Media ja viihde ›

Päätimpä avata yhden pandoranlippaista tänne elokuvaihmisten iloksi. Pitäisikö elokuvat teidän mielestänne katsoa kankaalta eli leffateatterissa tai kunnon tykin ja kuuntelun omaavassa kotiteatterissa, vaiko riittääkö 55 telkkari ilman omia kaiuttimia?
 
Itse olen saanut vahvan elokuvakasvatukseni maan eturivin leffafriikiltä, eli jo edesmenneeltä Peter von Baghilta ja vannon vahvasti kankaan nimeen. Tietysti kaikkea ei voi katsoa kankaalta ja omaankin 55:n töllön ja metrien leffakirjaston, mutta viimeaikoina eteen on tullut elokuvia, jotka eivät enää aukea isostakaan näytöstä. Siksi äänestän kangasta, tässä perusteluni:
 
1. Elokuvat tehdään isolle kankaalle, televisiosarjat telkkariin ja nettivideot mobiiliin. Toisin sanoen mitä pienempi ruutu, sitä nopeampi leikkaus- ja toimintatahti. Elokuvan isossa kuvassa on niin paljon katsottavaa, että leikkausten ja tapahtumien tahti voi olla hidas. Silmä liikkuu hitaasti ympäri kangasta, kun taas pieni ruutu hahmottuu yhdellä vilkaisulla.
 
Verratessa elokuva tuntuu pienestä ruudusta hitaalta ja kuvat myös usein turhan laajoilta. Mobiilisarjat taas usein ovat isolta ruudulta karmeaa ADHD katsottavaa, nopean tahtinsa vuoksi.
 
Kuvalliseen kauneuteensa ja ns. katsojille mielenkiintoiseen kuvaan perustuvia elokuvia on tullut viimevuosina Hollywoodista useampia. Viimeisimpinä esimerkkeinä uusi Mad Max ja Revenant. Nämä elokuvat tuntuvat tylsiltä ja etäisiltä hitaan tahtinsa ja laajojen kuviensa ansiosta.
 
2. Äänen toisto on huonompi. Televisiossa on poikkeuksetta hyvin huonot kaiuttimet. Siinä missä televisio voi maksaa 2000e, niin sen sisäiset kaiuttimet ovat usein samat 50 senttiä maksavat elementit muovikoteloissaan. Joissain televisioissa kaiuttimet osoittavat jopa taaksepäin, koska niiden tavoite on heijastaa ääntä seinän kautta kuulijalle. Lisäksi ääni on usein stereo. Tämä siksi, koska valmistajat haluavat katsojien sijoittavan kotiteattereihin ja kaiuttimiin.
 
Nykyaikana lähes kaikki ensi-illat tehdään joko 5.1, 7.1 tai Dolby Atmos muotoon. Muitakin formaatteja on, mutta vain näitä on mahdollista kuulla Suomessa. Stereo ja mono elokuvia ei ensi-illoissa juuri nähdä. Vaikka suurin osa saleja on 5.1 muotoisia (Atmos saleja on 2 ja 7.1kin vain kourallinen), on 6 kaiuttimen ero stereoon valtava. Siinä, missä stereossa ääni tulee kuvan molemmista reunoista tasaisesti, tuottaa 5.1 eri ääntä eri puolilta. Center kaiutin toistaa usein kaikki kuvasta tapahtuvat asiat, kuten dialogin ja näyttelijöiden toiminnan ja Surroundin äänet ympäröivät katsojan tämän takapuolelta ja sivuilta. Teattereissa oleva LFE taas toistaa matalia alle 120Hz ääniä, mutta vain niitä joita elokuvan tekijät haluavat katsojien kuulevan. Kotiteattereiden subwoofer taas toistaa kaikki äänet, jotka ovat alle 120Hz (taajuus toki on jakosuodin riippuvainen).
 
Kaiuttimet ovat taas parempilaatuiset ja useasti paremmassa balanssissa. Vain asiaan vihkiytyneimmät hifistit kalibroivat kaiuttimiensa äänenpainetason ja viivästykset oikein. Elokuvateatterissa nämä usein ovat paremmalla tolalla, joskaan eivät aina.
 
Elokuvateatteri ääni on myös se, mitä ohjaaja on halunnut ja tarkoittanut. DVD ja televisio miksaus on taas tästä usein pelkkä peilikuva.
 
3. Elokuvakokemus on jaettu kokemus. Muut katsojat vaikuttavat elokuvakokemukseen. Useasti häiritsevästi, mutta tämä ongelma on mielestäni ollut lähinnä Finnkinon teattereissa. Parhaimmillaan yleisön reaktiot nostavat omaa tunnelmaa. Mikään ei mielestäni ole niin hienoa, kun elokuva, joka ensimmäisestä kohtauksestaan hiljentää yleisön täysin. Elokuvassa mukana nauravat tai itkevät ihmiset nostavat omalta osaltaan elokuvan vaikuttavuutta.
 
4. Salissa voi keskittyä. Jos yleisö osaa käyttäytyä, salissa elokuvaan keskittyy pakosti paremmin kuin kotona. Kotona tielle tulevat usein naapurit, asuinkumppanit, puhelin ja muut häiriötekijät, joista teatterissa ei tarvitse kärsiä.
 
Kun olen elokuvista tuttujen kanssa keskustellut, niin jengi tuntuu repeävän kuin Britit konsanaan. Monet eivät voi sietää mussuttavia kanssakatsojia, mutta heitä ei häiritse mussutattava itse, telkkariin tunkeva valo, pieni ruutu ja hiljainen äänentaso. Miten te olette ratkaisseet asian ja oletteko huomanneet eroa elokuvien laadussa?