Keskustelua raskaammasta musiikista ›

heviäijä: Levyt Dream Theater ja Awake on ollut tutustumisen alla, ja kovia ovat, mitkä levyt ovat teidän mielestä kovinta DT:tä? Tekis mieli välttää sirkustilua á la octavarium ym.
 
I&W, Falling into Infinity ja 6 Degrees on minusta kovimmat "biisilevyt" mahdollisimman vähällä sirkustilulla. I&W toki sisältää kaikista vähiten hevimenoa noista. Kyseistä levyä on muutenkin hirveän vaikea enää objektiivisesti ajatella kun tuli niin puhkikuunneltua aikoinaan. Mutta FII jo pelkästään Lines in the Sand -biisin takia haltuun.

bedlam: I&W, Falling into Infinity ja 6 Degrees on minusta kovimmat "biisilevyt" mahdollisimman vähällä sirkustilulla. I&W toki sisältää kaikista vähiten hevimenoa noista. Kyseistä levyä on muutenkin hirveän vaikea enää objektiivisesti ajatella kun tuli niin puhkikuunneltua aikoinaan. Mutta FII jo pelkästään Lines in the Sand -biisin takia haltuun.
 
Six Degreesin ykköslevy on toisaalta paikoitellen melkoista ripulia.

Mulla taas 6 Degreesin toinen cd on tasoltaan vähän kaksijakoinen... Jotkut osat nimibiisissä toimii ja toiset ei niinkään. Vähän turhan sillisalaattimainen "kopipaste-sekoitus" (näin paremman ilmaisun puutteessa).

heviäijä: Tekis mieli välttää sirkustilua á la octavarium ym.
 
Helpoin tapa vältää sirkustilua on välttää levyjä missä on Jordan Rusess. Tyyli tajuttomampaa ihmistä voi hakea. Ei sillä että Scenes from a Memory tai 6 degrees olis huonoja levyjä. Ne on loistavia, mut on se Rudess silti ollu aina vähän down mood ainakin mulle. Ja sehän on just pahinta näissä uusimmissa levyissä kun Portnoy lähti menee, niin Rudes on tullu enemmän tilalle. Oikeestaan The Ashtonishing on 80%:sti sellasta Rudess showta, et millon on mitäkin ihme stringssikuoro saundia.
 
Ite sanoisin että kaikki noi vanhat ysäri levyt on hyviä. Sit jos tykkäät Rushin Geddy Leestä niin When Day and Dream Unite on kanssa kova vaikka onkin eri laulaja kuin muilla (Must Dominici kuulostaa paikoitellen Geddy Leeltä.)

Selvä pitääpä tutustua, jossakin kuulin Petruccin puhuvan tuosta when day and dream unitesta, se pitää tsekata. I&W levyn pull me underissa on kova riffi. Ilmeisesti sekin levy on ihan käypää tavaraa, kuka nyt mistäkin tykkää.

Vessajono: Six Degreesin ykköslevy on toisaalta paikoitellen melkoista ripulia.
 
Siis ykköslevy on nimenomaan minusta kokonaisuutena parhaita ja laadullisesti ehjimpiä levyjä mitä bändi on koskaan tehnyt. Aloituskipale ei koskaan ole niin kauheesti iskenyt, mutta loput neljä biisiä on kaikki hyviä. Kakkoslevy ei ihan niin hääviä kamaa, mutta löytyy sieltäkin ihan kivoja pätkiä.
 
Guitar_Miller: Helpoin tapa vältää sirkustilua on välttää levyjä missä on Jordan Rusess. Tyyli tajuttomampaa ihmistä voi hakea. Ei sillä että Scenes from a Memory tai 6 degrees olis huonoja levyjä. Ne on loistavia, mut on se Rudess silti ollu aina vähän down mood ainakin mulle. Ja sehän on just pahinta näissä uusimmissa levyissä kun Portnoy lähti menee, niin Rudes on tullu enemmän tilalle. Oikeestaan The Ashtonishing on 80%:sti sellasta Rudess showta, et millon on mitäkin ihme stringssikuoro saundia.
 
Muuten samaa mieltä, paitsi uudesta levystä. Mulle se tais olla eka Rudess-lätty, jossa en ehtinyt ärsyyntyä miehen pieruhuumorisaundeista kertaakaan. Mua ei piano/string-meininki haittaa yhtään, mutta ne nintendopätkät hevibiisin keskellä on jotain mitä en ymmärrä.

mitkä levyt ovat teidän mielestä kovinta DT:tä?
 
A dramatic turn of events, sisältää myös mielestäni parhaimmankin kappaleen, Breaking all illusionsin.

A dramatic turn of eventsin kansikuva ei lakkaa naurattamasta mua. Toki se kuvaa levyn paskuutta ja bändin viimeaikaista tyylitajun täydellistä katoamista ihan hyvin, mutta silti... Miksi??

Train of thought levyllä tuntuu olevan pikaisella kuuntelulla mielenkiintoista settiä, I&W on kanssa kova. A Dramatic Turn Of Events oli kanssa jotain hyviä biisejä, pitää tutkia lisää.

Sergei Fallinen: A dramatic turn of eventsin kansikuva ei lakkaa naurattamasta mua. Toki se kuvaa levyn paskuutta ja bändin viimeaikaista tyylitajun täydellistä katoamista ihan hyvin, mutta silti... Miksi??
 
Näin ohimenne. Viitsitkö kertoa mikä kys. levyssä on paskaa?

Sergei Fallinen: A dramatic turn of eventsin kansikuva ei lakkaa naurattamasta mua. Toki se kuvaa levyn paskuutta ja bändin viimeaikaista tyylitajun täydellistä katoamista ihan hyvin, mutta silti... Miksi??
 
Vanha kunnon Fallinen on palannut peikkoluolastaan miellyttämään meitä kaikkia :)) Vähän sieluttomat rummut tuolla levyllä, ei muuta valittamista kyseisestä levystä.

-Hexa-: Näin ohimenne. Viitsitkö kertoa mikä kys. levyssä on paskaa?
 
(Mielipideasioita toki, mutta minun mielestäni) kaikki.

Breaking All Illusions nousee täälläkin DT:n parhaimpien biisien joukkoon. Joinain päivinä biisi on jopa ihan paras.

Kyllä Images & Words on edelleen se suosikkilevyni ja päätösraita "Learning to Live" suosikkibiisini tuotannostaan. Kummatkin kerrassaan upeita.

Saunatakki: Kyllä Images & Words on edelleen se suosikkilevyni ja päätösraita "Learning to Live" suosikkibiisini tuotannostaan. Kummatkin kerrassaan upeita.
 
Samat. Fiiliksestä riippuen sitten kaveriksi Octavariumia, Metropolis pt.2 tai A dramatic turn of events. Sanoi se Sergei mitä tahansa.

The Astonishing on kyllä sen mittaluokan järkäle, että saapa nähdä, missä vaiheessa ja kuinka monen kymmenen kuuntelukerran jälkeen siitä kykenee sanomaan mitään järkevää. Kyllähän tuollaista hidastempoista Spirit Carries On -spektaakkelia kaikenmaailman kuoroujelluksineen on aivan liikaa ja jopa siinä määrin, että vanhaa kunnon geneeristä tiluliluakin alkaa ajoittain kaivata, mutta kokonaisuutena levy saattaa nousta omassa rankingissa hyvinkin korkealle, kunhan tästä saa otteen. Minulle konseptilevyt ovat aina olleet läheisiä ja siksi lähestyn tämänkaltaisia eepoksia kärsivällisesti. Parasta on, kun jollain 15. kuuntelukerralla jostain tutusta suosikkilevystä löytyy uusi mielenkiintoinen nyanssi.

Chimera: Minulle konseptilevyt ovat aina olleet läheisiä ja siksi lähestyn tämänkaltaisia eepoksia kärsivällisesti. Parasta on, kun jollain 15. kuuntelukerralla jostain tutusta suosikkilevystä löytyy uusi mielenkiintoinen nyanssi.
 
No tälle levylle oon kyllä jo reilu 6 kuukautta aikaa antanu avautua, mutta ei kyllä oo muuttunu mihinkään. Tai itseasiassa musta tuntuu että se kyllä itseasiassa aukes jo ihan ekalla kuuntelukerralla, mutta valitettavasti se on huono mikä huono lähinnä kaikilta osa-alueilta (muistaakseni olen perustellut jo aikaisemmin että miksi näin on). Mutta tosiaan viä. LaBrie... Monotonisempaa laulajaa saa ettiä...
 
Mullekkin kaikki konseptialbumit ovat olleet hyvin tärkeitä ja ylensä ovat olleet eri bändien parhaimmistoa. On hienoa että musiikot edelleen pystyy tekeen isompia kokonaisuuksia eikä vaan mitään 3-5min kertsi rallatuksia. Mutta silti mun ei oo tarvinnu kuunnella yhtäkään Ayreonin konseptilevyä 6 kuukautta ymmärtääkseni sitä. Tai Hakenia. Kuunnellu tässä Transatlantic The Whirlwindiä viimeaikoina. Ihan hemmetin hyvä kaikella tapaa. Puhumattakaan kuinka hyviä Pink Floydin konseptialbumit on.

Guitar_Miller: No tälle levylle oon kyllä jo reilu 6 kuukautta aikaa antanu avautua, mutta ei kyllä oo muuttunu mihinkään. Tai itseasiassa musta tuntuu että se kyllä itseasiassa aukes jo ihan ekalla kuuntelukerralla, mutta valitettavasti se on huono mikä huono lähinnä kaikilta osa-alueilta (muistaakseni olen perustellut jo aikaisemmin että miksi näin on). Mutta tosiaan viä. LaBrie... Monotonisempaa laulajaa saa ettiä...
 
Mullekkin kaikki konseptialbumit ovat olleet hyvin tärkeitä ja ylensä ovat olleet eri bändien parhaimmistoa. On hienoa että musiikot edelleen pystyy tekeen isompia kokonaisuuksia eikä vaan mitään 3-5min kertsi rallatuksia. Mutta silti mun ei oo tarvinnu kuunnella yhtäkään Ayreonin konseptilevyä 6 kuukautta ymmärtääkseni sitä. Tai Hakenia. Kuunnellu tässä Transatlantic The Whirlwindiä viimeaikoina. Ihan hemmetin hyvä kaikella tapaa. Puhumattakaan kuinka hyviä Pink Floydin konseptialbumit on.
 
Aivan samaa mieltä. Jotenkin tästä levystä puuttuu kaikki muu mielenkiintoisuus paitsi tuo että se on 2cd:n mittainen konseptialbumi.

No eiköhän nyt kun on Petrucci saanut tyydytettyä taiteellisen kunnianhimonsa avaruusoopperan myötä niin palata taas ruotuun seuraavalla levyllä... Otaksun että ei enää odotettavissa 2cd:llistä teemalevyä?