Kitarat: kitarakamat ›

Ovat - muutoin kuin "mykistys" -kytkimenä - täysin tarpeettomia vipuja, IMO. Käytännössä toteutustapakin vaihtelee PALJON joten hyöty/haitta -aspektia on vaikea arvioida.
 
Esim. standby -kytkimen, joka oikosulkee vaiheenkääntäjän lähdöt keskenään, yhtäläisyydet standby -kytkimeen, joka "avaa" B+ piirin, jäävät vahvistimen mykistymiseen. Kaikki muu onkin sitten erilaista.
 
Ihan kuriositeettina, alkuperäisessä Vox AC30:ssä ei ollut standby -kytkintä. Eikä se sellaista tarvinnut. Kun sellainen sitten lisättiin yleisön painostuksesta uuteen versioon vahvistimesta niin johan alkoi esiintymään ongelmia virtalähteen kanssa. Eli tuossa tapauksessa oli ainakin vahvistimen luotettavuutta oleellisesti heikentävä lisäys.
 
Paljonhan noita puolustellaan putkien eliniän kasvattamisella. Heikko argumentti: Perus "receiver" putket eivät toimi niin korkeilla anodijännitteillä, että "kylmäkäynnistys" aiheuttaisi niille vahinkoa. Käytännössä aivan sama vahinkomekanismi tekeekin enemmän tuhoa putkien ollessa kuumia ja alttiita tärinälle (esim. ihan vaan soitettaessa vahvistimen kaiutta). Jostain mystisestä syystä kukaan ei juurikaan piittaa tuosta ilmiöstä vaikka uskonnollisesti noudattaisi ties mitä "standby seremoniaa".
 
Anodijännitteen (tai virran) puuttuminen anodin ollessa kuuma on kuitenkin ihan todellinen vahinkomekanismi kyseisille putkille. ...Ja sitähän suorastaan kerjäävät kaikki vain B+ jännitteen pois kytkevät "standby" -järjestelyt. Eli sen pituinen se tuosta aiheesta.
 
B+ jännitteen kytkeminen aiheuttaa myös virta -ja jännitetransientteja virtalähteessä, jotka puolestaan hiljalleen hajoittavat tasasuuntaajaat,
kondensaattorit, yms. eikä ehkä vähiten ihan vaan sen standby kytkimen itsessään. Yleisin vika onkin sen kytkimen hajoaminen, mitä toki edesauttaa yleinen trendi käyttää joitain täysin alimitoitettuja 250VAC kytkimiä leikkaamaan about 500VDC jännitteitä! Ei näin!
 
Eli se yleisin tapa toteuttaa stand-by -ominaisuus ei todellakaan edesauta lisäämään putkien tai vahvistimen elinikää. Pikemminkin päinvastoin.
 
Parempia järjestelyjä on tietysti olemassa. Monet vintage vahvistimet esimerkiksi vain mykistivät vahvistimen esim. oikosulkemalla signaalitien maihin, vaiheenkääntäjän lähdöt, tai korvaamalla kaiutinkuorman keinokuormalla / oikosululla. Putkien elinikä ei tietysti moisesta järjestelystä muutu mihinkään, eikä voikaan, mutta virtalähteen vahinkomekanismit eliminoidaan. Stand-by kytkin itsessään ei siten myöskään ole altis korkeille virroille ja jännitteille ja sen elinikä kasvaa.
Jälkimmäistä periaatetta noudattaa vaikkapa Peavey:n ja Traynor:in käyttämä järjestely joka vain oikosulkee pääteputkien "screen" hilat maihin. Lopputulos on vahvistimen mykistyminen mutta kytkin itsessään ei ole altis läheskään yhtä korkeille transienteille kuin katkottaessa B+ jännitettä. Lisäksi Peavey lisää virtalähteeseen MOV:in virtapiikkejä suitsemaan.
 
Myös katodipiirin voi "avata" putken mykistämiseksi. Tätä järjestelyä hyödyntävät esim. Blackstar, ENGL ja Hughes&Kettner. Pieni katodivirta kannattaa kuitenkin säilyttää (sillä se kasvattaa putken elinikää) joten käytännössä "avaa" katodit suuren sarjavastuksen läpi (esim. 100K). Häiritsevä pieni signaalivuoto minimoidaan sitten esim. lisäämällä oheen kytkin joka oikosulkemalla mykistää signaalitien.
 
Blackstar:in vahvistimet esimerkiksi tekevät kaiken edellä mainitun, ja lisäksi pakko-ohjaavat pääteputkien biasoinnin "cutoff" tilaan stand-by -tilassa tai silloin kun kaiutinkuormaa ei ole kytketty. Hughes&Kettner vahvistimet puolestaan tarkkailevat pääteputkien katodivirtaa ja ohjaavat ne stand-by tilaan (avoin piiri), jos maksimivirta ylittyy. Nämä ovat sellaisia järjestelyjä joiden voi realistisesti todeta lisäävän putkien / vahvistimen oletettua elinikää ja luotettavuutta.
 
Katodit edellämainituissa taas eivät ole suoraan mekaanisen kytkimen perässä vaan sen virkaa hoitaa MOSFET transistori, mille transientit eivät ole ongelma siinä missä alimitoitetuille mekaanisille kytkimille. Katodilla jännitepotentiaali on muutenkin alhaisempi. MOSFET: in kantaa puolestaan voi ohjata ties millä rimpulakytkimellä tahansa (koska virrat / jännitteet ovat minimaalisia), tai jopa mikroprosessorilla / logiikkapiirillä joihin sitten ympätään vaikka ne edellä-mainitut pakko-ohjaukset. (Esim. yllämainitut Hughes&Kettner ja Blackstar). Se onkin modernien putkivahvistimien toimintaperiaate joilla yleinen luotettavuus ja putkien elinikä oikeasti kasvaa.
 
Kehnosti toteutettu stand-by -piiri (esim. B+ jännitteen katkominen) ei tee mitään muuta kuin lisää vahvistimen epäluotettavuutta ja vähintääkin edesauttaa pääteputkien nopeampaa kulumista.