Media ja viihde ›

Angra Mainyu: Syndicate, Moonstone ja Cannon Fodder 1, ovat seuraavilla sijoilla heti Castlevanian jälkeen.
 
No vittu nyt osui!

Super Mario Makeria on tässä tullut pelattua taas. Yli 200 tuntia on muutenkin tullut tuota tahkottua, joten ainakin hinta/tunti -suhteeltaan aivan 5/5 peli ollut. Kyllähän tuo tuosta vielä tulee DLC:tä saamaan niin kohenee vielä laatu entisestään.
 
Osallstuin kanssa Suomen paras Super Mario Maker kentäntekijäkisaan. Jos joku nyt pystyy ja halua pelata meikäläisen kenttää ja antaa tähteä niin BB28-0000-01B8-229E on kentän koodi.

Angra Mainyu:
Syndicate, Moonstone ja Cannon Fodder 1, ovat seuraavilla sijoilla heti Castlevanian jälkeen.
 
Kovia kaikki. Tosin Syndicatesta jäi hieman katkerat muistot Amigan omistajalle, kun Amigassa ei oikein riittänyt puhti pyörittämään peliä kunnolla. Eli melkoista diashowta se oli, pelattavuuden kustannuksella. PC:llähän Syndicate sitten olikin aivan loistava teos.

JohnJ: Kovia kaikki. Tosin Syndicatesta jäi hieman katkerat muistot Amigan omistajalle, kun Amigassa ei oikein riittänyt puhti pyörittämään peliä kunnolla. Eli melkoista diashowta se oli, pelattavuuden kustannuksella. PC:llähän Syndicate sitten olikin aivan loistava teos.
 
A500? En muista että olisi omissa peleissä nykinyt, mutta taisi olla viritelty 1200 alla tuota pelatessa. Tai jopa CD32.

Oan: A500? En muista että olisi omissa peleissä nykinyt, mutta taisi olla viritelty 1200 alla tuota pelatessa. Tai jopa CD32.
 
Joo, viissatanen kyllä. Varmaan 1200:lla onkin pyörinyt sutjakasti, ja tuostahan tosiaan tuli vielä se CD32-versiokin, mitä en tuota kirjoittaessani edes muistanut. CD32:sta tuli muuten kyllä kuolattua, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ehkä ihan hyvä että jäi ostamatta, kun aika torsoksi se pelivalikoimakin jäi :)

Tales from the Borderlands
 
Peli on taas yksin Telltale gamesin episodi peleistä, joissa tehdään lähinnä dialogiavaihtoehtoja. Täytyy sanoa, että peli yllätti minut aivan täysin! Siinä vaiheessa, kun pelin tekeminen julkaistiin ja se sijoittui Borderlandsin maailmaan niin olin melko skeptinen. Borderlandseista olen pelannut vain ykköstä eikä edes se ole vaatimuksena pelin pelaamiselle, vaikka muutama hahmo pyörii pelissä ainakin kakkos-osasta. Peli on tehty aivan eri teemalla, kun Telltalen muut synkät pelit eikä peli ota itseään tosissaan. Parasta huumoria mitä olen peleissä nähnyt pitkäääään aikaan. Kaikki hahmojen dialogia valinnoista pikkuteksteihin vasemmassa yläkulmassa on tehty pilke silmäkulmassa. Pelissä on paljon pikku yksityiskohtia, jotka voi helposti missata ellei ole tarkkana. Esimerkiksi toisen päähahmon silmällä voi skannata kohteita saadakseen niistä tietoa ja esim: erästä ruumista skannatessa luki Last words: What are you going to do stab me to dead!? Reason to dead: Stabbed. Itse pelissä valinnoilla tuntui olevan vieläkin vähemmän merkitystä, kuin muissa Telltalen peleissä, vaikka ainahan valinnanvapaus on pelkkä illuusio näissä. Yksi hauskimpia pelejä mitä voi pelata suosittelen! En ollut varma antaisinko pelille nelosen vai vitosen mutta kyllä tuo huumori korvaa tuon omien valintojen merkityksen puutteen. Pakko tosin sanoa, että yksi valinta eräässä kohtaa saa huvin nousemaan potenssiin 10 mutta sen saatte selvittää itse. Ykkös epidsodi oli ilmainen ainakin joskus Ps4 niin kannattaa käydä kattoo jos konsoli löytyy.
 
5/5

Destiny
 
Tätähän on nyt sieltä Elokuun lopusta tullut hakattua enkä nyt tiedä onko tämä varsinaisesti lopussa/läpi vielä hetkeen kun Raidit vielä tekemättä ja lightlevelit jää jonkun verran huipusta. Tarina ja kampanja sinällään ei tusinascifiä ihmeempää tarjoa(mene tuonne ja ammu nivaska vihollisia, sitten tuonne, skannaa tuo ja ammu taas seuraava nivaska) mutta itse pelaaminen tuntuu sen verran sujuvalta että tämän pariin tulee palailtua. Porukalla pelaaminen tekee tässä kanssa aika paljon, syksyn jälkeen on jokunenkin ilta mennyt pikkutunneille kun on aloitettu Nightfall tms loottien toivossa ajatuksella "äkkiähän tuo nyt kolmen porukalla läpi menee".
Toisaalta tuntuu että koko hommasta olisi ollut mahdollista saada paljon enemmänkin irti ja moni asia tuntuu melko turhalta , esim. niitä lentoaluksia saadakseen saa useampaakin questia ja muuta tykittää hiki hatussa, tuloksena lähinnä ajatus että nyt on uus alus ja vähän erinäköinen latausruutu, onpa hieno. Ei muuta. Lähes sama homma sparrowien kanssa, niillä siirrytään paikasta toiseen mutta osalla voi vaan vähän temppuilla siinä matkalla. SRL oli virkistävää ja itelle paljon odotettua vaihtelua sinällään mutta kesti vain vähän aikaa ja taitaa olla määrittelemän pituisella tauolla hamaan tulevaisuuteen.
 
Silti, näin torson tuntuisenakin hyvää ja hauskaa lootinkeräilyräiskintää.
Vähän kuin Diablo paitsi tulevaisuudessa FPS:nä.
 
Semmoinen 3,8/5 yksikseen tai satunnaisten vastaantulevien pelaajien kanssa, kaveriporukan ja kaljapäkin kanssa 5/5.

matales: Destiny

Toisaalta tuntuu että koko hommasta olisi ollut mahdollista saada paljon enemmänkin irti .
 
Itse pelasin tätä vuoden verran kun se tuli. Tuo oli alusta saakka tuon pelin suurin ongelma. Alotuspaketissa oli sisältöä suunilleen DLC:n verran. Peli maksoi kuitenkin 70€ Sen olisi pitäny maksaa sisällönsä puolesta 20€. Jo se olis auttanu, että pelissä olis edes jotain lorea jota lukea ja tutkia. Sitä on olemassa, mutta ei siinä pelissä.

zorro: Itse pelasin tätä vuoden verran kun se tuli. Tuo oli alusta saakka tuon pelin suurin ongelma. Alotuspaketissa oli sisältöä suunilleen DLC:n verran. Peli maksoi kuitenkin 70€ Sen olisi pitäny maksaa sisällönsä puolesta 20€. Jo se olis auttanu, että pelissä olis edes jotain lorea jota lukea ja tutkia. Sitä on olemassa, mutta ei siinä pelissä.
 
Mulla tää tuli silloin ps4:n mukana. Pari päivää pelasin ja totesin, että ei helvetti. Kävin vaihtamassa shadow of mordoriin, joka antoi vaihdolle ja rahoille vastinetta 100% läpipeluun verran.

matales: Vähän kuin Diablo paitsi tulevaisuudessa FPS:nä ja reilusti huumorilla höystettynä.
 
Kuvailit juuri Borderlandsin perusmeiningin. Itsehän jaksoin pelata Destinyä häthätää demollisen. Varmaan johtui siitä, että BL 1 ja 2 ovat niin kovia genren edustajia.

Itse en kyllä jaksanut yhtään pelata tuota destinyä. Veli osti sen ja pelasin sitä ehkä 3-5 tuntia. Todella tyhjän tuntuinen ja pettymys oli kova, kun tuota aikoinaan mainostettiin word of warcraftina fps muodossa. Angry Joe summaa omat tunnelmat tuosta aika hyvin (review ennen dlc:itä) https://www.youtube.com/watch?v=gzopWRXK_r4
 
Siis ei mikään susihuono ja kaveriporukalla voi olla jopa hauska mutta itselle ei nyt oikein iskenyt.

Ei napannu Destiny ekaks yhtään mutta tosiaan kun sai kaveriporukasta kuuden jätkän jengin kasaan ja kunnon myllyt käyntiin niin onhan se aika hauskaa menoa.
Nythän tähän tosiaan tuli todella iso ilmaispäivitys, pitäis olla taas tekemistä...

Tuli hankittua DOOM PS4 versiona. Vaikka nää fps-pelit on itselle vähän myrkkyä niin tässä on hyvä meininki ja koukuttavuus kohdillaan. 4/5

Doom (pc). Oli oikein hyvää vanhanliiton tyylistä räsikintää ilman turhaa kädestä pitämis paskaa ja suojissa kyykkimistä, kuten niin monissa nykyisissä fps peleissä on tapana. Graafisesti nätti ja toimi sulavasti omallakin koneella, vaikka ei mikään tykki pömpeli minulla olekkaan. Demoneja painaa päälle niin perkeleesti ja kuolema korjasi vähän väliä vaikka vaikeustasona oli vain Hurt me plenty, mutta joku tuossa sai jatkamaan sinnikkäästi eteenpäin. Salaisuudet on piiloteltu melko hyvin ja niistä en löytänyt kovin paljoa, joten sitä kautta tälle tulee uudelleenpeluu arvoa + aloitin jo uuden pelin Ultra violencella. Erittäin vauhdikasta ja mainiota hupia sekä ajanvietettä. Pisteitä 4.5/5

Dark Souls 3
 
Heti alkuun voi sanoa, että jos pidit ekasta Dark Soulsista niin tulet pitämään erittäin todennäköisesti myös tästä. Tosi paljon samaa tunnelmaa, kuin ekassakin mutta silti täysin uusi kokemus. Alueet olivat erillaisia ja mielenkiintoisia, armoreita ja eri aseita löytyy joka lähtöön. Ensimmäinen pelikerta kesti noin 40h ja jos pelaat "Souls peliä" ensimmäistä kertaa niin todennäköisesti kestää reilusti tuotakin pidempään. Pelattavaa siis riittää. Tasosuunnittelu hieman petti sillä vieläkään ei päästy Ds1 kaltaiseen tiiviseen avoimeen maailmaan, jonka takia pelissä onkin fast travel mahdollista jo heti alussa. Alueet itsessään oli hienosti suunniteltu ja salaisuuksia ja shortcuteja aikaisempiin alueisiin löytyi mukavasti. Ekakertalaiselle sanoisin, että tämä on helpoin peli päästä sisälle sillä eksyminen on vaikeaa eikä tässä myöskään ole DS2:sen health penaltyä kuollessa. Suosittelen toki koko sarjaan tutustumista jos mahdollisuus/kiinnostusta on. Pelien vaikeus on täysin liioiteltua ja alun ryömimisen jälkeen hommaan pääsee nopeasti kiinni ellei turhaudu pariin pomo kuolemaan ja anna periksi liian aikaisin.
 
Pvp:tä en ole vielä paljoa ehtinyt pelata mutta mukavaa touhuahan tuo on ollut. Valitettavasti poise loistaa poissaolollaan mutta jos pelissä olisi ykkösen kaltainen poise niin silloin rolleja pitäisi hidastaa huomattavasti taspainon vuoksi. Mielestäni fast roll onkin aivan liian helppoa saada tässä pelissä. Pitänee aloittaa jossain vaiheessa tekemään uusia buildeja. Ensimmäinen pelikerta vedettiin perinteisesti perus quality buildina miekoilla mätkien.
 
Ei jättäny kylmäksi mutta mikään ei ikinä ylitä ekaa Dark soulssia. Odotan kyllä innolla mitä FromSoftware alkaa seuraavaksi tekemään, kun kuulemma tämä olisi ollut viimeinen Dark Souls peli.
 
4/5

Grim Fandango (Remaster)
 
Vihdoin tuli tämäkin kateltua. Ristiriitaiset fiilikset jäi.
 
+ LucasArtsin seikkailupeli...eli:
+ idea ja tarina
+ musa
+ tunnelma (ah, film noir!)
+ riittävästi tekemistä
+ huumori
 
- vatipäinen tavaravalikko ja sen käyttö
- aluekarttojen puute
- 3D-kuvakulmat välillä mitä sattuu, kuin myös liikkuminen
- liikaa sorminäppäryyttä ja täsmällistä hiirikättä vaativaa kikkailua
- ääninäyttelyn rajoittama dialogi
 
Varsin kelvollinen, mutta ei ihan niiden kehujen arvoinen mitä pelille on taputeltu. LucasArts on tehnyt parempaakin.

Telltalen Batman, Episode 1:
 
Siitä saakka olen tätä odottanut, kun ekan kerran kuulin, että Telltale tekisi Batman-pelin. Hieman oli vissiin alkukankeutta, eka versio bugitti ja kaatuili, mutta näin parin päivän jälkeen ainakin suurimmat jutut oli saatu korjattua. Vielä oli tosin jotain pieniä framedroppeja, toivottavasti saavat seuraavaan episodiin mennessä korjattua.
 
Oli miten oli, peli oli taattua Telltalea, mikä mulle on ainoastaan hyvä asia, koska olen suuresti tämän Telltale-tyylisen peligenren fani. Kuten odottaa saattoi, peli toi pelattavaksi aikalailla erilaisen version Batmanista kuin mitä aiemmin on nähty. Suurempi fokus oli Brucen ja Batmanin keskinäisessä dynamiikassa (pelissä pelattiin noin puolet ajasta Brucena) kuin vihujen mättämisessä ja se mättäminenkin tapahtui monesti enemmän ennakkosuunniteluun pohjaten. Oli se jotenkin hienoa saada suunnitella ennakkoon tuleva hyökkäys, päättää miten minkäkin roiston saisi kätevimmin iskettyä kanveesiin ja sitten toteuttaa suunnitelma. Kiva saada tätä taktisempaa ja myös samalla etsivähenkisempää Batmania pelattavaksi myös.
 
Tarina oli varsin ilahduttava tähän mennessä. Aina puhutaan paljon siitä, että mikä motivoi Batmania hahmona, kumpi on oikeasti valeidentiteetti ja kumpi oikea, onko kyseessä suoraviivainen sankari vaiko lähestulkoon muttei ihan roistojensa veroinen puolisekopää. Sarjikset ja leffat näitä erilaisia tulkintoja hahmosta onkin passittaneet ruudulle jo melkoisen liudan, mutta tässä tuntuu, että ainakin osittain avaimet on annettu pelaajalle. Jokainen saa pelata sellaista Batmania kuin haluaa. Kuinka pitkälle mennään ja miksi?
 
Tekijäthän tietääkseni tekivät päätöksen, että eivät pohjaa tätä peliä mihinkään tiettyyn tarinaan tai Batman-jatkumoon. Tämä oli mielestäni erinomainen päätös, koska se mahdollisti erilaisilla elementeillä leikkimisen aika herkullisesti. Tuntuu että pääsee pelaamaan sisälle johonkin DC:n animaatioleffoista, vaikkei valitettavasti Batmanin äänenä olekaan Conroy (yksi ainoista miinuksista, vaikka Troy Baker hyvää työtä tekeekin).
 
Pelissähän siis ohjataan Batmania varhaisessa vaiheessa uraansa. Kaikki vielä pohtivat, James Gordonia myöten, että voiko tähän "Bat-Man"iin oikein luottaa, ja pormestariksi Brucen avustuksella pyrkivä Harvey Dent on ainakin sitä mieltä ettei kaupungin turvallisuutta pitäisi antaa tuommoisen viittamiehen harteille. Samalla pohditaan myös Wayne-suvun ja Brucen roolia Gothamin tulevaisuudessa. Tarina pyörii siis yhtä paljon Brucen kuin Batmaninkin ympärillä. Jotenkin tulee hieman eritoten Mask of the Phantasm -viboja tästä aika vahvasti.
 
Mutta joo, erinomainen ensimmäinen episodi. Pituutta oli sellaiset pari tuntia, mikä näille peleille on aika tyypillistä per episodi. QTE-kamaa oli paljon ja muutenkin tämä oli tosiaan ihan tyylipuhdasta Telltalea, eli jos ne aiemmat firman pelit eivät ole napanneet, niin ehkä ei tämäkään. Itselleni puhtaana Telltale- ja Batman-fanina tämä oli puhdasta mannaa ja odottelen kyllä innolla seuraavaa jaksoa.
 
4,5/5

Just Cause 3
 
Päätöntä actionia, onelinereitä, räjähdyksiä, vapaa liikkuvuus etc etc. Jotenkin jaksaa vieläkin hymyilyttää kun Rico tuhoaa jonkun pääsähkökeskuksen ja tokaisee: Shocking :-D
Toki pelissä on paljo nappuloiden kanssa sähläystä, ei ole yksi kerta kun grapple hookin sijaan tulee painettua nappia josta Rico heittää kranaatin ja sen jälkeen grapplella juuri siihen missä se kranu räjähtää... Mutta viihdyttävää pöljäilyä yhtä kaikki :)

Quantum Break
 
Tuli hommattua, kun tuli Steamiin alle täyden hinnan. Komea seuraavan sukupolven grafiikka aikavääristymä-efekteineen, joka vaatii myös näytönohjaimesta tehoja, varsinkin jos resoluutio on yli full HD:n. Juoni ja näyttelijäsuoritukset ovat kehuttavan ammattitaitoisia (kuten myös mukana olevat TV-sarja -jaksot), mutta pelattavuus tuntuu Remedyn aikaisempiin verrattuna tönkömmältä. Tulitaisteluiden meininki paranee, kunhan kaikki aikakyvyt saa käyttöön, mutta tasohyppely- ja juonenkuljetusjaksot, joissa hahmo liikkuu hitaammin, eivät nostata tunnelmaa liiemmin. Peli ei onneksi pitkitä kestoaan, mutta uudelleenpeluuarvo jää kyseenalaiseksi, vaikka videopätkiä ennen tehdäänkin valinta, jonka mukaan juoni haarautuu. Lopputaistelussa vaikeus nousee yllättävästi, meni läpi juuri kun oli valmis jättämään sikseen, mistä jäi lopulta ihan mukava saavuttamisen fiilis. Kokonaisuutena positiivinen, ainakin kerran koettuna.
 
4-/5