Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Koira :----------------------D

Haluaisin tykätä tästä levystä, mutta kun puuduttaa niin perkeleesti. Sama homma edellisellä levyllä. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta ei vain iske. From Mars To Sirius on itselle edelleenkin sitä bändin parasta antia.

Meikälle kyllä maistuu tää lätty. Varsinki nuo sinkkubiisit. Oli kovia veisuja irrallaankin, mutta levyn seassa ihan vitun kovaa tulitusta. Pray myös kovaa laittoa. Hyvä levy, edellinen jäi syystä tai toisesta vähän etäiseksi. The way of All Flesh on vielä kruunun kirkkain jalokivi, mutta tää haistelee kakkossijaa.
 
Edit. nimibiisissä on myös siistejä eteerisiä riffejä.

ÄrGee: Haluaisin tykätä tästä levystä, mutta kun puuduttaa niin perkeleesti. Sama homma edellisellä levyllä. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta ei vain iske. From Mars To Sirius on itselle edelleenkin sitä bändin parasta antia.
 
Samoilla linjoilla. Magma EI ole sulaa laavaa, vaan väljähtänyttä vissyä. 10 biisiä todella puuduttavaa ja hidasta jörnimistä. Taidokkaat soittajat hukkaavat potentiaaliaan; kitarasta voisi surutta hyödyntää ne kaikki käytettävissä olevat kielet...
 
Toivottavasti mielikuvani tästä levystä ei ennakoi Tuskan keliä; 10 astetta lämmintä ja vaakasuuntaista tihkusadetta kovassa tuulessa.
 
...täytyypä huuhtoa korvat pettymyksestä Gorefestin La Muertella :-)

Vihdoin pääsin kuuntelemaan levyn enemmän ajatuksella.
 
Bändin tyyli jauhaa riffejään vähän turhan pitkään drone-hengessä on hengissä Magmallakin. Tosin levy on kerrankin sopivan mittainen, eli ei liian pitkä. Tykkiriffejä löytyy mukavasti. esimerkkeinä Silvera ja nimikkobiisi. Tällä levyllä muuten on tosi hyvät ja kuuluvat bassokitarat.
 
Puhtaita lauluja on rutosti, välillä ne toimivat hienosti, välillä eivät. Monimuotoisempi puhdas laulanta voisi olla iso askel koko bändille tulevaisuudessa, tämä pitkiä & junnaavia nuotteja toteavasti toistava tyyli käy pidemmän päälle tylsäksi.
 
On tämä lopulta oikein piristävä lätty, etenkin tylsän edeltäjän perään. Ehkä kaipaisin bändiltä vielä enemmän vaihtelua ja koukkuja sen dronettamisen tilalle. Mutta ehkä kyseessä olisi siinä kohtaa jo eri bändi.

Kyllä on hyvä levy, en muista näin innostuneeni bändistä sitten From Mars To Siriuksen. Juuri passelin mittainenkin että pistää helposti heti perään uudelleen soimaan.

Gojira live at ARTE STUDIO 2016 https://m.youtube.com/watch?v=H0inA-l1X_I
 
Tuommonen tuli vastaan youtubea selatessani, lisätty vastikään (22.6) ja koko keikka eli miltein 70 minuuttia materiaalia. Keikka editoitu kyllä mielenkiintoisesti: mustavalkoisena ja hyvin viipyilevästi kuvattu esimerkiksi yleisön fiilistelyä. Ensimmäisen biisin kerkesin kattoa vasta, mutta pitää paremmalla ajalla kahtoa kokonaan läpi ennen kuin pystyy syvempää analyysia antamaan. Uudemmalta levyltä taisi olla mukana 3 kappaletta.

Ensimmäinen Gojiran levy minkä olen kuullut kokonaisuudessaan tämä Magma ja oli kyllä varsin positiivinen kokemus. Hyvää junttausta ja tuotanto ja soundit kohdallaan. Ei mitenkään mullistava, mutta oikein toimiva paketti.

Hieno levy. Kuulee tosiaan monien biisien tunnelmassa ja lyriikoissa veljesten äidin kuoleman ja nyt myös tässä uudessa Low Lands-musavideossa melko diippiä meininkiä. Mielestäni komia vilmi. https://www.youtube.com/watch?v=7j03lu6SBR8
 
E: Linkki lisätty.

Ei tää uusin vaan oikein lähde, ei sitten millään. Kun on särmät hioutuneet pois, jäljelle jää ikävän tasapaksua ja ihan kivaa light-Gojiraa. Propsit kylläkin siitä, että on yritetty jotain uutta. L'enfant Sauvage oli mielestäni liiankin "Gojira plays Gojira"-tyyppinen. Ehkä ens levyllä sitten lähtis taas, tai sitten ei.

Uusin levy näyttäisi jakavan porukkaa aika hyvin. Itse kuulun valitettavasti niihin, joihin uusin levy ei kunnolla iske. Propsit kuitenkin siitä, kun uskaltavat kokeilla ja laajentaa äänimaailmaa. Muutamat hyvät kappaleet, mutta kokonaisuudessaan ei iske sen enempää.

Oli muuten Tuskassa aivan pirullisen tiukka keikka, enpä muista moista yhteissoittoa vähään aikaan kuulleeni. Sounditkin oli pirun selkeät ja balanssissa. Joen hillitty karisma ja antaumukselliset vokaalit vakuutti myös.
 
Eli suosittelen vahvasti katsastamaan pumpun livenä jos sattuu vastaan.

Ziggy Bubba: Oli muuten Tuskassa aivan pirullisen tiukka keikka, enpä muista moista yhteissoittoa vähään aikaan kuulleeni. Sounditkin oli pirun selkeät ja balanssissa. Joen hillitty karisma ja antaumukselliset vokaalit vakuutti myös.
 
Eli suosittelen vahvasti katsastamaan pumpun livenä jos sattuu vastaan.
 
Niin oli :) Montakohan bassoa basisti on saanut rikottua sillä heilumisellaan...

Uudella levyllä 3 biisiä jotka erottuu edukseen muuten aika mitäänsanomatonta eli aikalailla perus Gojira-levy 3/5.

https://www.youtube.com/watch?v=hnRv4azfris
 
The Shooting Star-biisin musavideo ilmoilla.

Muutaman kuukauden sulattelun jälkeen pakko myöntää ettei tämä järin hyvä levy ole. Paras biisi levyllä on Silvera. Monet biisit kuten The Cell, Only pain ja Pray vaikuttaa lähinnä että Gojira soittaa Gojiraa kun on pakko. Katsotaan ens levyllä sit.

Luthanasia: Ei tää uusin vaan oikein lähde, ei sitten millään. Kun on särmät hioutuneet pois, jäljelle jää ikävän tasapaksua ja ihan kivaa light-Gojiraa. Propsit kylläkin siitä, että on yritetty jotain uutta. L'enfant Sauvage oli mielestäni liiankin "Gojira plays Gojira"-tyyppinen. Ehkä ens levyllä sitten lähtis taas, tai sitten ei.
 
Käsittääkseni kitaristi/laulajan (Joseph Duplantier) ja rumpalin (Mario Duplantier) äiti oli kuollut ja Magma-levyä lähdettiin tekemään niissä tunnelmissa. Varmaan sen takia hieman kevyempää ja "surullisempaa" musaa...? Itselleni kyllä tuo Magma kolahti ihan perkeleesti niin kuin kaikki muutkin Gojiran levyt. Yks parhaita metallibändejä tällä hetkellä!! Maaliskuussa Circukseen tsekkaamaan!!!

Freakz: Käsittääkseni kitaristi/laulajan (Joseph Duplantier) ja rumpalin (Mario Duplantier) äiti oli kuollut ja Magma-levyä lähdettiin tekemään niissä tunnelmissa. Varmaan sen takia hieman kevyempää ja "surullisempaa" musaa...? Itselleni kyllä tuo Magma kolahti ihan perkeleesti niin kuin kaikki muutkin Gojiran levyt. Yks parhaita metallibändejä tällä hetkellä!! Maaliskuussa Circukseen tsekkaamaan!!!
 
Ne oli ehtinyt aloittaa levyn teon, mutta sitten meni äitinsä nukkumaan pois, jonka johdosta aloittivat ymmärtääkseni lähes tulkoon alusta. Levyllä on surullinen kaipaava tunnelma, mutta ajoittain se vain menee mulle liian löysäilyksi. Esimerkkinä vaikka Magma -kappale. Pari menevää riffiä, mutta noin muuten löysää ja puuduttavaa toistoa.

Minä en ole aiemmin kuunnellut Gojiraa lainkaan ja tänään laitoin Magman soimaan. Ensivaikutelmana kuulostaa varsin hyvältä, oikeastaan suorastaan erinomaiselta. Syksyyn ja alkutalveen sopivalta.