Joku tässäkin ketjussa puolusteli ettei tarvitse olla "ammattilainen" laittaakseen itselleen customin. Ei tarvitsekaan kuka vaan saa ostella ihan mitä huvittaa ei se kuulu kenellekään. Mutta on siinä semmoinen pointti, että kun on kokemusta ja taitoa, niin voi olla parempi käsitys siitä mitä haluaa. Minulle kokemus ja taito on opettanut, että mulle on ihan sama :-) siksi soittelen mieluiten tehdassoittimilla, mutta sekin on valinta.

Teenpä noston ja kyselyn, vaikka en olekaan mitään tilaamassa...
 
Nimittäin itselle olisi tarvetta (tai siis halua testata) multiskaala soittimelle, jossa ohkasimmat kielet olisivat paksuja pitempiä. Onko olemassa jokin syy ettei tämmöisiä ole tehty ja saatavilla? Kyssäri on nyt vähän aiheen sivusta, mutta on täällä ollut jotain pientä keskustelua noista multiskaala (fanned fret) kitaroista.

tumppusormi: Teenpä noston ja kyselyn, vaikka en olekaan mitään tilaamassa...
 
Nimittäin itselle olisi tarvetta (tai siis halua testata) multiskaala soittimelle, jossa ohkasimmat kielet olisivat paksuja pitempiä. Onko olemassa jokin syy ettei tämmöisiä ole tehty ja saatavilla? Kyssäri on nyt vähän aiheen sivusta, mutta on täällä ollut jotain pientä keskustelua noista multiskaala (fanned fret) kitaroista.
 
Eli heitettäisiin kaikki multiskaalan edut pois, ja tehtäisiin täysin nurinkurinen ja ominaisuuksiltaan surkea soitin. Ei siinä ole mitään järkeä.

tumppusormi: Teenpä noston ja kyselyn, vaikka en olekaan mitään tilaamassa...
 
Nimittäin itselle olisi tarvetta (tai siis halua testata) multiskaala soittimelle, jossa ohkasimmat kielet olisivat paksuja pitempiä.
 
Miksi ihmeessä?
 
Onko olemassa jokin syy ettei tämmöisiä ole tehty ja saatavilla?
 
On.
 
Kyssäri on nyt vähän aiheen sivusta, mutta on täällä ollut jotain pientä keskustelua noista multiskaala (fanned fret) kitaroista.
 
Ei haittaa. Tähän kysymykseen voi vastata kunhan kerrot mitä ajat takaa, muuten tulee vaikutelma ettet tiedä mikä multiskaalan idea on.

ÄrGee: Eli heitettäisiin kaikki multiskaalan edut pois, ja tehtäisiin täysin nurinkurinen ja ominaisuuksiltaan surkea soitin. Ei siinä ole mitään järkeä.
 
Lainasin tätä, mutta vastaukseni on myös Hallulle.
 
Tuolla nuo multiskaalan edut ovat https://strictly7.com/blog/why-go-multiscale-with-a-fanned-fret-guitar
 
Mutta noita nyt mielestäni liioitellaan, koska on kitaroita 24 ja 26 ja miksei isommallakin tasaisella skaalalla, ja ihan hyvin soivat.
 
Mutta mitä itse haen olisi parempaa soitettavuutta kun soitetaan klassisessa soittoasennossa (ei siis kaula sivullepäin). Esimerkiksi jos haluaa ääneen twängiä, niin soitetaan läheltä tallaa. Nyt on ongelmia jos siirrytään plektrakädellä paksuilta kieliltä ohuille kielille, niin se plektran paikka siirtyykin kielessä lähemmäs tallaa. Haen siis plektrakäden sijoittamiseen parannusta.

tumppusormi: ........................ niin se plektran paikka siirtyykin kielessä lähemmäs tallaa. Haen siis plektrakäden sijoittamiseen parannusta.
 
Niin siis tarkoitatko, että tasaskaalainen ei jekuta? sun tarttee varmaan teettää sellainen kitara, mutta musta tuntuu, että mennään vähän takapuoli edellä puuhun jos muutetaan kitaran rakennetta sen sijaan, että liikutettaisiin kättä.