Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Huh huh! Se muutama vuosi sitten soitinkaupassa kokeilemani yksilö oli ihan kohtuullisesti viimeistellyn oloinen, se täytyy Epiphonen puolustukseksi sanoa. Samoin toinen taannoin räpläämäni SG400, joka oli hommattu Saksasta. Viimeistelyn puolesta olisivat menneet täydestä, mutta kaula tuntui taipuilevan tuulen mukana niin, että vireiseltä kuulostavien sointujen soittaminen vaati ankaraa keskittymistä. Mutta kuten sanoin, se on varmaan soittotyylikysymys.
 
Tuo että yhdestä kitarasta toiseen ei ole tasaista on aika tyypillistä halvoille malleille, ts. voi käydä tuuri tai sitten voi käydä vähemmän hyvä tuuri. Oma virheeni oli, että ostin tietämättä mistään mitään. Jälkiviisaasti mun olisi ehdottomasti kannattanut ottaa kaupoille mukaan joku hieman osaavampi ja kokeneempi ja sitten testailla mahdollisimman montaa sen oikean yksilön löytämiseksi.
 
Nyt kävi sen sijaan niin että ostin hyllystä, soittelin, vitutti, vein kitaran sille osaavammalle joka sanoi aika suoraan että tossa olis niin paljon laitettavaa että fiksummin teet kun vaihdat parempaan. Seuraava olikin sitten meksikolainen strato, ja siihen oli aika tyytyväinen pitkään.

Jos nuo Vintage Modifiedit on samaa tasoa kuin mikä mulla oli Stratocaster (70's isolapa), niin pysy kaukana. Oli paskin ostos ikinä. Uutena tuli ja otelaudan sivussa oli pari reikää lakkapinnassa, nauhojen päät helvetin terävät eikä pysynyt vireessä sitten millään. Seinäkoristeena oli hieno, mutta soitettavuus oli kakkaa isolla koolla. Duncan Designed mikitkin oli aika suolesta. Ohkaista särisevää ripulia.
 
Mulla on kaksi Indonesian Ibanezia ja ne on oikein hyviä soitettavuudeltaan ja viimeistelyltään, kuten myös viimeisin Jackson RR.
 
TLDR: Kahdella sanalla kuvaillen: Hyi vittu.

Navdi: Ei mulla pahaa sanottavaa Ibanezeistakaan ole mutta oletin alkuperäisen postaajan listan perusteella että haussa olivat nimenomaan noi "perinteiset" mallit.
 
Juu, en muita merkkejä ollut tuputtamassakaan. Tarkoitin vain, että Indonesiassa osataan kyllä tehdä. Ehkä Squierin tehtaan työntekijät huuhtoituivat tsunamin mukana ja korvattiin joillain viidakon apinoilla.

Tässä tahtoo taas unohtua, että kyse on halpiksesta. Jos on kokeillut Epin SG:tä, niin niitäkin on halpoja (Special) ja tämä G400 joka PRO:na maksaa jo reilusti yli 300e ja siinä on se kelanpuolitus. Siihen pari satikkaa lisää, niin Tompalta irtoaa jo Gibson special Zebra-mikeillä (tosin 15-mallia)
 
Kun halpiksia ostellaan, on hyväksyttävä se tosiasia ettei se ole esikuvansa veroinen eikä välttämättä edes erityisen hyvä - ainakaan parempaan tottuneelle. Siksihän se on halpa.

Navdi: Ei jaksanut pysyä vireessä, nauhojen korkeudet vaihtelivat, kaikki osat tuntuivat halvoilta, nauhojen päät olivat karkeat, virittimistä osa oli löysiä ja osa todella kireitä käänneltäviä, tietty viimeistelemättömyys kaikissa osa-alueissa niin rautaa, elektroniikkaa kuin puitakin.
 
Joo siis mullahan ei ole kokemusta tuosta kitarasta ja siksi kyselin kun mietin, että monesti halppiksen saa fiksailtua ihan hyväksi kitaraksi, mutta jos puut ei ole kondiksessa niin eipä sitä sitten saa. Tuo vireen pitämättömyys voi liittyä myös Kefiirin mainitsemaan kitaran notkumiseen joka on minusta tosi ärsyttävä piirre ja sellainen jouskari kyllä tuntuu lelulta. Minusta halvankaan kitaran ei tule notkua.
 
Huono nauhojen viimeistely on fiksattavissa ja rautaa voi vaihtaa, mutta puille ei oikeastaan voi mitään.

Hagströmit, Korean Tokait ja LTD:t ovat myös kokeilemisen arvoisia soittimia. Käytettynä varsin edullisiakin aina joskus. Tässä yksi esimerkki uudesta, mutta hinta menee jo 370 euron paikkeille:
http://www.gear4music.fi/fi/Kitarat … tara-Tobacco-Sunburst/1LGZ#full-des
 
Ja jos sattuu löytämään PRS Se-mallin kitaran käytettynä edullisesti, niin kannattaa tarttua tilaisuuteen:
http://www.tori.fi/uusimaa/Prs_se_e … hkokitara_27749436.htm?ca=2&w=3
Tuollaisesta mallista mulla on omakohtaista kokemusta ja se oli hyvä kitara se.
 
EDIT: ja tuossa yksi PRS lisää: https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1157415
 
-iec

Kefiiri: No mä vielä kolmantena moitin, vaikka vaan hätäisesti kaupassa kokeilin. Peli tuntui notkuvan joka suuntaan, tietty jämäkkyyden puute Epin SG:tä vaivasi. Kun taas halvempi Epin Les Paul Special II on ihan OK peli, sekin notkuu hieman, mutta ergonomia on parempi (tai sitten vaan tutumpi.) Ei tule ihan semmoista mikkihiiri merihädässä -oloa :D
 
Mutta tämä varmaan on osittain soittotatsikysymys, älköön kukaan nyt skipatko Epin SG:tä potentiaalisten vaihtoehtojen joukosta kommenttini takia.
 
Tuli mieleen, että jos rakenteissa on säästetty, niin SG voi olla alttiimpi notkumiselle sen kaulaliitoksensa takia eikä kaula saa siinä yhtä paljoa tukea podystä kuin paulissa, vakka materiaalin laatu muuten vastaavaa olisikin. Toinen mieleen tuleva juttu on nykyisin kai vallitsevaksi käytännöksi puotoutunut tapa lisätä ne hiilikuitu vahvikkeet kaularaudan molemmin puolin paremmissa kitaroissa, joka halvemmissa saattaa puuttua ja tehdä ne semmoisiksi vempuloiksi. SG:n mallisessa kitarassa tuo ominaisuus voi oikein korostua.

hallu: Tuli mieleen, että jos rakenteissa on säästetty, niin SG voi olla alttiimpi notkumiselle sen kaulaliitoksensa takia eikä kaula saa siinä yhtä paljoa tukea podystä kuin paulissa, vakka materiaalin laatu muuten vastaavaa olisikin. Toinen mieleen tuleva juttu on nykyisin kai vallitsevaksi käytännöksi puotoutunut tapa lisätä ne hiilikuitu vahvikkeet kaularaudan molemmin puolin paremmissa kitaroissa, joka halvemmissa saattaa puuttua ja tehdä ne semmoisiksi vempuloiksi. SG:n mallisessa kitarassa tuo ominaisuus voi oikein korostua.
 
Eikö noissa joissakin halvemmissa ole pulttikaula? Ainakin yhden kaverin Epiphone SG Specialissa on, ja kaula on aivan törkeä halko. Hirveä ritsa siis kaikinpuolin.

ÄrGee: Eikö noissa joissakin halvemmissa ole pulttikaula? Ainakin yhden kaverin Epiphone SG Specialissa on, ja kaula on aivan törkeä halko. Hirveä ritsa siis kaikinpuolin.
 
Ei se pulttikaulaisuus niistä mitään ritsoja tee. Onpahan vaan edullisempi tapa kiinnittää kaula runkoon.

Navdi: Ei se pulttikaulaisuus niistä mitään ritsoja tee. Onpahan vaan edullisempi tapa kiinnittää kaula runkoon.
 
Ei tietenkään jos liitos on hyvin tehty ja huomaamaton tuntumaltaan. Mutta... noissa on se perus palikka. Se yhdistettynä mataliin nauhoihin ja erittäin paksuun kaulaan on ainakin omaan käteen jotain aivan kamalaa.

hallu: Minkälaisia huonoja kokemuksia?
 
Kaula oli propelli, ei pysynyt sen + nauhojen takia vireessä, rautaosat halpaa sinkkivalua, body ns. leipärakenne jossa "oikeeta" (eli afrikan) mahonkia vaan ohuet viilut päällä ja alla ja keskellä mysteeripuuta, myös bodyn muotoilu on vääränlainen SG:ksi. Tottakai kaikki tollaset asiat on aika tyypillisiä kiinatuotetulle kitaralle ja tossa hintaluokassa, mutta hauskin asiahan oli että kyseessä oli limited edition malli, sitä kuvittelis että Epi pistäis vähän parempaa laaduntarkkailua semmosiin, mutta ei näemmä. Myöskään Thomann ei osannu ko. yksilöä seuloa pois, mitähän kesätyöläisiä sielläkin pajallaan töissä. Onneksi sain myytyä eteenpäin. Kaulan taipulu sen sijaan on musta SG:ssä enemmän ominaisuus sen klassisen ohuuden ja kaulaliitoksen takia, mutta hyvässä kitarassa siihen saa kyllä laittaa ihan voimaa että alkaa niin taipuilemaan että soitto häiriintyy.
 
Eri Squiereista kun ollaan puhuttu, niin musta parhaimmat kitarat niiltä on myös kalleimmat, eli Classic Vibet ja Deluxe Stratocasterit. Noista kumpikaan ei ole pettänyt koesoittelussa, Deluxet on tehty Indonesiassa jos se on jollekkin dealbreaker.

ÄrGee: Eikö noissa joissakin halvemmissa ole pulttikaula? Ainakin yhden kaverin Epiphone SG Specialissa on, ja kaula on aivan törkeä halko. Hirveä ritsa siis kaikinpuolin.
 
SG G400ja G400 pro malleissa näyttää kaulaliitos olevan ihan perinteinen liimattu. Kaulan paksuus ei sinällään kerro kitaran laadusta mitään koska se on aika pitkälle mieltymys kysymys mistä kukakin tykkää. Mutta sillä on merkitystä mitä siellä kaulan sisällä on. Paksukaulaisuus saattaa olla etu halvemmissa kitaroissa joissa kaulaa ei ole välttämättä tuettu kunnolla kun paksumpi kaula pysynee ryhdissä ohutta paremmin ilman lisätukia.
 
Mutta jos kitara on laadukas ja asiallisesti tehty on aika se ja sama onko kaula paksu vai ohut (tai siis tietenkin joku tykkää jostakin tietystä, mutta laadullisesti myös ohutkaulainen voi olla ihan yhtä hyvä).

hallu: SG G400ja G400 pro malleissa näyttää kaulaliitos olevan ihan perinteinen liimattu. Kaulan paksuus ei sinällään kerro kitaran laadusta mitään koska se on aika pitkälle mieltymys kysymys mistä kukakin tykkää. Mutta sillä on merkitystä mitä siellä kaulan sisällä on. Paksukaulaisuus saattaa olla etu halvemmissa kitaroissa joissa kaulaa ei ole välttämättä tuettu kunnolla kun paksumpi kaula pysynee ryhdissä ohutta paremmin ilman lisätukia.
 
Mutta jos kitara on laadukas ja asiallisesti tehty on aika se ja sama onko kaula paksu vai ohut (tai siis tietenkin joku tykkää jostakin tietystä, mutta laadullisesti myös ohutkaulainen voi olla ihan yhtä hyvä).
 
Ihan halpiskitaroissa harvemmin on hiilikuitutankoja tai titaanilla vahvistettuja kaularautoja, tai monesta eri palasta tehtyjä kauloja. Ratkaisuja mitä näkee yleensä ohuemmissa kauloissa. Ja juuri tuo pulttikaula + halko tuo jotenkin aivan oudon tuntuman noihin.

tuskiz: Kaula oli propelli, ei pysynyt sen + nauhojen takia vireessä, rautaosat halpaa sinkkivalua, body ns. leipärakenne jossa "oikeeta" (eli afrikan) mahonkia vaan ohuet viilut päällä ja alla ja keskellä mysteeripuuta, myös bodyn muotoilu on vääränlainen SG:ksi. Tottakai kaikki tollaset asiat on aika tyypillisiä kiinatuotetulle kitaralle ja tossa hintaluokassa, mutta hauskin asiahan oli että kyseessä oli limited edition malli, sitä kuvittelis että Epi pistäis vähän parempaa laaduntarkkailua semmosiin, mutta ei näemmä. Myöskään Thomann ei osannu ko. yksilöä seuloa pois, mitähän kesätyöläisiä sielläkin pajallaan töissä. Onneksi sain myytyä eteenpäin. Kaulan taipulu sen sijaan on musta SG:ssä enemmän ominaisuus sen klassisen ohuuden ja kaulaliitoksen takia, mutta hyvässä kitarassa siihen saa kyllä laittaa ihan voimaa että alkaa niin taipuilemaan että soitto häiriintyy.
 
Eri Squiereista kun ollaan puhuttu, niin musta parhaimmat kitarat niiltä on myös kalleimmat, eli Classic Vibet ja Deluxe Stratocasterit. Noista kumpikaan ei ole pettänyt koesoittelussa, Deluxet on tehty Indonesiassa jos se on jollekkin dealbreaker.
 
Okei, raudat voi vaihtaa, mutta propellia ei kyllä saa suoraksi kotikonstein. Mikä siinä podyn muotoilussa mätti? (aika yllättävää että G-konserni ei osaisi SG:tä muotoilla, kuvissa tuo näyttää ihan oikealta).
 
Tuon Epiluurin hinta on melkein neljäsataa (370 € verkkokaupassa), niin en sitä nyt ihan halpanakaan pitäisi. Kyllä tuon hintaisen kitaran voi odottaa jo olevan asiallinen. Missään tapauksessa en pitäisi sitä minään "normilaatuna" olipa valmistusmaa mikä hyvänsä. Kiinasta tulee kyllä todella asiallisia kitaroita. Toki halvimmissa kitaroissa virheitä ja heikkouksia on enemmän, mutta kuten todettua neljä hunttia lankusta pitäisi kyllä taata laadun.
 
Sait propellin thomanilta ja myit eteenpäin ? olisin saattanut itse harkita kitaran palauttamistakin noin selvässä virhetapauksessa (thomann kuulemma ei herkästi nillitä sellaisesta). Vai kiertyikö se propelliksi vasta suomen ilmastossa myöhemmin? silloin valmistaja vissiin voi luistaa vastuustaan väärään säilytykseen vedoten. Ehkä se seuraava omistaja on leiponut siitä soittimen itselleen :-)

ÄrGee: Ihan halpiskitaroissa harvemmin on hiilikuitutankoja tai titaanilla vahvistettuja kaularautoja, tai monesta eri palasta tehtyjä kauloja. Ratkaisuja mitä näkee yleensä ohuemmissa kauloissa. Ja juuri tuo pulttikaula + halko tuo jotenkin aivan oudon tuntuman noihin.
 
Ei tuossa G400 mallissa ole pulttikaulaa..... vai onko? onko niitä kahdella eri liitoksella? katsoin juuri netistä kuvia ja speksejä siitä ja G400 on liimaliitoksella, mitä sain selville. en ainakaan yhtään pulttikaulaista nähnyt.
 
E: ihan halvoissa ei välttämättä ole kunnon tuentaa,mutta kyllä tuohon neljän huntin hintaluokkaan (mitä tämä kyseinen epin G400 maksaa) saa asiallisesti tuettuja kauloja muilta valmistajilta. Missään tapauksessa en pitäisi hyväksyttävänä halpuuteen vedoten, että soitin ei tuohon hintaan olisi asiallinen rakenteiltaan.

Mulla oli Worn-sarjan G400. Siinä kaula ja nauhat olivat kondiksessa, jämäkkä rakenne, asiallinen sointi jne. Raudat ja mikit nyt toki on halpiksissa mitä on, mutta ihan käyttökelpoista kamaa ne oli. Ainoastaan satula oli kämäinen, mutta sem vaihtamiseen menee se vartti-puoli tuntia. Yksilöeroja varmasti toki on, mutta ne kolme G400-skebaa mitä itse olen ropannut, ovat olleet hintaisekseen aivan kelpo pelejä.

Jazzmaster ja etenkin Jaguar (perusmikeillä) on aika omalaatuisia soundeiltaan ja tallatkin on erikoisemmasta päästä. Noita löytyy muistaakseni myös humppareilla ja tune-o-matic -tallalla. Moisilla vois saada vähän "yleispätevämmän" soittimen jos ei ole ihan varma että noiden erikoisuudet on oma juttu.
 
SG:ssä on tosiaan tavallista suurempi vaara mainittuun kaulan taipumiseen. Kaulaliitos on noissa erityisen takana, joka jättää pitkän pätkän lankkua taipumaan. Erityisesti ohutkaulaiset mallit voivat olla tälle alttiita. Jämäkällä kaulalla SG on kuitenkin aika varma valinta rokkihommiin - kevyt selälle ja tiluttajat pääsee kepeästi ylimmille nauhoille.

hallu: Okei, raudat voi vaihtaa, mutta propellia ei kyllä saa suoraksi kotikonstein. Mikä siinä podyn muotoilussa mätti? (aika yllättävää että G-konserni ei osaisi SG:tä muotoilla, kuvissa tuo näyttää ihan oikealta).
 
Tuon Epiluurin hinta on melkein neljäsataa (370 € verkkokaupassa), niin en sitä nyt ihan halpanakaan pitäisi. Kyllä tuon hintaisen kitaran voi odottaa jo olevan asiallinen. Missään tapauksessa en pitäisi sitä minään "normilaatuna" olipa valmistusmaa mikä hyvänsä. Kiinasta tulee kyllä todella asiallisia kitaroita. Toki halvimmissa kitaroissa virheitä ja heikkouksia on enemmän, mutta kuten todettua neljä hunttia lankusta pitäisi kyllä taata laadun.
 
Sait propellin thomanilta ja myit eteenpäin ? olisin saattanut itse harkita kitaran palauttamistakin noin selvässä virhetapauksessa (thomann kuulemma ei herkästi nillitä sellaisesta). Vai kiertyikö se propelliksi vasta suomen ilmastossa myöhemmin? silloin valmistaja vissiin voi luistaa vastuustaan väärään säilytykseen vedoten. Ehkä se seuraava omistaja on leiponut siitä soittimen itselleen :-)
 
Body on paksumpi kuin oikeammassa SG:ssä ja contourit ei ole niin syviä, hassua sikäli että se mun G400 oli silti kaulapainoinen vaikka siinä oli melko ohut profiili + toi bodyn muotoilu jolla luulisi olevan enemmän painoa, mutta tietysti halpapuu ei niin paljoa paina kuin jalompi materiaali.
 
300-400€ on musta vielä halpis, siitä 500€ eteenpäin lähtee matalat keskihintaset ja 800-1000€ on sitten oikeesti keskihintanen.
 
Joo möin, koska Thomannia ei kiinnostanut ottaa sitä takuuvaihtoon vaikka lähetin asiasta monta meiliä ja sen jälkeen vielä kepin takaisin saksanmaalle, sanoivat vaan että tehtiin jotain säätöjä sekä vaihdettiin kielet ja sitten tuli mulle takas ilmaiseksi, ts. ei mitään oikeeta korjausta, sen jälkeen ei kiinnostanut enää vatvoa vaan halusin vaan kitarasta eroon jollon heitin myyntiin ja onneksi joku osti. Kaula oli propelli aivan varmasti jo tehtaalta lähtiessään jonka F-Musiikin huolto varmisti.
 
EDIT: Niin, ja kaikissa nykyisissä G400:ssa on liimakaula, pulttikaulat löytyy sitäkin halvemmista Epiphonen SG-malleista kuten Special ja G310.

tuskiz: Body on paksumpi kuin oikeammassa SG:ssä ja contourit ei ole niin syviä, hassua sikäli että se mun G400 oli silti kaulapainoinen vaikka siinä oli melko ohut profiili + toi bodyn muotoilu jolla luulisi olevan enemmän painoa, mutta tietysti halpapuu ei niin paljoa paina kuin jalompi materiaali.
 
300-400€ on musta vielä halpis, siitä 500€ eteenpäin lähtee matalat keskihintaset ja 800-1000€ on sitten oikeesti keskihintanen.
 
Joo möin, koska Thomannia ei kiinnostanut ottaa sitä takuuvaihtoon vaikka lähetin asiasta monta meiliä ja sen jälkeen vielä kepin takaisin saksanmaalle, sanoivat vaan että tehtiin jotain säätöjä sekä vaihdettiin kielet ja sitten tuli mulle takas ilmaiseksi, ts. ei mitään oikeeta korjausta, sen jälkeen ei kiinnostanut enää vatvoa vaan halusin vaan kitarasta eroon jollon heitin myyntiin ja onneksi joku osti. Kaula oli propelli aivan varmasti jo tehtaalta lähtiessään jonka F-Musiikin huolto varmisti.
 
EDIT: Niin, ja kaikissa nykyisissä G400:ssa on liimakaula, pulttikaulat löytyy sitäkin halvemmista Epiphonen SG-malleista kuten Special ja G310.
 
Okei tämäpä tuli selväksi kiitos. Noista lankkujen hinnoista sen verran, että minustakin alle 500 euroa on edullisia kitaroita, mutta 300 - 400 euron hintaluokassa kyllä on ja voi odottaa saavansa aivan asiallisen soittimen. Tarkoitan ettei ne mitään suklaamuna kitaroita ole, vaikka moni jotenkin tavattoman vähättelevään sävyyn niistä puhuu. +500 euroa saa sitten jo ihan aikuisten oikeasti hyviä soittimia ja vieläpä niin että kun mennään sinne 800 - 1000 euron hintahaarukkaan niin ne ei enää häpeä millekään, vaan ovat luokkaa erinomaisia soittimia (siis voi odottaa olevan, tietenkin niissäkin on virheitä joskus). +1000 euoron kitaroissa mennään sitten sitten henkimaailman mojo-osastolle jolla ei ole varsinaisesti laadun kanssa enää mitään tekemistä (tarkoitan, että aletaan maksaa valmistusmaasta, merkistä, etc. seikoista ).